Vielä jokin aika sitten yksityiset vartijat hoitivat tehtäväänsä pääsääntöisesti kiertämällä ilta- ja yöaikaan teollisuuslaitoksissa. Nykyään heihin törmää yhä useammin päivällä ja siellä, missä ihmisetkin liikkuvat. Esimerkiksi kauppakeskuksissa yksityiset järjestyksenvalvojat huolehtivat järjestyksenpidosta poliisin apuna. Lisäksi valvontateknologian kehittymisen myötä esimerkiksi yrityksissä erilaiset rikosilmoitinlaitteet ja kameravalvonta ovat jo pitkään olleet arkipäivää. Viime vuosina turvallisuustekniikka on tullut entistä voimallisemmin myös koteihin.

Kaikki tämä asettaa haasteita yksityisen turvallisuusalan lainsäädännölle. Tällä hetkellä sisäasiainministeriössä valmistellaan uutta lainsäädäntöä, jossa keskeisenä hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena on nykyisen, varsin vaikeaselkoisen yksityisen turva-alan lainsäädännön selkiyttäminen. Olemme valmisteluvaiheessa pyrkineet tähän ehdottamalla alaa koskevan lainsäädännön kokoamista yhteen lakiin. Asiaa valmistellut työryhmä on päätynyt tekemään useita lainsäädäntöä selkeyttäviä ehdotuksia alan kehittämiseksi, kuten järjestyksenvalvonnan aiempaa laajempi luvanvaraistaminen. Kiinnostusta herättää varmasti myös ehdotus käyttää yksityisiä toimijoita apuna poliisin säilytystilojen vartioinnissa eräissä tapauksissa.

Riittävän viranomaisvalvonnan ohella turvallisuusalan toimijoille on taattava myös asianmukaiset toimintamahdollisuudet. Vartijoille ja järjestyksenvalvojille on lainsäädännössä annettava riittävät valtuudet, jotta he pystyvät suoriutumaan tehtävistään. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei kenenkään perusoikeuksia loukata ilman lakiin perustuvaa syytä.

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä 14.3.2013.