Vuonna 2014 YK:ssa ja EU:ssa juhlitaan perhevuotta. Perhevuodelle annettu julistus korostaa perheen merkitystä yhteiskunnan perusyksikkönä. Juuri perheissä tapahtuu kasvu ja oppiminen sosiaalisen ihmisyhteisön jäseneksi. Niissä annetaan elintärkeää hoivaa, suojaa ja huolenpitoa, niin henkistä kuin aineellista. Yhteiskunta ei voi korvata perhettä.

Perhevuoden tarkoituksena on myös tuoda esiin eri maiden hyväksi havaittuja perhepoliittisia käytäntöjä. Suomalaisiksi vahvuuksiksi voi mielestäni mainita ainakin pitkät perhevapaat sekä kattavan neuvolajärjestelmän, unohtamatta kansainvälistä huomioita niittänyttä äitiyspakkausta.

Lainsäädäntömme pyrkii mahdollistamaan perheen ja työelämän yhdistämisen. Tänä vuonna lapsiperheiden vanhempien mahdollisuus tehdä osa-aikaista työtä paranee uuden joustavan hoitorahan myötä. Tekemistä kuitenkin vielä riittää, muun muassa vanhemmuuden kulujen tasaamisessa sekä työelämän joustoissa.

Vaikka perheitä tuetaan maassamme taloudellisesti, henkinen tuki on vähäistä. Arvoympäristömme ei enää tue ihmissuhteiden pysyvyyttä. Arvomurros koettelee ennen kaikkea perheitä ja sen myötä lapsia ja nuoria, jotka perheen suojissa kasvavat. Lapsiköyhyys jatkaa yhä kasvuaan, sekin osin on seurausta perheiden rikkoutumisesta.

Eduskunta on hiljattain saanut käsiteltäväkseen hallituksen esityksen, jossa vahvistetaan perheasioiden sovittelua huoltajuusriidoissa. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Lapsiperheiden erojen jälkihoito on tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on panostaa erojen ennaltaehkäisyyn, kuten perheneuvontaan ja aviokriisin sovitteluun.

Hallituksen rakenneuudistuksen keskeinen tavoite on vahvistaa peruspalveluja ja siirtää painopistettä ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Yhteiskunnallisissa palveluissa on kahdessakymmenessä vuodessa tapahtunut kautta linjan voimakas siirtymä ennaltaehkäisevistä palveluista laitoshoitoon ja raskaampiin, kalliimpiin palveluihin. Nyt on korjausliikkeen aika.

Lapsiperheiden arkeen muutos toisi perheen omia voimavaroja tukevia palveluja, kuten kotipalvelua tai perheneuvontaa. Kun apu saadaan ajoissa, kalliit huostaanotot vähenevät. Lastensuojelun Keskusliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan ennaltaehkäisevät tukimuodot ovat jopa kymmenen kertaa huostaanottoja edullisempia. Yhden vuoden laitossijoituksen kustannuksilla voitaisiin esimerkiksi järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa tai kotipalvelua voitaisiin järjestään lähes 3000 tuntia.

Perhevuosi on hyvä hetki muistuttaa perheen yhteiskunnallisesta merkityksestä ja vahvistaa avioliiton arvostusta. Arvomurroksenkin keskellä perusasiat pysyvät ennallaan: yhteiskunta voi juuri niin hyvin kuin perheet voivat. Perheiden hyvin- tai pahoinvoinnin seuraukset näkyvät yhteiskunnassa vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Siksi perheiden hyvinvointiin tähtäävä työ on parasta työtä tulevaisuuden eteen.

Päivi Räsänen

julkaistu Kaupunkisanomissa 10.1.2014

Pelastustoimen hallintorakenne uudistuu, kun hallinnollisten alueiden eli pelastuslaitosten määrää vähennetään 22:sta yhteentoista. Uusien alueiden on määrä aloittaa toimintansa vuoden 2016 alusta ja ne noudattavat rajoiltaan pääsääntöisesti poliisin vuoden 2014 alussa voimaan tulevaa aluejakoa.
Pelastustoimen hallintokustannuksia vähennetään 7,5 miljoonalla eurolla niin, etteivät säästöt kohdistu toiminnallisiin yksiköihin. Alkuperäistä 13 miljoonan euron säästötavoitetta pienennettiin, koska hallitus tahtoi varmistaa, että muutosten myötä hälytysten vasteajat eivät pitene. Ambulanssi ja paloauto saapuvat siis jatkossa paikalle yhtä nopeasti kuin ennenkin.
Säästöt pyritään saamaan aikaan hallinnon tehostamisesta, kiinteistö- ja tietoliikennekustannuksista sekä aiempaa paremmin keskitetyistä hankinnoista. Paloasemaverkostoa ei harvenneta eikä palo- ja pelastusmiehistön määrää vähennetä.
Pelastustoimen rakenneuudistus on osa hallituksen rakennepakettia, jolla vähennetään kuntien velvoitteita miljardilla eurolla. Rakenneuudistuksessa ei ole kyse määrärahojen leikkaamisesta, vaan velvoitteiden vähentämistä, jotta kunnille jäisi enemmän väljyyttä budjetteihinsa.
Pelastustoimen vastuu säilyy kunnilla. Laki sallii kunnille hyvin vapaat kädet pelastustoimensa järjestämiseen. Toiminnan tehostuminen riippuu siis viime kädessä kuntien ja pelastuslaitosten päätöksistä. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitsemme koko toimialan ja kuntakentän hyvää yhteistyötä ja tahtoa.
Monilla pelastuslaitoksilla tehostamistoimenpiteet on jo tänä vuonna aloitettu, mikä helpottaa urakkaa. Uudistuksen yhteydessä on syytä huomioida jo tehdyt tehostamistoimet.

Kolumni on julkaistu kd-lehdessä 9.1.2014.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen 18. artiklan mukaan uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Suomen ekumeenisen neuvoston julkaisussa ”Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – suosituksia Suomelle” todetaan, että Suomi tarvitsee uskonnonvapausstrategian. Strategian laadinnassa oleellisia toimenpiteitä ovat sekä asiantuntemuksen kasvattaminen että yhteistyökumppaniverkoston kehittäminen.

Uskonnonvapaus tulkitaan joskus virheellisesti vapaudeksi uskonnosta. Tämä voi johtaa siihen, että uskonnonvapauteen liittyvät kysymykset ajautuvat marginaalin valtioiden kehitys- ja ulkopolitiikassa. Suomen tulisikin ottaa uskonnonvapausasioissa aloitteellinen rooli kansainvälisessä yhteisössä. Uskontojen välistä dialogia ja uskonnollista lukutaitoa tulee kehittää. Konkreettisia toimia uskonnonvapausstrategiassa voisivat olla uskonnonvapauden huomioiminen kriisinhallinnassa ja pilottihankkeiden perustaminen. EU:n uuden ihmisoikeusstrategian tavoitteena on terävöittää EU:n ihmisoikeustoimintaa kahdenvälisissä suhteissa sekä kansainvälisissä järjestöissä. Ihmisoikeusstrategian uskonnonvapautta koskevien suuntaviivojen toimeenpanemista on seurattava.

Uskonnonvapaus saattaa meille suomalaisille kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole. Esimerkiksi islamilaisissa maissa usein puuttuu tosiasiallinen oikeus vaihtaa uskontoa. Monissa maissa uskonnonvapaus ei toteudu, vaikka se perustuslaissa lukisikin. 84 % maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa, mutta n. 75 % elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan. Suomen tuleekin systemaattisesti reagoida ihmisoikeusrikkomuksiin.

 

Kolumni julkaistu 28.11.2013 Kd-lehdessä.

Lapsuudessani vanhemmilleen tottelematon lapsi saattoi kuulla varoituksen, että jos ei ole kiltisti, mustalaiset tulevat ja vievät. Uhkakuva nousi tänä syksynä monen mieleen, kun media uutisoi näyttävästi lapsikaappausepäilyistä Kreikassa ja Irlannissa. Moniko seurasi uutisointia enää siinä vaiheessa, kun molemmat epäilyt todettiin perättömiksi? Faktatiedot olivat vain pikku-uutisten arvoisia, ja mielikuvat jäivät elämään. Tämä on pysäyttävä esimerkki siitä, että rasismiin eivät syyllisty vain ääriryhmät.

Euroopan romanivihalla on pitkät perinteet ulottuen aina viime vuosituhannen alkupuolelta omaan aikaamme. Harvoin tulee mainituksi, että holokaustissa tuhottiin myös arviolta puoli miljoonaa romania. Sen sijaan että romanit sieppaisivat lapsia, valtaväestö orjuutti vuosisatojen ajan romanilapsia. Yhä tänään romanilapset ovat suuressa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Köyhyys ajaa romanityttöjä lapsiavioliittoihin ja prostituutioon.

Kreikassa ilmi tullut Maria-tytön tapaus raotti meille sitä äärimmäistä todellisuutta, jossa osa Euroopan väestöstä tänään elää. Vanhemmat olivat jättäneet tyttärensä toisen köyhän perheen hoiviin, koska heillä ei ollut varaa viedä häntä takaisin kotimaahansa. Romanian, Unkarin ja Bulgarian satojentuhansien suuruiset romaniyhteisöt asuvat slummeissa lähestulkoon täysin yhteiskunnan ulkopuolella.

Koulunkäynti on tie ulos köyhyydestä. Esimerkiksi Romania tarjoaa romaneille mahdollisuuden maksuttomaan koulunkäyntiin, mutta koulukirjat ja muut tarvikkeet pitäisi maksaa itse. Monen lapsen koulunkäynti estyy jo puutteellisen vaatetuksen vuoksi.

Romanien elinolojen parantaminen on Euroopan Unionin keskeisimpiä ja kipeimpiä ihmisoikeushaasteita. EU on varannut tähän työhön noin 10 miljoonaa euroa vuosittain. Tämä on vaatimaton summa, kun haasteena on koulunkäynnin, asumisen ja terveydenhuollon järjestäminen maanosan suurimmalle vähemmistölle.

Päivi Räsänen

Sisäasiainministeriö on lähettänyt tällä viikolla kolme pelastusalan asiantuntijaa Filippiinien katastrofialueelle Taclobaniin. Ensin he suuntaavat Tanskaan, jossa he liittyvät samaan avustustiimin tanskalaisten ja luxemburgilaisten kanssa. Kriisinhallintakeskus (CMC Finland) on vastannut valmiuden kartoittamisesta ja käytännön järjestelyistä. Paikan päällä tiimin tehtävänä on avustusleirin rakentaminen ja ylläpitäminen yhteistyössä IHP:n (International Humanitarian Partnership) työntekijöiden kanssa.

Myös kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli avustustyössä. Jokainen kansalainen voi osaltaan lievittää humanitääristä hätää lahjoittamalla kansalaiskeräyksiin.

Filippiinejä kohdannut myrskykatastrofi nostaa esille kysymyksen valmiuksista nopeaan avun antamiseen. Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismi luotiin 2000-luvun alussa tehostamaan yhteistyötä suurkatastrofin sattuessa. Mekanismia onkin käytetty aktiivisesti niin EU:n alueella kuin sen ulkopuolella. Esimerkiksi vuoden 2011 katastrofissa Japani pyysi yksittäisten avustustoimien sijaan koordinoitua operaatiota, mikä myös toteutui. Suomi osallistui yhteisoperaatioon toimittamalla säteilymittareista.

Pelastuspalvelu mekanismia käytetään vakavissa kriisitilanteissa, joissa sovelletaan EU:n perussopimukseen kirjattua ns. yhteisvastuulauseketta. Lauseke sisältää jäsenvaltioiden velvoitteen antaa apua toisilleen. Siihen voidaan kuitenkin vedota vasta, kun muut yhteistyöjärjestelyt on todettu riittämättömiksi.
Unionin pelastuspalvelumekanismi päivitetään vuoden 2014 alusta. Tavoitteena on luoda entistä tehokkaampia korkean valmiuden pelastusresursseja, joita voidaan lähettää myös unionin ulkopuolelle avustustehtäviin. Euroopan unionissa arvostetaan erityisesti Suomen pelastustoimen kylmien olosuhteiden osaamista.

 

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 14.11.2013.

Ankkuri-malli on Hämeenlinnassa kehitetty moniammatillinen rikoskierteen ehkäisymalli, jolla autetaan erityisesti syrjäytymisvaarassa olevia nuoria sekä puututaan perheväkivaltaan. Helsingin lisäksi malli on käytössä Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen sekä Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren poliisilaitoksilla. Sisäisen turvallisuuden ohjelma asettaa tavoitteeksi, että toimintamalli otetaan käyttöön koko maassa. Ankkuri-toiminta on myös palkittu valtakunnallisella Hyvä teko lapselle –palkinnolla.

Nuori kokee viranomaisten palvelujärjestelmän usein vaikeasti hahmotettavana. Ellei nuori saa tukea lähipiiristään, hänet saatetaan tavoittaa avun piiriin vasta, kun hän on syyllistynyt rikokseen. Tässä vaiheessa Ankkuri-toiminta kykenee osoittamaan nuorelle nopeasti sellaisia palveluja, joita hän tarvitsee rikoksista irtautuakseen. Ankkuri-mallissa kukin viranomainen tai toimija tekee omaa perustehtäväänsä, mutta yhdessä, samanaikaisesti ja toisiaan tukien. Näin toiminta on vaikuttavaa ja tehokasta.

Helsingissä MONNI-nimellä kulkevassa moniammatillisessa tiimissä on mukana neljän poliisin lisäksi neljä sosiaalityöntekijää, kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa ja osa-aikainen lääkäri. Myös nuorisotyön kanssa tehdään yhteistyötä. Tiimi on tänä vuonna käsitellyt elokuuhun mennessä jo 650 tapausta. Se on muun muassa puhutellut kaikki koulu-uhkausten tekijät. Lisäksi suuri määrä nuoria on saatettu mielenterveyspalveluiden piiriin.

Helsingin kaupungin osallistuminen Ankkuri-toimintaan myös tulevina vuosina on ensiarvoisen tärkeää. Viranomaisten voimat yhdistäen voimme parhaiten auttaa nuoria. Helsingin poliisilaitoksen johto on vedonnut kaupungin johtoon yhteistoiminnan jatkamiseksi.

 

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 7.11.2013.

Lapsiin kohdistunutta seksuaalirikollisuutta vastaan tarvitaan ponnisteluja. Lapset saattavat joutua alttiiksi tälle rikollisuudelle niin kodin piirissä kuin muissa sosiaalisissa tilanteissa. Julkisuudessa on viime päivinä käyty keskustelua myös luterilaisen kirkon sekä sen suurimman herätysliikkeen piirissä tapahtuneista hyväksikäytöistä. Tarvittaisiin myös lisää tutkimustietoa ilmiön yleisyydestä erilaisissa lasten elämänpiiriä koskettavissa tilanteissa. Seksuaalinen hyväksikäyttö, etenkin luottamus- ja riippuvuussuhteessa, on lapselle erittäin vahingoittavaa.
On mahdollista, että lukuisiin pedofiilirikoksiin syyllistyneet eivät koskaan joudu vastaamaan teoistaan oikeudessa. Syyteoikeus lasten hyväksikäytöissä vanhentuu aikaisintaan, kun uhri täyttää 28 vuotta. Tämä ei ole riittävä aikajänne siksi, että seksuaalisen hyväksikäytön uhri saattaa sulkea kokemansa väkivallan jopa vuosikymmeniksi mielestään. Jos lapsi ei kerro asiasta kenellekään, hän ei ehkä edes ymmärrä olevansa rikoksen uhri. Uhrin kokema syyllisyys ja häpeä tapahtumasta tai siihen liittyvä kiristäminen saattavat myös vaikeuttaa asian esiin ottamista.
Olen kansanedustajana jättänyt lukuisia aloitteita koskien lasten hyväksikäytöstä annettavia rangaistuksia sekä tekojen vanhentumisaikoja. Eduskuntaryhmämme vaati viimeksi elokuisessa kesäkokouksessaan vanhentumisaikojen poistamista
Vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden rikosten selvittäminen on vaikeaa ja vaatii vahvaa näyttöä. On kuitenkin tilanteita, joissa henkilö saattaa jopa tunnustaa useita rikoksia, mutta rikosten vanhentumisen johdosta häntä ei voida tuomita. Pedofiilirikoksille on järkyttävän tyypillistä, että hyväksikäytön uhri tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta. Uhrin toipumisen kannalta on tärkeää, että tapahtunut teko määritellään, tekijä tuomitaan ja uhri vapautetaan syyllisyydestä.

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 31.10.2013.

Viime viikolla julkaistiin Ei kilpailutukselle –kansalaisaloite, joka vaatii kaikkien kehitysvammaisten palvelujen jättämistä kilpailutusmenettelyn ulkopuolelle. Kehitysvammaisten oman aloitteen viesti on tärkeä: ”Kilpailuttamisessa raha ratkaisee, kehitysvammaisten sekä meidän omaistemme ja ystäviemme ääntä ei kuulla.”
Viime hallituskauden loppupuolella Kehitysvammaisten Tukiliiton saamat ilmoitukset kehitysvammaisten huonosta kohtelusta lähes kaksinkertaistuivat. Huonon palautteen yhtenä syynä oli toimintojen kilpailuttaminen. Kehitysvammaliitto on ollut huolissaan siitä, että kilpailutuksella alas saadut hinnat ja samassa yhteydessä minimiin poljettu laatu voivat heikentää kehitysvammaisten ihmisoikeuksia.
YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan vammaisilla ihmisillä on oikeus valita asuinpaikkansa ja asuinkumppaninsa, ja heillä tulee olla riittävästi palveluja, jotka tukevat osallistumista oman lähiyhteisön toimintaan. Perustuslaki edellyttää, että asuminen ja palvelut järjestetään siten, että ne edistävät kehitysvammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa.
Hyvä periaate on, että palvelut järjestetään vammaiselle henkilölle riittävän yksilöllisesti ottaen huomioon hänen elämäntilanteensa. Kilpailuttamisessa ei saa unohtaa palvelujen käyttäjiä.
Toivon, että kansalaisaloite johtaa laajaan julkiseen keskusteluun hankintalain soveltamisesta, palveluiden laadusta ja kehitysvammaisten oikeuksista. Tähän on syytä myös siksi, että EU:ssa loppuvaiheen valmistelussa oleva hankintadirektiivi tulee antamaan hankintamenettelyn valinnassa nykyistä paremmat mahdollisuudet vammaisten henkilöiden palveluiden irrottamiseen hankintalain kilpailuttamissäännöistä kansallista hankintalakia säädettäessä.
Päivi Räsänen

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 24.10.2013.

Suomi ottaa ensi vuonna 500 pakolaista, jotka etsivät turvaa Syyrian sodan ja kasvavien pakolaisleirien ahdingosta. Haluamme olla osaltamme helpottamassa ennätyksellisiin mittasuhteisiin kasvanutta inhimillistä kärsimystä. Samaan aikaan poliisilta saadun tiedon mukaan Suomessa on jo 700 henkilöä, jotka ovat saaneet maastapoistamispäätöksen, mutta heitä ei ole onnistuttu palauttamaan. Irak, Afganistan ja Somalia ovat maita, jotka ottavat vain vapaaehtoisesti sinne palaavia henkilöitä.

Tilanteen taustalla on Korkeimman hallinto-oikeuden keväällä antama päätös, jonka mukaan henkilö, joka on saanut maastapoistamispäätöksen ja jonka osalta maahanmuuttoviranomainen katsoo turvallisen paluu kotimaahan olevan mahdollista, voi pelkästään odottamalla vakiinnuttaa oleskelunsa Suomessa. Useissa EU:n jäsenvaltioissa tällaista väliaikaista oleskelua ei ole millään perusteella mahdollista muuttaa pysyväksi. On mahdollista, että tästä muodostuu vetovoimatekijä Suomeen kohdistuville perusteettomille turvapaikkahakemuksille ja pitkällä aikavälillä maahanmuuton hallittavuus vaarantuu.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen sisäministeriössä käynnistettiin lakihanke ongelman korjaamiseksi. Lisäksi aiomme vakiinnuttaa vapaaehtoisen paluun järjestelmän, jonka puitteissa suojelua saaneille henkilöille voitaisiin maksaa paluuavustusta. Neuvottelemme myös takaisinottosopimuksista, esimerkiksi Afganistanin kanssa palautusten helpottamiseksi.

Emme voi sulkea silmiämme ihmisoikeusrikkomuksilta tai maailman kriisipesäkkeissä koetulta inhimilliseltä hädältä. Maahanmuuttopolitiikan hallittavuus ja humaanius eivät poissulje toisiaan.

Päivi Räsänen
sisäministeri (kd)

 

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 17.10.2013.

Suomessa tapahtuu vuosittain alle sata väkivaltarikosta, jotka voidaan liittää väkivaltaiseen ekstremismiin. Määrä on pieni suhteessa rikosten kokonaismäärään, mutta teoilla ja niiden uhkalla voi olla suuri vaikutus koettuun arjen turvallisuuteen.

Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan ääriliikehdintää, jossa väkivaltaa perustellaan aatteella tai ideologialla. Tekojen kohteet edustavat usein ryhmää tai aatesuuntaa, jota vastaan halutaan hyökätä. Terrorismi on ilmiön äärimmäinen muoto. Sen uhka on Suomessa edelleen vähäinen, mutta meillä tehdään säännöllisesti rikoksia, joiden taustalla on väkivaltaan yllyttävä ääriajattelu. Yhteyksiä terrorismiin muualla joudutaan myös selvittämään uudella tavalla, esimerkkinä Kenian kauppakeskusisku.

Ääriliikehdinnäksi tulkittavaa toimintaa on äärioikeiston ja -vasemmiston sekä islamistien ja yksittäisten toimijoiden piirissä. Valtavirrasta poikkeava ajattelu ei ole sinänsä laitonta, kunhan se ei tukeudu laittomaan toimintaan, riko lakia tai loukkaa muiden perusoikeuksia.

Tuoreen tilannekatsauksen mukaan väkivaltaisen ekstremismin määrä on edelleen vähäinen. Huolestuttava uudempi ilmiö on joidenkin musliminuorten osallistuminen aseellisiin konflikteihin islamilaisissa maissa, kuten Syyrian sisällissotaan.
Väkivaltainen islamismi on ekstremismin muoto, joka voisi kohdistaa uhkaa valtion rakenteita kohtaan. Muista ääriliikkeistä poiketen sillä on kansainväliset toimintatavat ja tavoitteet, ja yhteiskuntaan pyritään vaikuttamaan terrorismilla. Äärioikeistolaisten ryhmien toiminta on Suomessa luonteeltaan paikallista. Äärivasemmistolaiset väkivaltaa käyttävät antifasistiset ryhmät voivat pyrkiä yhteenottoihin viranomaisten ja muiden ääriliikkeiden kanssa. Tammi-heinäkuussa 2013 poliisin tietoon tuli noin kolmekymmentä rikosta, joiden voidaan epäillä liittyvän väkivaltaiseen ekstremismiin. Selkeä enemmistö tapauksista on äärioikeistolaisten skinheadien yksin tai yhdessä tekemiä spontaaneja väkivallantekoja. Ilmeinen rasistinen motiivi on noin kolmasosassa skinheadien väkivaltarikoksista. Tarkastelussa ei ole tullut ilmi rikoksia, jotka tekijä perustelee uskonnollisilla syillä.

Suurimmassa osassa rikoksista tekijä on kantaväestöä ja teko kohdistuu kantaväestöön. Ekstremistinen väkivalta on usein virheellisesti yhdistetty lisääntyneeseen maahanmuuttoon ja yhtenäiskulttuurin murtumiseen.
Ääriryhmiin liittyvät ovat usein nuoria miehiä. Turvaa ja aikuisen läsnäoloa kaipaava nuori voi löytää ryhmästä kaipaamansa yhteisön. Jäsenyys tuo arvovaltaa muiden silmissä.

Syrjäytymisen ehkäisy, osallisuuden vahvistaminen, koulutus ja pääsy työmarkkinoille ovat keskeisiä keinoja ilmiön ennalta ehkäisyssä. Hyvä koulutusjärjestelmä ja kansalaisjärjestötoiminta, joka tarjoaa mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa, ovat syitä Suomen useita maita parempaan tilanteeseen. Yhteistyö haavoittuvimpien ryhmien kanssa toimivien viranomaisten ja järjestöjen kesken on tärkeää. Koko yhteiskunnan hyvinvointia ja turvallisuutta vahvistavia tekijöitä on syytä edelleen vaalia. Jos liikkeet saavat jalansijaa, on niistä vaikea päästä eroon.

Päivi Räsänen
sisäasiainministeri (kd)

 

Julkaistu Kaupunkisanomissa 4.10.2013.