Suomessa on hyvin koulutettu, tehtäväänsä huolella valittu poliisikunta. Poliisiin luotetaan ja poliisin läsnäoloa toivotaan. Suomen poliisin ammattitaito on myös maailmalla tunnettu vientituote. Arabikevään kokeneista Tunisiasta ja Egyptistä on lähestytty Suomea tunnustellen mahdollisuuksiamme auttaa poliisikoulutuksen kehittämisessä. Suomalaisen turvallisuusosaamisen vienti on kannatettavaa, mutta panostukset eivät saa olla pois sisäministeriön poliisimäärärahoista tai suomalaisen poliisikoulutuksen määrärahoista. Koulutus tulee kustantaa kyseisen valtion toimesta, EU:n tai ulkoministeriön kehitysyhteistyö- tai siviilikriisinhallintamäärärahoista.

Talouden tasapainottaminen sekä siihen liittyvät menosäästöt ovat välttämättömiä mutta samalla haasteellisia sisäisen turvallisuuden näkökulmasta.

Poliisin määrärahatilanne ensi vuoden osalta ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin hallituksen aloittaessa toimintansa näytti. Hallitusohjelmaan sisältyvää 10 miljoonan euron leikkausta poliisin määrärahoihin ei toteuteta tänä vuonna, vaan täysimääräisesti vasta vuonna 2015. Harmaan talouden torjuntaan lisättiin poliisin määrärahoihin 5,6 miljoonaa euroa ja eduskunta teki päätöksen 2,6 miljoonan euron lisäyksestä. Lisäksi poliisin määrärahoihin on tälle vuodelle viiden miljoonan euron erillisrahoitus työttömien poliisien palkkaamiseen, mikä mahdollistaa 100 nuoren poliisin työllistymisen. Silti kasvavat kustannukset merkitsevät poliisitoimen osalta tiukan talouden aikaa.

Hallitus hyväksyy poliisin resursseista pidemmän aikavälin suunnitelman ja niiden pohjalta linjataan myös poliisien tehtävien toteutumista ja kustannustehokkuutta tukeva palveluverkkorakenne. Tavoitteena on edelleen keventää hallintoa, etsiä säästöjä tilakustannuksista sekä kehittää sähköistä asiointia. Painopistettä tulee siirtää operatiivisen poliisin kenttätoimintaan ja rikostutkintaan.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 19.1.2012

11-vuotiaan tytön traaginen kuolema suojatiellä rattijuopon uhrina on käynnistänyt alkoholipoliittisen keskustelun. Tapaus herätti jälleen huomaamaan, miten kallista laskua alkoholiongelmien vuoksi kansakuntana maksamme.

Viime vaalikaudella eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastuualueella alkoholi nousi merkittävänä riski- ja kuormitustekijänä esiin. Yli 3000 ennenaikaista kuolemaa aiheutuu vuosittain alkoholin vuoksi. Viikonloppuisin sairaaloiden ensiavussa joka toinen potilaskäynti johtuu alkoholista. Alkoholista on muodostunut ylivoimaisesti kallein kansanterveysongelmamme. Se aiheuttaa jopa viiden miljardin euron vuosittaiset kustannukset yhteiskunnalle. Lastensuojelu kuormittuu perheiden päihdeongelmien vuoksi. Arviolta 100 000 suomalaislasta elää perheessä, jossa toinen tai molemmat vanhemmista ovat alkoholiongelmaisia.

Useita satoja lapsia vammautuu pysyvästi jo äidin kohdussa raskauden aikaisen alkoholin käytön vuoksi.

Nyt sisäministerinä poliisiasemilla vieraillessani saan saman viestin yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaavilta viranomaisilta. Poliisin työtaakka helpottuisi ratkaisevasti jos kansa raitistuisi. Valtaosa rähinöistä, pahoinpitelyistä ja henkirikoksista tapahtuu juovuspäissä ja poliisin työaikaa kuluu niin rattijuopumuksen valvontaan kuin päihtyneiden talteenottoon ja kuljetukseen. Alkoholi on merkittävin yksittäinen uhkatekijä kansalaistemme turvallisuuden kannalta.

Alkolukon käytön laajentamisen, promillerajojen alentamisen, autojen takavarikoinnin lisäämisen, anniskeluaikojen lyhentämisen, alkoholiveron korotuksen, mielikuvamainonnan kieltämisen, päihdehoidon tehostamisen ja rangaistusten koventamisen lisäksi tarvitaan asennemuutosta. Juhliminen ja hauskanpito eivät edellytä humaltumista. Selväpäisten esikuvien luomisessa ja vahvistamisessa vastuu on jokaisella aikuisella.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 12.1.2012

Alkava vuosi 2012 on poliittisesti merkittävä. Suomalaiset valitsevat itselleen johtajan kuudeksi vuodeksi.

Lokakuun kunnallisvaaleissa asetamme ehdolle niitä, jotka päättävät ihmisten arjen keskeisistä asioista. Kunnanvaltuutetuilla on paljon enemmän valtaa arjen tärkeistä asioista kuin usein ymmärrämmekään. Tiukan talouden aikana tarvitaan ennen muuta arvopuoluetta, sitä että tarpeet osataan laittaa oikeaan tärkeysjärjestykseen.

Usein vaalikentillä puoluettamme kehutaan mutta samalla pahoitellaan, että kauttamme ei voi vaikuttaa. Nyt tämän perustelun voi helposti kumota. Kannamme kokoomme nähden suurta vastuuta suomalaisesta yhteiskunnasta. Puolueemme asetettiin hallitusvastuuseen monella tavalla vaikeana aikana. Alkavana vuonna joudumme edelleen tekemään vaikeita ratkaisuja, jotta hallitusohjelmaan asetettu tavoite velkasuhteen taittamisesta onnistuu tällä vaalikaudella. Tarvitaan sekä lyhyen tähtäimen budjettitasapainon vuoksi talouden sopeuttamista että pitkän aikavälin rakenteellisia uudistuksia väestön ikääntymisen aiheuttaman kestävyysvajeen ratkaisemiseksi. Luvassa on siis edelleen menoleikkauksia, veronkorotuksia sekä toimia suomalaisen työn ja tuottavuuden lisäämiseksi. Vaikeudet merkitsevät aina myös mahdollisuutta uudistua ja keskittyä tärkeimpiin asioihin. Nyt on tärkeää vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa, lähimmäisyyden, perheen ja ihmisarvon merkitystä.

Kannustan jokaista tukemaan voimakkaasti omaa presidenttiehdokastamme Sari Essayahia, joka on edustanut upeasti puoluettamme. Toisen kierroksen paikasta kilpaillaan tällä hetkellä varsin tasaväkisesti. Tähtäämme vakavasti siihen, että vuonna 2013 tasavallan presidentin uuden vuoden puhe huipentuisi pyyntöön: ”Jumala siunatkoon maatamme!”

Päivi Räsänen

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 5.1.2012.

Arvostukseni kunnioittamaani presidenttiehdokas Väyrystä kohtaan koki pienen kolauksen, kun hän moitti myrskytuhojen hoitoa tosiasioiden vastaisilla perusteluilla. Väyrynen väittää Iltalehden jutussa, että sisäministeri olisi tullut julkisuuteen viikon myöhässä. Myrskyt ajoittuivat kahdelle päivälle 26.12 ja 27.12. Oma joulunviettoni katkesi saman tien tapaninpäivänä kun ryhdyin perehtymään myrskytilanteeseen. 27.12 lähtien olin jo julkisuudessa ja sen jälkeen kymmenissä eri haastatteluissa lehdissä, radiossa ja televisiossa. Miten Väyrynyen laskee viikoksi yhden päivän? Koko tuon viikon tein pitkää työpäivää myrskyn tiimoilta enkä kieltäytynyt yhdestäkään haastattelusta. Toisin kuin Väyrynen piikittelee, en haastatteluissa kehunut itseäni, vaan annoin tunnustuksen ammattitaitoisille palomiehille ja sopimuspalokuntalaisille, jotka hoitivat yli 9000 ylimääräistä pelastustehtävää kovassa työpaineessa kahden päivän sisällä. Suurimmat ongelmat olivat sähköyhtiöiden toiminnassa, mikä ei kuulu sisäministeriön vastuualueeseen. Väyrysen mielestä puolustusvoimien virka-apuun olisi tullut turvautua heti kriisin alkuvaiheessa. Niin tehtiinkin, kun sisäministeriö pyysi puolustusvoimilta virka-apua saadakseen aggregaatteja viranomaistoiminnan kannalta tärkeän Virve-verkon turvaamiseksi. Sähkölinjojen korjaaminen on ammattitaitoa vaativa tehtävä, johon ei varusmiehiä voi laittaa vaarantamatta heidän henkeään ja terveyttään.

Ymmärrän, että presidenttiehdokkaalla ei kovassa kampanjakiireessä ole aikaa seurata mediaa, mutta kampanjatoimiston olisi viisasta auttaa ehdokastaan oikomaan nopeasti virheelliset väitteet.

Olen jälkikäteen hämmästellyt sitä harrastusten rikkautta, jota 60-luvun lapsuuteni kyläyhteisössä oli tarjolla. Talvella järjestettiin lapsille hiihtokilpailuja ja luistelukoulua ja kesällä yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja. Sunnuntaisin lapset kokoontuivat pyhäkouluun ja viikolla oli poika- ja tyttökerhoja. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon, marttatyttöihin ja myös runonlausuntaa esitin useissa eri tilaisuuksissa. Nuorisoseuran ylläpitämä näytelmäharrastus veti joukkoihinsa niin lapsia kuin aikuisia.

Harrastustoimintaa eivät järjestäneet kunnan tai valtion virkamiehet, vaan kylällä asuvat äidit ja isät. Tämän ajan lähiöissä unelmoitu ja peräänkuulutettu yhteisöllisyys, vapaaehtoistoiminta lasten ja nuorten parissa oli arkipäivän ylellisyyttä ja itsestäänselvyyttä lapsuuteni kyläyhteisössä. Samalla toteutui se, että kylän väki – niin aikuiset kuin lapset tunsivat toisensa.

Tänä vuonna vietetään valtakunnallista vapaaehtoistyön vuotta. Kansainvälistyvässä maailmassa, globaalien verkostojen ja talouden aikakaudella paikallisuuden ja yhteisöllisyyden vastapaino on noussut uuteen arvoonsa. Niin lapselle kuin aikuiselle on tärkeää kuulua läheisten ja turvallisten ihmisten yhteisöön ja rikastuttaa yhteiselämää kansalaistoiminnan keinoin.

Vapaaehtoiset antavat merkittävän panoksen viranomaistoiminnan tueksi esimerkiksi pelastusalalla. Vapaaehtoisuuteen perustuva sopimuspalokuntatoiminta on välttämätön tehokkaan pelastustoiminnan järjestämiseksi. Sopimuspalokuntalaiset ovat mukana noin 70 %:issa vuotuisista pelastustoimen hälytystehtävistä.

Hyvässäkään taloudellisessa tilanteessa viranomaiset eivät voi vastata hyvinvoinnista ilman kansalaistoiminnan tukea. Hyvinvointi syntyy pohjimmiltaan ihmisten luontaisissa sosiaalisissa verkostoissa, ennen muuta perheessä ja kansalaisyhteiskunnassa julkisen sektorin ja viranomaistoiminnan tukemana.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 15.12 2011.

Iltalehden jutun otsikossa (13.12.) annetaan virheellisesti ymmärtää, että olisin puuttunut poliisitutkintaan.

Sisäasiainministerinä saan lukuisia kansalaisten yhteydenottoja kirjeitse ja sähköpostilla. Ministerin tehtäviini kuuluu virkavastuun perusteella vastata asiallisiin yhteydenottoihin riippumatta siitä onko kirjoittaja minulle ennestään tuttu vai ei. Sain Timo Sinivuorelta marraskuussa sähköpostiviestin, johon normaalin käytännön mukaisesti pyysin poliisiosastolta näkemystä seuraavasti:

”Voisinko saada tähän poliisiosastolta jotakin näkemystä, onko tällainen menettely miten tavallista? Onko kyseessä puhtaasti resurssiongelma?”

En pyytänyt selvittämään juuri tätä nimenomaista tapausta enkä antanut mitään ohjeita tai pyytänyt toimenpiteitä, vaan ainoastaan kysyin miten poliisi yleensä tällaisissa tapauksissa menettelee. Samalla halusin tietää, miten resurssit yleensä riittävät tämänkaltaisten rikosten selvittämiseen. Poliisiosasto siirsi asian Poliisihallitukselle vastattavaksi, koska kysymys oli Poliisihallituksen vastuulla olevasta operatiivisesta asiasta.

Vastauksessaan Poliisihallitus mm. toteaa, että omaisuusrikosten selvitysaste on alhainen. Merkittävä määrä omaisuusrikosjutuista, joiden tekijästä ei ole havaintoja tutkinnan alkuvaiheessa, päätyy tutkinnan keskeyttämiseen. Paheksun jutussa myös sitä, että oikeustieteen professoria oli harhautettu antamaan väärien tietojen pohjalta lausuntoa asiasta.

 

Päivi Räsänen

Sisäasiainministeri

Kristillisdemokraatit asettavat kuntauudistukselle kaksi keskeistä tavoitetta: lähidemokratian ja lähipalvelujen turvaamisen.

Lähidemokratia merkitsee sitä, että kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemat valtuutetut päättävät arjen kannalta tärkeistä kysymyksistä. Valtaosassa kuntia kansalaisten kannalta tärkeimmistä kysymyksistä ei tehdä päätöksiä kuntien valtuustoissa vaan ylikunnallisissa hallintoelimissä. Yli 80 prosentissa maamme kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut hoidetaan erilaisissa yhteenliittymissä.

Pienten kuntien kohdalla päätösvalta on siis jo karannut pois valtuustoista.

Kuntakoon suureneminen ei tarkoita eikä saa tarkoittaa lähipalvelujen heikkenemistä. Kuntayhtymien oloissa voidaan yhtä lailla tehdä huonoja päätöksiä palveluverkon ohentamisesta kuin kuntaliitoksissa tai nykyisissä kuntarakenteissa. Kuntalaisten kannalta tärkeää ei ole niinkään kunnantalon vaan koulujen, lääkärin tai neuvoloiden läheisyys. Parasta olisi jos kuntauudistukseen voitaisiin yhdistää lainsäädäntö, jolla turvataan lähipalvelut.

Kuntakapinaryhmittymä ehdotti kuntapalvelujen kaventamista niin että erikoissairaanhoidon palvelut siirrettäisiin valtion hoidettaviksi. Siinä mallissa päätösvalta keskitettäisiin Helsinkiin ja samalla nostettaisiin merkittävä raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille. Terveydenhuollon järjestämisen kannalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja tulee pikemmin raivata pois kuin pystyttää lisää. Jos erikoissairaanhoito tulisi valtion vastuulle, kuntien kustantamassa perusterveydenhuollossa nousisi paine vyöryttää tehtäviä ja vastuita valtion maksettaviksi. Yhteinen maksajataho tukee saumattomien hoitoketjujen kehittämistä ja hoidon oikeaa porrastamista.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 8.12.2011

Poliisihallitus sai viime vuoden alussa vastuulleen lakkautetuilta lääninhallituksilta valtakunnallisiin rahankeräyksiin liittyvät tehtävät. Tämän jälkeen nousi tulkintaongelmaksi laissa edellytetyn yleishyödyllisyyden määritelmä uskonnollisten yhdyskuntien, yhteisöjen ja säätiöiden kohdalla. Poliisihallitus tulkitsi lakia lääninhallituksia tiukemmin. Useiden pitkään ansiokkaasti toimineiden uskonnollisten yhdistysten toiminta vaikeutui lisäselvityspyyntöjen tai jopa kielteisten päätösten vuoksi.

Kysymys oikeudesta kerätä varoja ja myös omin varoin tukea uskonnollista toimintaa on osa uskonnonvapautta. Sisäasiainministeriö onkin tuoreessa lausunnossa linjannut, että kaikki aatteellinen yhdistystoiminta tulee lupaharkinnassa asettaa yhdenvertaiseen asemaan. Uskonnollinen toiminta on nähtävä lähtökohtaisesti yleishyödylliseksi toiminnaksi. Tätä tukee myös vuonna 2006 voimaan tulleen rahankeräyslain perusteluosuus, jossa on todettu, että myös erilainen uskonnollinen toiminta on laissa tarkoitettua yleishyödyllistä toimintaa. Myös tuloverolaissa on yleishyödyllisyyden käsite katsottu ulottuvan uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Tältä pohjalta olemme asettaneet työryhmän, jonka tehtävänä on edelleen selvittää yleishyödylliseen toimintaan liittyviä rajanvetotilanteita.

Hankkeessa arvioidaan lisäksi mahdollisuutta myöntää evankelis-luterilaiselle kirkolle, ortodoksiselle kirkkokunnalle taikka niiden seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle rahankeräyslupa. Vuonna 2006 voimaan tulleen rahankeräyslain mukaan verotusoikeudellisilla yhteisöillä ei ole lainkaan oikeutta saada rahankeräyslupia. On kuitenkin tilanteita, joissa seurakuntien tai kirkkojen sisällä syntyy tarve kerätä varoja vaikkapa diakonisiin tarkoituksiin ilman erillisten yhdistysten perustamisen vaivannäköä.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 1.12.2011

Julkisuudessa on pohdittu mahdollisuuksia siirtää poliisin tehtäviä yksityiselle turvallisuussektorille. Keskustelu on ymmärrettävää, se nousee poliisien resursseihin kohdistuvasta huolesta.

Merkittävä julkisen vallan käyttö ei kuitenkaan voi kuulua yksityisille. Tämä periaate on taattu suoraan perustuslaissa. Ihmisten rankaiseminen ei ole yritystoimintaa. Näpistyksiä koskevaa sakkojen määräämisvaltaa ei voi rinnastaa normaaleihin maksuihin. Kyseessä on rikosoikeudellinen arviointi, jossa on otettava huomioon myös asianosaisen aseman turvaaminen.

Suomessa on hyvin koulutettu, tehtäväänsä huolella valittu poliisikunta, josta Suomi voi olla myös kansainvälisesti ylpeä. Vain harvassa Euroopan maassa poliisimiehet saavat vähintään kolmen vuoden korkeatasoisen ja monipuolisen koulutuksen kuten Suomessa. Yksityisistä turvallisuuden toimijoista ei saa muodostua poliisille kilpailevaa toimintaa, ainoastaan sitä täydentävää. Sama periaate tulee muistaa tehtäessä yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevia säädöksiä.

Sisäministeriössä on asetettu työryhmä selvittämään poliisin pitkän aikavälin resurssien turvaamista. Myös yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntöhanke on vireillä.

Valmistelutyössä lähdetään ihmisten arjen turvaamisesta ja sen edellyttämistä tehtävistä. Poliisin on muiden viranomaisten tavoin samanaikaisesti uudistettava ja kehitettävä työtapaansa. Hallintoa on kevennettävä ja sähköistä asiointia lisättävä.

Poliisin tavalliselle, ihmisten keskellä tapahtuvalle kenttätyölle ja tehokkaalle rikostutkinnalle on annettava sille kuuluva arvonsa. Poliisin työn onnistuminen edellyttää, että poliisi näkyy kentällä, ihmiset luottavat poliisin kykyyn turvata arjen elämää ja ratkaista niitä rikoksia, joita ihmiset kohtaavat.

 

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 24.11.2011

Euroopassa vellova talouskriisi ja ponnistelut sen taltuttamiseksi ovat vielä kesken, mutta kriisistä on vedettävissä joitakin johtopäätöksiä sovellettavaksi kotimaiseen politiikkaan. Ehkä merkittävin opetus velkakriisistä meille suomalaisille on se, että ainoastaan hoitamalla taloutemme vastuullisesti varmistamme sen, että meitä koskevat merkittävät ratkaisut tehdään edelleen meidän omasta toimesta. Esimerkiksi raskaasti ylivelkaantunut Kreikka on jo osaltaan mahdollisuuden täysin itsenäisiin ratkaisuihin menettänyt. Kreikan tulevaisuutta vuosikymmeniksi määrittäviä päätöksiä tehdään Ateenan sijaan neuvottelupöydissä ympäri Eurooppaa.

Suomessa olemme tilanteessa, jossa nyt viimeistään on herättävä siihen todellisuuteen, että entisenlainen velkaantuminen ei voi jatkua. Sikäli olemme paremmassa asemassa verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, että velanhoitokykyymme luotetaan edelleen ja velkaosuutemme suhteessa BKT:hen ei ole ylittänyt tasoa, josta ei enää omin voimin olisi paluuta. Hallitusohjelmassa velkaantumiseen suhtaudutaan vakavuudella ja ensi vuotta koskevassa budjetissa otetaan ensi askeleita velkaantumistarpeen kääntämiseksi laskuun. Luottamus Suomen kykyyn selviytyä vastuistaan pitää pystyä säilyttämään myös aikana, jolloin tulevaisuuden talousnäkymät eivät ole kovinkaan selkeät. Hallitusohjelman tavoite velkaantumisasteen merkittävästä alentamisesta tällä vaalikaudella vaatii määrätietoisia päätöksiä. joiden horisonttina tulee olla tämän hetken edun sijaan lastemme ja lastenlastemme hyvinvointi. Velkataakan keventäminen toteuttaa kristillisdemokraattista ajatusta vastuuntunnosta, jota korostimme mm. vaaliohjelmassamme toteamalla : ”laina syö lasten pöydästä”. Sen lisäksi, että laina syö lasten pöydästä, vie se pahimmillaan myös lastemme mahdollisuuden päättää itse maatamme koskevista ratkaisuista.

 kolumni on julkaistu kd-lehdessä 17.11.2011.