Yksityisten parkkifirmojen toiminta on herättänyt hämmennystä niin kansalaisten kuin oikeuslaitoksen keskuudessa.
Suomessa toimii useita yksityisiä pysäköinninvalvontayrityksiä, mutta niiden toimintaa ei ole säädelty. Väärin pysäköineen on katsottu rikkovan sopimusta, jonka hän on hyväksynyt tullessaan yksityiselle alueelle, joka on merkitty pysäköintikieltokyltein. Yksityiselle alueelle pysäköinti on kielletty ilman lupaa, mutta pysäköintivirhemaksua ei saa määrätä eikä rengaslukkoa käyttää ilman kiinteistön omistajan tai haltijan pyyntöä tai valtuutusta. Kiinteistön omistaja on voinut sopia yksityisen alueen pysäköinnin valvonnasta esimerkiksi yrityksen kanssa.

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säätää laki jo 2011, mutta eduskunta hylkäsi esityksen. Perustuslakivaliokunta linjasi, että pysäköinninvalvonnassa on kyseessä merkittävä julkisen vallan käyttö, joka edellyttää toiminnan rajaamista ja esitystä voimakkaamman julkisyhteisön kontrollin turvaamista. Uusi yritys laiksi on ollut lausuntokierroksella, joka päättyi juhannukseen.
Yksityistä pysäköintiä koskevan lakiluonnoksen mukaan yksityisten yritysten toimintaa rajataan siten, että se on puhtaasti viranomaisia eli poliisia tai kuntaa avustavaa ja luvanvaraista. Valvonnassa avustamiseen tarvitaan lupa myös alueen omistajalta, esimerkiksi kiinteistöyhtiöltä. Maksu jää valtiolle tai kunnalle, ja valvonta-avustusta hoitavalle yritykselle maksetaan sopimuksen mukaisesti.

Jo nykyisen lain puitteissa kunnilla olisi mahdollisuus laajentaa omaa pysäköinninvalvontaansa yksityisille alueille. Jos yksityisten parkkifirmojen toiminta on tällä hetkellä tuottoisaa, miksi kunnat eivät jatkossa kartuttaisi omaa kassaansa huolehtimalla pysäköinninvalvonnasta siellä, missä tarvetta on?

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 28.6.2012.