Kolumnit

RSS

Vanhusten laiminlyönti on Suomen häpeäpilkku

Vanhustenhoivan hälyttävän huono tila on noussut julkisessa keskustelussa esille, kun Suomen suurimman hoivapalveluyhtiön Attendon ja Esperi Care -ketjun hoivakotien vakavat ongelmat ovat tulleet ilmi. Hoivakodeissa eri puolella maata on aliravittuja, ulkoilua harvoin saavia ja likaisissa vaipoissa nukkumaan meneviä ikäihmisiä. Tilanteen vakavuudesta kertoo se, että Valvira keskeytti Esperi Caren hoivakodin toiminnan asiakasturvallisuutta uhkaavan toiminnan vuoksi. Puutteita löytyy myös julkisilta palvelutuottajilta. Vaikka suuri osa vanhuspalveluista tuotetaan laadukkaasti, ongelmien laajuudesta kertoo, että 40 % hoitajista ei olisi mielellään vanhana itse hoidettavana omalla työpaikallaan.

Vanhustenhoidossa on pahoja puutteita niin laitoksissa kuin kotihoidossa. Ikäihmisten laitospaikkojen määrää vähennettäessä tulisi avohuollon palveluja kehittää ja saatavuutta lisätä, mutta omaishoitajat ja kotihoito ovat nyt monin paikoin ylikuormitettuja. Paljon hoivaa tarvitsevat ihmiset elävät yhä pidempään, joten heidän määränsä tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Suomessa on jo yli miljoona 65 vuotta täyttänyttä kansalaista ja Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan v. 2030 heitä on 1,5 miljoonaa. Kotimaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että hoivan tarve on suurinta viimeisten elinvuosien aikana.
Pääsyy vanhustenhoidon ongelmiin on se, että hoitohenkilökunnan määrä on riittämätön. Jos yövuorossa yksi hoitaa kymmentä potilasta, ollaan kaukana ihmisarvoisesta hoivasta. Tällä hetkellä hoitajien vähimmäismäärästä on olemassa vain ministeriön suositus. On ajauduttu siihen, että hoitajamitoitusta kierretään vanhustenhoidossa käyttämällä ”haamuhoitajia”. Työvuorolistoilla on ihmisiä, jotka eivät oikeasti työskentele yksikössä tai ovat hallinnon väkeä. Hoitajille on myös sälytetty enenevästi siivous- ja ruokahuoltotehtäviä. Ehdotan sitovaa henkilöstömitoitusta kirjattavaksi lakiin. Kymmentä vanhusta kohti tarvitaan vähintään seitsemän hoitajaa.

Terveydenhuollon keskeinen ongelma on pitkät jonotusajat. Tarvitsemme nopealla aikataululla ainakin 1000 hoitajaa lisää vanhuspalveluihin ja 1000 uutta lääkärinvirkaa perusterveydenhuoltoon, jotta hoitoon pääsyn ongelmat helpottuisivat.
Hallituksella on ollut mahdollisuus parantaa vanhustenhoidon tilaa budjetoimalla lisää varoja vanhustenhoitoon, mutta vuoden 2019 budjettia laatiessaan hallitus unohti ikäihmiset. Kuntien rahoituspohjaa heikentäneet päätökset rapauttavat kykyä vastata kasvavaan hoitotarpeeseen. Sipilän hallituksen normienpurkutalkoot ovat osaltaan vaikuttaneet haluttomuuteen säätää vanhustenhoidon määrällisestä mitoituksesta. Joskus normeja pitää myös rakentaa, ei vain purkaa.
Vanhustenhoidon palveluiden ja laadun valvonnan lisäämiseksi tarvitaan päättäväisiä toimia. Kotiin tuotavia palveluita sekä omaishoidon tukea tulee vahvistaa, jotta ikäihmiset voivat asua kotonaan toivomallaan tavalla. Omaishoidon tuki tulee muuttaa kokonaisuudessaan verovapaaksi tuloksi. Kotiin ei kuitenkaan saa jättää heitteille vanhuksia, jotka eivät enää siellä tukitoimienkaan avulla pärjää.

Ikäihmiset ansaitsevat arvokkaan ja kivuttoman vanhuuden. Saattohoidossa on merkittäviä puutteita erityisesti erityistason palveluissa. Vanhuspalveluita koskevat lait ja valvonta on nopeasti saatava vastaamaan todellisuutta. Hoiva-alan työntekijöillä tulee olla aito mahdollisuus ilmoittaa työpaikan epäkohdista ilman pelkoa vastatoimista ja hoitajien uupumus on otettava vakavasti.
Hyvä elämä ja ihmisarvoinen hoiva on tarjottava ikäihmisille loppuun saakka hoitopaikasta riippumatta. Ikäihmisten hyvinvoinnin tulee olla kaikkien suomalaisten yhteinen asia. Epäkotiin on tartuttava nyt.

Päivi Räsänen
lääkäri, kansanedustaja (kd)

Perhepolitiikkaa uudistettava tukemaan syntyvyyttä

Syntyvyys on sukeltanut Suomessa pohjalukemiin, ja uusin tilasto tammikuulta osoittautui aiempaakin synkemmäksi. Kuolleisuus on jo parin vuoden ajan ollut syntyvyyttä suurempaa ja väkilukumme hienoinen kasvu on pelkästään nettomaahanmuuton varassa. Tällä on merkittävät vaikutukset talouteen, eläkejärjestelmään ja asuntomarkkinoihin. Pitkään jatkuneesta alhaisesta syntyvyydestä johtuen ikärakenne on vinoutunut ja aiheuttaa vuosikymmeniksi pahenevan epätasapainon julkiseen talouteen.
Perhepolitiikkaan tarvitaan uudistamista, jotta perheet rohkenisivat hankkia sellaisen määrän lapsia, joista he unelmoivat. Suomalaiset haaveilevat suuremmista perheistä kuin he todellisuudessa saavat. Jos he saisivat toivomansa määrän lapsia, olisimme hyvin lähellä väestön uusiintumiseen tarvittavaa.

Naapurimaassamme Virossa on hämmästelty, miten voimakkaasti aiemmin alhaista syntyvyyttä ovat lisänneet lapsilisien merkittävät korotukset. Virossa kolmesta lapsesta maksetaan nykyisin lapsilisää yhteensä 510 euroa, Suomessa n. 330 euroa. Ero on huomattava, kun otetaan huomioon Viron Suomeen verrattuna matala keskibruttopalkka 1300 euroa kuukaudessa. Perhepolitiikalla voidaan siis vaikuttaa syntyvyyteen, vaikka sitä usein vähätellään.

Perhevapaita uudistettaessa on tärkeää puolustaa lapsen etua ja perheiden oikeutta valita oman lapsensa parhaaksi sopiva hoitopaikka. Suomalaiset ovat tässä asiassa sillä linjalla, jota kristillisdemokraatit ovat aina ja johdonmukaisesti edustaneet. Marraskuussa 2018 julkaistussa Väestöliiton perhebarometrissa kävi ilmi, että suomalaiset perheet haluavat itse päättää perhevapaiden käytöstä.

Äänestäjien on syytä huomata, että lähes kaikki eduskuntapuolueet haluaisivat rajoittaa oikeutta kotihoidontukeen ja pakkokiintiöitä äidin ja isän kesken perhevapaille. Viime vaalikaudella kuuden puoleen hallituksessa ainoana kristillisdemokraattien ministerinä sain täysin yksin puolustaa perheiden oikeutta kotihoidontukeen lukuisilta romutusyrityksiltä. Ehdotetut perhevapaiden kiintiömallit johtaisivat vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn sekä satojen miljoonien lisäkustannuksiin.

Päivi Räsänen
kansanedustaja, lääkäri

Lapsen raiskauksen seuraukset eivät vanhene

Oulun lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat järkyttäneet suomalaisia. Tekijöiksi epäillään Suomesta turvaa hakeneita maahanmuuttajia. Syyttömiä ei pidä leimata samaa kansallisuutta edustavien rikoksentekijöiden vuoksi, mutta samalla on vakavasti ja avoimesti selvitettävä syyt seksuaalirikosten suureen esiintyvyyteen tiettyjen ryhmien keskuudessa.
Eduskunta käsittelee esitystä, jonka mukaan Suomen kansalaisuuden voisi menettää henkilö, joka syyllistyy vakavaan terrorismirikokseen tai maanpetokseen. Lapsen törkeä raiskaus ei sisälly lakiesitykseen. Olen esittänyt, että myös vakavat seksuaalirikokset voisivat johtaa kansalaisuuden menettämiseen.
Lapsen hyväksikäyttö on aina vakava rikos, onpa syyllinen kuka tahansa. Niiden rangaistussäännöksiä tulee tiukentaa. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajoista on myös syytä luopua kokonaan, jotta vanhoja rikoksia olisi mahdollista tutkia ja saattaa tekijöitä vastuuseen.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhenee nyt 10 vuodessa ja törkeissä teoissa 20 vuodessa, kuitenkin aikaisintaan silloin, kun uhri täyttää 28 vuotta. Käytännössä pikkulapsiin kohdistuvia törkeitä raiskauksia ei voida enää tutkia uhrien saavutettua keski-iän.
Seksuaalinen hyväksikäyttö jättää uhrille kuitenkin pysyviä ja vaikeita traumoja. Hyväksikäytön vaikutukset eivät vanhene. Lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa on tyypillistä, että uhri tuntee häpeää ja syyllisyyttä tapahtuneesta, kun taas todellinen syyllinen, rikoksen tekijä saattaa selittää asiat itselleen suotuisasti. Tästä syystä rikokset saattavat nousta pintaan vasta uhrin myöhemmissä elämänvaiheissa, esimerkiksi oman vanhemmuuden kautta, ja herää voimakas tarve asian selvittämiselle.
Useita vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden rikosten selvittäminen on toki vaikeaa ja vaatii vahvaa näyttöä. On kuitenkin tilanteita, joissa henkilö saattaa jopa tunnustaa useita rikoksia, mutta rikosten vanhentumisen johdosta häntä ei voida tuomita. Sekä mahdollisen uhrin että epäillyn oikeusturvan kannalta on tärkeää, että epäilyt voidaan oikeudessa selvittää. Oikeudenmukainen tuomio edistää myös uhrin toipumista kokemastaan.

Päivi Räsänen
lääkäri, kansanedustaja

Kolumni julkaistu Aamupostissa.

Saako kristillisyys näkyä koulujen ja päiväkotien arjessa?

 

Kristillisen perinteen ja seurakunnan näkyminen koulussa ja päiväkodeissa on noussut jälleen vuodenvaihteessa keskusteluun. Lahdessa aiheesta on keskusteltu Salpausselän koulun aamunavauksista tehdyn valituksen vuoksi. Saako siis kristillisyys näkyä koulujen arjessa?

Tuhat vuotta suomalaista kristillistä kulttuuria on muovannut monet perinteemme sellaisiksi kuin ne tänä päivänä ovat. Jos suomalaisista juhlaperinteistä poistetaan kristillinen ydin, ne jäävät tyhjiksi ja vaille selitystä. Samalla katkeaa sukupolvien ketju. Kulttuuriperinnön välittäminen on koulun keskeinen tehtävä. Kaikilla lapsilla perheen maailmankatsomuksesta riippumatta on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalapsilla kyse on oikeudesta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kristillisiä perinteitä on alettu karsia yksittäisten valitusten vuoksi, vaikka lainsäädäntömme ei sitä edellytä. Koulujen käytäntöjä päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta ei ollut tarkoitus muuttaa vuonna 2000 säädetyn perustuslain eikä 2003 uskonnonvapauslain myötä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että kristilliset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eivät uskonnon harjoittamista. Virsi ei tee juhlasta tai oppitunnista uskonnonharjoitusta eikä edellytä lupien kyselemistä huoltajilta.

Suomessa on sekä myönteinen että kielteinen uskonnonvapaus, jotka molemmat koskevat myös lapsia. Perustuslakimme lähtee laajasta uskonnonvapauskäsityksestä: jokaisella on oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa.

Yhteisten juhlien lisäksi koulumaailmassa ja varhaiskasvatuksessa on oltava tilaa myös hartaushetkille. Perheen toiveet katsomuskasvatuksen suhteen selvitetään lukuvuoden tai päivähoidon alkaessa. Kirkkoon kuuluvien lasten kohdalla seurakuntien työntekijöiden läsnäolo koulun tai päivähoidon arjessa on luontevaa ja toteuttaa myönteisen uskonnonvapauden perusoikeutta. Yhteistyön estäminen kaventaa uskonnonvapautta.

Hämmennystä on myös herättänyt Opetushallituksen uuden varhaiskasvatussuunnitelman maininta, että varhaiskasvatuksen on oltava uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Ohjetta on joillakin paikkakunnilla tulkittu kapeasti niin, että yhteistyö seurakuntien kanssa on lopetettu. Samassa ohjeessa kuitenkin vahvasti painotetaan kulttuuri- ja katsomuskasvatusta sekä omien juurien tuntemista. Opetushallitus ja kirkkohallitus ovatkin yhdessä laatimassa selkeyttäviä ohjeita, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin jatkossa.

Lapsenoikeuksien sopimuksessa turvataan perheiden oikeus saada lapsilleen omaa arvopohjaansa vastaava kasvatus. Yhteiskunta ei voi asettaa varhaiskasvatukselle tai perusopetukselle uskontoneutraaleja tavoitteita ilman vanhempien toivetta. Ateismi tai uskonnottomuus on yksi katsomus muiden joukossa eikä sen edistäminen perheen arvojen vastaisesti ole laajaa uskonnonvapautta toteuttavassa yhteiskunnassa mahdollista.

Päivi Räsänen
Kansanedustaja

 

Julkaistu Etelä-Sanomissa

Ikäihmisille oikeus kivuttomaan ja puhtaaseen suuhun

 

Suun terveydenhuolto kohtaa vaatimuksia aikana, jolloin hampaallisten ikäihmisten osuus lisääntyy. Hyvän hammashoidon ja suuhygienian ylläpitämisellä on suuri merkitys ikäihmisten ja saattohoitopotilaiden elämän laadulle. Puutteellinen hoito johtaa hampaiden menetykseen, heikentyneeseen suu- ja yleisterveyteen, ravitsemusongelmiin ja kipuihin. Yhä useammilla ikääntyneillä on omat hampaat, usein yhdessä irtoproteesien kanssa. Haasteen muodostavat sairaat vanhukset, joilla on lisääntyvä suun ja hampaiden hoidon tarve, mutta jotka eivät enää osaa pyytää hoitoa. Pohjoismaissa monet viettävät elämänsä viimeiset hetket hoitokodeissa, ja laadukas palliatiivinen hammashoito merkitsee mahdollisuutta arvokkaaseen elämän päättymiseen.

Tutkimukset osoittavat, että noin 80 prosenttia kaikista laitoksissa asuvista tarvitsee apua päivittäisessä suuhygienian hoitamisessa, mutta yleinen kokemus on, että suuhygienia ei ole riittävällä tasolla. Kokonaan autettavat sänkypotilaat tarvitsevat erityisesti apua suunhoidossa. Ongelmissa ovat myös kotona asuvat, huonokuntoiset vanhukset, joiden hampaiden pesusta ei aina muisteta kotisairaanhoidossa huolehtia. Suunhoidon tarkoitus on estää limakalvojen kuivuminen, poistaa peitteet, lievittää janoa, estää infektiot ja ehkäistä huulien ja suupielien kuivuminen ja halkeaminen. Saattohoidossa suun kosteuttaminen on tärkeää. Tavoitteena tulee olla puhdas, tulehdusvapaa ja kivuton suu. Sairaudet kuten keuhkokuume tai sepsis voivat aiheutua ikäihmisten suuontelon tulehduksista. Ennaltaehkäisevällä suuterveydenhoidolla voidaan välttää sairaalaan joutuminen, hammashoitopalveluiden tarpeen kasvu ja muu hoidon tarpeen lisääntyminen yksilön terveysrasitusten kasvaessa.

Useiden tutkimusten mukaan merkittävän esteen ikäihmisten hyvälle suuhygienialle muodostavat hoitohenkilökunnan puutteelliset valmiudet. Yleisimpiä syitä hoitolaitosten asukkaiden suunterveyden laiminlyöntiin ovat ajan, tiedon ja taidon puute, tarkoituksenmukaisten välineiden puuttuminen ja riittämättömät rutiinit. Monissa hoitokodeissa hammashoitohenkilöstö käy ohjaamassa ja tarkastamassa asukkaan ainoastaan kerran vuodessa. Julkisessa hammashuollossa on vähän henkilöstöä ja heidän osaamisensa on keskittynyt lasten ja nuorten hammashoitoon. Esimerkiksi proteettista hoitoa annetaan julkisessa suun terveydenhuollossa vain hyvin vähän. Hammaslääkäriliiton taholta on huomautettu, että vanhusten vaippoja vaihdetaan, mutta proteesit saattavat olla suussa viikkotolkulla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee lisää suugeriatrian koulutusta. Ongelmia aiheuttaa myös epäselvä vastuunjako ja puutteellinen tiedonvaihto henkilöstön keskuudessa. Hampaisiin liittyvistä vaivoista ei pidä muodostua lisärasitetta ikäihmisille ja iäkkäällä väestöllä tulee olla oikeus hyvään suunterveyteen. Vanhus ei kykene ilmaisemaan viimeistä tervehdystä tai kiitosta, jos hänen kielensä liimautuu kiinni suun limakalvoihin.

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu Kaupunkisanomissa.

”Vanhusten vaippoja vaihdetaan, mutta proteesit saattavat olla suussa viikkotolkulla.”

 

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen suun terveydenhuollon puutteista vanhuspalveluissa ja saattohoidossa. Suun terveydenhuolto kohtaa suuria vaatimuksia aikana, jolloin hampaallisten ikäihmisten osuus lisääntyy. Hyvän hammashoidon, suuhygienian ja hyvän suunterveyden ylläpitämisellä on suuri merkitys ikäihmisten ja saattohoitopotilaiden elämän laadulle. Laadukas suunhoito on oleellinen osa arvokasta saattohoitoa.

Tutkimukset osoittavat, että noin 80 prosenttia kaikista laitoksissa asuvista tarvitsee apua päivittäisessä suuhygienian hoitamisessa, mutta yleinen kokemus on, että suuhygienia ei ole riittävällä tasolla hoitolaitoksissa. Ongelmissa ovat myös kotona asuvat, huonokuntoiset vanhukset, joiden hampaiden pesusta ei aina muisteta kotisairaanhoidossa huolehtia. Kuoleville potilaille suun kosteuttaminen on tärkeää. Palliatiivisen ja saattohoitopotilaan suun hoidon tavoitteena tulee olla puhdas, tulehdusvapaa ja kivuton suu.

Useiden tutkimusten mukaan merkittävän esteen ikäihmisten hyvälle suuhygienialle muodostavat hoitohenkilökunnan puutteelliset valmiudet. Monissa hoitokodeissa hammashoitohenkilöstö käy ohjaamassa ja tarkastamassa asukkaan ainoastaan kerran vuodessa. Julkisessa hammashuollossa on vähän henkilöstöä ja heidän osaamisensa on keskittynyt lasten ja nuorten hammashoitoon. Hammaslääkäriliiton taholta on huomautettu, että vanhusten vaippoja vaihdetaan, mutta proteesit saattavat olla suussa viikkotolkulla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee lisää suugeriatrian koulutusta. On todettu, että yksittäiset hoitajat kieltäytyvät suunhoidon tekemisestä siksi, että kokevat tunkeutuvansa asukkaan henkilökohtaiselle alueelle. Ongelmia aiheuttavat myös osastojen epäselvä vastuunjako ja puutteellinen tiedonvaihto henkilöstön keskuudessa. Hampaisiin liittyvistä vaivoista ei pidä muodostua lisärasitetta ikäihmisille ja iäkkäällä väestöllä tulee olla oikeus hyvään suunterveyteen. Iäkäs ihminen ei kykene ilmaisemaan viimeistä tervehdystä tai kiitosta, jos hänen kielensä liimautuu kiinni suun limakalvoihin.

Päivi Räsänen, kansanedustaja

Kolumni julkaistu Aamupostissa.

Yhdessä

 

Isänmaamme 100-vuotisjuhlateema haastaa meidät rakentamaan yhteiskuntaa yhdessä. Yhdessä tekeminen edellyttää keskinäistä luottamusta. Huolen tästä ilmaisi tuore nobelistimme Bengt Holmström. Hänen mukaansa edustuksellisen demokratian menettämä luottamus voi johtaa jopa diktatuurin. Riitaisa kansakunta ei kykene puolustamaan itseään ulkoisilta uhilta. Mieleeni nousi marsalkka Mannerheimin varoitus: ”Sisäiset riidat aukaisevat oven ulkoa tulevalle tungettelijalle”.

Opposition kunniakas tehtävä parlamentarismissa on esittää vaihtoehtoja ja rakentavaa kritiikkiä. Arvostelu on kuitenkin liian usein ajautunut henkilöön kohdistuvaksi. Eduskuntasalissa on turhan paljon toisten edustajien sanomisten tahallista väärinymmärtämistä ja vääristelyä. Nälvimisellä ja räyhäämisellä ei edistetä hallituksen eikä opposition ajamia asioita, vaan heikennetään eduskunnan arvovaltaa kansalaisten silmissä.

Sosiaalinen media, kansalaisten yhteydenotot ja mielipidepalstat kertovat jakolinjojen kärjistymisestä myös kansalaisten keskuudessa. Keskustelun syövereissä näyttää unohtuvan, että sananvapaus ja ihmisarvon kunnioitus ovat sovitettavissa yhteen. Vihapuhe synnyttää ennen pitkää myös vihatekoja.

Osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemus on merkittävä osa ihmisen hyvinvointia. Hyvinvointia ei voida tuottaa pelkällä viranomaistyöllä ilman kansalaistoiminnan tukea. Hyvinvointi syntyy pohjimmiltaan ihmisten luontaisissa sosiaalisissa verkostoissa, ennen muuta perheessä ja kansalaisyhteiskunnassa, joita julkinen sektori tukee.

Olen jälkikäteen hämmästellyt sitä harrastusten rikkautta, jota 60-luvun lapsuuteni kyläyhteisössä oli tarjolla. Talvella järjestettiin lapsille hiihtokilpailuja ja luistelukoulua, kesällä yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja. Sunnuntaisin lapset kokoontuivat pyhäkouluun, ja viikolla oli poika- ja tyttökerhoja. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon, Martta-tyttöihin ja myös runonlausuntaa esitin useissa eri tilaisuuksissa. Nuorisoseuran ylläpitämä näytelmäharrastus veti joukkoihinsa niin lapsia kuin aikuisia. Harrastustoiminta järjestettiin koko kylän äitien ja isien voimin. Yhdessä tekemisen kautta kylän väki oppi tuntemaan toisensa ja auttamaan toisiaan.

Kaupungistuminen ja kansainvälisyys eivät ole poistaneet paikallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemisen merkitystä. Lähimmäisyyden ja yhteisöllisyyden oivaltaminen on voimavara, joka meidän tulisi löytää uudelleen. Tarvitsemme toisiamme. Jokaisella on jotain annettavaa. Vapaaehtoistyön kautta erityisesti nuoret kasvavat kantamaan yhteiskuntavastuuta.

Työllisyyden ja kilpailukyvyn kohentamiseksi on myös yhdessä kyettävä tekemään päätöksiä, joilla turvataan hyvinvointi tuleville sukupolville. ”Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka”.  Tämän opetuksen halusi Mannerheim painaa tulevien sukupolvien tietoisuuteen. Yhdessä vastuuta kantaen, toinen toistamme kunnioittaen ja kansallista yhteishenkeä rakentaen ”Suomen kansa voi lujasti katsoa tulevaisuuteen.”

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa.

ISIS ISKI EUROOPPAAN

 

Terroriteoista on tullut järkyttävällä tavalla Euroopan arkipäivää. Vaikka Suomi on edelleen turvallinen maa, meilläkin asuu satoja henkilöitä, joilla on yhteyksiä terrorismiin. Suojelupoliisi on kahteen otteeseen nostanut maassamme terrorismin uhka-arviota.

Väkivaltaiseen toimintaan yllyttävä propaganda leviää sosiaalisessa mediassa valtioiden rajoista välittämättä, ja houkuttelee taistelemaan ääri-islamististen ryhmittymien tavoitteiden puolesta. Myös Suomesta konfliktialueille on lähtenyt kymmeniä henkilöitä.

Isiksen vainon kohteena Lähi-idässä ovat uskonnolliset vähemmistöt, kuten juutalaiset, kristityt ja jesidit. Euroopassa iskuja on kohdistettu erityisesti juutalaisiin. Kärsijöitä ovat kuitenkin myös muslimit, jotka muodostavat enemmistön uhreista. Ääri-islamistiset liikkeet eivät salli muslimien vaihtaa uskontoa tai luopua siitä. Lisäksi sunni-taustainen ISIL näkee shiia-muslimit harhaoppisina ja ajaa väkivaltaisen sharia-lain voimaansaattamista.

Yksinäisten susien rooli on kasvanut. Kun terroristiliike on kokenut tappioita aiemmin hallitsemillaan alueilla Syyriassa ja Irakissa, sille on tullut tarve osoittaa väkivaltakykyään Euroopassa. Isis on yllyttänyt ”taistelijoitaan” iskuihin omilla asuinalueillaan.

Terroritekojen ehkäisy on erityisen vaikeaa väkivaltaisesta aatteesta inspiroituneiden yksittäisten henkilöiden kohdalla. Tiedustelutiedon saaminen ennakolta on haastavampaa, mikäli iskusuunnitelma sijaitsee ns yksinäisen suden harhaisissa ajatuksissa kuin organisoidun verkoston tiedonvaihdossa.

Viime viikkojen tapahtumat muistuttavat raskaalla tavalla, että poliisit tekevät vaativaa työtä puolustaessaan yhteiskunnan vapautta ja kansalaisten turvallisuutta. Uhkien tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa edellyttää ajantasaista lainsäädäntöä ja riittäviä resursseja. Viime vuosina terrorismilainsäädäntöä on tiukennettu kieltämällä kouluttautuminen terrorismia varten sekä kriminalisoimalla terrorismin rahoittaminen kattavasti.

Viime kaudella saimme aikaan lakimuutoksen, joka takaa poliisille oikeudet hyödyntää matkustajatietoja rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi. Terrorismintorjunnan tehostamiseksi poliisi sai myös erikoiskalustoa.

Eduskunta sai kesäkuussa käsiteltäväksi odotetun ja YK:n edellyttämän esityksen, jossa matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädetään rangaistavaksi.

Valtion turvallisuutta uhkaavien rikosten ennalta estämisen kannalta on tärkeää, että valtiojohto ja turvallisuusviranomaiset saavat tietoa uhkista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suomessa ei tällä hetkellä ole riittävää lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kansallisen turvallisuuden takaamiseksi tapahtuvan rajat ylittävän tiedonhankinnan terrorismista. Tämä on poikkeuksellista niin pohjoismaiden kuin EU-maidenkin keskuudessa. Esimerkiksi Ruotsissa on arvioitu, että tietoliikennetiedustelun avulla on pystytty estämään terroritekoja. Olen mukana parlamentaarisessa seurantaryhmässä, jossa pyrin vauhdittamaan sekä siviili- että sotilastiedustelulainsäädännön uudistamista.

Ministerikauteni loppuvaiheessa sisäministeriössä tehtiin perusteellinen selvitys ns jälkikäteen ilmoitettavasta kotietsinnästä. Selvityksen mukaan tiedonhankintakeinoihin pitää lisätä jälkikäteen ilmoitettava kotietsintä, jotta rikossuunnitelmat pystytään havaitsemaan riittävän ajoissa. Samankaltainen lainsäädäntö on jo käytössä muissa Pohjoismaissa sekä suuressa osassa muita EU-maita.

Oikeudesta tehdä kotietsintöjä ilman ennakkoilmoitusta olisi hyötyä erityisesti terrorismirikosten estämisessä. Jälkikäteen ilmoitettavan etsinnän salliminen mahdollistaisi esimerkiksi tietokoneella olevan materiaalin tutkimisen, joka voi olla ns yksinäisten susien tekojen estämisen kannalta ratkaisevaa. Toivon uudelta sisäministeriltä tästä pikaisesti esitystä.

Päivi Räsänen, kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

 

Kohti tehokasta mutta huomaamatonta terrorismin torjuntaa

 

Euroopan turvallisuusympäristön muutos on ollut yksi kulunutta hallituskautta leimanneista asioista. Kasvanut terrorismin uhka ja taistelumatkustaminen Syyriaan pitävät turvallisuusviranomaisia kiireisinä. Terrorismi on myös muuttanut muotoaan. Enää iskuja eivät tee vain organisoituneet terroristijärjestöt, vaan niihin voivat syyllistyä myös yksittäiset tietokoneensa äärellä radikalisoituneet henkilöt ilman laajempia verkostoja.

Vaikka Suomi on edelleen hyvin turvallinen maa, viranomaisten on pitänyt reagoida uhkiin täälläkin asianmukaisesti. Viime kesänä Suojelupoliisi nosti terrorismin uhka-arviota, jonka mukaan Ranskan ja Tanskan iskujen kaltaisten yksittäisten toimijoiden iskujen uhka on Suomessakin kasvanut.

Jihadistien väkivaltaiseen toimintaan yllyttävä propaganda leviää sosiaalisessa mediassa valtioiden rajoista välittämättä ja houkuttelee taistelemaan ääri-islamististen ryhmittymien tavoitteiden puolesta. Myös Suomesta on lähtenyt taistelijoita konfliktialueille. Takaisin palatessaan he aiheuttaisivat täällä turvallisuusuhkan.

Terroristit pyrkivät hallitsemaan pelolla. Tämä on syytä tiedostaa valittaessa terrorismin torjunnan keinoja, jotta turvallisuuden nimissä ei tulla lietsoneeksi kansalaisten pelkoja ja rajoittaneeksi turhaan näiden vapautta. Mitä huomaamattomammin terrorismi voidaan estää, sen parempi.

Keinoja taistelualueille taistelemaan lähteneiden maahan palaamisen estämiseksi selvitetään. Vaikka oleskelulupaan ja kansalaisuuteen liittyviä toimenpiteitä löytyisikin, on muistettava, ettei niitä voi soveltaa niihin lähtijöihin, jotka ovat Suomen kansalaisia. Uhkien tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on kaikkien etu, ja edellyttää ajantasaista lainsäädäntöä ja riittäviä resursseja.

Kuluneella hallituskaudella terrorismin torjunnan mahdollisuuksia on laajennettu. Kouluttautuminen terrorismia varten on lisätty rikoslain jo ennestään tiukkaan terrorismirikoksia koskevaan lukuun, ja säännöksiä terrorismin rahoittamisesta on tarkennettu. Poliisille myönnetty oikeus hyödyntää matkayhtiöiden matkustajatietoja rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi on helpottanut taistelumatkustamisen estämistä ja paljastamista, samoin kuin Turkissa työnsä aloittanut suojelupoliisin yhdysmies. Taloudellisia lisäpanostuksia terrorismintorjuntaan on myönnetty poliisin kalustohankintoihin ja suojelupoliisin toimintaan.

Vaikka paljon on tehty, on työtä yhä jatkettava. YK edellyttää jäsenmaidensa kriminalisoivan matkustamisen kriisialueelle terroristisessa tarkoituksessa. Pohdinnassa on myös mahdollisuus antaa poliisille oikeus jälkikäteen ilmoitettavan kotietsinnän suorittamiseen terrorismirikoksen estämiseksi. Se voisi mahdollistaa muun muassa taistelumatkustamista harkitsevan henkilön tietokoneen tutkimisen. Myös tiedustelulainsäädäntöä tarvitaan. Esimerkiksi Ruotsissa viranomaiset ovat verkkotiedustelun avulla onnistuneet estämään terrori-iskuja. Tavoitteena on, että nämä toimenpiteet yhdessä estäisivät sen, että terrorismin uhka koskaan muuttuisi todellisuudeksi maassamme.

 

Päivi Räsänen

Sisäministeri

Julkaistu Ilkassa.

 

Kaksi lupausta yhdellä iskulla

 

Näihin aikoihin annetaan paljon lupauksia. Moni on tehnyt uuden vuoden lupauksen, ja lähestyvät vaalit saavat poliitikot antamaan vaalilupauksia. Useimmiten uuden vuoden lupaukset keskittyvät jostakin paheesta irrottautumiseen, mutta mielestäni parhaat lupaukset ovat sellaisia, että luvataan tehdä jotakin hyvää, vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, että seuraavasta vuodesta tulee jollakin tavalla edellistä parempi.

Ajattelin tehdä nyt molemmat lupaukset samalla kertaa. Uuden vuoden lupaukseni on nimittäin myös vaalilupaus: Lupaan laittaa itseni likoon tulevissa eduskuntavaaleissa ja tehdä parhaani, jotta puolueemme olisi vaalivoittajana neuvottelemassa uudesta hallituspaikasta. Haastan sinut tekemään tämän saman lupauksen olit sitten ehdokkaana, ehdokkaan tukijoukoissa tai ehdokkuutta vielä harkitseva, koska tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Jokaisen panos on tärkeä.

Kulunut hallituskausi on ollut vaikea, mutta tulevan hallituksen kausi tulee olemaan vielä sitäkin vaikeampi. Kohtaamme sekä taloudessa että maailman turvallisuustilanteessa vakavia haasteita. Tästä huolimatta emme halua väistää vastuuta. Vaikeat ajat paljastavat, millaisten arvojen varaan yhteiskuntaa on rakennettu. Siten ne tarjoavat myös mahdollisuuden suunnan muutokseen ja virheistä oppimiseen. Suomi tarvitsee kristillisdemokraattista vaikuttamista nyt ehkä enemmän kuin koskaan.

Tulevalla vaalikaudella aiomme tehdä työtä erityisesti lapsiperheiden hyvinvoinnin, yrittäjyyden edellytyksien parantamisen ja maamme turvallisuuden puolesta. Parhaiten se onnistuu hallituksesta käsin vaalivoiton kautta. Lupaathan tehdä parhaasi omalla paikallasi, että tästä tavoitteesta tulee totta?