Julkisuudessa on pohdittu mahdollisuuksia siirtää poliisin tehtäviä yksityiselle turvallisuussektorille. Keskustelu on ymmärrettävää, se nousee poliisien resursseihin kohdistuvasta huolesta.

Merkittävä julkisen vallan käyttö ei kuitenkaan voi kuulua yksityisille. Tämä periaate on taattu suoraan perustuslaissa. Ihmisten rankaiseminen ei ole yritystoimintaa. Näpistyksiä koskevaa sakkojen määräämisvaltaa ei voi rinnastaa normaaleihin maksuihin. Kyseessä on rikosoikeudellinen arviointi, jossa on otettava huomioon myös asianosaisen aseman turvaaminen.

Suomessa on hyvin koulutettu, tehtäväänsä huolella valittu poliisikunta, josta Suomi voi olla myös kansainvälisesti ylpeä. Vain harvassa Euroopan maassa poliisimiehet saavat vähintään kolmen vuoden korkeatasoisen ja monipuolisen koulutuksen kuten Suomessa. Yksityisistä turvallisuuden toimijoista ei saa muodostua poliisille kilpailevaa toimintaa, ainoastaan sitä täydentävää. Sama periaate tulee muistaa tehtäessä yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevia säädöksiä.

Sisäministeriössä on asetettu työryhmä selvittämään poliisin pitkän aikavälin resurssien turvaamista. Myös yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntöhanke on vireillä.

Valmistelutyössä lähdetään ihmisten arjen turvaamisesta ja sen edellyttämistä tehtävistä. Poliisin on muiden viranomaisten tavoin samanaikaisesti uudistettava ja kehitettävä työtapaansa. Hallintoa on kevennettävä ja sähköistä asiointia lisättävä.

Poliisin tavalliselle, ihmisten keskellä tapahtuvalle kenttätyölle ja tehokkaalle rikostutkinnalle on annettava sille kuuluva arvonsa. Poliisin työn onnistuminen edellyttää, että poliisi näkyy kentällä, ihmiset luottavat poliisin kykyyn turvata arjen elämää ja ratkaista niitä rikoksia, joita ihmiset kohtaavat.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 24.11.2011