Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry julkisti tänään arvionsa nuorisomyönteisistä poliittisista teoista. Se seurasi koko vaalikauden kansanedustajien nuorisomyönteisiä toimia. Pisteitä sai sekä valtiopäivätoimista että julkisista puheenvuoroista ja osallistumisesta nuorten ja nuorisojärjestöjen toimintaan.

Eduskuntaryhmistä nuorisomyönteisimmäksi kokonaispisteiden perusteella arvioitiin kristillisdemokraatit. Pidän arviota luontevana, sillä tavoitteemme painottuvat lasten ja nuorten tasapainoisen kehityksen ja kasvun turvaamiseen. Suomen tulevaisuus rakennetaan kodeissa ja perheissä ja yhteiskunnan tehtävä on tukea vanhempia ja muita kasvattajia tässä haasteessa.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry on valtakunnallinen nuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvoja, jonka jäseninä on 117 valtakunnallista nuoriso- tai kasvatusalan järjestöä.

Nuori tarvitsee vanhempiensa henkistä ja joskus taloudellistakin tukea vielä pitkään aikuistumisensa jälkeen, kotoa pois muutettuaan. Surullista kyllä, ne lapset, joiden tuki on jäänyt lapsuudessa heikoksi jäävät usein vaille tukea aikuistuttuaankin.

Yksityisesti sijoitetuille lapsille on ollut kunnissa käytännössä vaikea saada jälkihuoltoa, vaikka siihen lainsäädännön puitteissa olisikin mahdollisuus. Jälkihuollon tarkoituksena on helpottaa lapsen tai nuoren kotiutumista sijaishuollosta tai helpottaa nuoren itsenäistymistä. Yksityisesti sijoitetut lapset voivat jäädä ilman tarvitsemaansa tukea, koska heidän kohdallaan kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää jälkihuoltoa, vaan ainoastaan harkinnanvarainen mahdollisuus.

Jälkihuolto toteutetaan tukemalla sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta, hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tai nuori on. Tukeminen voi olla esimerkiksi vanhemmille järjestettäviä avohuollon palveluja tai taloudellista tukea.

Yksityisesti sijoitetun lapsen jättäminen sijoituksen päättymisen jälkeen oman onnensa nojaan on lyhytnäköistä ja voi tulla yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin jälkihuollon järjestäminen. Myös yhteiskunnan moraalinen velvollisuus olisi seurata lasten hyvinvoinnin toteutumista vielä varhaisessa aikuisiässä.

Sain juuri tiedotteen Valko-Venäjän kristillisdemokraateilta, jossa kerrottiin, että puolueen johtaja Paval Sieviarynets on edelleen vankilassa ja entinen presidenttiehdokas Vital Rymasheuski ei saa poistua Minskistä. Heitä molempia syytetään joukkomellakoiden järjestämisestä Minskissä 19.12.2010.

Vital Rymasheuskin mukaan EU:n ja USA:n Valko-Venäjää vastaan soveltamat yksipuoliset pakotteet, erityisesti taloudelliset pakotteet, johtavat suurempaan riippuvuuteen Venäjästä. Osittain tätä tapahtuu jo nyt. Venäjän voimistuva läsnäolo Valko-Venäjällä uhkaa maan itsenäisyyttä vakavasti. Uhkakuvana on, että Venäjästä tulee monopolistinen investoija, mikä voi johtaa Valko-Venäjän taloudellisen itsenäisyyden ja suvereniteetin menettämiseen.

Taloudelliset pakotteet ovat ainoa tehokas keino Valko-Venäjän päättäjiä kohtaan, jotta poliittiset vangit saadaan vapaaksi. 19.12. jäljiltä suurin osa Valko-Venäjän demokraattisten voimien itsenäisistä johtajista on tutkinnan alaisina tai vankilassa; itsenäisten demokraattisten toimijoiden ja joukkotiedotusvälineiden tukahduttaminen siis jatkuu.

Rymasheuskin mukaan tässä tullaan valinnan eteen – uhratako itsenäisyys vai vapaus ja mahdollisesti joidenkin henkilöiden henki tai terveys. Hänelle valinta on selvä, kenelläkään ei ole oikeutta uhrata toisen ihmisen henkeä tai terveyttä edes korkeiden päämäärien saavuttamiseksi. Näin ollen, niin kauan kuin yksikin ihminen on vankilassa, kansainvälisen yhteisön tulee jatkaa Valko-Venäjän demokraattisen opposition tukemana taloudellisia pakotteita.

Tänään uutiset ovat kertoneet, että seksuaalinen ja muu häirintä on iso ongelma työ- ja elinkeinoministeriössä. Tein v. 2009 lakialoitteen, jossa rikoslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että 24 lukuun lisätään uusi 10 a §, jossa säädetään seksuaalinen häirintä rangaistavaksi. Aloite on jäänyt valitettavasti jumin lakivaliokuntaan. Tähtäimessäni oli ennen muuta lapsiin ja alaikäisiin nuoriin kohdistuva häirintä, joka valitettavasti on jäänyt lainsäädännössä katveeseen, mutta toki se suojaisi myös aikuisia.

Lastensuojelun Keskusliitto on vaatinut oikeusministeriötä ryhtymään toimiin lapsen seksuaalisen häirinnän kriminalisoimiseksi. Nykyinen lainsäädäntö ei anna poliisille selkeää mahdollisuutta puuttua häirintään, ellei ole osoitettavissa, että häiriköintiin sisältyy vähintään yritys seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Lapset jäävät vaille lain suojaa esimerkiksi tilanteissa, joissa häirikkö terrorisoi lasta seksuaalissävytteisin tai aggressiivisin viestein. Lainsäädännön puutteellisuuden vuoksi lasten häirintään puuttuminen on johtanut asiassa toimineen vanhemman kunnianloukkaustuomioon ja häiritsijä on saanut vahingonkorvauksia.

Asiaa käsitellään myös Euroopan neuvostossa, jossa parlamentaarinen yleiskokous on saamassa maaliskuussa pöydälleen sopimusluonnoksen, missä seksuaalisen häirinnän kriminalisointia tai muuta sanktiointia.

Osallistuin tänään tervehdyspuheen pitäjänä Audionomien valtakunnallisille opintopäiville. Audionomit ovat peruskoulutukseltaan sairaanhoitaja- ja/tai terveydenhoitajatutkinnon suorittaneita kuulonhuollon ja -tutkimuksen ammattilaisia. Audionomien ammatin ongelmakohtana on se, että ammatti ei kuulu terveydenhuollon laillistettuihin ammatteihin. Audionomiyhdistyksen tavoitteet saada ammatillinen laillistus ja koulutus ajantasaisiksi ovat täysin linjassa ajankohtaisten terveydenhuollon ja vammaispolitiikan haasteiden kanssa.

Sekä tietotekniikan kehitys että väestön ikääntyminen vahvistavat tarvetta ammatilliseen ja osaavaan kuulontutkimus- ja huoltotyöhön. Kuulo-ongelmat, kuten muidenkin aistien toimintaan liittyvät vauriot lisääntyvät iän myötä ja toisaalta tietotekniikan edistyminen lisää tarvetta koulutukselle, tutkimukselle ja ajantasaiselle ammattitaidolle.

Huonokuuloisten määrä on kasvussa ikähaitarin molemmissa päissä. Jonkinasteinen kuulon alenema arvioidaan olevan noin 700 000 suomalaisella. Audiologisen hoitotyön osaajia siis tarvitaan enenevissä määrin. Potilailla tulee olla oikeus luottaa siihen, että kuulonhuollon palveluja antaa alan ammattilainen. Jätin tänään kirjallisen kysymyksen, jolla vauhditan tavoitetta koulutuksen kehittämiseksi ja ammatin laillistamiseksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työryhmä julkisti eilen väliraportin, jonka mukaan sikainfluenssarokote yhdeksänkertaisti lasten ja nuorten riskin sairastua narkolepsiaan rokotusta seuranneiden kahdeksan kuukauden aikana. Ryhmän mukaan yhteys rokotteen ja narkolepsiatapausten välillä on niin selvä, että mikään muu taustalla vaikuttava tekijä tuskin voi selittää taudin lisääntymistä.

Narkolepsia on vakava ja ikävä sairaus, joten vanhempien suuttumus on ymmärrettävää. Näin merkittävä sivuvaikutusriski merkitsee todennäköisesti sitä johtopäätöstä, että vastaavaa rokotetta ei lapsille tulisi lainkaan käyttää. Työryhmän mukaan näyttää todennäköisimmältä, että rokote lisäsi narkolepsiaa yhdessä jonkun muun tekijän kanssa. Tuon ”muun” tekijän selvittäminen olisi nyt tärkeää. Toivottavasti tutkijat selvittävät myös rokotteen arvioidut henkeä pelastaneet hyödyt sikainfluenssan torjunnassa vastaisten rokotuskampanjoiden varalle.

Narkolepsiapotilaiden vanhempien vaatimus korvauksista on oikeutettu. Lopulliset tutkimustulokset valmistuvat vasta elokuussa, mutta perheiden näkökulmasta on pitkä aika odotella korvauspäätöstä sinne saakka. Suomessa on vastaavissa tilanteissa aiemminkin korvattu rokotushaittoja, joten myönteinen viesti korvauksista olisi nyt paikallaan.

Nyt on keskusteltu myös siitä, kuka kantaa vastuun rokotusten hankinnasta. On selvää, että viime käden päätös tehtiin sosiaali- ja terveysministeriössä, jossa viimesijaisen vastuun kantaa ministeri. Mutta tuossa vaiheessa päätös tehtiin hyvässä uskossa ja kansainvälisten sekä kotimaisten asiantuntijoiden ja viranomaisten arvion pohjalta: sikainfluenssaepidemiaan yhdistettyä kuolleisuusriskiä pyrittiin vähentämään.

Eduskuntaryhmämme puheenjohtajan Bjarne Kalliksen eilinen ilmoitus jättäytyä pois eduskuntavaaleista oli suuri yllätys. En osannut lainkaan aavistaa päätöstä. On tunnustettava, että Bjarnen luopuminen valtakunnan politiikasta on menetys puolueellemme, eduskuntaryhmällemme ja koko eduskunnalle. Eduskunnasta tuskin löytyy esimerkiksi veropolitiikasta parempaa asiantuntijaa. Kallis on myös yksi eduskunnan parhaista puhujista, retoriikassa ylivertainen molemmilla kotimaisilla kielillä. Bjarnen perustelut päätökselle kertovat vastuunkannosta: hän luottaa, että Vaasan vaalipiirin ehdokastilanne ja kannatus on nyt niin hyvä, että kansanedustajapaikka on turvattu. Tähän uskon itsekin, vähintään yksi paikka tulee Kalliksen päätöksenkin jälkeen. Olin jo aiemmin sopinut juuri tälle päivälle vierailun Pohjanmaalle, Seinäjoelle ja Isokyröön. Tapaan tänään useita loistavia ehdokkaitamme, ainakin Mauno Joupin, Kati Nummensalon, Aki Ruotsalan ja Helena Lahtisen.

Tietenkin päätös oli oikeutettu. Tämän vaalikauden lopulla 66-vuotta täyttävä valtiopäivämies on saavuttanut kunnioitettavan eläkeiän. Bjarne on antanut valtavan suuren panoksen puolueellemme viiden kauden kansanedustajana ja puolueen pitkäaikaisena, innovatiivisena puheenjohtajana. Vastuut jatkuvat Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja varmasti kysyttynä puhujana ja luottamushenkilönä. Toivon, että pitkään työpäivään tottunut, äärimmäisen ahkera Bjarne pystyisi nyt hiukan vapaammin ja paremmalla ajalla nauttimaan elämästä, terveydestä, perheestä ja ystävistä. Mutta kyllä omat tunnelmani ovat aika sekavat ja hämmentyneet tämän jälkeen…

Tuoreiden uutisten perusteella Egypti on syöksynyt paikoitellen anarkiaan. Mielenosoituksista alkaneet levottomuudet ovat johtaneet vandalismiin ja ryöstelyyn, tuhansia vankeja on paennut vankiloista ja pahimmilla alueilla asukkaat joutuvat suojelemaan kotejansa öisillä partioilla. Tunisiasta alkanut kansannousu on laajentunut useisiin Pohjois-Afrikan valtioihin. Se kertoo pinnan alla kyteneestä tyytymättömyydestä itsevaltaista hallitsemista, suuria tuloeroja, köyhyyttä ja työttömyyttä sekä mielivaltaista oikeusjärjestelmää kohtaan.

Mihin kansannousu johtaa? Toivottavasti vaihtoehdot eivät ole entisten vallanpitäjien kovenevien otteiden ja toisaalta radikaalin islamismin valtaannousun välillä. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei tuota demokratiaa, ihmisoikeuksia, sanan- ja uskonnonvapautta. Näyttää siltä, että muu maailma seuraa hämmentyneenä ja neuvottomana Pohjois-Afrikan kuohuntaa toivoen, että tilanne rauhoittuisi itsestään.

Suomen luonnonsuojeluliitto tiedotti, että vuotta 2011 vietetään maailman lepakoiden vuotena. Lepakkovuoden tavoitteita ovat lepakoihin liittyvien ennakkoluulojen hälventäminen, lepakoiden suojelutilanteen parantaminen ja lepakkotiedon lisääminen.

Aloin muistelemaan, mille muille hyville tarkoituksille tämä vuosi on omistettu. Vuonna 2011 vietetään Euroopan Unionin vapaaehtoisten vuotta. Suomessa vietetään tänä vuonna Lotta Svärd -yhdistyksen perustamisen juhlavuotta. YK:n yleiskokous on julistanut vuoden 2011 kansainväliseksi metsien vuodeksi. YK juhlii tänä vuonna myös kansainvälistä kemian vuotta.

YK:n tiede-, kasvatus- ja kulttuurijärjestö UNESCO on julistanut vuoden 2011 afrikkalaisen syntyperän vuodeksi. Miten aiot juhlistaa lepakoiden vuotta?

Lapsilisät tulee palauttaa etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin niitä ei leikata pois, mikäli perhe saa toimeentulotukea. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on esittänyt tätä vaihtoehtobudjeteissaan ja ehdotus sisältyy myös puolueemme vaaliohjelmaan.

Lapsilisät ovat lapsen tuloa ja niiden tarkoitus on tasata kustannuksia lapsettomien ja lapsiperheiden välillä. Sen vuoksi vanhempien tulojen tai etuuksien ei tule vaikuttaa lapsilisien saamiseen. Tällä hetkellä lähes kymmenesosa lapsiperheistä ei saa lapsilisiä lainkaan. Toimeentulotukea saavia lapsiperheitä on noin 50 000. Näistä suuri osa on yksinhuoltajaperheitä.

Yksinhuoltajien kotitalouksista joka neljäs sai toimeentulotukea viime vuonna. Lapsilisien palauttaminen etuoikeutetuksi tuloksi maksaisi n. 150 miljoonaa euroa vuodessa, mutta sillä voitaisiin tehokkaasti vähentää lapsiköyhyyttä.

Tuloeroja tulee tasata verotuksen, ei lapsilisien kautta. Lapsilisiä ei siksi tule tehdä tulosidonnaisiksi tai veronalaiseksi tuloksi. Vaikka lapsilisät poistettaisiin kokonaan yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevilta perheiltä, valtio saisi lisätuloja vain kymmenen miljoonaa. Jyrkkää leikkuria ei olisi mahdollista laittaa, vaan käytännössä lapsilisät tehtäisiin tulosidonnaisiksi tai veronalaiseksi tuloksi.

Jos lapsilisät pantaisiin verolle tai tulosidonnaisiksi, lapsiperheiden verotus kiristyisi suhteessa lapsettomiin. Lapsilisien porrastaminen tuloista riippuvaksi kohdistuisi kipeimmin tavallisiin työtätekeviin perheisiin ja aiheuttaisi kannustinloukkuja.