Ajankohtaista

RSS

Tiedote: Kolmannen raiteen rakentaminen pääradalla välillä Riihimäki – Tampere aloitettava viipymättä

18.10.2018
Kolmannen raiteen rakentaminen pääradalla välillä Riihimäki – Tampere aloitettava viipymättä

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) on tänään jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen siitä, että kuinka pian kolmannen raiteen rakentamisessa Riihimäki – Tampere välillä päästään etenemään. Kyseessä on pääradan tukkoisin väli.

Päärata on maan ylivoimaisesti vilkkaimmin liikennöity raideosuus henkilöliikenteessä, mutta päärata ei enää kykene tarjoamaan tarvittavia junapalveluja. Raidekapasiteettivaje muodostaa pullonkaulan sekä nopean henkilöjunaliikenteen, taajamajunaliikenteen että tavarajunaliikenteen kehittämiselle.

– Riihimäki – Tampere väli on tällä hetkellä niin tukossa, että vuorojen lisäämistä ilman kolmatta raidetta pidetään mahdottomana. Kyseisen välin lisäraiteiden yleissuunnitelman laatiminen ja kolmannen raiteen rakentaminen tulisi aloittaa viipymättä junaliikenteen parantamiseksi kysyntää vastaavaksi, Päivi Räsänen vaatii.

Pääradan vaikutusalue on Suomen kasvavinta ja potentiaalisinta kasvuvyöhykettä niin elinkeinoelämän kuin asumisen ja työssäkäynnin osalta. Noin 60 prosenttia Suomen väestöstä sekä noin 60 prosenttia työpaikoista ja työvoimasta, samoin kuin 60 prosenttia yritysten liikevaihdosta ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta sijoittuu pääradan vaikutusalueelle eteläiseen ja läntiseen Suomeen. Rataosan kapasiteetti on tällä hetkellä hyvin häiriöherkkä.

– Ihmettelen, että onko hallituksessa ymmärretty pääradan riittävän kapasiteetin valtakunnallinen vaikutus? Muut rataosuudet Tampereelta pohjoiseen ja sivuille kytkeytyvät päärataan ja myös näiden yhteysvälien rataliikenteen parantaminen on riippuvainen pääradan eteläisen osan raideliikenteen sujuvuudesta, Päivi Räsänen muistuttaa.

– On ikävää, että muut hankkeet ajavat jatkuvasti pääradan kehittämisen ohi. Pääradan kehittämiseksi myönnetty suunnittelumiljoona on yksi askel oikeaan suuntaan, mutta nyt tarvitaan ripeästi jatkotoimenpiteitä. Raideinfraan panostamisella on vaikutuksia myös ilmastopolitiikkaan ja päästöjen vähentämisessä, Räsänen toteaa.

Lisätiedot:

Päivi Räsäsen talousarvioaloitteiden painopisteinä vanhustenhoito, lapsilisän tason korottaminen ja diabeteslääkkeiden korvausluokan korotukset

TIEDOTE 28.9.2018
Vapaa julkaistavaksi

Päivi Räsäsen talousarvioaloitteiden painopisteinä vanhustenhoito, lapsilisän tason korottaminen ja diabeteslääkkeiden korvausluokan korotukset

Kansanedustaja Päivi Räsänen on jättänyt 8 talousarvioaloitetta, jotka sisältyvät KD:n vaihtoehtobudjettiin. Räsäsen aloitteiden painopisteinä ovat vanhustenhoito ja saattohoidon kehittäminen, diabeteslääkkeiden korvausluokan korotus ja lapsilisän tason korottaminen. Aloitteiden suurimmat määrärahojen lisäysesitykset koskevat vanhustenhoidon tason parantamista ja saattohoidon kehittämistä (yht. 70 milj. €) ja lapsilisän tason korottamista (30 milj. €).

Vanhustenhoidon tilanne on viime vuosina heikentynyt merkittävästi. Tässä tilanteessa on hälyttävää, että hallitus jättää talousarvioesityksessään vanhustenhoidon vaille minkäänlaista huomiota. Annetuista ohjeista huolimatta oikeutta laadukkaaseen saattohoitoon ei vielä pystytä kaikille takaamaan. Kuntien välillä on liian isoja eroja saattohoidon saatavuudessa ja laadussa, eikä yhdenvertaisuus saattohoidossa toteudu. Määrärahojen lisäysesityksillä tavoitellaan sitä, että vanhustenhoitoon saadaan jo ensi vuonna 1.000 hoitajaa lisää.

Vuonna 2017 voimaan tulleen diabeteslääkkeiden Kela-korvauksia koskevan lakimuutoksen myötä monet ovat joutuneet jättämään diabetes-lääkkeensä ostamatta korkeasta hinnasta johtuen. On tarpeen esittää diabeteslääkkeiden korvausluokan korottamista.

Muut edustaja Räsäsen aloitteet koskevat muun muassa poliisin toimintamenoja poliisimäärän lisäämiseksi (5 milj. €) ja harmaan talouden torjunnan tehostamista (5 milj. €).

Kokonaisuudessaan KD:n vaihtoehtobudjetti tulee jälleen olemaan tasapainotettu eli se sisältää vastaavat lisäykset myös tulopuolella.

Hämeen vaalipiirin kansanedustajilta yhteisiä talousarvioaloitteita

Päivi Räsänen on lisäksi tehnyt yhdessä muiden hämäläisten kansanedustajien kanssa 15 yhteistä alueellista talousarvioaloitetta. Aloitteet koskevat esimerkiksi määrärahan lisäämistä LUT – Lahden AMK – Saimaan AMK -hankkeen tukemiseen (5 milj. €), määrärahan lisäämistä lisäraiteiden yleissuunnitelman laatimiseksi pääradalla välillä Riihimäki-Hämeenlinna-Tampere (8 milj. €) ja määrärahan lisäämistä valtatien 10 parantamiseen välillä Hämeenlinna – Lahti (5milj. €).

Valtion ensi vuoden budjettiehdotukseen tehtävien talousarvioaloitteiden viimeinen jättöpäivä oli tänään.

Lisätietoja:
Päivi Räsänen
050 511 3065

Elämää tulee puolustaa entistä äänekkäämmin

Tänään istunnossa on käyty keskustelua ulkoministeri Soinin aborttikannasta. Äänestän ilman muuta luottamusta Soinille tässä asiassa. Ministerillä on vapaus ilmaista oma vakaumuksensa, aivan kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Lisäksi Suomen ulkopoliittista linjaa tulkitaan mielestäni väärin, jos sen katsotaan edellyttävän vapaan aborttioikeuden edistämistä kaikkialla. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa puhutaan tyttöjen ja naisten oikeuksien parantamisesta sekä lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien edistämisestä. Aborttia ei mainita sanallakaan. Aborttia ei mainita myöskään siinä budjettikirjan ulkoministeriön osiossa, jonka yhteydessä epäluottamusta Soinille esitetään. Aborttikeskustelussa oleellinen kysymys on se, mistä ihmisyksilön elämä alkaa, ja siihen ei ulkopolitiikka anna vastausta. Tyttöjen ja naisten oikeudet eivät ole ristiriidassa elämän suojelemisen kanssa. Pienten tyttöjen ja poikien oikeuksia tulee puolustaa alusta lähtien. Tämä arvoton ajojahti vahvistaa Soinin asemaa. Toivon, että hän jatkossakin ottaa kantaa elämän puolesta.

 

Jumalan vilja ei kuulu roskikseen

Alkaneella viikolla (10.-16.9) kampanjoidaan ruokahävikin vähentämiseksi. Aihe menee minulla, ehkä monella muullakin omasta ikäpolvestani tunteisiin. Olen imenyt kotikasvatuksesta periaatteen, että Jumalan viljaa ei saa heittää pois. Lautanen syötiin tyhjäksi. Ruokaa ei heitetty roskiin. Muistutettiin, että Afrikassa lapsia kuolee nälkään.

Siksi nytkin tuntuu pahalta nähdä, kun aivan syömiskelpoista ruokaa joutuu jätteiksi. Iloitsen siitä, että sama tavoite on noussut uudesta, ekologisesta näkökulmasta esiin. Ruokahävikin vähentämisellä on globaali ulottuvuus. Kun pohdimme sitä, miten ilmaston lämmetessä kykenemme tuottamaan ruokaa koko maailman väestölle, ruokahävikin vähentämistä ei tule vähätellä.

Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruuasta eli 1.3 miljardia tonnia heitetään vuosittain pois. Arvioiden mukaan tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä.

Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa. Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 24 kg syömäkelpoista ruokaa pois. Tämä on noin kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta. Tämän määrän on arvioitu tuottavan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin noin 100 000 keskivertohenkilöautoa.

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten huonosta suunnittelusta. Kotikaappeihin kannattaa laittaa ruuat päiväysjärjestyksessä ja suunnitella aterioiden valmistus niin, että vanhenevat elintarvikkeet käytetään ensin. Pienellä vaivannäöllä tähteille löytyy herkullista uusiokäyttöä. Perheessämme syödään usein hävikkirieskoja, joiden valmistus on helppoa ja nopeaa. Puurontähteet, vanhenevat maitotuotteet (jugurtit, viilit, juustot, rahkat), kypsennetyt perunat, porkkanat ja muut juurekset erimuodoissaan (esim muusit, laatikot, raasteet) sekoitetaan sauvasekoittimella. Siihen lisätään tarvittaessa vettä, hiukan suolaa ja ruokaöljyä ja taikinan määrästä riippuen 1-3 kananmunaa ja siteeksi vehnäjauhoja. Löysä alustettu taikina taputellaan jauhojen avulla litteiksi rieskoiksi leivinpaperille ja paistetaan uunissa n. 250 asteessa niin että rieskoihin ilmaantuu pieniä ruskehtavia laikkuja.

Mielipiteistä voidaan neuvotella, mutta vakaumus ei ole kaupan

Mielipiteistä voidaan neuvotella, mutta vakaumus ei ole kaupan

Sosialidemokraattien välikysymysaikeet ulkoministeri Soinin aborttinäkemyksistä osoittavat huonoa harkintaa ja vakaumuksen vähättelyä. Toivon, että tästä arvottomasta näytelmästä ymmärrettäisiin ajoissa perääntyä. Ymmärrän sen, että raskaudenkeskeytyksestä on erilaisista vakaumuksista nousevia näkemyksiä. Olisi kuitenkin tärkeää tiedostaa aiheen eettinen herkkyys. Eduskunnassa on perinteisesti ymmärretty aborttikysymyksen kuuluvan omantunnon vapauden alueelle. Aborttikeskustelussa on kysymys elämästä ja kuolemasta, ihmisen arvosta ja elämän pyhyydestä. On surullista, jos näitä arvoja käytetään poliittisina pelivälineinä.

Nostan oppositiotovereille esikuvan viime vaalikaudelta. Opin tuntemaan pääministerinä toimineen Jyrki Kataisen aidosti suvaitsevaisena ja vakaumusta kunnioittavana poliitikkona. Hän oli monessa syvässä arvokysymyksessä täysin eri linjoilla kanssani, mutta osoitti arvostusta vakaumukselleni. Mieleeni on jäänyt keskustelu, jossa hän totesi ymmärtävänsä sen, että mielipiteistä voidaan tehdä kompromisseja mutta vakaumus ei ole kaupan. Hän ei yrittänyt painostaa minua toimimaan vastoin vakaumustani. Ei se toki olisi onnistunutkaan.

Aborttikritiikki torjutaan syyllisyyden vuoksi

Ulkoministeri Timo Soini on joutunut ministerien ja oppositioedustajien ryöpytyksen kohteeksi ilmaistessaan blogissaan varovasti jo aiemmin tiedossa olevan kantansa raskaudenkeskeytyksen etiikkaan. Mistä vimma tuomita Soinin vakaumus toistuvasti nousee? Huutokuoro leimaa kohtulapsen elämän puolustamisen Suomen linjan vastaiseksi, mutta rohkeneeko kukaan keskustella itse asiasta? Naisten oikeuksia tulee puolustaa, sillä ne ovat todellakin ihmisoikeuksia. Mutta mistä ihmisen – miehen tai naisen – elämä alkaa? Kenen elämällä on arvoa?

Kun maahamme ajettiin sallivaa aborttilakia, sikiön väitettiin olevan vain umpilisäkkeeseen verrattava kudoskappale naisen ruumiissa. Naiselle tuli saada oikeus päättää oman kehonsa käytöstä. Onko abortin puolustajien vai elämän puolustajien ihmiskuva lähempänä tieteen kuvaamaa todellisuutta?

Biologisesti ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Sen jälkeen kehityksessä ei ole mitään käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, kauan ennen aborttirajoja. Kahdeksannella viikolla on voitu rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä. Raskaudenkeskeytys voidaan tehdä sosiaalisin perustein lääkärin luvalla 12. raskausviikkoon asti, Valviran luvalla 20. raskausviikkoon asti ja sikiön sairauden (esimerkiksi Downin syndrooma) perusteella peräti 24. raskausviikkoon asti. Myöhäisimmät abortit tehdään saman ikäisille lapsille, joita hoidetaan pieninä keskosina.

Abortin puolustukseksi on esitetty, että vaikka sikiö onkin biologinen ihmisyksilö, kyseessä ei kuitenkaan ole ihmispersoona. Ihmispersoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, oman tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Nämä ominaisuudet kyllä kuvaavat ihmislajille luonteenomaisia piirteitä, mutta ihmisyyden ehdoiksi ne ovat mielivaltaisia. Näitä kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivät myöskään syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset. On eettisesti kestämätöntä kytkeä ihmisarvo ihmisen kykyihin tai ominaisuuksiin.

Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan yksilö, joka kykenee tuntemaan kipua. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet suorittavat työtään rikki revityllä omalla tunnolla. Raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain yli 9000. Useille naisille prosessi on henkisesti raskas. Jotkut kamppailevat vuosikausia syyllisyyden tunteiden kanssa ja ikävöivät menettämäänsä lasta. Aborttia perustellaan usein kauniisti jokaisen lapsen oikeudella syntyä toivottuna. Jos omilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ottaa lasta toivottuna vastaan, avoimia sylejä löytyy jokaiselle lapselle.

Yli 90 % kaikista aborteista tehdään sosiaalisin perustein. Onko oikein, että sosiaalisia ongelmia ratkotaan elämän lopettamisella? Naisten oikeuksia tulee puolustaa, mutta ei kaikkein pienimpien elämän kustannuksella.

Jos ministerin vakaumuksen mukaan abortti on pienen ihmisen elämän lopettamista, miksi tätä ei saisi ilmaista? Väitän, että syy siihen johtuu aborttiin liittyvästä kollektiivisesta syyllisyydestä. Aihe on liian kipeä, jotta siitä uskallettaisiin ja annettaisiin keskustella.

 

Pride-tapahtuman ympärillä suuri harha

Pridetapahtumasta on kehittynyt merkillinen moraalinen linjanjakaja. Osallistumisesta Pridejuhlintaan tai sen tukemisesta vedetään johtopäätöksiä tasa-arvon, ihmisoikeuksien tai vähemmistöjen aseman kunnioittamisesta. Jos joku asettuu poikkiteloin, Setan joukot painostavat nopeasti polvilleen, perumaan puheet ja pyytelemään anteeksi.

Pride-tapahtuman ympärille luotu suvaitsevaisuuden mielikuva on suuri harha. Todellisuudessa sateenkaaripolitiikka pyrkii askel askeleelta vaientamaan biologiseen todellisuuteen perustuvan näkemyksen naisena ja miehenä elämisestä. Se tavoittelee tilannetta, jossa sukupuoliperusteiseen avioliittoon pohjaavat näkemykset leimataan poliittisesti epäkorrekteiksi ja syrjiviksi. Tästä leimasta on kieltäydyttävä!

On erityisen surullista ja samalla säälittävää, että myös eräät kirkolliset tahot tavoittelevat hyväksyntää marssimalla sellaisten arvojen puolesta, jotka ovat luterilaisen kirkkomme virallisen opetuksen, kristillisen ihmiskuvan ja Raamatun seksuaalietiikan vastaisia. Jokainen ihminen on arvokas Jumalan kuvaksi luotuna. Kaikilla tulee olla yhtäläiset ihmisoikeudet. Avioliitto rajautuu kuitenkin juuri miehen ja naisen väliseksi – siitä todistaa sekä ihmisen biologia että Raamatun selkeät opetukset.

Kirkollisessa keskustelussa välillä avioliittokäsityksen muuttamiseksi vedotaan Lutheriin, joka näki avioliiton maallisena säätynä. Siksi on hyvä antaa Lutherin puhua Pridepäivän aattona (kirjassaan Avioelämästä):

“Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan, niin ettei mies halveksi naista eikä ilku eikä päinvastoin nainen miestä, vaan kukin pitää toisen hahmoa ja ruumista Jumalan hyvänä tekona, joka suuresti miellyttää Jumalaa itseään.”

 

Valiokuntatyöskentelyä tunnollisesti

 

Helsingin Sanomat uutisoi 25.6.2018 kansanedustajien poissaoloista eduskunnan valiokunnista. Oma sijoitukseni tässä oli hyvä, mutta tosiasiallisesti se olisi vielä parempi. Jutussa oli kohdallani tieto, että olisin ollut ”muun syyn” vuoksi pois valiokunnasta jonkun kerran. Tämä jäi vaivaamaan ja selvitin asian valiokunnan tilastoista. Olen ollut koko eduskuntaurani ajan hyvin tarkka siitä, että en ole pois valiokunnan kokouksista muutoin kuin eduskuntatyöstä johtuvien työtehtävien vuoksi. En ole siis ollut kokouksista pois ”muun syyn” perusteella. Olen ollut kerran sairausloman vuoksi pois ja muut poissaolot ovat eduskuntatyöhön liittyviä tehtäviä. Epäselvyys oli poissaolossa 22.3, johon sijoittui myös eduskuntatyötä – olin työmatkalla puhemiehen valtuuskunnassa Japanissa. Oma sijoitukseni olisi siis tällä korjauksella ymmärtääkseni aivan kärkijoukoissa.

 

Kenen yhdenvertaisuutta loukataan?

Pori Jazz 66 ry teki kuuden tunnin somekohun jälkeen hätäkokouksessaan päätöksen irtisanoa toimitusjohtaja Aki Ruotsala. Julkisuudessa perusteluna on käytetty hänen mielipiteitään ja lausuntojaan, jotka nousevat uskonnollisesta vakaumuksesta. Yhdistyksen ja osakeyhtiön toimitusjohtajan asemat poikkeavat toisistaan: yhdistyksen toimitusjohtajalla on työsuhdeturva eikä häntä voi irtisanoa syrjivillä perusteilla. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstään. Oleellinen kysymys on, oliko Ruotsala yhdistyksen vai osakeyhtiön palkkaama? Ainakin päätöksen teki rekisteröidyn yhdistyksen hallitus. Ennätettiinkö Ruotsalaa edes asianmukaisesta kuulla päätöstä tehtäessä?

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälän mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella. Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus, mikä sisältää myös oikeuden ilmaista vakaumus. Tähän viittasi myös Eduskunnan oikeusasiamies päätöksessään v. 2013, kun puheestani Kankaanpään Kansanlähetyspäivillä tehtiin lähes 50 kantelua. Syytökset koskettelivat samoja teemoja, joista niin Ruotsala kuin ulkoministeri Soini ovat joutuneet nyt vastaamaan. Oikeus ilmaista uskonnollinen vakaumuksensa koskee kaikkia Suomessa asuvia, siis myös toimitusjohtajaa tai ministeriä. Tämä oikeus ei näytä olevan itsestäänselvyys, minkä vuoksi haluan sitä voimakkaasti puolustaa.

Syrjiminen tai kiusaaminen myös ihmisen seksuaalisen identiteetin tai minkä tahansa ominaisuuden perusteella on väärin. Suomalaisesta yhteiskunnasta, erityisesti nimettöminä somekirjoitteluina valitettavasti löytyy monenlaista alatyylistä vihapuhetta ja ilkeilyä niin vähemmistöjä kuin vakaumuksia kohtaan. Kirjoitukset ovat syntyneet monesti juovuspäissä tai mielenterveysongelmien ryydittämänä.

Mutta väitän, että uskonnollisen vakaumuksen perusteella tapahtuva syrjintä ja loukkaaminen on tänä päivänä paljon avoimempaa ja ns eliitin, sivistyneistön piirissä ja mediassa hyväksytympää kuin seksuaalisten vähemmistöjen kohdalla. Tästä esimerkiksi käy toimittaja Enbusken Soinin vakaumusta pilkkaava Iltalehdessä julkaistu kolumni 1.6. Viime päivinä olen saanut lukuisia yhteydenottoja, joissa suomalaiset ovat ilmaisseet syvän huolensa uskonvakaumuksen kohtelusta. Otan siksi poikkeuksellisesti esiin tuoreen itseeni kohdistuvan esimerkin. Turkulainen professori, kansainvälistä tunnustusta Thinkers 50 –listalla saanut ”ajattelija” kirjoittaa 6.6 julkisessa Facebookpäivityksessään: ”Olisiko mitenkään mahdollista, nyt kun Suomessakin kerran tehdään jotain, toteuttaa pari pakkopalautusta? Vaikkapa lähettämällä Räsänen hevon helvettiin?” ja ”Päivi Räsänen on helvetin huono ihminen jonka voisi vaikkapa lähettää kuuhun.” Sitä ennen hän oli toivonut uskonnollisten ihmisen ”järkeviksi” eheyttämistä verovaroin.

Omasta puolestani professori saa vapaasti lausua mielipiteitään minusta tai vakaumuksestani. Haluan vain kiinnittää huomion siihen, että vastaavalla tavalla ja vastaavalla tasolla henkilöön kohdistuen ei julkisessa keskustelussa kristittyjen taholta loukata tai syrjitä seksuaalisia vähemmistöjä – onneksi.

 

Kotipalvelut korvattava kaikille sotien 1939-1945 tunnuksen omaaville veteraaneille

Tiedote 31.5.2018

Kotipalvelut korvattava kaikille sotien 1939-1945 tunnuksen omaaville veteraaneille

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) jätti tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän ehdottaa, että kaikille sotien 1939-1945 tunnuksen omaaville veteraaneille korvattaisiin samat kotipalvelut, jotka sotainvalideille sotilasvammalain nojalla taataan. Sotilasvammalain perusteella sotainvalideille korvataan kotipalvelut, asumispalvelut, liikkumista tukevat palvelut sekä omaishoidon tuesta ja sairaanhoitopalveluista aiheutuneet kustannukset.

– Tavoitteenamme tulee olla veteraanien kotona asumisen edellytysten parantaminen ja laitoshoidon tarpeen vähentäminen. Veteraanin kotona pärjääminen edellyttää kohtuullista taloudellista toimeentuloa sekä fyysisen ja henkisen toimintakyvyn säilymistä. Veteraaniväestön korkean iän, heikkenevän kunnon ja kasvavien haasteiden vuoksi palveluiden parantamisella alkaa jo olla kiire, Päivi Räsänen toteaa.

Kotiin vietävinä palveluina voivat tulla kyseeseen esimerkiksi kodinhoidollinen apu, ateriapalvelu, pyykkipalvelu, siivousapu sekä kuljetuspalvelut. Kuntien tehtävänä on kartoittaa kotikäynneillä veteraanin hoidon ja tuen tarve sekä laatia ja toteuttaa palvelusuunnitelma.

– Veteraanit ovat kunniakansalaisiamme ja heidän tulee voida elää mahdollisimman pitkään omassa kodissaan laitoshoidon sijaan. Kotipalvelujen saattaminen tasa-arvoiselle tasolle vaikuttaisi sotaveteraanien palveluiden saatavuuteen pysyvällä ja yhdenvertaisella tavalla, Päivi Räsänen sanoo.

Sotiimme osallistui noin 650 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Veteraaneja on joukossamme vielä 15 000 ja heidän keski-ikänsä on 93 vuotta. He vastasivat Suomen jälleenrakennuksesta ja sotakorvauksista.