Euroopan Unionin uutta rahoituskehystä neuvoteltaessa on noussut esille joidenkin jäsenmaiden halu lakkauttaa EU-ruoka-apuohjelma kokonaan. Ohjelman alkuperäinen tarkoitus oli osaltaan ratkaista EU:n interventiovarastojen (maatalouden ylijäämätuotannon) purkua. Tänä päivänä tällaisia varastoja ei enää ole. Elintarvikkeiden jakeluohjelma päättyy vuonna 2013, eikä komissio ole vielä antanut uutta esitystä jatkosta. Nettomaksajamaat ovat vastustaneet komission taloudellisia ja oikeudellisia ehdotuksia tulevaisuuden osalta.

Tosiasia on, että ohjelma tulee meille nettomaksajamaille kalliiksi. Me suomalaisetkin maksamme kaksi kertaa enemmän kuin saamme. Mutta EU-ruokajakelusta säästäminen on säästämistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, emmekä siksi voi tarkastella asiaa vain kansallisen saannon näkökulmasta. Ruoka-apuohjelma tarjoaa konkreettista apua 18 miljoonalle EU-kansalaiselle 20 jäsenmaassa.

Ohjelman sijoittuminen EU:n budjetissa on osa ongelmaa. Komissio on esittänyt ohjelman siirtoa otsakkeesta 2 (luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu) otsakkeen 1 (älykäs ja osallistava kasvu) alle, ja siellä Euroopan Sosiaalirahastoon eli ESR:ään. Ruoka-apu nähdään ennen kaikkea sosiaalisen työn osana, ei maatalouden osana. Lakkauttamista perustellaan sillä, että sosiaaliavun halutaan perustuvan vain kansallisiin tukijärjestelmiin.

Avun lakkauttaminen romuttaisi seurakuntien ja järjestöjen konkreettisen diakoniatyön muodon ja katkaisisi meiltä yhteyden heihin, jotka tässä maassa ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. Heihin, joita edes sosiaaliavun järjestelmät eivät tavoita. Mikäli EU:n ruoka-apuohjelma lakkautetaan, tulee se korvata vastaavalla kansallisella avulla.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 21.6.2012.