Kristityt ovat maailman vainotuin uskontokunta. Noin 200 miljoonaa kristittyä kärsii jonkin asteisesta vainosta.

Ulkomaalaislakimme mukaan hakijalle annetaan turvapaikka, jos hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi uskontonsa johdosta ja pelkää turvautua maansa suojeluun. Jokainen tapaus arvioidaan, tutkitaan ja ratkaistaan yksilöllisesti hakijan kotimaan olosuhteet huomioon ottaen.

YK:n käsikirjan mukaan pelkkä tiettyyn ryhmään kuuluminen ei yleensä riitä perusteeksi pakolaisasemalle. Turvapaikkapuhuttelussa yritetään arvioida uskon tai kääntymisen aitoutta, jotta voidaan varmistua siitä, että hakijoita kohdellaan tasapuolisesti. Samalla selvitetään, onko seikka tullut hakijan kotivaltion viranomaisten tietoon, voiko se tulla viranomaisten tietoon ja mitkä ovat seuraukset, jos asia tulee kotivaltion viranomaisten tietoon. On kuitenkin selvää, että uskonnollisen vakaumuksen arviointi ulkopuolelta on vaikeaa.

Ministerillä ei ole toimivaltaa puuttua Maahanmuuttoviraston tekemiin päätöksiin. Maahanmuuttovirasto on itsenäinen toimija, jolle päätäntävalta on annettu, ja jonka ratkaisuja ei arvioida ministeriössä vaan tuomioistuimissa. Kielteisistä turvapaikkapäätöksistä myös yleensä valitetaan, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat pysyneet tuomioistuinkäsittelyissä ennallaan.

Ministerinä olen pyrkinyt avaamaan keskusteluyhteyksiä eri toimijoiden välillä ja korostanut useissa sisäisissä keskusteluissa asian tärkeyttä sekä uskonnollisen vainon todellisuutta ja laajuutta eri puolilla maailmaa. Saan kerta toisensa jälkeen kuulla luotettavilta tahoilta kertomuksia, jotka koettelevat omaa oikeustajuani. Siitä syystä haluan, että asiaan kiinnitetään jatkossakin erityistä huomiota ministeriössämme.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 1.3.2012

Kotihoidontuen leikkausta lyhentämällä sen kestoa on perusteltu keinona sekä valtiontalouden tasapainotukseksi että rakenteelliseksi uudistukseksi naisten työllisyysasteen nostamiseksi. Molemmat perustelut ovat huonoja ja vääriä.

Kotihoidontuen lyhentäminen lisäisi välittömiä kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Erityisen kallista on juuri pienten lasten hoitaminen päivähoidossa.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan huoltosuhteen vääristymän aiheuttaman kestävyysvajeen ratkaisemiseksi. Tarvitsemme lisää työntekijöitä. On kuitenkin väärin repiä pienten lasten vanhemmat työelämään siinä vaiheessa, jossa lapsen etu on saada hoivaa omalta vanhemmaltaan. Väestön ikääntyminen johtuu juuri siitä, että syntyvyys on vähentynyt. Kotihoidontuen leikkaus olisi perhepoliittisesti väärä viesti lapsiperheille.

Tärkein perustelu alle kolmevuotiaiden lasten oikeudelle täysipäiväiseen kotihoidontukeen on lapsen etu. Pienellä lapsella tulee olla oikeus oman vanhemman syliin. Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta. Alle kolmevuotias ei tarvitse kehityksensä kannalta niinkään virikkeitä tai ikätovereita vaan pysyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen vanhempaansa. Alle kolmevuotiaat ovat myös suurimmassa riskissä infektiokierteisiin lapsiryhmissä. Kotihoidossa pikkulasten korvatulehdusriskit ovat huomattavasti pienemmät kuin päiväkotiryhmissä.

Kotihoidontuki tarjoaa perheille valinnanvapauden, jota ei tule kaventaa. Perheet voivat valita kunnallisen kokopäivähoidon, osittaisen hoitovapaan tai kotihoidon. Kotihoidontuki mahdollistaa myös molempien vanhempien osapäivätyön, jolloin hoitovastuu jaetaan. Osapäivätyön kehittämisen jarruna ei ole kotihoidontuki vaan joustamaton työelämä. Päätökset pikkulapsen hoitopaikasta tulee saada tehdä keittiöpöydän äärellä.

Palaan vielä lyhyesti anniskeluaikakeskusteluun. Vastareaktio kertoo suomalaisten tunnepitoisesta suhteesta alkoholiin. Maltillinen keskustelu näyttää olevan vaikeaa. Ehdotus anniskeluaikojen aikaistamisesta ei ole uusi eikä edes minun ideani, vaan toin poliisikunnan toiveen yhtenä keinona keventää viranomaisten työtaakkaa. Kenenkään vapaa-ajan viettoa en halua holhota, anniskeluaikojen aikaistaminen ei tarvitse edes tarkoittaa aukioloaikojen lyhentämistä. Anniskeluaikoja ei päätetä sisäministeriössä vaan sosiaali- ja terveysministeriössä.

Aukioloaikoihin liittyvä adressi kertoo vain yhden näkemyksen ravintola-alalta. Olen saanut myös keikkamuusikoilta ja ravintolatyöntekijöiltä runsaasti kannustavaa palautetta ravintoloiden valomerkkien aikaistamisesta.

Keikkamuusikko kertoo soittavansa ravintolassa aamuyön tunneille ja päättää viestinsä: ”On epäinhimillistä soittaa 3.30:een asti. Ikäviä nämä työajat ovat etenkin perheellisille ja ikääntyneemmille ravintolamuusikoille ja viihdetaitelijoille.”

Lähes koko elämänsä ravintolamuusikkona toiminut henkilö kertoo nähneensä ravintolakulttuurin muuttumisen. Aiemmin asiakkaat tulivat ravintolaan kello 19–20 selvin päin syömään ja tanssimaan, jolloin heitä palveltiin eteisessä, keittiössä, salissa ja orkesterikorokkeella. Kello 21 suosituimpiin paikkoihin oli jo pitkät jonot, kun taas nykyisin aamuneljältä sulkeutuvat ravintolat avaavat ovensa vasta kello 21. Asiakkaat tulevat ravintolaan juovuspäissä keskiyöllä, jolloin ravintolasta on muodostunut jatkopaikka. Viihdetaitelijat ja artistit ovat jo vuosia toivoneet mahdollisuutta esiintyä aikaisemmin.

Useissa ravintola-alan työntekijöiltä saamissani viesteissä kannatetaan aukioloajan lyhentämistä, koska silloin asiakkaat tulisivat ravintolaan aiemmin ja käyttäisivät enemmän rahaa ruokiin ja juomiin. Näille viesteille on yhteistä se, että niissä pidetään ongelmallisena epäinhimillisen pitkiä työpäiviä ja sitä, että asiakkaat tulevat ravintolaan vasta puolen yön jälkeen valmiiksi humaltuneina, jolloin he eivät pysty tilaamaan enää mitään. Jos asiakkaat tulisivat ravintolaan aiemmin, he olisivat paremmassa kunnossa ja ostokykyisempiä. Alkoholilain 24 §:n mukaan selvästi päihtyneelle henkilölle ei saa anniskella.

Ravintola-alalla on tietenkin kova kilpailu. Mutta jos ravintoloita kohdellaan aukioloaikojen lyhentämisessä tasavertaisesti, ei kilpailutilanne vääristy. Pitkällä tähtäimellä aukioloaikojen lyhentäminen voisi tuoda etuja koko elinkeinolle ja rajoittaisi epätervettä kilpailua sekä järjestyshäiriöitä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juomatapatutkimuksesta ilmenee, että suomalaisten alkoholinkäyttö on viime vuosikymmeninä myöhentynyt, ja erityisesti myöhään aamuyöstä jatkuva humalajuominen on yleistynyt voimakkaasti 2000 -luvun taitteeseen saakka. Tutkimuksen mukaan aamuyön tunneilla päättyvä juominen on tyypillisesti humalahakuista juomista. Tutkimuksesta nousee esille kaksi tärkeää havaintoa: Päihtyneiden pelkääminen on pelkästään 2000 -luvulla lisääntynyt jopa 50 %, ja nuorista naisista yli 70 % kertoo pelänneensä julkisella paikalla tai kadulla. Tutkimuksen mukaan 18 % nuorista miehistä on joutunut päihtyneen henkilön lyömäksi. Humalajuomisen voidaan siis sanoa tuottavan väkivaltaa. Alkoholi on edelleen suurin kansanterveysongelmamme.

Puolustusvoimien uudistus merkitsee ikäviä seurauksia monelle varuskuntapaikkakunnalle sekä tuhansille työntekijöille joko työpaikan vaihtoa tai irtisanomisuhkaa. Uudistus on kuitenkin tässä tilanteessa välttämätön. Puolustusvoimien uudistustarve on tunnistettu jo vuosia sitten. Ikäluokkien pieneneminen aiheuttaa sen, että tuhannet punkat ovat jäämässä tyhjiksi. Vuonna 2018 palvelukseen astuu liki 20% vähemmän varusmiehiä kuin vuonna 2010.

Toisaalta yleinen taloustilanne pakottaa etsimään säästökohteita kaikilta hallinnonaloilta. Kun taloutta joudutaan tasapainottamaan, puolustusmenot ovat samalla viivalla vaikkapa lääkekorvausten tai koulutusmenojen kanssa.

Varuskunnan lakkauttaminen paikkakunnalla ei tarkoita maanpuolustuksellista aukkoa alueelle. Alueita ei puolusteta kasarmeista käsin, vaan varuskunnat toimivat ennen muuta koulutusyksikköinä.

Leikkauskohteiden valinnassa ei käytetty puolue- tai aluepoliittista harkintaa. Hallituksen piirissä oli jo etukäteen sovittu siitä linjauksesta, että puolustusvoimat laativat uudistus- ja säästösuunnitelmansa puhtaasti puolustuksellisin perustein. Aluepoliittiseen huutokauppaan ei ryhdytty.

Erityisen tärkeää on nyt, että valtio osoittaa esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa puolustusvoimien palveluksessa olevaa henkilöstöä kohtaan. Erityistoimia tarvitaan niillä paikkakunnilla, joihin kohdistuvat raskaimmat henkilöstövaikutukset.

Puolustuksemme peruslinjaukset säilyvät ennallaan. Kaikissa oloissa Suomella on oltava uskottava itsenäinen puolustuskyky, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Koko Suomea on kyettävä puolustamaan. Lisäksi on tarvittaessa kyettävä puolustusvoimien kahteen muuhun perustehtävään eli viranomaisavun antamiseen ja kansainväliseen kriisinhallintaan.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 23.2.2012.

Alkoholilain kokonaisuudistus toteutetaan tällä hallituskaudella hallitusohjelman mukaisesti. Hallituksen alkoholipolitiikan pääperiaatteet ovat hallitusohjelman mukaan alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja terveellisten elämäntapojen edistäminen.  Alkoholijuomien anniskeluajat nousevat uudistuksen keskiöön kuitenkin myös monesta muusta syystä.

Aamuyön anniskelu on sosiaali- ja terveyspoliittisesti ja turvallisuuspoliittisesti ongelmallinen käytäntö. Aamuyön tunteina yli puolet ravintoloiden asiakkaista on yli promillen humalassa. Norjalaisen tutkimuksen mukaan yhden tunninkin anniskeluajan lisääminen lisää keskustan viikonlopun pahoinpitelyjä 16 % – ja vastaavasti yhden tunnin vähentäminen vähentää pahoinpitelyjä 16 %. Jos norjalainen tutkimustulos pätisi myös Suomessa, pahoinpitelyt vähenisivät kaupungeissa viikonloppuisin 20–25 %.

Koska poliisi joutuu merkittävien säästö- ja tehostamistoimien kohteeksi, kansan raitistuminen helpottaisi ratkaisevasti poliisia selviämään tulevista säästöistä. Valtaosa rähinöistä, pahoinpitelyistä ja henkirikoksista tapahtuu juovuspäissä ja poliisin arvokasta työaikaa kuluu niin rattijuopumuksen valvontaan kuin päihtyneiden talteenottoon ja kuljetukseen.

Poliisi saa hälytystehtäviä huolestuttavan paljon yöaikaan. Ravintoloiden jatkoajat aiheuttavat haittavaikutuksia yleiselle järjestykselle, kansanterveydelle ja poliisin tehtävien suorittamiselle. Kun poliisi vapautettaisiin huolehtimasta aamuyön tunteina ravintoloista lähtevistä asiakkaista, sen resurssit vapautuisivat normaaliin rikostutkintaan.

Ravitsemisala on vastustanut anniskeluajan lyhennyksiä, mutta ala ei kuitenkaan ole yksimielinen. Rajoituspyyntöjä tulee myös muilta tahoilta. Ravintolat haluavat, että anniskeluaikoja lyhennetään kaikilta tasapuolisesti, jolloin ihmiset tulisivat ravintoloihin aiemmin. Moni ravintola-alan yrittäjä sanoo, että vasta puolilta öin ravintolaan tulevat asiakkaat ovat jo valmiiksi päihtyneitä. Tällaiselle asiakkaalle ei alkoholilain 24 §:n mukaan saa anniskella. Tästä syystä terveen ravintola-alan yritystoiminnan kannalta olisi tarpeen lyhentää anniskeluaikoja.

Uudella anniskeluaikasääntelyllä voitaisiin tukea ravintola-alaa ja jopa siirtää alkoholijuomien nauttimista kaduilta ja puistoista valvotumpaan ympäristöön, joka lisäksi työllistäisi. Poliisit ovat toivoneet valomerkin aikaistamista jo pitkään, jolloin heidän työtaakkansa aamuyön tunteina kevenisi.

Opposition kansanedustaja aloitti tällä huudahduksella puheensa viime viikon Suomen eduskunnan valtiopäivien avauskeskustelussa. Näitä huutoja on uutiskuvissa nähty myös Kreikan kaduilla, jossa mielenosoittajat mellakoivat ja polttavat kerrostaloja vastalauseena yrityksille tasapainottaa valtiontalous.

Kreikan tilanne on vakava ja kansalla on suuttumukseen myös aihetta. Perimmäinen ongelma on ollut omien poliittisten päättäjien kyvyttömyys kantaa vastuuta maansa taloudesta. Puolueet ovat kilvan esittäneet etuuksien korotuksia saadakseen kansalaisten tuen vaaleissa.

Kreikka on elänyt yli varojensa niin pahasti, että se ei enää kykene itsenäiseen päätöksentekoon maansa taloudesta. Linjauksia maan talouden sopeutuksesta tehdään nyt kokouspöydissä muualla kuin Ateenassa. On ymmärrettävää, että tämäkin herättää ärtymystä. Tilanteen tulehtuneisuudesta kertoo uutinen, jonka mukaan Kreikan poliisien suurin ammattiliitto uhkaili antaa pidätysmääräyksen Euroopan unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston virkailijoille, koska EU ja IMF vaativat Kreikalta säästötoimia rahoituksen vastineeksi. Poliisijärjestö syytti virkailijoita ”kiristyksestä”.

Kreikan tilanne on nähtävä varoittavana esimerkkinä myös meille suomalaisille. Mekin olemme eläneet yli varojemme ja edelleen velkaannumme joka vuosi seitsemän miljardia euroa lisää. Väestön ikääntyminen kiihdyttää velkaantumista ja aiheuttaa talouteemme rakenteellisen kestävyysvajeen. Erityisen huolestuttavaa on, että vaihtosuhteemme on heikentynyt tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien. Hyödykkeiden ja palveluiden viennin arvo suhteessa tuontiin on romahtanut.

Nyt tarvitaan kykyä vastuunkantoon kaikissa poliittisissa puolueissa. Kipeät talouden tasapainotukset ja rakenteelliset uudistukset on uskallettava tehdä. Hyvä uutinen on se, että taloutemme ei ole niin kuralla, ettemmekö itse pystyisi sitä pelastamaan.

Päivi Räsänen

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 16.2.2012

Kulttuuriministeri Arhinmäki teki päätöksen, jolla jätettiin eräät nuorisotyötä tekevät kristilliset järjestöt ilman valtakunnallisille nuorisotyötä tekeville järjestöille tarkoitettua tukea. Kulttuuriministeriöstä on julkisuuteen kerrottu, että ministerin kielteinen päätös perustuu mm. siihen, että näiden järjestöjen osallistuminen vuonna 2011 ”Älä alistu”- kampanjaan osoittaisi niiden toiminnan olevan nuorisolain vastaista.

Pidän perustelua huolestuttavana. Siinä puututaan uskonnon- ja sananvapauden ydinalueelle. Päätös osoittaa myös puutteellista perehtymistä järjestöjen toimintaan. Ensinnäkin kielteisen päätöksen saanut Suomen ruotsinkielinen evankeliumiyhdistys (SLEF) ei ollut lainkaan mukana kampanjassa. Toiseksi mainittu kampanja kertoi ainoastaan yhden todellisen henkilön oman elämäntarinan eikä siinä otettu syrjivää kantaa, vihapuheesta puhumattakaan, mitään vähemmistöä kohtaan. Päätöksen perusteluissa todetaan, että ”harkinnassa on otettu huomioon nuorisolain arvomaailman toteutuminen.” Sanaa ”arvomaailma” ei esiinny nuorisolaissa lainkaan. Vaikka ministeri saa käyttää harkintavaltaansa avustusten jaossa, niin harkintavalta on lakiin sidottua. Nuorisolaissa todetaan, että ”lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. ” Uskon, että hylkäävän päätöksen saaneet järjestöt voivat allekirjoittaa nämä periaatteet täysin.

Nuorisolain perusteluissa todetaan, että tavoitteena on edistää nuorten toimintaa heidän omissa yhteisöissään. Perustelujen mukaan aktiivinen kansalaisuus on yhteisön jäsenyyttä ja se voi olla elämäntapavalintoja sekä erilaista yhteiskunnallista aktivismia. Nuorisotyö sisältää nuoren itsenäistymisen tukemisen, jonka todetaan liittyvän mm. identiteetin kehittymiseen ja omien mielipiteiden syntymiseen. Nuorisolain ”arvomaailma” siis tunnistaa moniarvoisen, kansalaistoimintaan pohjautuvan toiminnan.

Päätöksessä todettiin myös, että ”hakemuksen hylkäys perustuu hakijoiden keskinäiseen vertailuun”. Jos kielteinen päätös tehtiin näiden kristillisten järjestöjen avioliittoinstituutioon liittyvien näkemysten vuoksi, niin millä vertailuperusteella avustus kuitenkin myönnettiin Suomen Islamilaiselle Neuvostolle (SINE) ry?

Olen omassa ministeriössäni pitänyt huolta tasapuolisesti erilaisista aatteellisista lähtökohdista toimivien järjestöjen rahankeräysluvista. Samaa tasapuolisuutta toivon myös muiden ministeriöiden päätöksissä.

Hallitusohjelmassa painotetaan suvaitsevaisuuden edistämisen yhteydessä sitä, että ”samalla huolehditaan sanan- ja uskonnon-vapauden toteutumisesta perusoikeuksina.” Valtiontalouden mittakaavassa nuorisotyötä tekevien järjestöjen tuet ovat marginaalisia, mutta periaatteellisella tasolla olen huolestunut kulttuuriministerin tekemien kielteisten päätösten perusteluista. Moniarvoisessa yhteiskunnassa tulee kohdella tasapuolisesti myös kristilliseen arvomaailmaan perustuvaa kansalaistoimintaa.

P.S Lämpimät onnittelut isäksi tulleelle Paavolle tyttövauvan johdosta!

Suomen tasavallan 12. presidentti Sauli Niinistö kertoi nostavansa esiin lasten ja nuorten syrjäytymistä ja heikkoa syntyvyyttä koskevat ongelmat esiin erityisen työryhmän kautta. Presidentillä ei ole suoraa toimivaltaa sisäpoliittisiin kysymyksiin, mutta hän voi arvovallallaan kiinnittää huomion erityisiin yhteiskunnan kipukohtiin. Tässä asiassa Niinistö osuu ytimeen.

Talouden tasapainoa vuosikymmeniksi tulevaisuuteen horjuttava kestävyysvaje johtuu väestön ikärakenteen muutoksesta, jonka perimmäisenä aiheuttajana on ollut syntyvyyden vähentyminen. Jotta selviydymme vanhenevan väestön kasvavista palvelutarpeista, nuoren sukupolven tulisi olla jatkossa entistä tasapainoisempaa ja työkykyisempää. Kehitys näyttää päinvastaiselta. Syrjäytyvien lasten ja nuorten osuus kasvaa.

Syrjäytyminen on myös Suomen sisäisen turvallisuuden suurin uhkatekijä. Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja lisäksi päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Syrjäytymisen torjumiseen tarvitaan kaikki voimat, varsinkin aikana jolloin ylivelkaantumisen ehkäisemiseksi valtionmenoja joudutaan kovalla kädellä leikkaamaan.

Presidenttiin kohdistuu myös suuria odotuksia suomalaisen viennin veturina. Tällä hetkellä Suomi tuo enemmän tavaraa kuin vie. Erityisenä ongelmana on suomalaisten vientituotteiden arvonlasku. Suomen kauppatase jäi alijäämäiseksi ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Tullihallituksen mukaan vuoden 2011 tammi-marraskuussa vajetta oli kertynyt lähes kolme miljardia euroa. Kauppataseen korjaaminen on edellytys talouskasvulle ja työllisyydelle, joiden avulla saamme lisää jaettavaa myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

Toivotan menestystä ja siunausta tulevalle Tasavallan presidentille!

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 9.2.2012

Raportti aseturvallisuuden kehitysnäkymistä valmistui ja luovutettiin sisäministeriöön toimenpiteitä varten. Tavoitteena on viime vaalikaudella tehtyjen linjausten mukaan aselain uudistamisen toinen vaihe. Laajapohjainen työryhmä asetetaan noin kahden kuukauden sisällä ja hallituksen esitys voisi olla valmiina syksyllä 2013.

Raportissa arvioidaan monipuolisesti sekä poliisihallinnon sisäisiä että lainsäädännön kehittämistarpeita. Lainsäädännön osalta tullaan ainakin tarkentamaan ampuma-ratalainsäädäntöä. Se onkin tarpeen, koska voimassa olevan asetuksen tulkitseminen vaatii jo mielikuvitusta. Siinä todetaan että ”ampumaratoja tai ampumapaviljonkeja” saa ainoastaan laittaa hankittuaan siihen ”asianomaiselta kuvernööriltä luvan” ja luvan saisi vain yhdistys ”jonka säännöt Keisarillinen Suomen Senaatti on vahvistanut”. Asetus on vuodelta 1915.

Aseturvallisuuden näkökulmasta suurimpana riskinä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ovat laittomat ampuma-aseet, joiden vähentäminen on aseturvallisuuden kannalta keskeistä. Poliisityötä auttaa myös aserekisteriuudistus, joka on jo käynnissä.

Luvallisten ampuma-aseiden osalta keskeistä on, että niitä on vain sellaisten henkilöiden hallussa, jotka ovat käyttäytymisensä ja terveydentilansa puolesta sopivia hallussapitäjiksi. Sopivuuden arvioinnin kannalta keskeistä on, että lupaviranomainen saa tiedon sellaisista seikoista, jotka siihen vaikuttavat.

Esiselvitystyöryhmä esittää aseita koskevan lainsäädännön muuttamista vain joiltakin erityisiltä osin eli ampumaratalainsäädännön sekä ilma- ja jousiaseiden osalta. Lisäksi se esittää ampuma-aseiden säilytystä koskevan sääntelyn muutostarpeiden arvioimista.

Aseturvallisuutta ei voida kuitenkaan parantaa pelkästään aselainsäädännön kautta. Aseiden väärinkäyttö liittyy sosiaalisen syrjäytymisen, päihdeongelmien ja mielenterveysongelmien kehään, jonka purkamiseen tarvitaan monen hallinnonalan yhteistyötä.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 2.2.2012.

Poliisi tutkii vuosittain noin 1700 talousrikosjuttua ja vuoden 2011 aikana selvitetyissä jutuissa rikollisen saama hyöty on ollut noin 140 miljoonaa euroa.

Hallitus hyväksyi viime viikolla toimintaohjelmansa talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi vuosina 2012–2015, jolle osoitetaan vuosittain 20 miljoonaa euroa. Poliisi saa tänä vuonna 5,6 miljoonaa euroa, jolla lisätään talousrikostutkijoita. Tavoitteena on puolittaa auki olevien juttujen määrä ja suunnata resursseja reaaliaikaiseen talousrikostorjuntaan ja piilorikollisuuteen. On arvioitu, että poliisin tietoon tulisi vain noin 10 prosenttia talousrikollisuudesta. Toimenpiteitä harmaan talouden torjumiseksi tulee siten ehdottomasti lisätä.

Sisäasiainministeriön vastuulla toimintaohjelmassa on kolme hanketta. Ensimmäinen hanke koskee viranomaisten välisten tiedonvaihtoesteiden purkamista ja eri rekisterien saattamista kaikkien torjuntatyötä tekevien viranomaisten käyttöön. Mukaan pyritään saamaan mm ulkomaalaisasioita, julkisia tukia, elinkeinolupia ja rahanpesun tutkintaa käsittelevät viranomaiset ja tietojärjestelmät.

Toisessa hankkeessa tähdätään liiketoimintakiellon tehostamiseen. Viranomaisten oikeutta ja mahdollisuutta ilmoittaa esitutkintaviranomaiselle liiketoimintakiellosta tulee laajentaa. Kolmantena hankkeena toteutetaan poliisin ja elinkeinoelämän yhteistyössä harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastainen tiedotuskampanja.

Jokainen talousrikostorjuntaan sijoitettu henkilötyövuosi maksaa itsensä takaisin ja tulouttaa yhteiskunnalle toisen henkilötyövuoden hinnan. Tätä rahaa voitaisiin valtion talousarviossa suunnata esimerkiksi poliisien palkkaamiseen kenttätehtäviin.

Päivi Räsänen

sisäasiainministeri

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 26.1.2012.