Poliisihallitus sai viime vuoden alussa vastuulleen lakkautetuilta lääninhallituksilta valtakunnallisiin rahankeräyksiin liittyvät tehtävät. Tämän jälkeen nousi tulkintaongelmaksi laissa edellytetyn yleishyödyllisyyden määritelmä uskonnollisten yhdyskuntien, yhteisöjen ja säätiöiden kohdalla. Poliisihallitus tulkitsi lakia lääninhallituksia tiukemmin. Useiden pitkään ansiokkaasti toimineiden uskonnollisten yhdistysten toiminta vaikeutui lisäselvityspyyntöjen tai jopa kielteisten päätösten vuoksi.

Kysymys oikeudesta kerätä varoja ja myös omin varoin tukea uskonnollista toimintaa on osa uskonnonvapautta. Sisäasiainministeriö onkin tuoreessa lausunnossa linjannut, että kaikki aatteellinen yhdistystoiminta tulee lupaharkinnassa asettaa yhdenvertaiseen asemaan. Uskonnollinen toiminta on nähtävä lähtökohtaisesti yleishyödylliseksi toiminnaksi. Tätä tukee myös vuonna 2006 voimaan tulleen rahankeräyslain perusteluosuus, jossa on todettu, että myös erilainen uskonnollinen toiminta on laissa tarkoitettua yleishyödyllistä toimintaa. Myös tuloverolaissa on yleishyödyllisyyden käsite katsottu ulottuvan uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Tältä pohjalta olemme asettaneet työryhmän, jonka tehtävänä on edelleen selvittää yleishyödylliseen toimintaan liittyviä rajanvetotilanteita.

Hankkeessa arvioidaan lisäksi mahdollisuutta myöntää evankelis-luterilaiselle kirkolle, ortodoksiselle kirkkokunnalle taikka niiden seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle rahankeräyslupa. Vuonna 2006 voimaan tulleen rahankeräyslain mukaan verotusoikeudellisilla yhteisöillä ei ole lainkaan oikeutta saada rahankeräyslupia. On kuitenkin tilanteita, joissa seurakuntien tai kirkkojen sisällä syntyy tarve kerätä varoja vaikkapa diakonisiin tarkoituksiin ilman erillisten yhdistysten perustamisen vaivannäköä.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 1.12.2011