Kristillisdemokraatit asettavat kuntauudistukselle kaksi keskeistä tavoitetta: lähidemokratian ja lähipalvelujen turvaamisen.

Lähidemokratia merkitsee sitä, että kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemat valtuutetut päättävät arjen kannalta tärkeistä kysymyksistä. Valtaosassa kuntia kansalaisten kannalta tärkeimmistä kysymyksistä ei tehdä päätöksiä kuntien valtuustoissa vaan ylikunnallisissa hallintoelimissä. Yli 80 prosentissa maamme kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut hoidetaan erilaisissa yhteenliittymissä.

Pienten kuntien kohdalla päätösvalta on siis jo karannut pois valtuustoista.

Kuntakoon suureneminen ei tarkoita eikä saa tarkoittaa lähipalvelujen heikkenemistä. Kuntayhtymien oloissa voidaan yhtä lailla tehdä huonoja päätöksiä palveluverkon ohentamisesta kuin kuntaliitoksissa tai nykyisissä kuntarakenteissa. Kuntalaisten kannalta tärkeää ei ole niinkään kunnantalon vaan koulujen, lääkärin tai neuvoloiden läheisyys. Parasta olisi jos kuntauudistukseen voitaisiin yhdistää lainsäädäntö, jolla turvataan lähipalvelut.

Kuntakapinaryhmittymä ehdotti kuntapalvelujen kaventamista niin että erikoissairaanhoidon palvelut siirrettäisiin valtion hoidettaviksi. Siinä mallissa päätösvalta keskitettäisiin Helsinkiin ja samalla nostettaisiin merkittävä raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille. Terveydenhuollon järjestämisen kannalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja tulee pikemmin raivata pois kuin pystyttää lisää. Jos erikoissairaanhoito tulisi valtion vastuulle, kuntien kustantamassa perusterveydenhuollossa nousisi paine vyöryttää tehtäviä ja vastuita valtion maksettaviksi. Yhteinen maksajataho tukee saumattomien hoitoketjujen kehittämistä ja hoidon oikeaa porrastamista.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 8.12.2011