Yksityisten parkkifirmojen toiminta on herättänyt hämmennystä niin kansalaisten kuin oikeuslaitoksen keskuudessa.
Suomessa toimii useita yksityisiä pysäköinninvalvontayrityksiä, mutta niiden toimintaa ei ole säädelty. Väärin pysäköineen on katsottu rikkovan sopimusta, jonka hän on hyväksynyt tullessaan yksityiselle alueelle, joka on merkitty pysäköintikieltokyltein. Yksityiselle alueelle pysäköinti on kielletty ilman lupaa, mutta pysäköintivirhemaksua ei saa määrätä eikä rengaslukkoa käyttää ilman kiinteistön omistajan tai haltijan pyyntöä tai valtuutusta. Kiinteistön omistaja on voinut sopia yksityisen alueen pysäköinnin valvonnasta esimerkiksi yrityksen kanssa.

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säätää laki jo 2011, mutta eduskunta hylkäsi esityksen. Perustuslakivaliokunta linjasi, että pysäköinninvalvonnassa on kyseessä merkittävä julkisen vallan käyttö, joka edellyttää toiminnan rajaamista ja esitystä voimakkaamman julkisyhteisön kontrollin turvaamista. Uusi yritys laiksi on ollut lausuntokierroksella, joka päättyi juhannukseen.
Yksityistä pysäköintiä koskevan lakiluonnoksen mukaan yksityisten yritysten toimintaa rajataan siten, että se on puhtaasti viranomaisia eli poliisia tai kuntaa avustavaa ja luvanvaraista. Valvonnassa avustamiseen tarvitaan lupa myös alueen omistajalta, esimerkiksi kiinteistöyhtiöltä. Maksu jää valtiolle tai kunnalle, ja valvonta-avustusta hoitavalle yritykselle maksetaan sopimuksen mukaisesti.

Jo nykyisen lain puitteissa kunnilla olisi mahdollisuus laajentaa omaa pysäköinninvalvontaansa yksityisille alueille. Jos yksityisten parkkifirmojen toiminta on tällä hetkellä tuottoisaa, miksi kunnat eivät jatkossa kartuttaisi omaa kassaansa huolehtimalla pysäköinninvalvonnasta siellä, missä tarvetta on?

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 28.6.2012.

Euroopan Unionin uutta rahoituskehystä neuvoteltaessa on noussut esille joidenkin jäsenmaiden halu lakkauttaa EU-ruoka-apuohjelma kokonaan. Ohjelman alkuperäinen tarkoitus oli osaltaan ratkaista EU:n interventiovarastojen (maatalouden ylijäämätuotannon) purkua. Tänä päivänä tällaisia varastoja ei enää ole. Elintarvikkeiden jakeluohjelma päättyy vuonna 2013, eikä komissio ole vielä antanut uutta esitystä jatkosta. Nettomaksajamaat ovat vastustaneet komission taloudellisia ja oikeudellisia ehdotuksia tulevaisuuden osalta.

Tosiasia on, että ohjelma tulee meille nettomaksajamaille kalliiksi. Me suomalaisetkin maksamme kaksi kertaa enemmän kuin saamme. Mutta EU-ruokajakelusta säästäminen on säästämistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, emmekä siksi voi tarkastella asiaa vain kansallisen saannon näkökulmasta. Ruoka-apuohjelma tarjoaa konkreettista apua 18 miljoonalle EU-kansalaiselle 20 jäsenmaassa.

Ohjelman sijoittuminen EU:n budjetissa on osa ongelmaa. Komissio on esittänyt ohjelman siirtoa otsakkeesta 2 (luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu) otsakkeen 1 (älykäs ja osallistava kasvu) alle, ja siellä Euroopan Sosiaalirahastoon eli ESR:ään. Ruoka-apu nähdään ennen kaikkea sosiaalisen työn osana, ei maatalouden osana. Lakkauttamista perustellaan sillä, että sosiaaliavun halutaan perustuvan vain kansallisiin tukijärjestelmiin.

Avun lakkauttaminen romuttaisi seurakuntien ja järjestöjen konkreettisen diakoniatyön muodon ja katkaisisi meiltä yhteyden heihin, jotka tässä maassa ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. Heihin, joita edes sosiaaliavun järjestelmät eivät tavoita. Mikäli EU:n ruoka-apuohjelma lakkautetaan, tulee se korvata vastaavalla kansallisella avulla.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 21.6.2012.

OAJ, Suomen rehtorit, Opsia ja Suomen Vanhempainliitto tekivät tervetulleen avauksen koulujen turvallisuuden ja työrauhan palauttamiseksi. Tuoreessa kannanotossa esitetään reippaita toimenpiteitä joilla parannetaan koulujen ja opettajien mahdollisuuksia puuttua työrauhaa tai turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin koulun arjessa. Tavoitteiltaan kannanotto on samansuuntainen sisäisen turvallisuuden ohjelman kanssa ja toteutuessaan muutokset tukisivat myös poliisin toimintaa.

On tärkeää puuttua kaikkeen väkivaltaan ja kiusaamiseen oppilaitoksissa, jotta erityisesti kasvaville lapsille tehdään selväksi, ettei väkivaltainen toiminta ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Tämä edistää osaltaan väkivallan vähentämistä laajemmin yhteiskunnassa. Lainsäädännön tulee antaa riittävät eväät koulurauhan takaamiseksi.

Ehdotukset tuovat uutta näkökulmaa koulujen turvallisuuden parantamiseen. Esimerkiksi ehdotus, jossa opettajalla olisi oikeus ottaa vaarallinen esine pois oppilaalta, on kouluturvallisuuden kannalta kannatettava. Toki tavaroiden tarkastamisessa täytyisi tarkkaan harkita, missä raja tarkastuksen tekemiseen menee.

Ehkä tärkeimpänä ehdotuksena pidän sitä, että luotaisiin uudet säännöt, joilla häiritsevästä tai vahingollisesta käyttäytymisestä rangaistaisiin. Oppilas voitaisiin jälki-istunnon sijaan velvoittaa siivoamaan jälkensä, korjaamaan aiheuttamansa vahingot tai tekemään erilaisia työtehtäviä rangaistuksena huonosta käytöksestään. Näinhän toimitaan kodeissakin. Tehokkaimmin oppi oikeasta menee perille, kun väärän joutuu korjaamaan itse. Vastuun kantaminen on välillä ikävää, mutta aina opettavaista. Opettajien ja vanhempien huoli on otettava vakavasti.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 14.6.2012

Kreikassa järjestetään 17.6. parlamenttivaalit, jotka tulevat ratkaisemaan helleenivaltion suunnan. Kreikan uusi hallitus joko sitoutuu tehtyihin sopimuksiin tai ryhtyy vaatimaan niiden uudelleen käsittelyä, ja maa ajautuu tuuliajolle. Kreikan riskit heijastuvat koko euroalueeseen ja erityisesti Espanjaan, jonka massiivinen 25 % työttömyys ja lähes 10 prosentin alijäämä ovat riski.

Kreikan ”kaatumisen” vaikutuksia on vaikea arvioida. Asiantuntijoiden arviot vaihtelevat totaalisesta kaooksesta koko euroalueella riittävään varautumiseen ja riittävän korkeisiin palomuureihin joilla kriisin leviäminen muualle voidaan estää. Globaali palomuuri on tällä hetkellä noin 1500 miljardia dollaria. Jokaisessa euromaassa on syytä tehdä varautumissuunnitelmat Kreikan kriisin varalle.

Euroalueen talouskasvuksi ennustetaan -0,3 prosenttia yhteenlasketusta BKT:sta. Neljä tärkeintä elementtiä Euroalueen varautumisstrategiassa ovat kasvua ja työllisyyttä vahvistavien rakenneuudistusten tekeminen, julkisen velan saaminen hallintaan haavoittuvissa maissa, uskottavuutta lisäävät yhteisen talouspolitiikan säännöt sekä riittävän korkean palomuurin rakentaminen tulevaisuuden varalle.

Monissa maissa taantumaan tarjotaan edelleen lääkkeeksi lisää velkaa. Kannattaako kaasua vääntää kovemmalle, kun mopo on jo kaatunut? Suomi on ollut etunenässä vaatimassa talouskuria, velanoton hillitsemistä ja rakenteellisia uudistuksia julkiselle sektorille. Nämä talouslinjauksemme ovat myös tuottaneet tulosta Suomelle. Alensimme lisätalousarviokäsittelyssä korkomenoja tälle vuodelle 217 miljoonaa euroa. Velan saaminen hallintaan niin Kreikassa, kuin koko Euroopassakin, on A ja O luottamuksen kannalta. Veneen keikkuminen johtuu ennen kaikkea siitä, että on eletty yli varojen.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 7.6.2012.

Otan osaa niiden suruun ja ahdistukseen, joiden elämässä Hyvinkään tapahtumat osuivat kohdalle tai lähelle. Samalla on aika kiittää niitä, jotka tekevät työtään yhteisen turvallisuuden hyväksi. Nuoren poliisin kohtalo osoitti
valitettavalla tavalla sen, että kansalaisten turvallisuudesta huolehtivat ammattikunnat joutuvat asettamaan oman elämänsä vaaraan työtehtävissään.

Kolmannessa sisäisen turvallisuuden ohjelmassa todetaan vakavan väkivallan uhkan varhaisen tunnistamisen ja sen ennalta ehkäisyn haasteellisuus. Hyvinkään tapauksesta on vaikea löytää mitään, mihin olisi voitu etukäteen tarttua ja estää tapahtunut. Vaikka edessä olevaa pahaa ei voi aina ennakoida, on mahdollista opetella tunnistamaan riskitekijöitä. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa pyritään jalkauttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan ohjata turvallisuuden kannalta kielteinen kehitys parempaan suuntaan.

Poliisi saa yhteydenottoja henkilöistä, joiden käyttäytyminen herättävät väkivallan pelkoa. Osalla näistä henkilöistä on voimakkaita väkivalta-ajatuksia muiden ongelmien lisäksi. Poliisin uhka-arviointityökaluun suunnitellaan
lisättäväksi toimintamalli, jolla poliisi saa nopeasti asiantuntijan arvion henkilön todellisesta uhkasta ja väkivaltapotentiaalista. Poliisi saisi jatkossa tarvittaessa uhka-arvion teossa tuekseen konsultaatiota psykiatrilta tai muulta asiantuntijalta todellisen uhan tunnistamiseksi. Jos arvion perusteella vaikuttaa tarpeelliselta, henkilö voitaisiin ohjata nopeasti esimerkiksi terveydenhuollon piiriin.

Joidenkin kohdalla riittää, että henkilö saa tukea väkivalta-ajatuksien käsittelyssä ja niistä irti pääsemisessä. Tärkeää vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen mahdollisuuksia tarjota erilaisia matalan kynnyksen palveluja vakavaan väkivaltaan liittyvistä fantasioista ja muista vakavista väkivaltaongelmista kärsiville henkilöille ollaan edistämässä.

julkaistu kolumnina kd-ledessä 31.5.2012.

Sain lääkärikollegalta osuvan viestin, jonka hänen luvallaan julkaisen.

”Eutanasian yhteydessä puhutaan potilaasta ja mahdollisen kuolinavun antajana puhutaan lääkäristä.
Miten ihmeessä?

Ihminen, joka mahdollisesti harkitsee pyytää kuolinapua ei ole potilas. Hän on ihminen, jonkun äiti
/ isä / mummo / vaari / sisko / veli /lapsi, ystävä, naapuri, työtoveri, kansalainen, veronmaksaja. Hän on jollekulle ”sinä”, itselleen ainutkertainen ”minä”. Toisen ihmisen aktiivisella auttamisella kuolemaan ei ole mitään tekemistä lääkärin ammatin kanssa!

Ne, jotka haluavat valtuuttaa / velvoittaa jonkun auttamaan toista kuolemaan, pitää saada astumaan ulos siitä kuvitelmasta, että tekijä muka olisi lääkäri. Ei toisen tappamiseen tarvita tiettyä koulutusta.

Kenet pitäisi asettaa elämän ja kuoleman herraksi toimeenpanemaan kuolinapu? Pyöveli? Pappi? Tuomari? Poliisi? Ulosottomies? Rakennustarkastaja? Talouspäällikkö? Valtuuston puheenjohtaja? Eutanasiaa
kannattavan puolueen puheenjohtaja? Tehtävään valittu kansanedustaja? Lastentarhanopettaja? Linja-autonkuljettaja? Listaa voi jatkaa…Kuulen sieluni korvin kaikkien älähtävän: En toki minä! Eihän tämä voi mitenkään kuulua minulle! Se on lääkärin asia.

Ei kuulu minullekaan! Minä olen kouluttautunut lääkäriksi parantaakseni sairaita ja/tai helpottaakseni heidän oloaan.

Elämä ja kuolema eivät pohjimmiltaan ole lääketiedettä. Meidän ei pidä suostua olemaan osapuolena, kun eutanasian toteuttajasta puhutaan. Keskustelu on avattava koskemaan kaikkia. Tämä ei ole kärsivä ihminen – vastaan – lääkäri –asetelma!”.

Kristillisdemokraattien kanta eutanasiaan on selkeä: emme ole sellaisessa hallituksessa mukana, joka laillistaisi sairaitten tai vammaisten ihmisten surmaamisen.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö perusteli puolueen eutanasialinjausta sillä, että modernin lääketieteen myötä ihmiselämää voidaan pitää yllä aiempaa pidempään. Niinistön perustelu aktiivisen eutanasian tarpeelle on huono. Eutanasiapyynnöt eivät sikiä niistä tilanteista, joissa elämää pitkitettäisiin lääketieteellisin keinoin. Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta. Jo nyt on mahdollista luopua aktiivisista hoidoista, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta tai potilas niistä kieltäytyy. Sen sijaan Hollannin lainsäädäntömallin mukainen aktiivinen eutanasia merkitsee potilaan surmaamista esimerkiksi myrkkyruiskeella. Tämä ei perustu modernin lääketieteen tuomiin haasteisiin. Esimerkiksi sairaita, kärsiviä eläimiä on tapettu iät ja ajat.

Kyseessä on ennen muuta arvojen tuoma muutos. Jos ihmiselämän erityinen arvo luomakunnassa kielletään, silloin eläinlääketieteeseen kuuluvat keinot voidaan ottaa käyttöön ihmislääketieteessä. Vihreät ovat nyt tämän tuhoisan aatteen veturina suomalaisessa yhteiskunnassa.

Hyvä saattohoito on oikea vastaus vaatimuksiin eutanasian laillistamiseksi. Terveydenhuollosta löytyvät keinot hallita kipua, poistaa pahoinvointia ja lievittää mielialahäiriöitä. Pahinkin kipu kyetään poistamaan. Äärimmäisenä keinona saattohoidossa voidaan käyttää sedatointia, jolla tarkoitetaan vaikeasti oireilevan, kuolemaa lähestyvän potilaan uneen vaivuttamista tilanteessa, jossa muilla keinoin ei saada kärsimyksiin lievitystä.

Hollannin tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Potilaan kuolemantoive sisältääkin useimmiten kysymyksen: ”Välittääkö kukaan minusta? Olenko jo täysin tarpeeton?” Tällaiseen kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan inhimillisellä tuella, välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla. Eutanasialailla viestittäisiin asennetta vammaisten ja sairaiden ihmisten elämän arvottomuudesta.

Poliittisten nuorisojärjestöjen tukien myöntämisperusteet ovat mahdollistaneet epäterveen kikkailun tekaistuilla jäsenlistoilla. Kuolleet listat eivät kerro toiminnan laajuudesta, jota kuitenkin käytetään perusteluna tukien
myöntämiselle. Poliittisten jäsenrekisterien arkaluontoisuuden vuoksi niiden tarkistaminenkin näyttää hankalalta. Tällä hetkellä eduskuntapuolueiden välillä on kymmenkertaisia eroja siinä, minkä suuruisia tukia niiden nuorisojärjestöt saavat. Erot eivät ole missään suhteessa puolueiden nuorisotoiminnan todelliseen aktiivisuuteen. Järjestelmää on uudistettava niin, että puolueiden parlamentaariset voimasuhteet muodostavat perustan tukien myöntämiselle.

Ranskan uuden presidentin valintaa demokraattisilla vaaleilla on kunnioitettava ja toivottava hänelle menestystä koko Euroopan kannalta tärkeän tehtävänsä hoidossa. Suomen sosialidemokraattisen puolueen johtohenkilöt ovat kiitelleet Ranskan presidentinvaalituloksia ja uskovat sen avaavan myönteisiä mahdollisuuksia. Itse en jaksa yhtä varauksetta iloita vaalituloksesta. Myönteistä vasemmistopresidentti Hollanden linjauksissa on toki se, että hän on painottanut kasvun vahvistamisen merkitystä Euroopan talouskriisin ratkaisemisessa.

On kuitenkin huolestuttavaa, että Hollande on antanut tiukkoja vaalilupauksia talouskurin löysentämisestä. Hän lupasi kampanjansa aikana lisätä julkisen sektorin menoja, pitää virkamiesten määrän korkealla tasolla, vaikka Ranskan julkinen velka on jo entuudestaan huolestuttavan korkea, lähes 100 % BKT:sta. Ranskan velkakierteen syveneminen olisi uhka paitsi Ranskan tuleville sukupolville, myös muille euromaille Suomi mukaan lukien. Kampanjansa aikana Hollande vannoi toistuvasti neuvottelevansa uudelleen EU:n talouskurisopimuksen, mikä saattaisi rapauttaa taloudenhoidon moraalia niissä euromaissa, joissa sitä tällä hetkellä todella tarvitaan. Tämä olisi erityisen vahingollista talouttansa hyvin hoitaneiden euromaiden kannalta, joihin Suomi edelleen lukeutuu.

Lisäksi Hollanden vaalilupauksiin kuuluivat mm. samaa sukupuolta olevien parien avioliitot ja adoptio-oikeus sekä oikeus päättää elämänsä ”arvokkaasti”. Keskustelu eutanasiasta ja samaa sukupuolta olevien avioliitosta käy kuumana Ranskassa. Miehen ja naisen välisen avioliiton aseman säilyttämisen ja ihmisen elämän kunnioittamisen näkökulmasta vaalitulos oli tappio.