Kolumnit

RSS

Lapsen raiskauksen seuraukset eivät vanhene

Oulun lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat järkyttäneet suomalaisia. Tekijöiksi epäillään Suomesta turvaa hakeneita maahanmuuttajia. Syyttömiä ei pidä leimata samaa kansallisuutta edustavien rikoksentekijöiden vuoksi, mutta samalla on vakavasti ja avoimesti selvitettävä syyt seksuaalirikosten suureen esiintyvyyteen tiettyjen ryhmien keskuudessa.
Eduskunta käsittelee esitystä, jonka mukaan Suomen kansalaisuuden voisi menettää henkilö, joka syyllistyy vakavaan terrorismirikokseen tai maanpetokseen. Lapsen törkeä raiskaus ei sisälly lakiesitykseen. Olen esittänyt, että myös vakavat seksuaalirikokset voisivat johtaa kansalaisuuden menettämiseen.
Lapsen hyväksikäyttö on aina vakava rikos, onpa syyllinen kuka tahansa. Niiden rangaistussäännöksiä tulee tiukentaa. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajoista on myös syytä luopua kokonaan, jotta vanhoja rikoksia olisi mahdollista tutkia ja saattaa tekijöitä vastuuseen.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhenee nyt 10 vuodessa ja törkeissä teoissa 20 vuodessa, kuitenkin aikaisintaan silloin, kun uhri täyttää 28 vuotta. Käytännössä pikkulapsiin kohdistuvia törkeitä raiskauksia ei voida enää tutkia uhrien saavutettua keski-iän.
Seksuaalinen hyväksikäyttö jättää uhrille kuitenkin pysyviä ja vaikeita traumoja. Hyväksikäytön vaikutukset eivät vanhene. Lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa on tyypillistä, että uhri tuntee häpeää ja syyllisyyttä tapahtuneesta, kun taas todellinen syyllinen, rikoksen tekijä saattaa selittää asiat itselleen suotuisasti. Tästä syystä rikokset saattavat nousta pintaan vasta uhrin myöhemmissä elämänvaiheissa, esimerkiksi oman vanhemmuuden kautta, ja herää voimakas tarve asian selvittämiselle.
Useita vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden rikosten selvittäminen on toki vaikeaa ja vaatii vahvaa näyttöä. On kuitenkin tilanteita, joissa henkilö saattaa jopa tunnustaa useita rikoksia, mutta rikosten vanhentumisen johdosta häntä ei voida tuomita. Sekä mahdollisen uhrin että epäillyn oikeusturvan kannalta on tärkeää, että epäilyt voidaan oikeudessa selvittää. Oikeudenmukainen tuomio edistää myös uhrin toipumista kokemastaan.

Päivi Räsänen
lääkäri, kansanedustaja

Kolumni julkaistu Aamupostissa.

Saako kristillisyys näkyä koulujen ja päiväkotien arjessa?

 

Kristillisen perinteen ja seurakunnan näkyminen koulussa ja päiväkodeissa on noussut jälleen vuodenvaihteessa keskusteluun. Lahdessa aiheesta on keskusteltu Salpausselän koulun aamunavauksista tehdyn valituksen vuoksi. Saako siis kristillisyys näkyä koulujen arjessa?

Tuhat vuotta suomalaista kristillistä kulttuuria on muovannut monet perinteemme sellaisiksi kuin ne tänä päivänä ovat. Jos suomalaisista juhlaperinteistä poistetaan kristillinen ydin, ne jäävät tyhjiksi ja vaille selitystä. Samalla katkeaa sukupolvien ketju. Kulttuuriperinnön välittäminen on koulun keskeinen tehtävä. Kaikilla lapsilla perheen maailmankatsomuksesta riippumatta on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalapsilla kyse on oikeudesta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kristillisiä perinteitä on alettu karsia yksittäisten valitusten vuoksi, vaikka lainsäädäntömme ei sitä edellytä. Koulujen käytäntöjä päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta ei ollut tarkoitus muuttaa vuonna 2000 säädetyn perustuslain eikä 2003 uskonnonvapauslain myötä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että kristilliset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eivät uskonnon harjoittamista. Virsi ei tee juhlasta tai oppitunnista uskonnonharjoitusta eikä edellytä lupien kyselemistä huoltajilta.

Suomessa on sekä myönteinen että kielteinen uskonnonvapaus, jotka molemmat koskevat myös lapsia. Perustuslakimme lähtee laajasta uskonnonvapauskäsityksestä: jokaisella on oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa.

Yhteisten juhlien lisäksi koulumaailmassa ja varhaiskasvatuksessa on oltava tilaa myös hartaushetkille. Perheen toiveet katsomuskasvatuksen suhteen selvitetään lukuvuoden tai päivähoidon alkaessa. Kirkkoon kuuluvien lasten kohdalla seurakuntien työntekijöiden läsnäolo koulun tai päivähoidon arjessa on luontevaa ja toteuttaa myönteisen uskonnonvapauden perusoikeutta. Yhteistyön estäminen kaventaa uskonnonvapautta.

Hämmennystä on myös herättänyt Opetushallituksen uuden varhaiskasvatussuunnitelman maininta, että varhaiskasvatuksen on oltava uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Ohjetta on joillakin paikkakunnilla tulkittu kapeasti niin, että yhteistyö seurakuntien kanssa on lopetettu. Samassa ohjeessa kuitenkin vahvasti painotetaan kulttuuri- ja katsomuskasvatusta sekä omien juurien tuntemista. Opetushallitus ja kirkkohallitus ovatkin yhdessä laatimassa selkeyttäviä ohjeita, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin jatkossa.

Lapsenoikeuksien sopimuksessa turvataan perheiden oikeus saada lapsilleen omaa arvopohjaansa vastaava kasvatus. Yhteiskunta ei voi asettaa varhaiskasvatukselle tai perusopetukselle uskontoneutraaleja tavoitteita ilman vanhempien toivetta. Ateismi tai uskonnottomuus on yksi katsomus muiden joukossa eikä sen edistäminen perheen arvojen vastaisesti ole laajaa uskonnonvapautta toteuttavassa yhteiskunnassa mahdollista.

Päivi Räsänen
Kansanedustaja

 

Julkaistu Etelä-Sanomissa

Ikäihmisille oikeus kivuttomaan ja puhtaaseen suuhun

 

Suun terveydenhuolto kohtaa vaatimuksia aikana, jolloin hampaallisten ikäihmisten osuus lisääntyy. Hyvän hammashoidon ja suuhygienian ylläpitämisellä on suuri merkitys ikäihmisten ja saattohoitopotilaiden elämän laadulle. Puutteellinen hoito johtaa hampaiden menetykseen, heikentyneeseen suu- ja yleisterveyteen, ravitsemusongelmiin ja kipuihin. Yhä useammilla ikääntyneillä on omat hampaat, usein yhdessä irtoproteesien kanssa. Haasteen muodostavat sairaat vanhukset, joilla on lisääntyvä suun ja hampaiden hoidon tarve, mutta jotka eivät enää osaa pyytää hoitoa. Pohjoismaissa monet viettävät elämänsä viimeiset hetket hoitokodeissa, ja laadukas palliatiivinen hammashoito merkitsee mahdollisuutta arvokkaaseen elämän päättymiseen.

Tutkimukset osoittavat, että noin 80 prosenttia kaikista laitoksissa asuvista tarvitsee apua päivittäisessä suuhygienian hoitamisessa, mutta yleinen kokemus on, että suuhygienia ei ole riittävällä tasolla. Kokonaan autettavat sänkypotilaat tarvitsevat erityisesti apua suunhoidossa. Ongelmissa ovat myös kotona asuvat, huonokuntoiset vanhukset, joiden hampaiden pesusta ei aina muisteta kotisairaanhoidossa huolehtia. Suunhoidon tarkoitus on estää limakalvojen kuivuminen, poistaa peitteet, lievittää janoa, estää infektiot ja ehkäistä huulien ja suupielien kuivuminen ja halkeaminen. Saattohoidossa suun kosteuttaminen on tärkeää. Tavoitteena tulee olla puhdas, tulehdusvapaa ja kivuton suu. Sairaudet kuten keuhkokuume tai sepsis voivat aiheutua ikäihmisten suuontelon tulehduksista. Ennaltaehkäisevällä suuterveydenhoidolla voidaan välttää sairaalaan joutuminen, hammashoitopalveluiden tarpeen kasvu ja muu hoidon tarpeen lisääntyminen yksilön terveysrasitusten kasvaessa.

Useiden tutkimusten mukaan merkittävän esteen ikäihmisten hyvälle suuhygienialle muodostavat hoitohenkilökunnan puutteelliset valmiudet. Yleisimpiä syitä hoitolaitosten asukkaiden suunterveyden laiminlyöntiin ovat ajan, tiedon ja taidon puute, tarkoituksenmukaisten välineiden puuttuminen ja riittämättömät rutiinit. Monissa hoitokodeissa hammashoitohenkilöstö käy ohjaamassa ja tarkastamassa asukkaan ainoastaan kerran vuodessa. Julkisessa hammashuollossa on vähän henkilöstöä ja heidän osaamisensa on keskittynyt lasten ja nuorten hammashoitoon. Esimerkiksi proteettista hoitoa annetaan julkisessa suun terveydenhuollossa vain hyvin vähän. Hammaslääkäriliiton taholta on huomautettu, että vanhusten vaippoja vaihdetaan, mutta proteesit saattavat olla suussa viikkotolkulla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee lisää suugeriatrian koulutusta. Ongelmia aiheuttaa myös epäselvä vastuunjako ja puutteellinen tiedonvaihto henkilöstön keskuudessa. Hampaisiin liittyvistä vaivoista ei pidä muodostua lisärasitetta ikäihmisille ja iäkkäällä väestöllä tulee olla oikeus hyvään suunterveyteen. Vanhus ei kykene ilmaisemaan viimeistä tervehdystä tai kiitosta, jos hänen kielensä liimautuu kiinni suun limakalvoihin.

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu Kaupunkisanomissa.

”Vanhusten vaippoja vaihdetaan, mutta proteesit saattavat olla suussa viikkotolkulla.”

 

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen suun terveydenhuollon puutteista vanhuspalveluissa ja saattohoidossa. Suun terveydenhuolto kohtaa suuria vaatimuksia aikana, jolloin hampaallisten ikäihmisten osuus lisääntyy. Hyvän hammashoidon, suuhygienian ja hyvän suunterveyden ylläpitämisellä on suuri merkitys ikäihmisten ja saattohoitopotilaiden elämän laadulle. Laadukas suunhoito on oleellinen osa arvokasta saattohoitoa.

Tutkimukset osoittavat, että noin 80 prosenttia kaikista laitoksissa asuvista tarvitsee apua päivittäisessä suuhygienian hoitamisessa, mutta yleinen kokemus on, että suuhygienia ei ole riittävällä tasolla hoitolaitoksissa. Ongelmissa ovat myös kotona asuvat, huonokuntoiset vanhukset, joiden hampaiden pesusta ei aina muisteta kotisairaanhoidossa huolehtia. Kuoleville potilaille suun kosteuttaminen on tärkeää. Palliatiivisen ja saattohoitopotilaan suun hoidon tavoitteena tulee olla puhdas, tulehdusvapaa ja kivuton suu.

Useiden tutkimusten mukaan merkittävän esteen ikäihmisten hyvälle suuhygienialle muodostavat hoitohenkilökunnan puutteelliset valmiudet. Monissa hoitokodeissa hammashoitohenkilöstö käy ohjaamassa ja tarkastamassa asukkaan ainoastaan kerran vuodessa. Julkisessa hammashuollossa on vähän henkilöstöä ja heidän osaamisensa on keskittynyt lasten ja nuorten hammashoitoon. Hammaslääkäriliiton taholta on huomautettu, että vanhusten vaippoja vaihdetaan, mutta proteesit saattavat olla suussa viikkotolkulla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee lisää suugeriatrian koulutusta. On todettu, että yksittäiset hoitajat kieltäytyvät suunhoidon tekemisestä siksi, että kokevat tunkeutuvansa asukkaan henkilökohtaiselle alueelle. Ongelmia aiheuttavat myös osastojen epäselvä vastuunjako ja puutteellinen tiedonvaihto henkilöstön keskuudessa. Hampaisiin liittyvistä vaivoista ei pidä muodostua lisärasitetta ikäihmisille ja iäkkäällä väestöllä tulee olla oikeus hyvään suunterveyteen. Iäkäs ihminen ei kykene ilmaisemaan viimeistä tervehdystä tai kiitosta, jos hänen kielensä liimautuu kiinni suun limakalvoihin.

Päivi Räsänen, kansanedustaja

Kolumni julkaistu Aamupostissa.

Yhdessä

 

Isänmaamme 100-vuotisjuhlateema haastaa meidät rakentamaan yhteiskuntaa yhdessä. Yhdessä tekeminen edellyttää keskinäistä luottamusta. Huolen tästä ilmaisi tuore nobelistimme Bengt Holmström. Hänen mukaansa edustuksellisen demokratian menettämä luottamus voi johtaa jopa diktatuurin. Riitaisa kansakunta ei kykene puolustamaan itseään ulkoisilta uhilta. Mieleeni nousi marsalkka Mannerheimin varoitus: ”Sisäiset riidat aukaisevat oven ulkoa tulevalle tungettelijalle”.

Opposition kunniakas tehtävä parlamentarismissa on esittää vaihtoehtoja ja rakentavaa kritiikkiä. Arvostelu on kuitenkin liian usein ajautunut henkilöön kohdistuvaksi. Eduskuntasalissa on turhan paljon toisten edustajien sanomisten tahallista väärinymmärtämistä ja vääristelyä. Nälvimisellä ja räyhäämisellä ei edistetä hallituksen eikä opposition ajamia asioita, vaan heikennetään eduskunnan arvovaltaa kansalaisten silmissä.

Sosiaalinen media, kansalaisten yhteydenotot ja mielipidepalstat kertovat jakolinjojen kärjistymisestä myös kansalaisten keskuudessa. Keskustelun syövereissä näyttää unohtuvan, että sananvapaus ja ihmisarvon kunnioitus ovat sovitettavissa yhteen. Vihapuhe synnyttää ennen pitkää myös vihatekoja.

Osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemus on merkittävä osa ihmisen hyvinvointia. Hyvinvointia ei voida tuottaa pelkällä viranomaistyöllä ilman kansalaistoiminnan tukea. Hyvinvointi syntyy pohjimmiltaan ihmisten luontaisissa sosiaalisissa verkostoissa, ennen muuta perheessä ja kansalaisyhteiskunnassa, joita julkinen sektori tukee.

Olen jälkikäteen hämmästellyt sitä harrastusten rikkautta, jota 60-luvun lapsuuteni kyläyhteisössä oli tarjolla. Talvella järjestettiin lapsille hiihtokilpailuja ja luistelukoulua, kesällä yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja. Sunnuntaisin lapset kokoontuivat pyhäkouluun, ja viikolla oli poika- ja tyttökerhoja. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon, Martta-tyttöihin ja myös runonlausuntaa esitin useissa eri tilaisuuksissa. Nuorisoseuran ylläpitämä näytelmäharrastus veti joukkoihinsa niin lapsia kuin aikuisia. Harrastustoiminta järjestettiin koko kylän äitien ja isien voimin. Yhdessä tekemisen kautta kylän väki oppi tuntemaan toisensa ja auttamaan toisiaan.

Kaupungistuminen ja kansainvälisyys eivät ole poistaneet paikallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemisen merkitystä. Lähimmäisyyden ja yhteisöllisyyden oivaltaminen on voimavara, joka meidän tulisi löytää uudelleen. Tarvitsemme toisiamme. Jokaisella on jotain annettavaa. Vapaaehtoistyön kautta erityisesti nuoret kasvavat kantamaan yhteiskuntavastuuta.

Työllisyyden ja kilpailukyvyn kohentamiseksi on myös yhdessä kyettävä tekemään päätöksiä, joilla turvataan hyvinvointi tuleville sukupolville. ”Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka”.  Tämän opetuksen halusi Mannerheim painaa tulevien sukupolvien tietoisuuteen. Yhdessä vastuuta kantaen, toinen toistamme kunnioittaen ja kansallista yhteishenkeä rakentaen ”Suomen kansa voi lujasti katsoa tulevaisuuteen.”

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa.

ISIS ISKI EUROOPPAAN

 

Terroriteoista on tullut järkyttävällä tavalla Euroopan arkipäivää. Vaikka Suomi on edelleen turvallinen maa, meilläkin asuu satoja henkilöitä, joilla on yhteyksiä terrorismiin. Suojelupoliisi on kahteen otteeseen nostanut maassamme terrorismin uhka-arviota.

Väkivaltaiseen toimintaan yllyttävä propaganda leviää sosiaalisessa mediassa valtioiden rajoista välittämättä, ja houkuttelee taistelemaan ääri-islamististen ryhmittymien tavoitteiden puolesta. Myös Suomesta konfliktialueille on lähtenyt kymmeniä henkilöitä.

Isiksen vainon kohteena Lähi-idässä ovat uskonnolliset vähemmistöt, kuten juutalaiset, kristityt ja jesidit. Euroopassa iskuja on kohdistettu erityisesti juutalaisiin. Kärsijöitä ovat kuitenkin myös muslimit, jotka muodostavat enemmistön uhreista. Ääri-islamistiset liikkeet eivät salli muslimien vaihtaa uskontoa tai luopua siitä. Lisäksi sunni-taustainen ISIL näkee shiia-muslimit harhaoppisina ja ajaa väkivaltaisen sharia-lain voimaansaattamista.

Yksinäisten susien rooli on kasvanut. Kun terroristiliike on kokenut tappioita aiemmin hallitsemillaan alueilla Syyriassa ja Irakissa, sille on tullut tarve osoittaa väkivaltakykyään Euroopassa. Isis on yllyttänyt ”taistelijoitaan” iskuihin omilla asuinalueillaan.

Terroritekojen ehkäisy on erityisen vaikeaa väkivaltaisesta aatteesta inspiroituneiden yksittäisten henkilöiden kohdalla. Tiedustelutiedon saaminen ennakolta on haastavampaa, mikäli iskusuunnitelma sijaitsee ns yksinäisen suden harhaisissa ajatuksissa kuin organisoidun verkoston tiedonvaihdossa.

Viime viikkojen tapahtumat muistuttavat raskaalla tavalla, että poliisit tekevät vaativaa työtä puolustaessaan yhteiskunnan vapautta ja kansalaisten turvallisuutta. Uhkien tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa edellyttää ajantasaista lainsäädäntöä ja riittäviä resursseja. Viime vuosina terrorismilainsäädäntöä on tiukennettu kieltämällä kouluttautuminen terrorismia varten sekä kriminalisoimalla terrorismin rahoittaminen kattavasti.

Viime kaudella saimme aikaan lakimuutoksen, joka takaa poliisille oikeudet hyödyntää matkustajatietoja rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi. Terrorismintorjunnan tehostamiseksi poliisi sai myös erikoiskalustoa.

Eduskunta sai kesäkuussa käsiteltäväksi odotetun ja YK:n edellyttämän esityksen, jossa matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädetään rangaistavaksi.

Valtion turvallisuutta uhkaavien rikosten ennalta estämisen kannalta on tärkeää, että valtiojohto ja turvallisuusviranomaiset saavat tietoa uhkista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suomessa ei tällä hetkellä ole riittävää lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kansallisen turvallisuuden takaamiseksi tapahtuvan rajat ylittävän tiedonhankinnan terrorismista. Tämä on poikkeuksellista niin pohjoismaiden kuin EU-maidenkin keskuudessa. Esimerkiksi Ruotsissa on arvioitu, että tietoliikennetiedustelun avulla on pystytty estämään terroritekoja. Olen mukana parlamentaarisessa seurantaryhmässä, jossa pyrin vauhdittamaan sekä siviili- että sotilastiedustelulainsäädännön uudistamista.

Ministerikauteni loppuvaiheessa sisäministeriössä tehtiin perusteellinen selvitys ns jälkikäteen ilmoitettavasta kotietsinnästä. Selvityksen mukaan tiedonhankintakeinoihin pitää lisätä jälkikäteen ilmoitettava kotietsintä, jotta rikossuunnitelmat pystytään havaitsemaan riittävän ajoissa. Samankaltainen lainsäädäntö on jo käytössä muissa Pohjoismaissa sekä suuressa osassa muita EU-maita.

Oikeudesta tehdä kotietsintöjä ilman ennakkoilmoitusta olisi hyötyä erityisesti terrorismirikosten estämisessä. Jälkikäteen ilmoitettavan etsinnän salliminen mahdollistaisi esimerkiksi tietokoneella olevan materiaalin tutkimisen, joka voi olla ns yksinäisten susien tekojen estämisen kannalta ratkaisevaa. Toivon uudelta sisäministeriltä tästä pikaisesti esitystä.

Päivi Räsänen, kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

 

Kohti tehokasta mutta huomaamatonta terrorismin torjuntaa

 

Euroopan turvallisuusympäristön muutos on ollut yksi kulunutta hallituskautta leimanneista asioista. Kasvanut terrorismin uhka ja taistelumatkustaminen Syyriaan pitävät turvallisuusviranomaisia kiireisinä. Terrorismi on myös muuttanut muotoaan. Enää iskuja eivät tee vain organisoituneet terroristijärjestöt, vaan niihin voivat syyllistyä myös yksittäiset tietokoneensa äärellä radikalisoituneet henkilöt ilman laajempia verkostoja.

Vaikka Suomi on edelleen hyvin turvallinen maa, viranomaisten on pitänyt reagoida uhkiin täälläkin asianmukaisesti. Viime kesänä Suojelupoliisi nosti terrorismin uhka-arviota, jonka mukaan Ranskan ja Tanskan iskujen kaltaisten yksittäisten toimijoiden iskujen uhka on Suomessakin kasvanut.

Jihadistien väkivaltaiseen toimintaan yllyttävä propaganda leviää sosiaalisessa mediassa valtioiden rajoista välittämättä ja houkuttelee taistelemaan ääri-islamististen ryhmittymien tavoitteiden puolesta. Myös Suomesta on lähtenyt taistelijoita konfliktialueille. Takaisin palatessaan he aiheuttaisivat täällä turvallisuusuhkan.

Terroristit pyrkivät hallitsemaan pelolla. Tämä on syytä tiedostaa valittaessa terrorismin torjunnan keinoja, jotta turvallisuuden nimissä ei tulla lietsoneeksi kansalaisten pelkoja ja rajoittaneeksi turhaan näiden vapautta. Mitä huomaamattomammin terrorismi voidaan estää, sen parempi.

Keinoja taistelualueille taistelemaan lähteneiden maahan palaamisen estämiseksi selvitetään. Vaikka oleskelulupaan ja kansalaisuuteen liittyviä toimenpiteitä löytyisikin, on muistettava, ettei niitä voi soveltaa niihin lähtijöihin, jotka ovat Suomen kansalaisia. Uhkien tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on kaikkien etu, ja edellyttää ajantasaista lainsäädäntöä ja riittäviä resursseja.

Kuluneella hallituskaudella terrorismin torjunnan mahdollisuuksia on laajennettu. Kouluttautuminen terrorismia varten on lisätty rikoslain jo ennestään tiukkaan terrorismirikoksia koskevaan lukuun, ja säännöksiä terrorismin rahoittamisesta on tarkennettu. Poliisille myönnetty oikeus hyödyntää matkayhtiöiden matkustajatietoja rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi on helpottanut taistelumatkustamisen estämistä ja paljastamista, samoin kuin Turkissa työnsä aloittanut suojelupoliisin yhdysmies. Taloudellisia lisäpanostuksia terrorismintorjuntaan on myönnetty poliisin kalustohankintoihin ja suojelupoliisin toimintaan.

Vaikka paljon on tehty, on työtä yhä jatkettava. YK edellyttää jäsenmaidensa kriminalisoivan matkustamisen kriisialueelle terroristisessa tarkoituksessa. Pohdinnassa on myös mahdollisuus antaa poliisille oikeus jälkikäteen ilmoitettavan kotietsinnän suorittamiseen terrorismirikoksen estämiseksi. Se voisi mahdollistaa muun muassa taistelumatkustamista harkitsevan henkilön tietokoneen tutkimisen. Myös tiedustelulainsäädäntöä tarvitaan. Esimerkiksi Ruotsissa viranomaiset ovat verkkotiedustelun avulla onnistuneet estämään terrori-iskuja. Tavoitteena on, että nämä toimenpiteet yhdessä estäisivät sen, että terrorismin uhka koskaan muuttuisi todellisuudeksi maassamme.

 

Päivi Räsänen

Sisäministeri

Julkaistu Ilkassa.

 

Kaksi lupausta yhdellä iskulla

 

Näihin aikoihin annetaan paljon lupauksia. Moni on tehnyt uuden vuoden lupauksen, ja lähestyvät vaalit saavat poliitikot antamaan vaalilupauksia. Useimmiten uuden vuoden lupaukset keskittyvät jostakin paheesta irrottautumiseen, mutta mielestäni parhaat lupaukset ovat sellaisia, että luvataan tehdä jotakin hyvää, vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, että seuraavasta vuodesta tulee jollakin tavalla edellistä parempi.

Ajattelin tehdä nyt molemmat lupaukset samalla kertaa. Uuden vuoden lupaukseni on nimittäin myös vaalilupaus: Lupaan laittaa itseni likoon tulevissa eduskuntavaaleissa ja tehdä parhaani, jotta puolueemme olisi vaalivoittajana neuvottelemassa uudesta hallituspaikasta. Haastan sinut tekemään tämän saman lupauksen olit sitten ehdokkaana, ehdokkaan tukijoukoissa tai ehdokkuutta vielä harkitseva, koska tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Jokaisen panos on tärkeä.

Kulunut hallituskausi on ollut vaikea, mutta tulevan hallituksen kausi tulee olemaan vielä sitäkin vaikeampi. Kohtaamme sekä taloudessa että maailman turvallisuustilanteessa vakavia haasteita. Tästä huolimatta emme halua väistää vastuuta. Vaikeat ajat paljastavat, millaisten arvojen varaan yhteiskuntaa on rakennettu. Siten ne tarjoavat myös mahdollisuuden suunnan muutokseen ja virheistä oppimiseen. Suomi tarvitsee kristillisdemokraattista vaikuttamista nyt ehkä enemmän kuin koskaan.

Tulevalla vaalikaudella aiomme tehdä työtä erityisesti lapsiperheiden hyvinvoinnin, yrittäjyyden edellytyksien parantamisen ja maamme turvallisuuden puolesta. Parhaiten se onnistuu hallituksesta käsin vaalivoiton kautta. Lupaathan tehdä parhaasi omalla paikallasi, että tästä tavoitteesta tulee totta?

 

 

Presidentiksi Sari Essayah

Helsingin hiippakunnan entinen piispa Aimo T. Nikolainen vieraili piispantarkastuksen yhteydessä pyhäkoulussa. Hän kysyi: Kuka oli maailman ensimmäinen ihminen? Pieni poika vastasi kirkkaalla äänellä: Kekkonen! Piispa korjasi: ”Ei, kyllä ensimmäinen ihminen oli Aatami” Tähän poika tuumasi: Ai niin, jos ulkomaalaiset otetaan mukaan.

Tämä tiettävästi tositarina kertoo presidentin tärkeästä asemasta suomen kansan mielissä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Arvostus on yhä korkealla, sen kertovat presidentin vaalien korkeat äänestysprosentit. Kaventuneet valtaoikeudet eivät ole kaventaneet presidentti-instituution nauttimaa arvostusta.

Kristillisdemokraattien puoluevaltuusto teki hetki sitten merkittävän ratkaisun. Valitsimme ehdokkaaksemme ensi vuoden presidentinvaaleihin europarlamentaarikko Sari Essayahin.

 

Demokratiassa on tärkeää tarjota vaihtoehtoja.  Emme ehkä aina edes oivalla miten etuoikeutettuja olemme vapaassa ja itsenäisessä maassamme.  Minua on puhutellut se, miten Valko-Venäjällä sisarpuolueemme yhdessä muiden oppositiopuolueiden kanssa näki vuosi sitten arvokkaana osallistumisen presidentinvaaleihin, vaikka diktatuurin murtumisesta ei ollut välitöntä toivoa ja vaikka se johti jotkut ehdokkaat ja tukijat vankeuteen tai työpaikkojen menetyksiin. Samasta poliittisen toiminnan ja sananvapauden janosta kertovat myös Pohjois-Afrikan levottomuudet. Pidän eduskuntapuolueen kunniatehtävänä oman ehdokkaan asettamista valtakunnan ykköstehtävään.

 

Presidentinvaalit merkitsevät lähikuukausina käytävää keskustelua ulkopolitiikasta, Suomen suunnasta maailman kansojen joukossa. Pidän tärkeänä, että kristillisdemokraateilla on oma ääni ja edustus niissä pöydissä, jossa keskustelua käydään. Kynttilää ei ole syytä laittaa vakan alle tässäkään haasteessa. Kokoomme nähden puolueellemme on uskottu suuri vastuu, meillä on mittava

määrä kunnallisia luottamustehtäviä, eduskuntaryhmä, vastuu hallituksessa ja maamme sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö johdettavana sekä europarlamentaarikko esikuntineen. Miksi emme ulottaisi tavoitetta myös vastuuseen presidentti-instituutiosta? Niille, jotka kantavat huolta siitä, että tuhlaamme rahaa näihin vaaleihin vastaan, että näitä vaaleja emme lähde voittamaan rahan voimalla vaan aatteen palolla ja hyvällä ehdokkaalla. Paikkoja on tarjolla vain yksi ja sitä me tavoittelemme. Kuitenkin vaalikamppailulla on jo itsessään suuri arvo. Ne julkiset esiintymiset, paneelit, haastattelut, kansalaistapahtumat, joihin Sari tulevina viikkoina antaa aikaansa ja jossa me muut olemme häntä tukemassa ja kannustamassa ei suinkaan ole hukkaan heitettyä aikaa! Se on sitä poliittisen toiminnan ydintä, jota varten puolueemme on olemassa, tarjoamassa vaihtoehdoksi kristillisistä arvoista nousevaa päätöksentekoa.

 

Presidentti käyttää Suomen ääntä kansainvälisillä areenoilla, esimerkiksi YK:ssa. Viime viikkoina on käyty keskustelua Suomen kannanmuodostuksesta Lähi-Idän ajankohtaisessa kysymyksessä palestiinalaishallinnon ja Israelin suhteesta. Tulevalla presidentillä on varsin todennäköisesti keskeinen asema, kun päätetään siitä, miten Suomi suhtautuu Palestiinan valtion tunnustamiseen. Meidän Sarillamme on erityistä asiantuntemusta Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan tapahtumiin erityisten europarlamenttivastuiden vuoksi. Ja onhan hänellä myös juuret alueella, mikä lisää aitoa sydämen huolta alueen ihmisten kohtalosta. Erityisesti hänellä on arvot, jotka ohjaavat kohtelemaan tasapuolisesti konfliktien osapuolia! Suomalaisessa politiikassa valitettavasti tällä hetkellä varsin yksipuolisesti ja vinoutuneesti unohdetaan alueen ainoan todellisen demokratian Israelin oikeus olemassaoloon ja arjen turvallisuuteen.

 

Presidentillä on monessa maassa erittäin vahva asema. Siksi Suomen tasavallan presidentti nauttii suurta arvostusta valtiovierailuillaan. Presidentti onkin vahva valttikortti Suomen ulkomaankaupan edistämisessä, vientiyrittäjyyden tukemisessa ja universaalien ihmisoikeuksien puolustamisessa.

 

Vaaleihin osallistumisen edellytyksenä on toki se, että meillä on hyvä ehdokas. Sellaisen olemme nyt saaneet! Olen kiitollinen Sari sinulle siitä, että lupauduit ehdokkaaksemme! Sarilla on poliitikkona monipuolinen kokemus ja parhaiten tutustuin häneen kun työskentelimme parivaljakkona puoluejohdossa Sarin toimiessa puoluesihteerinä. Hän on uskomattoman tehokas, ahkera, kärsivällinen, älykäs ja aina luotettava työtoveri ja ystävä. Sari edustaa erinomaisesti suomalaista sisua, ahkeruutta ja sinnikkyyttä. Sarissa on sellaista huippu-urheilija-asennetta, että tappiot eivät lannista ja voitot eivät laiskista.

 

Presidenttiehdokkaaksi suostuminen on haasteellista myös sen vuoksi, että ehdokkaat joutuvat laittamaan persoonansa likoon poikkeuksellisella tavalla. Sari tarvitsee ja ansaitsee täyden tukemme tämän kamppailun aikana. Toivon, että myös media ehdokkaita tehtävänsä mukaisesti ruotiessaan muistaisi sen, minkä palveluksen kaikki ehdokkaat tekevät demokratialle asetuessaan alttiiksi erityisen voimakkaaseen julkisuuden valokeilaan.

 

Itse käytin äänioikeuttani ensimmäisen kerran vuoden -78 presidentinvaaleissa täytettyäni juuri 18 vuotta. Ääneni sai kristillisen liiton presidenttiehdokas Raino Westerholmin valitsijamies. Vaikka Westerholmia ei valittu presidentiksi, olin tyytyväinen, että ääneni oli osaltaan kartuttamassa puolueen saamaa lähes yhdeksän (8,8%) prosentin kannatusta. Olen vakuuttunut, että sillä oli oma historiallinen merkityksensä aikana, jolloin muut puolueet vaikenivat esimerkiksi itänaapurin heikosta sanan- ja uskonnonvapauden tilanteesta.

 

Iloitsen siitä, että meillä on tämänkertaisen ehdokasjoukon paras ehdokas. Ennen muuta Sari on minulle jälleen kerran omantunnon valinta – ehdokas, jonka kanssa jaan samat arvot ja jonka aidosti haluan suomalaisen yhteiskunnan arvojohtajaksi ja ulkopolitiikan suunnannäyttäjäksi.

 

Kannustuspuhe Sari Essayahille puoluevaltuustossa 26.11.2011

Puhe puoluevaltuustossa: Kuntauudistus välttämätön

Puolueena edessämme on haasteellinen vuosi. Kannamme kokoomme nähden suurta vastuuta suomalaisesta yhteiskunnasta monella tavoin vaikeana aikana. Meillä on mittava

määrä kunnallisia luottamustehtäviä, eduskuntaryhmä, vastuu hallituksessa ja maamme sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö johdettavana sekä europarlamentaarikko esikuntineen. Olen ollut neljä vaalikautta oppositiossa ja arvostan sitä vaikuttamistyötä, mitä oppositiossa tehdään. Kyllä me sieltä käsin saimme paljon aikaan ja olin koko ajan työhön motivoitunut. Mutta en kyllä olisi voinut kuvitella, miten merkittävät vaikuttamismahdollisuudet meille hallituspuolueena avautuivat. Vaikka olemme pienin hallituspuolue, meillä on paikka jokaisessa merkittävässä päätöksentekoelimessä, sextetissä, kaikissa ministerivaliokunnissa, EU:n sisäministerineuvostossa, lukuisissa neuvottelukunnissa, työryhmissä, iltakouluissa ja kokonainen ministeriö johdettavana päällikkövirastona. Aika usein vaalikentillä olen joutunut kuuntelemaan sitä, miten puoluettamme kehutaan, olemme paras puolue ja parhaat arvot, mutta emme saa kuitenkaan ääntä, sillä meidän kauttamme ei voi vaikuttaa. Nyt tämän perustelun voi helposti kumota. Meidän kauttamme voi todellakin vaikuttaa, jo tämän kokoisena puhumattakaan sitten kun kasvamme! Tämä kannattaa pitää mielessä kun käymme tulevana vuonna edessämme oleviin kaksiin vaaleihin, jotka molemmat ovat omalla tavallaan merkittävät.

 

Presidentinvaaleissa valitsemme kansallemme ulkopolitiikan suunnannäyttäjän ja arvojohtajan. Kunnallisvaaleissa asetamme ehdolle niitä, jotka päättävät ihmisten arjen keskeisistä asioista. Kunnanvaltuutetuilla on paljon enemmän valtaa kansalaisten tärkeinä pitämistä asioista, palveluista, ympäristöstä ja arjen sujumisesta – kuin usein ymmärrämmekään. Tässä vaikuttamisessa tarvitsemme vahvaa kristillisdemokraattista osaamista. Tiukan talouden aikana tarvitaan ennen muuta arvopuoluetta niitä, jotka osaavat laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.

 

Kannustan teitä jokaista lähtemään itse ehdokkaaksi ja tekemään määrätietoista työtä sen puolesta, että saamme historiallisen monta ehdokasta vaaleissa. Jos onnistumme saamaan laajat ja kattavat listat, tulemme myös menestymään itse vaaleissa. Nyt on oikea aika heittää jokaisen potentiaalisen päättäjän mieleen hautumaan kysymys ehdolle lähtemisestä, vastuun kantamisesta ja vaikuttamisesta. Hallitusvastuun myötä olemme saaneet sellaista uskottavuutta, jota voimme kaikki ottaa käyttöön kampanjoissamme.

 

Hyvät ystävät!

 

Elämme kansainvälisessä taloudessa poikkeuksellisen epävarmaa aikaa. Euroalueen velkaantuminen, erityisesti eteläisen Euroopan maissa, uhkaa syöstä rahoitusmarkkinat kaaokseen, joka pahimmillaan merkitsisi myös Suomessa rajua konkurssiaaltoa ja työttömyyden uhkaa. Puolueena emme ole olleet viemässä Suomea euroon ja nyt nähty kehitys osoittaa, että varoituksemme euroalueen valuvioista oli oikea. Ilman yhteisvaluuttaakin valtioiden taloudet ovat yhä riippuvampia toisistaan. Tässä tilanteessa on etsittävä ratkaisuja, joilla voidaan minimoida suomalaiselle veronmaksajalle koituvat vahingot.

 

Vahva talous pitää päätösvallan Suomessa

 

Jo oppositioaikana edellytimme, että kriisimaille voidaan myöntää lainaa vain vakuuksia vastaan. Tästä on tullut myös nykyisen hallituksen linja. Samoin edellytimme ennen vaaleja, että jäsenmaiden tulee vastata veloistaan itse. Tätä edellytämme edelleen. Näistä lähtökohdista suhtaudun kielteisesti keskiviikkona julkistettuun Euroopan komission ehdotukseen siirtyä euroalueella yhteisiin joukkovelkakirjoihin. Kansallisen velan yhteisvastuullistaminen eurobondien kautta on paitsi vastoin EU:n perussopimusta, yhteisiin velkakirjoihin siirtyminen kasvattaisi myös moraalikadon riskin liian suureksi. Miten voisimme tässä tapauksessa estää valtioita elämästä yli varojen, jos ne voisivat luottaa siihen, että muut toimisivat rahoittajina?  Päävastuu euroalueen tervehdyttämisessä on kriisimailla itsellään. Niiden on viivyttelemättä ja täydellä tarmolla sitouduttava talouden tasapainottamistoimiin. Vain siten voidaan luottamus euroalueen kykyyn selviytyä vastuistaan palauttaa.

 

Ehkä merkittävin opetus velkakriisistä meille suomalaisille on se, että ainoastaan hoitamalla taloutemme vastuullisesti varmistamme sen, että meitä koskevat merkittävät ratkaisut tehdään edelleen meidän omasta toimesta. Esimerkiksi raskaasti ylivelkaantunut Kreikka on jo osaltaan mahdollisuuden täysin itsenäisiin ratkaisuihin menettänyt. Kreikan tulevaisuutta vuosikymmeniksi määrittäviä päätöksiä tehdään Ateenan sijaan neuvottelupöydissä ympäri Eurooppaa.

 

Suomen velanhoitokykyyn luotetaan edelleen ja velkaosuutemme suhteessa BKT:hen ei ole ylittänyt tasoa, josta ei enää omin voimin olisi paluuta. Kuitenkin velkamme on suurempi kuin koskaan, lähes 90 miljardia euroa, ja on hyvä muistaa, että tästä vain 1,2 miljardia on käytetty muiden euromaiden tukemiseen ja sekin siksi, että suomalaiset yritykset ja suomalainen työ voitaisiin turvata. Olemme luoneet velkamme aivan itse ja omilla toimillamme. Meidänkin on tunnustettava, että olemme eläneet ja tälläkin hetkellä edelleen elämme ylivarojemme.

 

Hallitusohjelmassa velkaantumiseen suhtaudutaan vakavuudella ja ensi vuotta koskevassa budjetissa otetaan ensi askeleita velkaantumistarpeen kääntämiseksi laskuun. Luottamus Suomen kykyyn selviytyä vastuistaan pitää pystyä säilyttämään myös aikana, jolloin tulevaisuuden talousnäkymät eivät ole kovinkaan selkeät. Hallitusohjelman tavoite velkaantumisasteen merkittävästä alentamisesta tällä vaalikaudella vaatii määrätietoisia ja kipeitäkin päätöksiä, joiden horisonttina tulee olla tämän hetken edun sijaan lastemme ja lastenlastemme hyvinvointi. Sen lisäksi, että velka on lainassa lapsiltamme, vie se pahimmillaan myös lastemme mahdollisuuden päättää itse maatamme koskevista ratkaisuista. Sisäasiainministeriön näkökulmasta tämä merkitsee tarvetta rakenteellisiin uudistuksiin ja hallinnon keventämiseen, jotta voimme niukemmilla resursseilla jatkossa turvata esimerkiksi poliisitoimen, hätäkeskuspalvelut tai vaikkapa turvapaikanhakijoiden ihmisarvoisen vastaanottotoiminnan. Ensi vuodelle asetettu säästötavoite vastaanottotoiminnassa on 20 miljoonaa euroa (79- 59 milj euroa) tällä viikolla tein lakkautuspäätöksen neljän vastaanottoyksiön kohdalla, millä saamme 4,7 miljoonan euron säästöt. Yli 15 miljoonaa euroa säästöä täytyy vielä saada muilla ratkaisuilla. Helppoa säästöjen toteuttaminen ei ole, sen vakuutan.

 

Shengenistä

 

Yksi tämän syksyn maatamme koskeva suuri kiistakysymys Eurooppa-poliittisesti on ollut kysymys Schengen-alueen laajentumisesta Bulgariaan ja Romaniaan. Bulgaria ja Romania lupasivat jo vuonna 2006 jäsenyysneuvotteluissa, laittaa maansa korruption torjunnan, oikeusvaltion tunnusmerkit ja rajavalvonnan tekniset asiat kuntoon. Tänä päivänä Schengen-alueeseen liittämisen edellytyksenä olevat tekniset rajavalvonnan menetelmät ovat mailla kunnossa. Sen sijaan korruption torjunnassa ja oikeusvaltiokehityksessä on edelleen merkittäviä puutteita.

 

Romania ja Bulgaria on hyväksytty vuoden 2007 alusta EU:n jäseniksi tilanteessa, jossa kummankaan maan lainsäädäntö, säännösten soveltaminen, viranomaiskäytännöt ja kansainvälisen yhteistyön taso eivät ole täyttäneet kaikilta osin jäsenyyskriteereitä. Suomi on asettanut maiden Schengen-alueeseen liittämiselle edellytykseksi sen, että juuri näissä asioissa on tapahduttava riittävää konkreettista edistystä, ennen kuin päätöksiä voidaan tehdä. Hallitus tarkisti kantaansa hiljattain sen suhteen, että maamme on valmis tulemaan vastaan etenemistavan osalta siten, että ilma- ja merirajoilta rajavalvonnan poistamispäätökset tehdään ensin, ja maarajoilta myöhemmin. Suomi kuitenkin korostaa, että Bulgarian ja Romanian tulee ensin täyttää jo jäsenyysneuvotteluiden aikana antamansa sitoumukset korruption torjumiseksi ja oikeuslaitoksen uudistamiseksi. Ensi helmikuussa julkaistavissa CVM-raporteissa tulee ilmetä konkreettista ja riittävää edistystä näissä asioissa. Tälle menettelylle on vahva eduskunnan ja hallituksen tuki.

 

Bulgarian ja Romanian Schengen-ongelma avaa näköalan eu-politiikan virheisiin läpi vuosien. Euroopan Unionissa on pitkään harrastettu politiikkaa, jossa sovituista asioista ei ole tarvinnut pitää kiinni. On katsottu läpi sormien niin hyväksyttäessä maita EU:n jäseniksi kuin euroalueeseen. Näiden laiminlyöntien hedelmiä nyt joudumme syömään. Nyt on aika vaatia Eurooppa-politiikkaan ryhtiä ja sopimuksista ja säännöistä kiinni pitämistä.

 

Kuntauudistus

 

Valtion talouden tasapainottamisen lisäksi kohtaamme pidemmän aikavälin valtion talouden kestävyysvajeen haasteen. Väestön ikääntyminen aiheuttaa rakenteellisen ongelma: menot kasvavat ja verotulot vähenevät. Työikäisen väestön osuuden supistuessa ja palvelutarpeen kasvaessa joudumme etsimään rakenteellisia keinoja lisätä työn tuottavuutta: työuria on pidennettävä, työkykyä vahvistettava, painopistettä on siirrettävä hallinnosta suorittavaan työhön. Korostamme myös ennaltaehkäisyn merkitystä, esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmien kohdalla.

 

Kuntauudistuksen tavoitteena on keventää hallintoa ja rakenteita ja lisätä suorituskykyä ihmisten tarvitsemiin palveluihin. Kuntauudistus on pakko tehdä, mutta sitä ei tehdä pakolla vaan yhteistyöllä!

 

Kristillisdemokraatit asettavat kuntauudistukselle kaksi keskeistä tavoitetta: lähidemokratian ja lähipalvelujen turvaamisen.

 

Lähidemokratia merkitsee sitä, että kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemat valtuutetut päättävät arjen kannalta tärkeistä kysymyksistä. Tällä hetkellä kuntakenttä on niin hajanainen, että käytännössä suurimmassa osassa kuntia kansalaisten kannalta tärkeimmistä kysymyksistä ei tehdä päätöksiä kuntien valtuustoissa vaan ylikunnallisissa hallintoelimissä. Maassamme on 280 alle 20 000 asukkaan kuntia. (Tilastokeskus, vuosi 2011, kuntia yhteensä 336). Yli 80 prosentissa maamme kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut hoidetaan erilaisissa yhteenliittymissä.

Niissä istuvilla edustajilla ei ole edes lakiin perustuvaa velvollisuutta edustaa kunnan virallista kantaa, vaikka niin he useimmissa tapauksissa varmasti tekevätkin. Pienten kuntien kohdalla päätösvalta on siis jo karannut pois valtuustoista ja kuntayhtymissäkin niiden äänimäärä voi olla aivan mitätön. Eikä tämä koske ainoastaan pieniä maaseutukuntia vaan myös keskikokoisia kaupunkikuntia. Olen vuodesta -92 istunut Riihimäen kaupungin valtuustossa. Uskon, että monet äänestäjäni halusivat minut vaikuttamaan juuri terveydenhuollon kysymyksiin paikkakunnalla tunnettuna lääkärinä. Mutta valitettavasti valtuustosaliin terveydenhuollon kysymykset eivät etene eikä niitä siellä päätetä.

 

Kuntakoon suureneminen ei tarkoita eikä saa tarkoittaa lähipalvelujen heikkenemistä. Kuntayhtymien oloissa voidaan yhtä lailla tehdä huonoja päätöksiä palveluverkon ohentamisesta kuin kuntaliitoksissa tai nykyisissä kuntarakenteissa. Kuntalaisten kannalta tärkeää ei ole niinkään kunnantalon vaan koulujen, lääkärin tai neuvoloiden läheisyys. Parasta olisi jos kuntauudistukseen voitaisiin yhdistää lainsäädäntö, jolla turvataan lähipalvelut.

 

Kuntakapinaryhmittymä ehdotti kuntapalvelujen kaventamista niin että erikoissairaanhoidon palvelut siirrettäisiin valtion hoidettaviksi. Siinä mallissa päätösvalta tältä osin keskitettäisiin Helsinkiin ja samalla nostettaisiin merkittävä raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille. Kuitenkin juuri kuntien vastuu palvelujen järjestämisestä on ollut onnistunut suomalainen malli, jolla on turvattu päätöksenteon läheisyysperiaate. Terveydenhuollon järjestämisen kannalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja tulee pikemmin raivata pois kuin pystyttää lisää. Jos erikoissairaanhoito tulisi valtion vastuulle, kuntien kustantamassa perusterveydenhuollossa nousisi paine vyöryttää tehtäviä ja vastuita valtion maksettaviksi. Yhteinen maksajataho tukee saumattomien hoitoketjujen kehittämistä ja hoidon oikeaa porrastamista.

 

Miksi kuntauudistus on välttämätöntä? Kuntauudistus on tämän hallituksen konkreettisin keino pitkän aikavälin rakenteelliseksi uudistukseksi ja valtiontalouden kestävyysvajeen korjaamiseksi, jolla voidaan hallintoa keventämällä, yhteistyötä lisäämällä, päällekkäisiä toimintoja poistamalla saada aikaan tehokkuutta ja säästöjä. On hyvä tiedostaa, että kuntaliitosten taloudelliset hyödyt eivät kerry pelkästään hallinnon päällekkäisyyksien purkamisesta. Esimerkiksi uuden, suuremman kunnan asema työnantajana yleensä vahvistuu, toiminta elinkeinoelämän suuntaan aktivoituu, yhdyskuntarakenne eheytyy, sisärajojen häiritsevät esteet saadaan poistettua, epäterveeseen kilpailuun liittyvää osaoptimointia saadaan vähennettyä, ja myös kuntien riskien hallinta paranee. Näillä kaikilla tekijöillä on suorat kytkennät kuntatalouteen ja ennen kaikkea paikallistalouteen.

Kukaan tuskin kiistää, että esimerkiksi yhteisellä maankäytöllä, asumisella ja liikenteen suunnittelulla on mahdollisuus saada mittavia taloudellisia hyötyjä. Erityisen suuria vaikutuksia tällä on kaupunkiseuduilla, joilla yhteisellä maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelulla voidaan rakentaa eheämpiä ja ekologisempia kaupunkeja.

 

Uudistus on välttämätön, jotta kunnat kykenevät selviytymään tämän vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen kovista muutoshaasteista, kuten voimakkaasta ikääntymisestä, kuntatalouden kestävyyden asettamista paineista sekä siitä, että taakkaa ei jätetä tulevien sukupolvien hoidettavaksi.

 

Väestön ikärakenteen muutos merkitsee syvenevää kestävyysvajetta valtiontaloudessa. Ikääntymisestä aiheutuvista julkisten menojen nousupaineista noin puolet kohdistuu kuntien hoito- ja hoivapalveluihin. Keskimääräinen huoltosuhde tulee heikkenemään nykyisestä 51,6: sta yli 70:een vuoteen 2030 mennessä. Tarvitsemme lisää suomalaista työtä, parempaa työn tuottavuutta, työurien pidentämistä ja vähemmän hallintoa jotta voimme selviytyä huoltosuhteen heikkenemisestä. Pienenevällä työikäisellä väestöllä joudumme tulevina vuosina turvaamaan kasvavan vanhusväestön palvelut. Nyt vastuussa olevilta poliittisilta päättäjiltä ja poliittisilta puolueilta vaaditaan kykyä kantaa vastuuta myös vaikeista ratkaisuista. Jos emme kuntauudistukseen kykene, olemme huomattavasti pahempien valintojen edessä. Rakenteiden uudistaminen ja hallinnon keventäminen on paljon parempi vaihtoehto kuin palveluista karsiminen, mikä vaikuttaisi kielteisesti heikossa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin, toiminta- ja työkykyyn.

 

On väitetty, että palveluiden keskittämisellä on vaikutusta kuntien työntekijöihin ja uhkana ovat työpaikkojen menetykset tai kohtuuttoman pitkät työmatkat. Kun tiedämme, että vuoteen 2020 mennessä kuntatyöntekijöistä joka kolmas eläköityy, paljon suurempi kysymys on se, mistä kunnat saavat riittävästi uutta työvoimaa, kuin se, että uhkana olisi työvoiman ylitarjonta. Vahvemman kuntarakenteen avulla halutaan varmistaa työvoiman ja sitä kautta palvelujen saatavuus myös niille alueille, joissa työvoima seuraavan vuosikymmenen aikana loppuu käytännössä lähes kokonaan.

 

Näissä suurissa haasteissa vaikutusmahdollisuutemme ovat merkittävästi paremmat hallituksesta käsin kuin pienenä oppositiopuolueena. Suuri osa tästä vaikuttamisesta on toki näkymätöntä, olemme esimerkiksi pystyneet torjumaan monia vahingollisia leikkauskohteita, vaikkapa kotihoidontuen leikkauksen, joka 100 %:n varmuudella olisi tullut ilman hallituksessa mukana oloamme. Olemme pystyneet palauttamaan jo evätyt rahankeräysluvat uskonnollisille yhdistyksille. Pystyimme estämään hallitusohjelmasta ehdotuksen avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Jos nyt lähtisimme hallituksesta, tuo lakiesitys tulisi hallituksen toimesta ja menisi läpi varmuudella.

 

LÄHI-ITÄ

 

Suomen ulkopoliittisen johdon viimeaikaiset Lähi-itä-linjaukset ovat olleet hämmästyttäviä. Suomi esimerkiksi asettui tukemaan palestiinalaisalueiden ottamista YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon täysjäseneksi.

 

Suomi oli äänestyksessä väärässä rintamassa. Vastaan äänestäneiden joukossa olivat Israelin ja Yhdysvaltojen lisäksi mm Ruotsi, Saksa, Kanada ja Australia. Äänestämättä jätti 52 maata, mukaan lukien Iso-Britannia. Päätös tehtiin muun muassa Yhdysvaltojen vastustuksesta huolimatta.

 

Unesco-äänestyksen tulos ei ollut Lähi-idän rauhanneuvotteluiden etenemisen kannalta suotuisa ratkaisu: Yhdysvallat katkaisi Unesco-rahoituksensa ja Israel on vauhdittanut siirtokuntien rakentamista. Mitä arvaamattomia seurauksia Lähi-idän alueen vakaudelle voikaan koitua, jos palestiinalaiset tuovat jäsenyyshakemuksensa myös YK:n yleiskokouksen äänestykseen?

 

EU-maat ovat jakaantuneet eri leireihin Lähi-idän kysymyksessä. Äänestyskäyttäytyminen Unescossa ennakoi sitä, miten EU-maat äänestäisivät Palestiinan valtiosta YK:n yleiskokouksessa, jonne palestiinalaisten jäsenyyshakemus todennäköisesti etenee. Tarkkaa päivää äänestykselle ei vielä ole tiedossa. On realistista todeta, että EU:lla ei ole yhtenäistä Lähi-idän politiikkaa. Israel ja palestiinalaiset ovat kyllästyneitä odottamaan EU:n yhteistä kantaa ja keskittyvät lobbaamaan kaikkia jäsenmaita erikseen.

 

Palestiinan valtion profiilin nostaminen kohti itsenäistä valtiota riitaisella tavalla voi kärjistää Lähi-idän konfliktia ja estää rauhan löytämiseksi tarvittavia kompromisseja. Vakavia turvallisuusongelmia, Jerusalemin palestiinalaispakolaiset asemaa sekä rajalinjauksia ei ratkaista tällä menettelyllä.

 

Edellytyksenä luottamuksen kasvamiselle on se, että israelilaiset ja palestiinalaiset sopivat kiistakysymyksistä keskenään. Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa ilman Israelin kanssa neuvoteltua rauhansopimusta. Suomen ja EU:n pitää ensisijaisesti tukea pyrkimyksiä rauhaan saamalla rauhanneuvottelut käyntiin pikaisesti.

 

Suomen tulisi jatkossa edistää puolueettomana välittäjänä rauhaa ja turvallisuutta Lähi-idässä. Keskeisten ulkopolitiikan toimijoidemme olisikin viisasta pidättäytyä puolueellisista kannanotoista ja pyrkiä diplomatiaan sekä sanoissa että teoissa.

 

Ensi vuonna Suomessa on määrä järjestää Lähi-idän ydin- ja muista joukkotuhoaseista vapaan vyöhykkeen perustamista koskeva kansainvälinen konferenssi. Tämä on Suomelle suuri kunnia, mutta isäntämaan ja fasilitaattorin rooli edellyttää meiltä myös ennakoivasti erityistä herkkyyttä ja harkintakykyä ulkopolitiikassa. On kunnianhimoinen tavoite saada saman pöydän ääreen palestiinalaiset, Israel, Iran ja muiden alueen valtioiden edustajat.

 

Näinä epävakaina aikoina Lähi-itä tarvitsee kipeästi sovittelevia ja luotettavia ulkovaltoja, jotka voisivat osaltaan edesauttaa kestävän rauhan rakentamista alueella. Tällainen ulkopoliittinen toimija soisin Suomen olevan.