Blogi

RSS

Vaalikeskusteluissa on unohdettu kestävyysvajeen juurisyy, alhainen syntyvyys!

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Suomessa on satoja tuhansia työttömiä ja samaan aikaan kasvava työvoimapula. Puute osaavasta työvoimasta jarruttaa yritysten kasvumahdollisuuksia ja siten talouden kasvun edellytyksiä. Ylivoimaisesti vaikein tilanne on hoitoalalla. Hoitoalan rekrytointien parissa työskentelevistä vastaajista jopa 75 prosenttia uskoo rekrytointien vaikeutuvan tulevan vuoden aikana. Hoiva-alalla palvelutarve kasvaa väestön ikääntyessä. Tätä epäsuhtaa ei ratkaista pelkillä toiveilla ulkomaisesta työvoimasta.

Hämmästelen, että vaalikeskusteluissa ei ole juurikaan puututtu kestävyysvajeen juurisyyhyn, alhaiseen syntyvyyteen. Viime vuonna syntyi 5000 lasta vähemmän kuin vuonna 2021. Syntyneiden määrä oli pienin 150 vuoteen. Poliittinen päätöksenteko on valitettavasti usein liian lyhytjänteistä. Myönteisen väestö- ja perhepolitiikan hedelmiä ei saavuteta neljän vuoden sykleissä. Tulevana vuonna syntyvät vauvat saavuttavat tuottavan työiän vasta aikaisintaan 20 vuoden kuluttua.

Perheen merkityksestä tarvittaisiin laajaa kansalaiskeskustelua, joka voisi muuttaa myös arvoympäristöämme perhe- ja lapsimyönteisemmäksi. Viimeaikaiset väitteet perheiden arvostaman kotihoidontuen haitallisista vaikutuksista lapsiin ja äiteihin ovat vahingollisia. Kotihoidontuen lyhentäminen lisäisi välittömiä kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki.

Syntyvyyden lisääminen edellyttää perhetukien korotuksia sekä perheen ja opiskelun tai työn parempaa yhteensovittamista ja rajojen madaltamista. Lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin ja niiden reaaliarvo on laskenut 34,2—42,4 prosenttia vuodesta 1994 vuoteen 2022. KD on esittänyt lapsilisään korotuksia sekä 1000 euron vauvarahaa kertakorvauksena helpottamaan lapsiperheiden arkea. Tarvitsemme myös laadukkaampaa varhaiskasvatusta ja enemmän tukea perheille kasvatuksen haasteisiin.

 

Päivi Räsänen

lääkäri, kansanedustaja (kd)

Raamattukäräjät kohdistuvat kristillisen uskon ytimeen: rakasta syntistä, vihaa syntiä!

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Ensi maanantaina 14.2 jatketaan tammikuussa keskeytyneitä Raamattu-käräjiä. Syyttäjä on vuosi sitten kirjallisessa haastehakemuksessa esittänyt näkemyksistäni useita vääriä ja paikkansapitämättömiä väitteitä. Asiakirjat ovat nyt julkisia  ja jokainen voi ne sieltä tarkistaa. Syyttäjän mukaan näkemykseni on, että ”homoseksuaalit eivät myöskään ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit.” Tällaista en ole missään yhteydessä sanonut. Olen moneen kertaan korostanut sitä, että kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja heillä on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Kohdassa, johon syyttäjä viittaa, puhuttiin Raamatun luomiskertomuksesta. Siitä totesin: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi. Hän loi miehen ja naisen ja tarkoitti avioliiton näiden kahden välille.”

Toisin kuin syyttäjä väittää, en Stiller-keskusteluohjelmassa sanonut homoseksuaalisuutta geneettiseksi rappeumaksi enkä sairautta aiheuttavaksi geeniperimäksi. Päinvastoin torjuin keskusteluohjelman toimittajan ehdottaman ajatusleikin homoseksuaalisuudesta geneettisenä ominaisuutena sanoen, että aivan tuoreimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että mahdollinen geneettinen perimä homoseksuaalisuudessa on pieni.

Lisäksi syyttäjä väittää, että näkemykseni mukaan taipumus lasten seksuaalisen hyväksikäyttöön olisi väistämättä homoseksuaalisuuteen liittyvä ominaisuus. Tällaista en ole sanonut enkä niin ajattele. En ole myöskään pitänyt homoseksuaaleja alempiarvoisina ihmisinä, kuten syyttäjä väittää, vaan täysin tasavertaisina ja yhtä arvokkaina Jumalan kuvasti luotuina ihmisinä.

Näitä väitteitä vastaan oli helppo puolustautua. Lieneekö tässä syy siihen, että käsittelyssä syyttäjä otti kristillisen uskonopin ydinkohtia syytteiden kohteeksi?

Vaikka hän aluksi vakuutti, että oikeudenkäynnistä ei ole tulossa inkvisitiota, hän siirtyi nopeasti Raamattuun, jopa siteeraten sitä, haluten osoittaa, että Raamatusta löytyy loukkaavaa puhetta. Hän esitti, että näkemykseni tunnetaan ”fundamentalistisena” doktriinina, jonka hän kiteytti: ”Love the sinner, hate the sin” eli ”rakastaa syntistä mutta vihaa syntiä”. Tätä oppia hän piti ihmisarvoa loukkaavana ja solvaavana, koska ihmisen tekoja ei hänen mielestään voida erottaa ihmisen identiteetistä. Hänen mukaansa tuomitsemalla teot, tuomitaan ihminen ja pidetään häntä muita alempiarvoisempana.

Väite on raju – kristillisen ihmiskäsityksen ja arkijärjen vastainen. Syyttäjä yrittää kieltää Raamatun ydinsanoman, opetuksen laista ja evankeliumista. Jumala on luonut kaikki ihmiset omaksi kuvakseen ja yhtä arvokkaiksi, mutta me kaikki olemme syntisiä. Kenenkään ihmisarvo ei vähene synnin vuoksi. Jumala edelleen rakastaa ihmisiä, mutta vihaa syntiä. Synti on teologinen käsite, joka kuvaa Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta ja Jumala on se, joka määrittelee, mitä synti on, ei ihminen. Jumala rakasti ihmistä niin paljon, että antoi oman Poikansa kuolemallaan kärsimään rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille syntiemme vuoksi. Jeesus tuomitsi opetuksissaan synnin, mutta rakasti syntisiä.

Ajatus siitä, ettei ihmisen tekoja voisi erottaa hänen identiteetistään ja arvostaan, on myös arjelle vieras. Kun kasvatin lapsiani, rakastin heitä kaikkia yhtä paljon, mutta jouduin välillä ankarastikin moittimaan heidän tekojaan. Syyttäjän ajatus on vieras myös oikeusvaltiossa. Pahimmat rikollisetkaan eivät menetä ihmisoikeuksiaan tai ihmisarvoaan, vaikka saisivat teoistaan tuomion. Erityisesti käräjäsalissa tämän pitäisi olla selvää.

Yleuutiset kertoi 26.12.2021 filosofi Pekka Himasen tutumisesta edesmenneeseen eteläafrikkalaiseen rauhannobelistiin ja arkkipiispaan Desmond Tutuun. Himanen kertoi ihastuneensa Tutun filosofiaan ”vihaa syntiä, rakasta synnin tekijää”. Hän jatkoi: ”Johtajuuden malli, joka lähti tällaisesta ihmisarvon tunnustamisesta kaikissa tilanteissa – se on se, mitä maailma jää kaikkein eniten kaipaamaan.”

Kokoomukselta tuki liukuhihna-abortille?

Kirjoitettu kirjoittajana

Tänään kansallisena vauvanpäivänä puheenjohtaja Orpo ilmaisi Kokoomuksen tuen jo entuudestaan liberaalin aborttilain väljentämiselle.  OmaTahto2020-kansalaisaloitteessa abortille ei enää vaadittaisi mitään perustetta. Käytännössä abortin saa tälläkin hetkellä helposti. Lähes kaikki abortit tehdään sosiaalisin perustein. Lakimuutos veisi kuitenkin pohjan pois naisen elämäntilanteen ja sosiaalisten ongelmien selvittelyltä ja mahdollisten muiden vaihtoehtojen harkinnalta. Lääkäristä tulisi kumileimasin, nainen jäisi vaille apua elämäntilanteessaan ja lapsi menettäisi oikeuden elämään ilman harkintaa.

Aloitteen tavoitteena on vahvistaa naisten itsemääräämisoikeutta. Naisten oikeudet ovat tärkeitä, mutta niiden varjolla ei tule sulkea silmiä kaikkein puolustuskyvyttömimpien oikeudelta elämään. Abortissa ei ole kyse vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa vaan myös oikeudesta kajota kuolettavasti lapsen kehoon.

Biologisesti ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Hedelmöityksen jälkeen yksilön kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa alkion tai sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Jokainen hedelmöittynyt munasolu, tsygootti, on geneettisesti ainutkertainen ihmisyksilö. Siitä kehitys tapahtuu jatkuvana prosessina syntymään ja aina aikuisuuteen asti. On epä-älyllistä väittää, että ihmisyys alkaisi siinä vaiheessa, kun vauva työntyy synnytyskanavasta ulos.

Liukuhihna-aborttien sijaan tulisi kehittää tukitoimia naisille, jotka ovat tulleet raskaaksi vaikeassa elämäntilanteessa. Tehokkaimpia keinoja vähentää raskaudenkeskeytysten tarvetta ovat myönteinen perhepolitiikka, yksinhuoltajien aseman parantaminen ja terveydenhoidon kehittäminen niin, että abortille olisi myös vaihtoehtoja. Abortista on tullut näennäisen helppo ratkaisu sosiaalisiin ongelmiin. Naisen ilmoittamiin todellisiin syihin, asunto-ongelmiin, taloudellisiin vaikeuksiin ja perheiden kriisitilanteisiin ei ole paneuduttu. On kestämätöntä, että hyvinvointiyhteiskunnassa vuosittain tehdään yli 9000 raskaudenkeskeytystä sosiaalisin perustein. Sosiaalisia ongelmia tulee ratkoa sosiaalipoliittisin keinoin, ei elämään kajoamalla.

Hedelmättömyyden lisääntyessä Suomessa on yhä enemmän lapsettomia pareja, jotka toivovat adoptiolasta. Aborttia perustellaan usein kauniilla ajatuksella, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jos omilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ottaa lasta vastaan, avoimia sylejä ja sydämiä löytyy jokaiselle syntyvälle lapselle. Jokainen vauva on arvokas ja toivottu.

Keisarilla ei ole vaatteita – #Pride ei ole ihmisoikeustapahtuma

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Keisarin uudet vaatteet. Vaatturit väittivät vaatteiden näkyvän vain älymystölle, kun taas tyhmät ja virkaansa pätemättömät eivät näkisi vaatteita ollenkaan. Kansa hurrasi virkamiesten johdolla keisarin ympärillä ja kehui uusia vaatteita, mutta lapsi sanoi sen, minkä näki silmillään. Keisari oli alaston.

#Pride2020 julistaa olevansa ihmisoikeustapahtuma, mutta tosiasiassa kyse on lgbt-ideologiasta, jonka tavoitteena on murtaa ihmiskunnan historian ja jatkuvuuden perusta, lapsen oikeus äitiin ja isään sekä omaan synnynnäiseen sukupuoleensa. Jokainen ihminen kaikista ominaisuuksistaan tai valinnoistaan riippumatta on yhtä arvokas ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Ihmisarvo on jakamaton.

Pridetapahtumassa ei kuitenkaan ole kysymys tästä, vaan siinä ihmisoikeuksia käytetään verhona, jonka takana ovat lakihankkeet sukupuolen moninaisuudesta, lasten transhoidoista sekä äitiyden ja isyyden korvaamisesta sukupuolineutraalilla vanhemmuudella. Sukupuolia ei ole monta, vaan kaksi. Pridejulistukset eivät muuta sitä biologista tosiasiaa, että vain mies ja nainen voivat yhdessä saada lapsia. Suuri osa suomalaisista pitää avioliittoa edelleen vain miehen ja naisen välisenä. Tämä tosiasia tulee pystyä myös julkisuudessa sanomaan ja kuulemaan ilman vaientamista. On surullista, että Pride-tapahtuman ”eettistä” sertifikaattia hakevat yhä useammat tahot, joissa mukaan joutuvat nekin, joiden arvopohjaa Seta ei hyväksy. Siksi tässä haluan osaltani sanoutua irti mm. valtioneuvoston, Kelan ja lääkäriliiton osallistumisesta tapahtumaan. Myös monet koulut on määrätty juhlistamaan #prideviikko´a, jolloin lapsetkin altistetaan ideologialle, jopa vastoin kodin ja perheen omia arvoja. Juuri siksi on tärkeää, että #sananvapaus toimii tässäkin ajassa.

Eilen äänestettiin sananvapaudesta, ei rasismista

Kirjoitettu kirjoittajana

Eilisessä äänestyksessä ei päätetty siitä, miten suhtaudutaan rasismiin tai tuomitaanko edustaja Mäenpään puheenvuoro rikokseksi, vaan siitä, murretaanko kansanedustajan syytesuoja. Eilen ei myöskään päätetty siitä, miten suhtaudutaan maahanmuuttopolitiikkaan tai perussuomalaisiin.

Olen itsekin eri linjoilla perussuomalaisten kanssa maahanmuuttopolitiikasta. Kannatan kiintiöpakolaisten määrän lisäämistä ja sisäministerinä toimiessani myös aloitteestani näitä määriä lisättiin. En kannata kotouttamisen määrärahojen leikkaamista. En hyväksy kenenkään ihmisarvon loukkaamista. Jokainen on yhtä arvokas, Jumalan kuvaksi luotu ihminen riippumatta taustastaan tai ominaisuuksistaan.

Rasistin tai vaikkapa homofoobikon leima lyödään silloin, kun asialliset argumentit loppuvat. Näistä leimoista tulee aktiivisesti kieltäytyä.

Eilen äänestettiin ennen muuta sananvapaudesta, jonka tilaa jatkuvasti huolestuttavasti kavennetaan. Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Kansan valitsemilla edustajilla tulee olla edelleen oikeus toimia kansan äänitorvena, silloinkin kun mielipiteet ärsyttävät tai häiritsevät. Eduskuntasalissa on sanottu monta asiaa, jotka ovat loukanneet tai harmittaneet myös minua. Häiritseviä viestejä tulee torjua ennen muuta sananvapauden keinoin.  Eduskunnassa kansanedustajilla on mahdollisuus kipakastikin esittää vastaväitteitä. Puhemiehellä on oikeus huomauttaa, puhutella tai jopa kahdeksi viikoksi erottaa kansanedustaja loukkaavien puheiden vuoksi. Kynnys eduskunnassa lausuttujen mielipiteiden viemiseksi käräjäsaleihin tulee pitää korkealla. Muutoin on vaarana poliittisten mielipiteiden itsesensuurin kehä, joka vieraannuttaa kansalaisia entisestään demokratiasta. Mielipiteiden ilmaisun rajoittaminen on historiassa uhannut jopa yhteiskuntarauhaa.

Nuorten kasvavaan huumeongelmaan puututtava päättäväisesti

Kirjoitettu kirjoittajana

 

 

Huumeiden, etenkin kokaiinin, käyttö on yleistynyt kaupunkien ohella myös pienillä paikkakunnilla. Yhä nuoremmat ostavat ja myyvät koulujen liepeillä erilaisia huumaus- ja lääkeaineita. Valtaosa käyttäjistä mutta myös katumyyjistä saa poliisin vähäisten resurssien vuoksi toimia hyvin rauhassa.

Huumekaupan painopiste on siirtynyt yhtä voimakkaammin kaduilta salattuun verkkoon ja innovatiiviset huumetehtailijat tuottavat markkinoille yhä uusia ja usein erittäin vaarallisia muuntohuumeita. Vaikka netissä toimivia kauppapaikkoja on saatu suljettua ja niiden tekijöitä tuotu oikeuteen myös Suomessa, kauppa on siirtynyt nopeasti muille nettialustoille.

Peruskoulun yläluokkalaisista joka kymmenes ja ammattikoululaisista joka viides on kertonut kokeilleensa kannabista vähintään kerran. Puolet nuorista ei usko, että kannabiksen käyttämisessä on riskejä. Siksi huumevalistusta on lisättävä jo 5-6 luokkalaisille. Myös koululaisten vanhempia on informoitava ja tuettava nykyistä paremmin, jotta he osaavat havaita ja puuttua esimerkiksi nuortensa kannabiskokeiluihin.

 

Kouluterveys- ja opiskelijahuollon resursseja on vahvistettava vastaamaan tarvetta. Huumepoliiseja tarvitaan lisää. Huumeiden käytön, hallussapidon ja kasvattamisen rangaistavuudesta ei tule luopua. Huumeiden käytön dekriminalisointi antaisi vaarallisen signaalin siitä, että huumeiden käyttö ei ole vahingollista itselle tai läheisille. Myös poliisin mahdollisuudet tutkia huumerikoksia heikkenisivät.

Pääasiallisena ongelmana hoitoon pääsylle ovat resurssien puute ja pitkät jonot. Tekojen rangaistavuus ei ole este hoitoon hakeutumiselle, sillä terveydenhoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus ja myös poliisi ohjaa huumeiden käyttäjiä hoitoon.

 

Huumeista vieroittaudutaan suurimmaksi osaksi lääkkeellisten korvaushoitojen avulla. On pystyttävä tarjoamaan myös lääkkeetöntä vieroitushoitoa vähintäänkin tasa-arvoisena hoitomuotona korvaushoidon kanssa. Myös kannabiksen käyttäjien hoitoonohjaukseen pitäisi panostaa. Monesti etenkin nuoria aloittavia käyttäjiä voivat auttaa muutaman kuukauden pysäytysjaksot hoitopaikoissa, joissa voidaan taata päihteettömyys.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja, lääkäri

 

Tehdään Suomesta hyvä maa vauvoille!

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Syntyneiden määrä vähentyy jo yhdeksättä vuotta peräjälkeen. Tämän vuoden arviot ovat järkyttävät – vauvoja syntyy 4000 vähemmän kuin viime vuonna. Näin vähän vauvoja piti aiemman ennusteen mukaan syntyä vasta vuonna 2045.

On surullista, että vauvapulasta kärsivässä Suomessa yli 9000 lapsen elämä päättyy vuosittain jo ennen syntymää. Aborttilain säätämisestä vuodesta 1970 lähtien on tehty 630 000 raskaudenkeskeytystä. Heistä noin 130 000 olisi nyt synnytysikäisiä naisia. Lisäksi heidän mahdolliset lapsensa ja lastenlapsensa ovat jääneet syntymättä. Menetys on samaa suuruusluokkaa kuin väestömme ikärakennetta vääristävä syntyvyyden vaje.

Unkarissa syntyvyys on korkeampi kuin 20 vuoteen. Suunta on käännetty vahvoilla perhepoliittisilla toimilla. Neljännen lapsen synnyttänyt nainen saa tuloistaan loppuiäksi verovapauden. Myös Virossa syntyvyys on saatu nousuun perhetuilla. Kolmilapsinen perhe saa lapsilisää 500 euroa ja lisäksi 340 euron vauvarahan. Suomessa vastaavan perheen lapsilisä on 334 euroa.

Hallitus esittää 10 euron korotusta perheen 4. ja 5. lapselle. Suuria perheitä Suomessa on niin vähän, että tämä korotus merkitsee vain 0,4 % koko lapsilisämomentista. Erityisesti ensimmäisten lasten määrä on vähentynyt. Lapsilisiin tarvitaan korotus ensimmäisestä lähtien ja lisäksi jokaisesta syntyneestä vauvaraha.

Vielä tärkeämpää on, että perheet toivovat lisää aikaa yhdessäoloon lastensa kanssa sekä joustoja perhevapaiden käytössä. Siksi esitykset kotihoidontuen rajaamiseksi tai perhevapaiden kiintiöimiseksi vanhemmille ovat myrkkyä syntyvyystavoitteille. Työaikoihin tarvitaan perhejoustoja, mahdollisuuksia osa-aikatyöhön ja perheille oikeus päättää itse, kumpi vanhemmista käyttää perhevapaita.

Päivi Räsänen

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä.

 

Arkkipiispa Luoma vastasi kirjeeseeni

Kirjoitettu kirjoittajana

Kiitän arkkipiispa Luomaa vastauksestaan avoimen kirjeeseeni. Arvostan vastauksen ystävällistä ja ymmärtävää sävyä. Arkkipiispa perustelee hyväksyntäänsä kirkon Pride-kumppanuudelle piispainkokouksen selonteolla, jonka mukaan kirkko on kaikkia varten ja kaikki ovat tervetulleita kirkon toimintaan. Perustelu on ontuva. Kirkon tulee kyllä kutsua kaikkia evankeliumin osallisuuteen. Tässä päätöksessä kuitenkin kirkko lähtee mukaan SETA:n toimintaan Pride-liikkeen ehdoilla sen sijaan että kutsuisi kaikkia ihmisiä evankeliumin osallisuuteen kirkon ehdoilla. Kirkon johdossa hyvin tiedetään se, että pride-kumppanuutta käytetään sateenkaarileimana, jolla osoitetaan hyväksyntä Pride-liikkeen tausta-ideologialle. Setan edustaman ideologian piirissä ei ole tilaa sellaiselle arvopohjalle, jossa avioliitto rajataan ainoastaan naisen ja miehen väliseksi ja jossa homoseksuaalisuuden harjoittaminen nähdään Jumalan tahdon vastaiseksi. Pride-liikkeen ideologiaa ja kirkon Raamattuun perustuvaa arvopohjaa on mahdotonta sovittaa yhteen.

https://evl.fi/uutishuone/tiedotearkisto/-/items/item/27801/Arkkipiispa+Luoma+vastaa+Paivi+Rasasen+kirjeeseen

Avoin kirje arkkipiispa Luomalle

Kirjoitettu kirjoittajana

Olen lähettänyt arkkipiispa Luomalle avoimen kirjeen, joka nousee kirkon Pride-kumppanuuden herättämästä huolesta. Olen huolestunut siitä, että suuri joukko kirkon aktiivisimpia kristittyjä on alkanut enenevästi pohtia mahdollista eroa kirkosta. Kirjeeni on tässä kokonaisuudessaan alla.

 

Arvoisa Arkkipiispa Tapio Luoma!

 

Lähestyn Teitä avoimella kirjeellä suuren huolen vuoksi. Kotiseurakuntani Riihimäen kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsen Kaarlo Saxell ilmoitti viime viikolla kirkkoneuvoston kokouksessa eroavansa raskain sydämin kirkosta, jota hän oli palvellut 40 vuoden ajan kirkon nuorisotyöntekijänä. Riihimäen seurakunta päätti kirkkoherran johdolla osallistua Pride-viikon tapahtumiin juhannuksen jälkeisellä viikolla. Kirkkovaltuustossa tekemämme ehdotus sateenkaarimessun torjumisesta jäi vähemmistöön. Kaarlo Saxell totesi, että hän ei omantunnonsyistä voi olla osallinen sellaisessa kirkossa, jossa tietoisesti tehdään Raamatun, Jumalan sanan vastaisia valintoja.

Saxell ei ole ratkaisussaan yksin. Suuri joukko aktiivisia, Raamattua elämänsä ja uskonoppinsa auktoriteettina pitäviä kirkon jäseniä pohtii tällä hetkellä, voiko kirkkoa pitää enää hengellisenä kotinaan. He kyselevät, missä tulee vastaan raja, jota ei voi enää ylittää. Tätä pohdintaa käyn itsekin.

Kirkkomme on nyt julkisesti ilmoittautunut tämän vuoden Pride-tapahtuman viralliseksi kumppaniksi. Surukseni olen saanut tietää, että kirkkohallituksen johtoryhmän lisäksi myös te, arkkipiispa Luoma olette antanut tälle hyväksyntänne.

Miksi juuri Pride nostaa esiin nämä kysymykset? Huolessa ei ole kysymys homofobiasta tai seksuaalivähemmistön syrjinnästä. On kysymys Raamatusta. Kirkkomme tunnustaa kirkkolainkin mukaan Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa. Raamattu on kristitylle uskon ja elämän ylin ohje. Raamatun opetus homoseksuaalisuuden harjoittamisesta on johdonmukainen ja selkeä. Ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi ja avioliitto säädettiin naisen ja miehen väliseksi. Pride-tapahtuman aatteellisena tavoitteena on ylpeys sellaisista suhteista, joita Raamatussa johdonmukaisesti kuvataan Jumalan tahdon vastaisiksi. Homoseksuaaliset suhteet, samoin kuin muutkin avioliiton ulkopuoliset suhteet kuvataan Raamatussa synniksi ja häpeäksi.

Toivon sydämestäni, että ottaisitte vakavasti apostoli Paavalin varoituksen sanat Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. Siinä apostoli kuvaa niin homoseksuaalisuuteen kuin muihin elämänalueisiin liittyviä syntejä. Lopuksi apostoli suuntaa sanansa niille, jotka ”vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.”

Jokainen ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna arvokas. Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristinkuolemallaan. Kirkon tehtävä on pitää esillä armon ja totuuden sanomaa Kristuksesta. Armon sanoma kuuluu meille kaikille syntisille. Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti niin homosuhteista kuin muista avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista. Sen sijaan kirkko syyllistyy homoseksuaalien syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta, joka sisältää niin lain kuin evankeliuminkin. Armoa tarvitsevat vain syntinsä tietävät ja tuntevat ihmiset.

 

Toivotan siunausta ja johdatusta vaativaan tehtäväänne ja aurinkoista kesää!

Helsingissä 18.6.2019

 

ystävällisin terveisin Päivi Räsänen

kansanedustaja, kirkkovaltuutettu, ex-kirkkoministeri (2011-2015)

Omassa maassa tuotettu ruoka kunniaan!

Kirjoitettu kirjoittajana

 

Suomalainen maatalous on käynyt läpi radikaalin rakennemuutoksen parinkymmenen vuoden aikana. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on tuonut mukanaan paljon byrokratiaa ja isommat tilakoot. Vaikka EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka, sillä ei ole yhteistä ruokaturvaa. Kotimainen ruuantuotanto on edelleen tärkeää paitsi laadun ja turvallisuuden näkökulmasta, myös huoltovarmuuden ylläpitämiseksi.

Luonnonvarakeskus on arvioinut, että 1100 lypsykarjatilaa ja joka kymmenes viljatila lopettavat toimintansa seuraavan parin vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että jopa kolmannes Suomen maatiloista lopettaisi toimintansa vuoteen 2025 mennessä.

Tuottajahinnat polkevat paikallaan, vaikka kaikki kustannukset kohoavat. Keskimääräinen viljelijän tuntipalkka jää alle viiteen euroon. Ei ole oikein, että kotimaisen tuotannon pitää kilpailla samoilla ehdoilla sellaisen ulkomailta tuodun ruoan kanssa, jota kasvatettaessa on käytetty huomattavasti enemmän kasvinsuojeluaineita, antibiootteja ja jossa eläinten hyvinvoinnista huolehditaan paljon huonommin kuin meillä.

Ruuasta saadun hinnan tulisi jakautua oikeudenmukaisesti kaupan, elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon kesken. Elintarvikeketjuun tarvitaan läpinäkyvyyttä, jotta kuluttaja voi aidosti valita tuotteen, josta tuottaja saa riittävän katteen.

EU:n rahoituskausittain käytävät neuvottelukierrokset vaikeuttavat viljelijöiden pitkäjänteisten tulevaisuudensuunnitelmien tekemistä. Kansallisten tukien tuleekin tukea riittävää ennakoitavuutta, jotta pystytään lisäämään viljelijöiden rohkeutta investointeihin.

Maatalouden osuus EU:n vuosien 2014-2020 budjetista oli noin 32%. Neuvottelut uudesta rahoituskehyksestä jatkuvat Suomen puheenjohtajakaudella syksyllä 2019. Maataloustukia ollaan budjettiesityksessä leikkaamassa Suomen osalta jopa 420 miljoonaa euroa seitsemän vuoden kehyskauden aikana, mikä vastaa noin yhden vuoden Suomen koko maataloustuloa. Suomen pitää vaikuttaa aktiivisesti EU:n maatalouspolitiikan kehitykseen ja varmistaa, että erityisolomme huomioidaan. Suomalaisen ruuan puolustaminen on otettava yhdeksi kärkitavoitteeksi kaikilla päätöksenteon tasoilla puheenjohtajuuskaudellamme!

Maatalousyrittäjät tarvitsevat vähemmän sääntelyä ja byrokratiaa mutta parempia tieverkkoja ja tietoliikenneyhteyksiä. Biotalouden kehittämismahdollisuudet riippuvat täysin liikenneinfrastruktuurin kunnosta. Maaseudun teiden on kestettävä raskas liikenne.

Koulutuspolitiikalla on vahva yhteys maaseudun elinvoimaisuuteen. Perheet muuttavat alueille, joilla on vanhemmille työtä ja lapsille koulutusmahdollisuuksia. Lapsilleen lukiokoulutuksen haluavat vanhemmat tuskin muuttavat paikkakunnalle, jossa asumalla ei ylioppilaslakki ilman pitkiä koulumatkoja ole mahdollinen.

Suomessa on tulevaisuudessakin oltava mahdollista tienata elantonsa maanviljelyllä ja suomalaisilla tulee olla mahdollisuus syödä puhdasta, kotimaista lähiruokaa. Tarvitaan myös pidemmän aikavälin uudistuksia alan kannattavuuden parantamiseksi, mikä edellyttää sekä kaupan että elintarviketeollisuuden osallistumista ja reilujen markkinatapojen aikaansaamista. Suomen peltojen tulee säilyä viljeltyinä. Kotimaisen maatalouden elinvoimaisuuden puolesta on taisteltava.

Päivi Räsänen

kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja (kd)