Euroopassa vellova talouskriisi ja ponnistelut sen taltuttamiseksi ovat vielä kesken, mutta kriisistä on vedettävissä joitakin johtopäätöksiä sovellettavaksi kotimaiseen politiikkaan. Ehkä merkittävin opetus velkakriisistä meille suomalaisille on se, että ainoastaan hoitamalla taloutemme vastuullisesti varmistamme sen, että meitä koskevat merkittävät ratkaisut tehdään edelleen meidän omasta toimesta. Esimerkiksi raskaasti ylivelkaantunut Kreikka on jo osaltaan mahdollisuuden täysin itsenäisiin ratkaisuihin menettänyt. Kreikan tulevaisuutta vuosikymmeniksi määrittäviä päätöksiä tehdään Ateenan sijaan neuvottelupöydissä ympäri Eurooppaa.

Suomessa olemme tilanteessa, jossa nyt viimeistään on herättävä siihen todellisuuteen, että entisenlainen velkaantuminen ei voi jatkua. Sikäli olemme paremmassa asemassa verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, että velanhoitokykyymme luotetaan edelleen ja velkaosuutemme suhteessa BKT:hen ei ole ylittänyt tasoa, josta ei enää omin voimin olisi paluuta. Hallitusohjelmassa velkaantumiseen suhtaudutaan vakavuudella ja ensi vuotta koskevassa budjetissa otetaan ensi askeleita velkaantumistarpeen kääntämiseksi laskuun. Luottamus Suomen kykyyn selviytyä vastuistaan pitää pystyä säilyttämään myös aikana, jolloin tulevaisuuden talousnäkymät eivät ole kovinkaan selkeät. Hallitusohjelman tavoite velkaantumisasteen merkittävästä alentamisesta tällä vaalikaudella vaatii määrätietoisia päätöksiä. joiden horisonttina tulee olla tämän hetken edun sijaan lastemme ja lastenlastemme hyvinvointi. Velkataakan keventäminen toteuttaa kristillisdemokraattista ajatusta vastuuntunnosta, jota korostimme mm. vaaliohjelmassamme toteamalla : ”laina syö lasten pöydästä”. Sen lisäksi, että laina syö lasten pöydästä, vie se pahimmillaan myös lastemme mahdollisuuden päättää itse maatamme koskevista ratkaisuista.

 kolumni on julkaistu kd-lehdessä 17.11.2011.