Helsingin Sanomat (15.2.2013) uutisoi, että edustaja Sanni Grahn-Laasonen (kok) ei kannattanut kristillisdemokraattien lakialoitetta, jossa esitettiin, että lääkärit ja muut terveydenhoidon ammattilaiset voisivat vakaumukseensa vedoten kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä.  ”Ei pidä hakeutua työelämässä sellaisiin tehtäviin, joita ei lain antamissa raameissa pysty hoitamaan”, Grahn-Laasonen perusteli.

Omassa vastineessani (HS 18.2.2013) ihmettelen tätä asennetta, jossa ei kunnioiteta kansalaisten perustuslain mukaista oikeutta toteuttaa vakaumustaan tai uskontoaan. Gynekologiksi erikoistuminen on Suomessa mahdotonta, jos ei suostu abortteja suorittamaan. Vaikeisiin tilanteisiin joutuvat usein myös mahdollisia keskeytyslausuntoja kirjottavat suomalaiset terveyskeskuslääkärit tai toimenpiteissä avustavat kätilöt ja hoitajat, jotka pitävät aborttia ihmiselämän lopettamisena. Tämä on kestämätöntä. Gynekologin tai kätilön työ ei ole pelkkää abortin suorittamista, työtehtävät vaihtelevat paljon toimipisteestä riippuen. Työjärjestelyillä voitaisiin helposti turvata oikeus vakaumukseen. Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. Jos kaikissa muissa läntisen Euroopan maissa (mm Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Hollannissa jne.) omantunnonvapauden kunnioitus pystytään järjestämään, miksi se ei onnistuisi myös Suomessa?

Euroopan neuvosto edellytti päätöslauselmassaan (1763) vuonna 2010, että hoitohenkilökunnalla on oltava oikeus ilman mitään sanktioita tai syrjintää kieltäytyä tekemästä tai avustamasta abortin tai eutanasian suorittamisessa. Neuvoston jäsenmaiden tulee kehittää säädöksensä niin, että ne turvaavat henkilöstön omantunnonvapauden. Maailman lääkäriliitto samoin kuin Suomen lääkäriliitto kannattavat lääkärin oikeutta kieltäytyä vakaumuksellisesta syystä raskaudenkeskeyttämisestä.

Suhtautumista aborttiin ei voi pitää minä tahansa eettisenä valintakysymyksenä. Kysymys on poikkeuksellisen vakava ja sen vuoksi se täytyy myös erillisesti ratkaista. Lääkärin keskeinen tehtävä on elämän suojeleminen. Jos lääkäri ajattelee, että ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä, silloin hän kohtaa raskaana olevan naisen tullessa vastaanotolle kaksi potilasta. Hän kokee eettiseksi velvollisuudekseen suojella kummankin elämää ja hyvinvointia.