YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen 18. artiklan mukaan uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Suomen ekumeenisen neuvoston julkaisussa ”Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – suosituksia Suomelle” todetaan, että Suomi tarvitsee uskonnonvapausstrategian. Strategian laadinnassa oleellisia toimenpiteitä ovat sekä asiantuntemuksen kasvattaminen että yhteistyökumppaniverkoston kehittäminen.

Uskonnonvapaus tulkitaan joskus virheellisesti vapaudeksi uskonnosta. Tämä voi johtaa siihen, että uskonnonvapauteen liittyvät kysymykset ajautuvat marginaalin valtioiden kehitys- ja ulkopolitiikassa. Suomen tulisikin ottaa uskonnonvapausasioissa aloitteellinen rooli kansainvälisessä yhteisössä. Uskontojen välistä dialogia ja uskonnollista lukutaitoa tulee kehittää. Konkreettisia toimia uskonnonvapausstrategiassa voisivat olla uskonnonvapauden huomioiminen kriisinhallinnassa ja pilottihankkeiden perustaminen. EU:n uuden ihmisoikeusstrategian tavoitteena on terävöittää EU:n ihmisoikeustoimintaa kahdenvälisissä suhteissa sekä kansainvälisissä järjestöissä. Ihmisoikeusstrategian uskonnonvapautta koskevien suuntaviivojen toimeenpanemista on seurattava.

Uskonnonvapaus saattaa meille suomalaisille kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole. Esimerkiksi islamilaisissa maissa usein puuttuu tosiasiallinen oikeus vaihtaa uskontoa. Monissa maissa uskonnonvapaus ei toteudu, vaikka se perustuslaissa lukisikin. 84 % maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa, mutta n. 75 % elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan. Suomen tuleekin systemaattisesti reagoida ihmisoikeusrikkomuksiin.

Kolumni julkaistu 28.11.2013 Kd-lehdessä.