Blogi

RSS

Nerg valittiin johtamisosaamisensa, ei poliittisten ansioiden perusteella

Kansliapäällikön virkaan tulee nimittää valintaperusteiden suhteen pätevin riippumatta ehdokkaan poliittisesta taustasta tai sen puuttumisesta. Minkään puolueen jäsenkirja tai sen puute ei saa johtaa siihen, että pätevin ehdokas jää valitsematta. Tätä periaatetta noudatin esittäessäni valtioneuvostolle, että sisäministeriön kansliapäälliköksi valittaisiin valtionvarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtaja Päivi Nerg. En pyytänyt tai rohkaissut suoraan enkä välillisesti häntä ehdokkaaksi enkä suosinut häntä millään tavoin valintaprosessin aikana. Haastatteluun valitut kuusi ehdokasta olivat erittäin kovatasoisia ja päteviä johtajia ja kuka tahansa olisi voinut tulla valituksi.

Poliittisesti sitoutumattoman Nergin pätevyyden ja ansioiden kyseenalaistaminen osoittaa tietämättömyyttä ja on loukkaavaa valittua henkilö kohtaan. Valinnan arvostelijat sivuuttavat sen tosiasian, että Nergin nykyinen virka valtionvarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtajana on erittäin vaativa johtajatehtävä, johon hänet on v. 2009 valittu johtajaosaamisensa ja kokemuksensa pohjalta, ei poliittisista tai uskonnollisista syistä. Kommentoijilta on jäänyt myös huomaamatta, että lakiin kirjattuja kansliapäällikön valintaperusteita muutettiin edellisen hallituksen toimesta vuonna 2011. Tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus tuli uudeksi valintaperusteeksi ja korvasi aiemman vaatimuksen perehtyneisyydestä hallinnonalan toimintaan. Muutoksella haluttiin erityisesti selkeyttää sitä, että viran edellyttämä kokemus voidaan saavuttaa myös erilaisissa tehtävissä ja organisaatioissa, julkisen sektorin lisäksi yksityisellä sektorilla.

Kansliapäällikkö ei ole toimialajohtaja vaan strateginen johtaja, jonka alaisuudessa toimialajohtajat työskentelevät. Tehtävässä korostuu laaja-alainen ja vankka ylemmän tason johtamiskokemus sekä strateginen suunnittelu ja siihen kytkeytyvä tuloksellisuuden johtaminen.

Juuri tämän keskeisen valintaperusteen suhteen Nerg osoittautui vahvimmaksi ehdokkaaksi. Hänellä oli myös muihin hakijoihin verrattuna olennaisesti vahvempi kokemus valtioneuvostotason ylemmistä johtotehtävistä. Pahoittelen sitä, että en pysty avaamaan salaiseksi julistettua ulkopuolista henkilöarviota. Voin kuitenkin todeta, että henkilöarvio tuki tehtyä ratkaisua.

Hakuprosessin aikana konsultoin useamman kerran oikeuskansleria, mikä selkeytti omia käsityksiäni kansliapäällikön viran lainmukaisista valintaperusteista. Oikeuskansleri on myös tarkastanut valinnan laillisuuden ja antanut hyväksyntänsä ennen nimityksen viemistä valtioneuvoston istuntoon.

Tein päätökseni hyvällä omalla tunnolla ja täysin eettisten periaatteitteni mukaisesti. Olisiko pitänyt poliittisista syistä jättää valitsematta poliittisesti sitoutumaton Nerg poliittisen kohun pelossa?

Heitän vinkin lahjomattoman lausunnonantajan maineessa olevasta tietolähteestä niille, jotka haluavat perehtyä Päivi Nergin osaamiseen. Valtionvarainministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri Raimo Sailas tuntee läpikotaisin kansliapäällikön tehtävien vaatimukset ja valtioneuvostotason työskentelyn. Hän on Nergin nykyinen esimies.

Vanhuspalvelulaki toteutuu

Hallitus teki päätöksen vanhuspalvelulain antamisesta ja lisärahoituksesta ensi vuodelle. Laissa turvataan ikäihmisten oikeus tarpeen mukaisiin palveluihin, ei ainoastaan oikeutta palvelutarpeen arviointiin kuten tähän asti. Laitoshoidon henkilöstömitoitukselle asetetaan suitset. Jos v. 2014 löytyy yksikin laitos Suomesta, jossa ei toteudu suositusten mukainen henkilöstömitoitus, kuntia ohjataan pakolla. Ensimmäistä kertaa myös kotiin annettaviin palveluihin laaditaan suositukset, tällä hetkellä mitään vertailukelpoisia mittareita palveluiden tai henkilöstön riittävyyteen ei ole. Vanhuspalvelujen parantamiseksi kunnat saavat nykyiseen verrattuna uutta rahaa vuositasolla 150 miljoonaan euroa.

Rahassa mitattuna budjettiriihen merkittävin uusi päätös tehtiin omaishoidon tukipalvelujen lisäämisestä 10 miljoonan euron valtionosuudella vuositasolle ja kun siihen lisätään kuntien osuus, omaishoitoa vahvistetaan 30 miljoonalla eurolla. Kristillisdemokraattien aloitteesta ja vaatimuksesta laissa on nyt toteutumassa ikääntyneiden avioparien oikeus asua yhdessä riippumatta eroista heidän hoivan tarpeessaan. Tällä hetkellä puolisot, jotka ovat luvanneet olla yhdessä kunnes kuolema heidät erottaa, saattavat joutua asumuseroon kunnallisella päätöksellä.

Runsas kolmannes yli 75-vuotiaista suomalaisista kärsii yksinäisyydestä. Virkamiehet eivät pysty sosiaalisen kanssakäymisen tarpeita täysin hoitamaan, siihen tarvitaan naapureita, ystäviä, sukulaisia, järjestöjä ja seurakuntia.
Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä itse haluaisi vanhuutensa viettää. Kiitollisuus menneiden sukupolvien työlle on yhteiskunnan menestystekijä.

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 6.9.2012

Sana rististä

Hesari oli tehnyt verkkolehteensä jutun irrottamalla  yhteydestään symbolisen tarinan, jonka kerroin Hengellisen elämän syventymispäivillä viime viikonloppuna. En millään tavalla arvostellut puheessani vastaanottokeskuksen, museoviraston tai Konnunsuon kiinteistön omistajan toimintaa. Käytin tuota kokemusta täysin vertauskuvallisesti puhuessani kristillisen uskon ydinsanomasta ja siinä Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä. Liitän oheen puheeni.
Onko kristillisellä uskolla tulevaisuutta yhteiskunnassa ja kirkossa?

Viime viikolle sijoittunut työtehtäväni kosketti tunteita erityisellä tavalla. Vastuualueelleni kuuluvan Joutsenon vastaanottokeskuksen uudet tilat Konnunsuolla vihittiin käyttöön. Vankilan vierellä sijainnut lapsuudenkotini toimi juhlan keskipisteenä. Pidin puheen kotiterassilla ja juhlapäivällinen syötiin entisessä olohuoneessamme. En ole kertaakaan käynyt tässä kodissa sen jälkeen kun aikuistuttuani vanhempani muuttivat eläkekotiinsa pois paikkakunnalta.

Nyt kalterit oli poistettu, lukitut muurit avattu, sellit ja henkilöstön asuintalot kunnostettu Suomesta turvapaikkaa hakeville asukkaille. Vankilan museoitu kirkko oli muuten entisellään, saarnatuoli ja kirkonpenkit paikoillaan ja hyvässä maalissa, mutta alttarilta oli poistettu risti. Poistetun ristin jälki näkyi muuta pintaa vaaleampana.

Mieleeni nousivat jumalanpalvelukset, joissa vangit ja henkilökunta olivat Jumalan sanan äärellä. Poistettu risti museoidussa kirkossa nosti esiin kipeitä ajatuksia niistä varhaisen kristillisen seurakunnan vahvoista alueista, joissa nyt kaupunkikuvaa hallitsevat minareetit kirkon tornien sijaan – tai ne ateistiset valtiot, joissa kirkot on muutettu uimahalleiksi tai teattereiksi.

Tässä tilaisuudessa kysellään, onko kristillisellä uskolla tulevaisuutta yhteiskunnassa ja kirkossa. Sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta on se voima, joka on kantanut kristillistä kirkkoa halki vuosisatojen, vaikeiden aikojen ja vainojen läpi. Apostoli Paavali tiivistää: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

Jos kristillisyys museoidaan niin että risti poistetaan, tulevaisuuteen kantavaa sanomaa ei enää ole. Sana rististä on motivoinut monet lähtemään kauas, vaikeisiin ja vaarallisiin olosuhteisiin viemään evankeliumia eteenpäin. Sana rististä on ollut niin rakas, että monet ovat olleet valmiit jopa ennemmin kuolemaan sitä tunnustaen kuin sen kieltämään. Kristillisten perinteiden levittämisen vuoksi tuskin kukaan olisi valmis kuolemaan.

Suomessa taannoin vieraillut yhdysvaltalaispiispa kiinnitti huomion siihen, että kristinuskon ytimessä on barbaarinen teloitusväline: ”Ajatus rististä uhrauksena maailman syntien puolesta on barbaarinen ajatus, joka perustuu primitiiviselle jumalakuvalle ja se on hylättävä.” Ihminen ei kuitenkaan ole historian saatossa muuttunut miksikään – sivistyksen ja tietoverkkojen keskellä soditaan, kidutetaan, surmataan lapsia ja vanhuksia, petetään, varastetaan, valehdellaan ja rikotaan avioliittoja samaan malliin kuin niissä oloissa, joissa kehitettiin teloitusinnovaatio risti. Ihmiskunnan synnit ovat primitiivisiä ja barbaarisia – siksi sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on kaikkina aikoina ajankohtainen.

Ristiin liittyy myös tämän tilaisuuden otsikko: ”Hyväksytty”. Minulla oli nuorena vaihe, jossa armollista Jumalaa oli vaikeaa löytää. Raamattua lukiessani sieltä nousi esille ankaria sanoja, jotka tuomitsivat minut ja ajoivat epätoivoon.

Tätä kysellessäni sain sielunhoitajalta hyvää tarkoittavan neuvon: ´”Jos kaikesta sydämestäsi etsit Jeesusta, löydät kyllä hänet.” Tämä vain lisäsi epätoivoani. Totesin, että en minä kaikesta sydämestäni etsinyt Jumalaa. Kadehdin autuudestaan iloitsevia uskovaisia, joille Jeesus tuntui olevan lähellä ja rakas. Ajattelin, että minusta ei ole uskovaiseksi.

Jumalan Sana, joka minua ahdisti, toi minulle myöhemmin myös ratkaisun tähän ahdistukseen. Tein löydön Roomalaiskirjeen kolmannen luvun kohdalla: ”Ei ole yhtään vanhurskasta, ei yhtään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” Melkein putosin tuoliltani tämän kohdan lukiessani. En ollutkaan poikkeus, vaan sellaista ihmistä, joka etsii Jumalaa ja hänen tahtoaan, ei maan päältä edes löydy. Muutamaa jaetta myöhemmin apostoli vielä selventää: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.”
Tämä oli minulle riemullinen löytö – oivallus hyväksynnästä ja armosta joka tulee osakseni ilman mitään ansioita tai yrittämistä. Ristillä tapahtuneessa vaihtokaupassa Kristus otti vastuulleen kaiken pahuutemme sekä niiden rangaistuksen, kuoleman. Samalla hän lahjoitti meille oman pyhyytensä ja vanhurskautensa, jonka palkkana on iankaikkinen elämä.
Ymmärsin, että minä en voi millään tavalla synnyttää tai sytyttää uskon siementä itseeni, sen tekee pyhä Jumala itse.
Luther tiivisti upealla tavalla tämän katekismukseen: ”Minä uskon, etten minä omasta järjestäni enkä voimastani voi uskoa minun Herraani Jeesukseen Kristukseen eli tulla hänen tykönsä, vaan että Pyhä Henki on minut kutsunut evankeliumilla.”

Tutkimusten mukaan muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut raju lasku suomalaisten uskossa kristillisiin oppeihin. Viime vuonna kyselyssä 27 % kertoi uskovansa kristinuskon Jumalaan, neljän vuoden aikana osuus oli pudonnut kymmenellä prosenttiyksiköllä. Vain yksi kymmenestä nuoresta alle 25-vuotiaasta miehestä uskoo siihen, että Jeesus on Jumalan poika.

Lähetyskenttä on tullut keskellemme myös maahanmuuton kautta. Vaikka maahanmuuttajista ja turvapaikkaa hakevista suuri osa on kristittyjä, meillä on keskuudessamme yhä suurempi joukko esimerkiksi islaminuskoisia. Uskonnonvapaus turvaa kristityille ja kristillisille kirkoille mahdollisuuden pitää evankeliumin sanomaa esillä myös näiden lähimmäisten keskuudessa.

Meillä on siis kasvava haaste opettaa Raamattua ja pitää esillä evankeliumin sanomaa. Mieleeni on jäänyt tilanne vuosien takaa kun yksi tyttäristämme kantoi huolta ystävien ja tuttavien uskontilasta. Meillä ei sellaista vierasta käynyt, jolta pikkutyttö ei olisi uskon tilaa selvittänyt, mikä oli välillä meille vähän kiusallistakin. Hän aloitti aika taitavasti esimerkiksi kysymällä, että onko teidän perheessä tapana käydä kirkossa tai lukea Raamattua. Kerran hän kysyi minulta, että uskooko kylään tulevan sukulaisemme Jeesukseen. Vastasin, että en tiedä, en ole koskaan kysynyt. Tyttäreni paheksui: ”Niin monta kertaa olette tavanneet, etkä koskaan ole kysynyt!” Yritin puolustautua ja heittää takaisin, että tuskinpa sinäkään sitä kaikilta kyselet. No, uskooko esimerkiksi sinun koulubussin kuljettajasi Jeesukseen?” Ei auttanut. Tytär  vastasi: ”No, se sanoi, että se on siinä ja siinä.” Jouduin aseettomana luovuttamaan, koulubussin kuljettajakin oli saanut kutsun taivaan tielle.

Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Osta totuutta, älä myy!”. Tämä kertoo siitä, että totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. Sen sijaan ihmisellä on kiusaus myydä totuutta, hankkia jotakin etua itselle sillä, että taipuu suosittuun harhaan tai vääristelee totuutta.

Martti Luther käsitteli aihetta ”Seuraus uskosta” osuvin sanoin: ”Jos uskot, niin puhut. Jos puhut, niin sinun täytyy kärsiä. Sillä usko, tunnustus ja risti kuuluvat yhteen ja ovat oikean kristityn osa.”

Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän vaikenemme Raamatun opetuksesta kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä voimakkaampi on torjunta. Jos lumituiskussa ladulla ei ole riittävästi hiihtäjiä, umpihankeen hiihtäminen käy raskaaksi. Edellä hiihtäjiä tarvitaan.

Jos kiellämme ihmisiltä oikeuden synnin tuntoon, varastamme heiltä myös evankeliumin ilon ja varmuuden. Varmuus taivaasta lepää sen varassa, että Kristus on varmasti sovittanut todelliset syntimme ja noussut ylös kuolleista. Luottamus ajattomaan, muuttumattomaan ja vaikuttavaan Jumalan sanaan ja evankeliumin ilo ja varmuus kulkevat käsi kädessä. Siksi erityisen surullisia ovat sellaiset opit, joilla nakerretaan luottamusta Raamattuun Jumalan Sanana.

Väitän, että kirkoilla ja kristillisillä järjestöillä on paljon suurempi vaikutus yhteiskunnan vakauteen, turvallisuuteen ja talouteen kuin usein osataan ajatella. En puhu pelkästään niistä alkoholisteista tai rikoksenuusijoista, joiden kohdalla uskoontulo on muuttanut elämän suunnan. Kestävät arvot ja elämän mielekkyys ovat koko hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Etiikka ei synny tyhjiössä. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä maailman katsomuksellisesti määrittelemään.

Rehellisyys ja työmoraali ovat edellytyksenä sille, että saamme verotuloja, joilla hyvinvointia voidaan ylläpitää. Tasapainoiset perheet, kestävät avioliitot ja vastuullinen vanhemmuus ovat edellytyksiä lasten ja nuorten kehitykselle.

Kristillisellä kirkolla on läpi historian ollut suuri vaikutus niin yksittäisten ihmisten elämään kuin kokonaisiin yhteiskuntiin. Sain havainnollistavan kokemuksen Roomassa syvällä maan alla katakombeissa, jonne varhaiset, vainotut kristityt kokoontuivat ja jonne he myös hautasivat omaisensa. Pitkien pimeiden tunnelikäytävien varrella oli tuhansia kallioon louhittuja hautapaikkoja useissa kerroksissa päällekkäin. Pienten hautojen määrä kosketti. Roomalaiset harjoittivat perhesuunnittelua jättämällä vastasyntyneitä lapsia heitteille, mikä koitui etenkin tyttöjen ja säännönmukaisesti vammaisten lasten kohtaloksi. Kristityt keräsivät lapset huostaansa, niin elävät kuin jo kuolleet. Minua pysäytti se, miten tuo uskonnollinen vähemmistö rohkeni vaikeassa tilanteessa toimia arvojensa pohjalta myös käytännössä. Pienen ja heikonkin Jumalan kuvaksi luodun elämän pyhyyttä kunnioitettiin. Samalla näillä arjen teoilla oli historiallisesti merkittävä vaikutus yhteiskuntaan. Lastensuojelu, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus samoin kuin muu lainsäädäntömme ja sivistyksemme perusta on nojannut vahvasti kristinuskon mukanaan tuomaan ihmiskuvaan. Tällä hetkellä elämme sellaista historian vaihetta, jossa paine kristillisen uskon vaikutuspiiristä irrottautumiseen kasvaa.

”Rakastatko sinä Jeesusta?” Viisivuotias pikkutyttö pysäytti pyhäkoulumatkallaan pyöräilevän vankilan apulaisjohtajan esittäen kysymyksen. Taivaaseen ei pääse, ellei usko Jeesukseen, niin oli pyhäkoulussa opetettu. Tilanteesta häkeltynyt johtaja otti yhteyttä tytön äitiin kehottaen harkitsemaan, olisiko syytä ottaa tyttö pois pyhäkoulusta. Äiti ei säikähtänyt, vaan antoi pyhäkoulun jatkua.

Äitini on kertonut tämän tapauksen omasta lapsuudestani. En itse sitä muista, sen sijaan muistan vaikuttavat pyhäkouluhetket, joita säännöllisesti sunnuntaisin piti vuorotellen kaksi miestä, sikalanhoitaja ja työmestari. He saattoivat tulla vankilasta kesken työpäivän saappaat jalassa pitämään kylän lapsille pyhäkoulua. Olen kiitollinen sille elämäni perustalle, jonka sain pyhäkoulun kautta ja sen vuoksi myös suuresti arvostan kaikkea sitä työtä, jota lasten ja perheiden hyväksi seurakunnissa tehdään. Siinä työssä rakennetaan tulevaisuutta, kestävää perustaa niin yhteiskunnalle kuin ennen muuta kristilliselle kirkolle.

”Maailmassa ei ole toista suurempaa valtaa kuin vanhempien valta lasten yli.” Näin väitti Martti Luther ja selitti: “Sillä isä ja äiti ovat lasten apostoleja, piispoja, kirkkoherroja, julistaessaan heille evankeliumia. Ja lyhyesti sanoen: maailmassa ei ole toista suurempaa valtaa kuin vanhempien valta, sekä hengellinen että maallinen, lasten yli.”

Raamattu kehottaa vanhempia siirtämään ajattomat arvot, elämän omat ohjeet lapsille arjen keskellä, eri tilanteissa: ”Painakaa tarkoin mieleenne nämä käskyt, jotka minä annan. Opettakaa ne lapsillenne ja puhukaa niistä, olittepa kotona tai matkalla, makuulla tai valveilla.” (5 Moos 11:18,19).

Lutherin terävät sanat osuvat myös meidän ajallemme: ”Mitä hyötyä olisi siitä, että omistaisimme ja tekisimme kaiken muun ja olisimme kuin pelkkiä pyhimyksiä, jos jättäisimme suorittamatta sen, minkä vuoksi pääasiallisesti elämme, nimittäin nuorison hoidon? Luulen myös, ettei mikään ulkonainen synti paina maailmaa Jumalan edessä niin raskaana ja ansaitse niin hirveää rangaistusta kuin juuri se, jonka teemme jättäessämme lapset vaille kasvatusta.”

Kerroin aluksi poistetusta rististä vankilan kirkossa. Erään pääsiäisen alla kotiin tullessani ulko-oveemme oli kiinnitetty valkoinen paperiristi. Kun menin sisään, samanlaisia, erikokoisia ristejä oli teipattu kymmenittäin kaikkialle oviin, peileihin ja seiniin. Lapsemme olivat kaikki alle kouluikäisiä ja he riensivät vanhimman johdolla selittämään askartelunsa tarkoitusta: ”Kun mummi tulee kylään ja näkee nämä ristit, niin hän muistaa, että ai niin, Jeesus rakastaa minua.” Viesti oli tarkoitettu pääsiäiseksi kylään odotetulle mummille, mutta se pysäytti minutkin.

Tänään kyselemme, onko kristillisellä uskolla tulevaisuutta kirkossa ja yhteiskunnassa. Kyllä, sillä Jumalan sana ei muutu. Vaikka kirkossa tai yhteiskunnassa tehtäisiin siitä irrottautuvia linjauksia, aina joku löytää Jumalan sanan, joka on muuttumaton ja ajaton ja joka synnyttää elävän uskon ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen. Ristin vuoksi olet hyväksytty ja rakastettu!

Syrjäytymistä ehkäistään palveluilla

Väestön ikääntyessä pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää ja terveempää. Nuorten ikäluokkien syrjäytyminen sekä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat merkitsevät suuria kustannuksia koko yhteiskunnalle. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja lisäksi päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia.
Lasten kokonaisvaltaista terveyttä edistetään parantamalla neuvolatyön ja kouluterveydenhuollon resursseja. Kun vanhemmat hakevat apua henkilökohtaisiin tai parisuhdeongelmiin viranomaisilta, heidän kykynsä huolehtia kasvatus- ja hoivavastuusta jää liian usein huomioimatta. Aikuisten mielenterveys-, päihde- tai parisuhdeongelmia hoidettaessa on selvitettävä heidän lastensa tuen ja suojelun tarve. Lastensuojelua tai ennaltaehkäisevää perhetyöntekijän tai kodinhoitajan apua on voitava tarjota perheille, joissa vanhempien kyky huolehtia lapsistaan on heikentynyt.

Terveyskeskuksiin on järjestettävä matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalveluja, joissa myös nuorilla on mahdollisuus jonottamatta ja ilman lähetettä päästä terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle. Varhainen puuttuminen auttaa pääsemään takaisin työelämään ja estää syrjäytymistä ja ajautumista ennenaikaiseen eläköitymiseen.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan viranomaisten lisäksi koko kansalaisyhteiskunnan vastuuta. Järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt voivat omalla toiminnallaan tukea perheitä kasvatustyössä sekä tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä.

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 30.8.2012.

Vastavakuuksien arvo merkittävä

Jos yksityishenkilö takaa toiselle lainan ja saa vastavakuudet, sopimusta pidetään turvallisempana takaajaosapuolelle. Miksi näin ei olisi myös valtion tasolla? Rahoitusmarkkinoilla vastavakuuksia arvostetaan. Financial Times julkisti luottoluokittaja Moody’sin tuoreen reittauksen heinäkuun lopussa, jossa kaikkien muiden kolmen A:n luokkaan luokiteltujen maiden, paitsi Suomen, ennuste kirjattiin negatiiviseksi vakaan sijaan. Syyksi luottoluokittaja ilmoitti Suomen ainutlaatuisen luottoprofiilin, jolla se viittasi vastavakuuksiimme. Reittauksen ansiosta saamme niin edullista lainaa markkinoilta, että korko on alle inflaation eli negatiivinen.

Jatkossakin tulemme vaatimaan kaikille takausjärjestelyille vastavakuuksia, mikäli lainalla ei ole ensisijaisuusasemaa. Kristillisdemokraattien on syytä olla ylpeitä, sillä idea vastavakuusvaatimuksista perustuu alun perin meidän esitykseemme. Viime vaalikaudella vuonna 2010 oppositiossa eduskuntaryhmämme esitti, että Irlannin tukilaina hyväksytään tietyin edellytyksin, mm. mikäli osalle tuesta saadaan vakuudet.

Järjestelyssä Suomi saamiensa vakuuksien vastineeksi luopuu korkovoitosta. ERVV-mekanismissa korkomarginaali on 0, eli korkomenetyksiä ei Suomelle tule. EVM:n osalta korkomarginaalineuvottelu on kesken, mutta se ei missään tapauksessa tule olemaan 3,5 % kokoluokassa. Luku on Kreikka-ohjelman alkutaipaleelta, ja sitä on leikattu moneen kertaan. Todennäköisesti EVM:n korkomarginaali tulee olemaan vain noin 0,3 % tasolla. Tällä tasolla Suomen maksimaalinen korkomenetys olisi 0,003 x 1925 miljoonaa euroa = 5,775 miljoonaa euroa vuosittain. Tätä kannattaa verrata vastavakuuden kokonaissummaan 770 miljoonaa euroa. 5,775 miljoonan euron vuosittaisella riskillä voitamme 770 miljoonaa euroa, mikäli koko riski realisoituisi.

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 16.8.2012

Poliisitoiminta turvataan lisämäärärahalla ja hallintoa keventämällä

Poliisin hallintorakenneuudistusta pohtiva työryhmä luovuttaa esityksensä tämän kuun aikana. Työryhmän toimeksiannossa linjattiin poliisiyksiköiden toimintakyvyn vahvistaminen niiden määrää vähentämällä. Tavoitteena on turvata ennen muuta poliisin kenttä- ja rikostutkintatoiminta sekä paikallinen näkyvyys ja alueen tuntemus.

Hallintoa kevennetään poliisilaitosten ja valtakunnallisten yksiköiden määrää vähentämällä. Sekaannusta on aiheuttanut käsitteen ”poliisilaitos” ymmärtäminen väärin. Poliisilaitos ei tarkoita poliisiasemaa, vaan hallinnollista aluetta. Hallintouudistuksen tarkoituksena on se, että pystytään turvaamaan riittävä peittävyys poliisitoiminnalle siirtämällä resursseja hallinnosta poliisitoimintaan. Jotta poliisimiesten määrä ja toimintakyky kyetään säilyttämään hyvällä tasolla vaalikauden ajan, tarvitsemme toimintaan v. 2016 tasolla lisää n. 65 miljoonaa euroa. Tästä 30 miljoonaa saimme tänä keväänä neuvoteltua kehyksiin lisämäärärahana, mikä oli upea saavutus, kun samaan aikaan jokaisesta ministeriöstä leikattiin. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi joudumme etsimään sisäisinä uudelleenkohdennuksina 35 miljoonaa euroa. Tämän rahan löytymiseksi on välttämätöntä myös supistaa hallintoa, lähtien poliisihallituksesta, valtakunnallisten yksiköiden päällekkäisistä tehtävistä sekä paikallishallinnosta.

Viime talvena teimme perusteellisen selvityksen, jossa todettiin, että ilman mitään toimenpiteitä poliisien työttömyys olisi vaalikauden aikana uhannut nousta 500 poliisimieheen ja poliisien määrä vähentyä jopa 800 poliisimiehellä. Sen jälkeen tehdyllä kehyspäätöksellä voimme turvata poliisimäärän pitkällä tähtäimellä suurin piirtein nykytasolla.

Uudistusta ei siis kannata vastustaa, mikäli haluamme turvata hyvät poliisipalvelut myös tulevaisuudessa!

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 9.8.2012.

VALMISTUSMAAMERKINNÄLLÄ ON VÄLIÄ

Suomen tuettava Lähi-idän pysyvän rauhan saavuttamista

Kehitysministeri Heidi Hautala nosti blogissaan ehdotuksen Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden merkitsemisestä siirtomaakuntatuotteiksi. Ulkoministeri Tuomioja on myös ilmaissut aikeen selvittää asiaa. Pidän esitystä tarpeettomana boikotin lietsomisena ja poliittisia jännitteitä kärjistävänä.

Monet yritykset toimivat sekä Israelin valtion alueella, että siirtokunnissa, eikä eri puolilla tehtyjä tuotteita tai niiden osia pidetä erillään toisistaan. Tämä tekisi sekä käytännöstä että valvonnasta hankalaa.

Siirtokuntatuotteiden mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea noin 15 000 palestiinalaista, jotka työskentelevät Länsirannan teollisuusalueilla. Boikotin pitkittyessä juuri he olisivat vaarassa menettää työpaikkansa ja toimeentulonsa. Monien paikallisten mielestä Länsirannan teollisuusalueet ovat hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta alueella – he elävät ja hankkivat toimeentulonsa yhdessä. Israelin ulkoministerin mukaan kyse on laajemmasta palestiinalaismielisten pyrkimyksestä boikotoida ja sanktioida Israelia. Monet israelilaiset näkevät ne pyrkimyksinä vesittää juutalaisvaltion legitimiteetti.

Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia. Suomen tulee tukea rauhanprosessia, eikä liittyä Palestiinaa yksipuolisesti kannattavien ryhmittymien taakse. Lähi-idän rauhanprosessi ei edisty yksipuolisesti Palestiinaa tukevin toimin. Pysyvä rauha on mahdollista saavuttaa vain Israelin ja palestiinalaisten välisin neuvotteluin ja osapuolten yhdessä hyväksymällä rauhansopimuksella.

Rikosten hallinnollinen torjunta

Mediassa on sivuttu kantaani keskusteluun yhteiskunnan tukien poistamisesta rikollisilta. Olen vastannut sähköpostilla Alma median toimituksen kysymyksiin, ja vastaukseni löytyvät sellaisinaan tästä. Jokainen voi arvioida lehtien vetämät johtopäätökset tältä pohjalta.

Kysymys:

1. Kuinka pitkällä on Lardotin mainitseman työryhmän esitys, jossa mainitaan mm. että rikollisilta saatetaan poistaa yhteiskunnan tuet?

Vastaus:

Oikeusministeriö ja sisäasianministeriö ovat asettaneet toukokuussa 2012 pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman toimenpidekirjausten toteuttamiseksi johtoryhmän, joka tehtävänä on laatia strategia-asiakirja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta sekä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvän viranomaistyön ja aihepiiriin liittyvien muiden hankkeiden koordinoiminen.

Johtoryhmä on ensimmäisessä kokouksessa asettanut avukseen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaa valmistelevan työryhmän, jonka puheenjohtajuus on poliisihallituksessa.

Valmistelutyöryhmän työ on käynnistynyt kesäkuussa. Ensivaiheessa laaditaan työryhmän käyttöön taustaselvitykset ja luodaan tarkempi kuva järjestäytyneestä rikollisuudesta ja sen torjunnan tilasta.

2. Mitä tämä ehdotus käytännössä tarkoittaa? Mitä tukia poistetaan?

Keneltä? Kuinka isoa ryhmää koskee?

Vastaus:

Mitään ehdotusta luonnollisestikaan ei vielä ole vaan poliisi on tuonut esille, että rikostorjunnan tavoitteena tulisi olla vähentää rikoksia ja niistä aiheutuvia haittoja sekä lisätä turvallisuutta.

Rikoksia pyritään ensisijaisesti ehkäisemään, estämään ennalta. Kaikki toimet, jotka ehkäisevät rikoksia ovat osa rikostorjuntaa. Onnistunut rikostorjunta ja pysyvien tulosten saavuttaminen edellyttävät eri keinojen monipuolista käyttöä.

Johtoryhmän asettamiskirjeessä todetaan mm., että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehtävät tulee nähdä poikkihallinnollisesti siten, että kiinnitetään huomiota laaja-alaisesti rikoksentekomahdollisuuksien vähentämiseen, rikosten ennalta ehkäisemiseen ja kiinnijäämisriskin lisäämiseen.

Työryhmän työ on alkutekijöissään ja sen edetessä tullaan tarkastelemaan erilaisia torjuntakeinoja sekä vertaillaan niistä mahdollisesti saatavia hyötyjä ja niistä aiheutuvia haittoja.

3. Onko tässä tavoitteena, että rangaistuksia kovennetaan tällä tavoin?

Vastaus:

Kyse ei ole rangaistuksen koventamisesta, vaan keinovalikoiman löytämisestä, jossa yhteiskunta osoittaa selkeästi, ettei hyväksy rikollista toimintaa ammattina.

4. Millaisia vaikutuksia uskoisitte muutoksella olevan?

Vastaus:

Talousrikosten osalta meillä on hyvät kokemukset siitä, että viranomaiset yhdessä torjuvat harmaata taloutta. Tässä syksyn työssä tullaan pohtimaan voidaanko samanlaista menetelmää soveltaa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Hallinnollisen torjunnan kehittäminen on vain osa työryhmän työtä.

5. Tuetaanko työryhmän mielestä rikollisia liikaa?

Vastaus:

Työryhmä ei ole vielä tähän ottanut kantaa mutta poliisi on todennut, että kuten muissa EU:n jäsenmaissa meilläkin kannattaa pohtia miten järjestäytynyttä rikollisuutta hallinnollisesti voitaisiin Suomen oloissa torjua.

6. Eikö juuri tukien puuttuminen yllytä lisärikoksiin ja anna rikollisuudelle moraalisen oikeutuksen?

Vastaus:
Nythän tarkoitus ei ole laajemmin tarkastella tavanomaisen rikollisuuden vähentämistä vaan keskittyä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja miten toiminnan jatkuessa sen toimintaedellytyksiin voidaan puuttua. Totta kai yhteiskunnan tulee tukea kaidalle polulle palanneiden henkilöiden pysymistä siellä.

7. Legitimoiko poliisijohtaja rikollisuuden työksi – tuloksi, kun sillä voi korvata lailliset tuet?

Vastaus:
Tästä ei varmaan ole ollut kyse vaan siitä, että myös muut viranomaiset kuin poliisi olisivat mukana torjumassa vakavaa rikollisuutta. Jo tänä päivänä poliisi on menestyksekkäästi voinut torjua rikollisuutta keskittymällä rikoksella saadun hyödyn poisottamiseen – kyse on osittain samasta asiasta eli, että poistetaan edellytykset toteuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta.

Tukea vain vakuuksia vastaan

Vakuuksien vaatiminen ERVV:n kautta myönnettävässä kriisituessa kirjattiin hallitusohjelmaan eikä tästä linjasta voida poiketa. Ilman vakuuksia edellyttävää hallitusohjelmakirjausta puolueemme ei olisi hallitukseen lähtenyt mukaan.

Vaadimme vakuuksia jo oppositioaikana ja vakuuksien kirjaaminen hallitusohjelmaan oli edellytyksemme hallitusyhteistyölle. Vakuuksilla rajataan suomalaisten veronmaksajien riskejä ja turvataan se periaate, että jokainen EU-maa lopulta vastaa omista veloistaan ja omasta taloudestaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori kyseenalaisti tänään lausunnossaan Suomen vakuusvaatimukset. Hallituksen sisällä vakuuksista kuitenkin vallitsee yksimielisyys. Toisin kuin oppositiosta väitetään, hallitus ei ole vakuuskysymyksen vuoksi kriisissä.

Kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet hallitusohjelman kirjaukseen ja valtiovarainministeri Urpilaisella on hallituspuolueiden täysi tuki vakuusneuvotteluissa.

Äkillinen ja hallitsematon kriisin leviäminen olisi suomalaisten kannalta kaikkein tuhoisin vaihtoehto. Puolueemme vastusti aikoinaan Suomen liittymistä rahaliittoon, sillä osasimme jo silloin ennakoida yhteisvaluutan aiheuttamia ongelmia varsin eritavoin toimivien talouksien alueelle. Euroalueen romahdus tai hallitsematon eurosta irtautuminen olisi kuitenkin Suomen etujen vastaista. Vaikka tähänastiset euroalueen talouksien vakautustoimet eivät ole toimineet toivotulla tavalla, äkillinen romahdus on pystytty estämään. Kriisi ei ole kuitenkaan helpottamassa lähitulevaisuudessa ja Suomen on oman etunsa kannalta tehtävä kipeitä päätöksiä kuten Espanjan pankkitukeen osallistumisen. Yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja ei ole olemassa.

Euroopan rahamarkkinoiden vakaus on välttämätön Suomelle jo pelkästään taloutemme kannalta elintärkeän vientiteollisuuden vuoksi. Suomi ei kestä toista rahoitusmarkkinat totaalisesti halvaannuttavaa kriisiä. Olemme vasta toipumassa vuoden 2009 romahduksesta. Hallituksen tulee tehdä kaikkensa suomalaisten etujen turvaamiseksi. Suomalaisten etu ei ole epävarmuuden ja kaaoksen aikaansaaminen eurooppalaisilla markkinoilla.

Seksin ostamiselle täyskielto

Seksin ostamiselle täyskielto

Olen ilahtunut oikeusministeri Henrikssonin näkemyksestä, että seksin ostaminen kiellettäisiin kokonaan. Kannatan esitystä lämpimästi.

Seksin ostamisen kieltäminen antaisi lisää välineitä ihmiskaupan ja paritusrikollisuuden sekä alaikäisten hyväksikäytön kitkemiseen Suomesta. Ruotsissa seksin oston kriminalisointi on ehkäissyt prostituutiota. Järjestäytynyt naiskaupparikollisuus karttaa Ruotsia. Katuprostituutio on Ruotsissa vähentynyt puoleen vuodesta 1999 samalla kun se on naapurimaissa lisääntynyt merkittävästi. Tanskassa ja Norjassa katuprostituoitujen määrän arvioitiin olevan kolminkertainen Ruotsiin verrattuna.

Seksin ostamisen täyskieltoa on vastustettu vetoamalla siihen, että ostamisesta olisi hankala saada näyttöä ja että rikos olisi hankala selvittää. Tuskin kenenkään mieleen tulee, että koska alle puolet näistä omaisuusrikoksista selvitetään, rikoslaista voidaan poistaa koko omaisuusrikoksen käsite.

On ilmaistu pelko, että lain tiukennuksella vaikeutettaisiin prostituoitujen asemaa. Näiden oletetaan joutuvan karttamaan tukea antavia viranomaiskontakteja ja tekemään työtään yhä enemmän piilossa, alttiina esimerkiksi väkivallalle. Kriminalisoinnista huolimatta tarvitaankin edelleen sosiaali- ja terveyspalveluita sekä etsivää sosiaalityötä. Prostituoitujen suojelun tavoite edellyttää käytännössä muutakin puuttumista prostituution syihin sekä prostituoitujen monipuolista tukemista.

Seksin ostaminen alle 18-vuotiaalta on kielletty, vaikka sitäkin lainmuutosta aikanaan vastustettiin. Alaikäisiltä seksiä ostaneita ei kuitenkaan aina saada vastuuseen, koska on vaikea todistaa asiakkaiden tienneen tytön oikeaa ikää. Teon rangaistavuus edellyttää tahallisuutta, ja siksi vaaditaan, että tekijä on ollut tietoinen siitä, että hän on ollut sukupuoliyhteydessä tai tehnyt seksuaalisen teon alaikäisen kanssa. Kriminalisoimalla seksuaalipalvelujen osto kokonaan suojellaan myös alaikäisiä nykyistä tehokkaammin.