Kehysriihessä hyväksyttiin kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen 11 miljoonan euron lisäys vuodesta 2014 lähtien joustavan hoitorahan toteuttamiseen. Parhaimmillaan tämä päätös merkitsee perheille sekä suurempaa valinnanvapautta lapsen hoitopaikasta että matalampaa kynnystä työhön paluuseen vanhempainvapaalta.

Joustavan hoitorahan perusajatus on, että osapäivätyötä tekevälle alle kolmivuotiaan vanhemmalle maksetaan viikoittaisen työajan mukaan porrastettua hoitorahaa. Hoitorahan olisi tehdystä tuntimäärästä riippuen 160 tai 240 euroa kuussa. Nykyinen osittainen hoitoraha on 96,41 euroa/kk. Työaikaansa lyhentävälle pienen koululaisen vanhemmalle maksettaisiin edelleen osittaista hoitorahaa.

Työajan lyhentäminen on monelle vanhemmalle taloudellisesti mahdoton sadan euron korvauksesta. Esitetty korvaustaso parantaa mahdollisuuksia jakaa arkea pienen lapsen kanssa. Kun samalla päivähoidosta voisi maksaa todellisen tuntimäärän mukaan, pienimpien hoitopäivät voivat lyhentyä lapsen eduksi. Vanhemmat voivat etuuden turvin hoitaa lasta kokonaan kotona, jos molemmat tekevät osa-aikaista työtä ja vuorottelevat hoitamisessa.

Kun poissaolo nopeasti muuttuvasta työelämästä venyy, voi kynnys paluuseen nousta ja luottamus omaan osaamiseen heiketä. Tällaisessa tilanteessa mahdollisuus osapäivätyöhön madaltaa kynnystä sekä työhön paluulle että lapsen hoitojärjestelyille muualla kuin kotona. Joustava hoitoraha lisää pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön edellyttäen, että työmarkkinoilla on tarjota heille työtä.

Kehysriihen päätös on oikea askel lapsiperheiden valinnanvapautta ja hyvinvointia vahvistavaan suuntaan.

 

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 11.4.2013.

Lainsäädännön tulee mahdollistaa koulurauhan turvaaminen kaikissa tilanteissa. Opettajille on annettava riittävät keinot puuttua oppilaiden häiritsevään käytökseen. Lähtökohtana tulee olla, että oppilas ei saa käyttäytyä häiritsevästi eikä epäasiallisesti niin, että hän aiheuttaa muiden turvallisuudelle tai terveydelle uhkaa. Oppilaan käyttäytyessä häiritsevästi tai epäasiallisesti tulee opettajalla olla yksiselitteinen oikeus poistaa näin käyttäytyvä oppilas. Erityisesti tältä osin on tarkasteltava tarvetta lakimuutokselle.

Koulujen turvattomuus huolestuttaa niin kansalaisia, opetusalan järjestöjä ja Vanhempainliittoa, jotka ovat vaatineet muutoksia perusopetuslakiin. Opettajien enemmistö kokee työrauhan heikentyneen kouluissa. Työrauhan heikkenemisestä kärsii viime kädessä oppilas, jolla ei ole mahdollisuutta keskittyä opetukseen. Kasvaville lapsille on tehtävä selväksi, että minkäänlainen häiritseminen, väkivalta tai kiusaaminen ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Tällä hetkellä opettajat kokevat, että heillä ei ole riittäviä keinoja puuttua ongelmiin. Opettajien on voitava olla aikuisia, jotka asettavat rajat oppilaiden käytökselle. Kouluväkivaltaan puuttuminen edistää osaltaan väkivallan vähentämistä myös laajemmin yhteiskunnassa.

 

Hallitus on tuomassa eduskunnalla tänä keväänä esityksen, joka antaa opettajille mm. mahdollisuuden tarkastaa oppilaiden omaisuutta vaarallisten esineiden varalta ja tarvittaessa ottaa vaaralliset tai kouluun sopimattomat esineet haltuun. Tämän kouluturvallisuutta parantavan esityksen voimaantuloa on kiirehdittävä ja uuden lain vaikutuksia kouluturvallisuuteen on seurattava tarkoin. Hallituksella tulee olla myös valmius täydentää lakiesitystä yksiselitteisellä oikeudella puuttua oppilaan häiritsevään käytökseen tarvittavin keinoin.

Hallituksen kehysriihen päätökset vahvistavat Suomen sisäistä turvallisuutta. Velkaantumisen taittamiseksi tehtiin kaiken kaikkiaan 600 miljoonan euron sopeutuspäätös, mutta leikkaukset eivät kohdistuneet sisäisen turvallisuuden rahoitukseen. Päinvastoin, Rajavartiolaitokselle päätettiin lisätä 10 miljoonaa euroa ja Suojelupoliisille 1,6 miljoonaa euroa. Päätös on merkittävä, sillä se tuo Rajavartiolaitokselle arviolta noin 160 henkilötyövuotta vuoden 2017 tasolla. Suojelupoliisille lisäys tarkoittaa 10 henkilötyövuotta, jotka osoitetaan terrorismin torjuntaan.

Itärajaliikenne kasvaa jatkuvasti 15 % vuosivauhdilla. Ilman lisäpanostusta Rajavartiolaitoksen ei olisi mahdollista järjestää rajaliikennettä sujuvasti. Toimivalla rajaliikenteellä turvataan, että miljardiluokan matkailusta saatava tulo jatkossakin kotiutuu Suomeen. Varsinkin Itä-Suomen taloudelle ratkaisu on todella tärkeä, mutta samaan aikaan hyvin järjestetty rajaliikenne on koko Suomen etu.

Samaan aikaan hallituksen kehysratkaisu vastaa hyvin Kristillisdemokraattien pitkään ajamia tavoitteita. Tavoite kotihoidontuen tason ja keston säilymisestä nykytasollaan saavutettiin. Samalla käyttöön otetaan osa-aikatyön paremmin mahdollistava joustava hoitoraha, joka helpottaa perheen ja työn yhdistämisen paremmin kuin nyt käytössä oleva osittainen hoitoraha. Myös päivähoitomaksut määräytyvät jatkossa nykyistä tarkemmin hoitotuntien määrän mukaan. Uudistus kannustaa vanhempia siihen, että lapset ovat hoidossa todellisen tarpeen mukaan. Lisäksi monen sairaan lapsen perheen huolta helpottaa se, että uuden Lastensairaalan rakentamiseen myönnettiin 50 miljoonan valtionosuudet.

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 28.3.2013.

Itäliikkuvuuden kasvu ja mahdollinen EU:n ja Venäjän viisumivapaus ovat Suomelle todellisia haasteita, joka vaativat merkittäviä muutoksia maahantulon käytäntöihin.

Näitä kysymyksiä mietitään myös EU-tasoisesti, josta esimerkkinä on älykkäät rajat-hanke. Komission ministerineuvostossa esittelemällä hankkeella tavoitellaan maahantulon helpottamista ja parempaa turvallisuutta. Hankepaketti sisältää kaksi asetusehdotusta, jotka ovat rekisteröityjen matkustajien ohjelma (RTP) ja rajanylitystietojärjestelmä (EES).

Rekisteröityjen matkustajien ohjelmalla (RTP) mahdollistetaan yksinkertaisempi ja nopeampi rajanylitys Schengen-alueelle kaikille niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka liittyvät ohjelmaan ja täyttävät määritellyt ennakkotarkastuskriteerit.

Entry-exit-rajanylitystietojärjestelmä (EES) puolestaan mahdollistaa luvallisen oleskelun tarkan ja luotettavan laskemisen sekä matkustajien matkustushistorian todentamisen. Tämä tapahtuu mm. korvaamalla nykyinen passien leimaamisjärjestelmä sähköisellä rekisterillä.

Suomen on muiden maiden tavoin osittain itsekkäästikin varjeltava omaa turvallisuuttaan. Siksi uusi, älykäs järjestelmä, joka sisältäisi sormenjälkitiedot, sekä lainvalvontaviranomaisten pääsyn järjestelmän tietoihin olisi todella tarpeellinen. Ilman näitä lisäyksiä komission ehdotuksesta on vaarana tulla pelkkä kirjanpitojärjestelmä, joka ei vastaa uudistuksen varsinaisia tavoitteita unionin ulkorajojen turvallisuuden kehittämiseksi. Järjestelmä tulisi lisäksi saada mahdollisimman nopeasti käyttöön kaikilla ulkorajoillamme, jotta rajan ammattilaisilla olisi riittävät resurssit tehdä työnsä hyvin, eikä ylityspaikoille syntyisi pullonkauloja.

Päivi Räsänen

 

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 21.3.2013.

Vielä jokin aika sitten yksityiset vartijat hoitivat tehtäväänsä pääsääntöisesti kiertämällä ilta- ja yöaikaan teollisuuslaitoksissa. Nykyään heihin törmää yhä useammin päivällä ja siellä, missä ihmisetkin liikkuvat. Esimerkiksi kauppakeskuksissa yksityiset järjestyksenvalvojat huolehtivat järjestyksenpidosta poliisin apuna. Lisäksi valvontateknologian kehittymisen myötä esimerkiksi yrityksissä erilaiset rikosilmoitinlaitteet ja kameravalvonta ovat jo pitkään olleet arkipäivää. Viime vuosina turvallisuustekniikka on tullut entistä voimallisemmin myös koteihin.

Kaikki tämä asettaa haasteita yksityisen turvallisuusalan lainsäädännölle. Tällä hetkellä sisäasiainministeriössä valmistellaan uutta lainsäädäntöä, jossa keskeisenä hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena on nykyisen, varsin vaikeaselkoisen yksityisen turva-alan lainsäädännön selkiyttäminen. Olemme valmisteluvaiheessa pyrkineet tähän ehdottamalla alaa koskevan lainsäädännön kokoamista yhteen lakiin. Asiaa valmistellut työryhmä on päätynyt tekemään useita lainsäädäntöä selkeyttäviä ehdotuksia alan kehittämiseksi, kuten järjestyksenvalvonnan aiempaa laajempi luvanvaraistaminen. Kiinnostusta herättää varmasti myös ehdotus käyttää yksityisiä toimijoita apuna poliisin säilytystilojen vartioinnissa eräissä tapauksissa.

Riittävän viranomaisvalvonnan ohella turvallisuusalan toimijoille on taattava myös asianmukaiset toimintamahdollisuudet. Vartijoille ja järjestyksenvalvojille on lainsäädännössä annettava riittävät valtuudet, jotta he pystyvät suoriutumaan tehtävistään. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei kenenkään perusoikeuksia loukata ilman lakiin perustuvaa syytä.

 

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä 14.3.2013.

Venäjä on pitkän yhteisen rajan vuoksi tärkeä yhteistyökumppani Suomelle myös sisäministeriön asioiden kannalta. Onnettomuudet eivät maiden rajoista välitä ja viranomaisten on oltava hätätilanteen hetkellä valmiita toimimaan nopeasti yhteistyössä. Hyvä esimerkki yhteistyön välttämättömyydestä ovat parin vuoden takaiset metsäpalot, joiden savu oli silmin nähtävissä syvällä Suomen sisämaassa. On välttämätöntä varautua myös esimerkiksi epätodennäköisen, mutta mahdollisen säteilyvuodon varalta. Yhteistyön merkitys ymmärretään myös Venäjällä. Helmikuisen Moskovan vierailuni aikana sovimme Venäjän hätätilaministeri Vladimir Putshkovin kanssa maidemme pelastuspalveluiden yhteistyön edelleen tiivistämisestä rajat ylittävissä tilanteissa. Erityiskysymyksenä tapaamisen asialistalla oli yhteistyön parantaminen rautateillä, maanteillä ja merialueilla tapahtuvien vakavien onnettomuuksien pelastustöissä. Myös koulutusyhteistyötä maidemme pelastusalan oppilaitosten välillä tullaan tiivistämään.

Moskovan vierailun aikana tapasin myös Venäjän turvallisuuspalvelun johtajan Aleksandr Bortnikovin. Tapaamisessa sovimme, että Suomen viranomaisten ja Venäjän turvallisuuspalvelun välille perustetaan uusi yhteistyökanava, jota tullaan käyttämään rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa. Yhteistyökanavan merkitys korostuu rajaliikenteen kasvaessa nopeasti. On tärkeää, että meillä on käytettävissä paras mahdollinen informaatio henkilöistä, joiden Suomeen tulon motiiviksi voidaan epäillä rikollista toimintaa.

Aktiivinen yhteistyö ja tiedonvaihto Venäjän keskeisten turvallisuusviranomaisten kanssa parantaa suomalaisten turvallisuutta.

 

Julkaistu KD-lehdessä kolumnina 7.3.2013.

Ravintolayrittäjä teki illallispöydässä vaikutuksen, paitsi erinomaisella palvelulla myös elämäntarinallaan. Pakolaisleiriltä tullut nainen on raivannut sinnikkäästi tiensä yrittäjäksi. Suomalaisten sanotaan olevan yrittäjäkansaa. Yrittäjäkansaa ovat myös Suomeen tulleet maahanmuuttajat sillä he ovat yrittäjyydessä vielä kantaväestöäkin aktiivisempia. Helsingin työssä käyvistä maahanmuuttajamiehistä 12,5% on yrittäjiä kun kaikista työssä käyvistä miehistä yrittäjyysprosentti on 8. Naisilla vastaavat luvut ovat 8% ja 4,7%. Maahanmuuttajayrittäjiä on tänään Suomessa jo yli 8000 ja määrä kasvaa edelleen. Maahanmuuttajataustaisten yritykset työllistävät yli 20 000 henkilöä.
Osittain maahanmuuttajien aktiivisuus yrittäjinä selittyy sillä, että heidän on esimerkiksi kielivaikeuksien myötä vaikea löytää työtä ulkopuoliselta työnantajalta. Ns. ”pakkoyrittäjyys” ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan maahanmuuttajilta on löytynyt aitoa rohkeutta ottaa riskiä ja kaupallistaa ideansa. Kun vertaillaan yritysten taloudellista selviämistä ensimmäisten vuosien jälkeen, ei kantaväestön ja maahanmuuttajien yrityksissä ole eroa. Kantaväestön yrityksiin verrattuna maahanmuuttajien yritykset ovat kuitenkin usein kooltaan pieniä mikroyrityksiä ja ne toimivat muita useammin kaupan ja palveluiden aloilla. Maahanmuuttajayrittäjyyden positiivisten työllisyysvaikutusten maksimoimiseksi tulee löytää keinoja yritysten kasvun tukemiseen. Kasvuhakuisuutta voidaan tukea esimerkiksi maahanmuuttajille suunnatulla yrittäjäkoulutuksella.
Monet tämän päivän suomalaisista suuryrityksistä kuten Fazer, Stockmann, Enso Gutzeit, Paulig, ja Finlayson ovat aikansa maahanmuuttajien perustamia. Monet heistä aloittivat hyvinkin pienestä. Mukanaan he toivat vain osaamisensa.

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 28.2.2013

Helsingin Sanomat (15.2.2013) uutisoi, että edustaja Sanni Grahn-Laasonen (kok) ei kannattanut kristillisdemokraattien lakialoitetta, jossa esitettiin, että lääkärit ja muut terveydenhoidon ammattilaiset voisivat vakaumukseensa vedoten kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä.  ”Ei pidä hakeutua työelämässä sellaisiin tehtäviin, joita ei lain antamissa raameissa pysty hoitamaan”, Grahn-Laasonen perusteli.

Omassa vastineessani (HS 18.2.2013) ihmettelen tätä asennetta, jossa ei kunnioiteta kansalaisten perustuslain mukaista oikeutta toteuttaa vakaumustaan tai uskontoaan. Gynekologiksi erikoistuminen on Suomessa mahdotonta, jos ei suostu abortteja suorittamaan. Vaikeisiin tilanteisiin joutuvat usein myös mahdollisia keskeytyslausuntoja kirjottavat suomalaiset terveyskeskuslääkärit tai toimenpiteissä avustavat kätilöt ja hoitajat, jotka pitävät aborttia ihmiselämän lopettamisena. Tämä on kestämätöntä. Gynekologin tai kätilön työ ei ole pelkkää abortin suorittamista, työtehtävät vaihtelevat paljon toimipisteestä riippuen. Työjärjestelyillä voitaisiin helposti turvata oikeus vakaumukseen. Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. Jos kaikissa muissa läntisen Euroopan maissa (mm Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Hollannissa jne.) omantunnonvapauden kunnioitus pystytään järjestämään, miksi se ei onnistuisi myös Suomessa?

Euroopan neuvosto edellytti päätöslauselmassaan (1763) vuonna 2010, että hoitohenkilökunnalla on oltava oikeus ilman mitään sanktioita tai syrjintää kieltäytyä tekemästä tai avustamasta abortin tai eutanasian suorittamisessa. Neuvoston jäsenmaiden tulee kehittää säädöksensä niin, että ne turvaavat henkilöstön omantunnonvapauden. Maailman lääkäriliitto samoin kuin Suomen lääkäriliitto kannattavat lääkärin oikeutta kieltäytyä vakaumuksellisesta syystä raskaudenkeskeyttämisestä.

Suhtautumista aborttiin ei voi pitää minä tahansa eettisenä valintakysymyksenä. Kysymys on poikkeuksellisen vakava ja sen vuoksi se täytyy myös erillisesti ratkaista. Lääkärin keskeinen tehtävä on elämän suojeleminen. Jos lääkäri ajattelee, että ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä, silloin hän kohtaa raskaana olevan naisen tullessa vastaanotolle kaksi potilasta. Hän kokee eettiseksi velvollisuudekseen suojella kummankin elämää ja hyvinvointia.

Kauppojen aukioloaikoja laajennettiin vuonna 2009. Eduskuntakäsittelyssä kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vastusti ehdotusta perustellusti. Nyt kolme vuotta kauppojen aukioloajan laajentumisen jälkeen näkemyksemme saa tukea selonteosta, jota käsitellään eduskunnassa tällä viikolla. Selonteossa arvioidaan sääntelyn vaikutuksia mm. kaupanalan työntekijöihin ja yrittäjiin sekä henkilöstön turvallisuuteen, lasten päivähoitoon, yksityisyrittäjien sekä kaupan rakenteeseen pienyrittäjien edut huomioon ottaen. Selvityksen tulokset ovat surullista luettavaa. Selonteossa mainitun tutkimuksen mukaan kaupan alan henkilöstöstä 86 % kokee aukioloaikojen laajentumisella olleen kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteen sovittamiseen ja työn turvallisuuteen. Kaupan alan yrittäjistä 61% koki laajentuneen aukioloajan heikentäneen omaa jaksamistaan. Osalla yrittäjistä ei enää ole mahdollisuutta vapaapäivään ollenkaan. Kaupan liiton selvityksen mukaan kauppiaat kokivat aukiolon laajentamisella olleen myös lievästi negatiivinen vaikutus kannattavuuteen. Erikoiskaupan selvityksen mukaan sunnuntaiaukioloaika on puolestaan ollut pääosin kannattamatonta yli puolelle kaikista myymälöistä ja kahdelle kolmasosalle kauppakeskuksissa sijaitsevista myymälöistä. Aukiolon laajentamisen nähdään selvityksen mukaan palvelevan lähinnä suurempia yrityksiä pienten kustannuksella. Aukiolon laajentaminen ei myöskään ole laajasti johtanut uusien kokopäiväisten työntekijöiden palkkaamiseen.
Selonteon viesti täytyy ottaa vakavasti. Mahdollisuus ostosten tekemiseen mihin aikaan tahansa ei voi olla tärkeämpi kuin työntekijän ja yrittäjän oikeus lepopäivään.

 

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 14.2.2013.

Toimiin on ryhdytty jo ennen Jyväskylän puukotustapahtumaa. Valtioneuvostossa hyväksyttiin kesäkuussa 2012 esityksestäni toimenpideohjelma väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyksi. Yhtenä toimenpiteenä on perustettu ilmiötä seuraamaan kansallinen yhteistyöverkosto. Viime kuussa julkaistiin ensimmäinen tilannekatsaus, jonka mukaan riski laajamittaiselle väkivallalle yhteiskunnassamme on pieni. Samalla tunnistettiin väkivaltaisen ääriliikehdinnän olemassaolo paikallisella ja yksilötasolla viitaten esimerkiksi äärioikeistoon.
Väkivallan uhkaa ja ekstremismin leviämistä pyritään määrätietoisesti ehkäisemään erilaisin toimenpitein. Paikallista moniviranomaistoimintaa on ryhdytty käynnistämään. Toimintaa on ensi vaiheessa Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Eri viranomaiset, kuten opetus-, sosiaali- ja terveysviranomaiset, nuorisotoimi ja poliisi yhdessä toteuttavat paikallisia toimia ääriliikkeiden toiminnan ennalta ehkäisemiseksi. Myös Suojelupoliisi seuraa sellaisten ryhmien ja yksilöiden toimintaa, jotka voivat muodostaa uhkan valtion turvallisuudelle.

Jyväskylän tapahtumien taustat ja mahdolliset kytkennät ääriliikkeisiin selvitetään poliisin toimesta perinpohjaisesti ja poliisitutkinnan tuloksia tullaan käsittelemään johdollani sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä tutkinnan valmistuttua.

Jokainen suomalainen on vastuussa siitä, onko meillä vihapuhetta ja väkivaltaa salliva ilmapiiri. Tehtävämme on omassa ympäristössämme vaikuttaa niin, että on mahdollista käyttää sananvapautta ja vapautta kokoontua ilman väkivallan pelkoa. Näitä oikeuksia tulee myös käyttää kunnioittaen muita. Minkään aatteen edistäminen väkivallalla ei ole hyväksyttävää.

 

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 7.2.2013.