YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco teki päätöksen ottaa palestiinalaisalueet järjestön täysjäseneksi äänin 107-14. Suomi asettui Venäjän, Kiinan ja Intian rintamaan äänestämään jäsenyyden puolesta.

Vastaan äänestäneiden joukossa olivat Israelin ja Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Ruotsi, Saksa, Kanada ja Australia. Äänestämättä jätti 52 maata, mukaan lukien Britannia. EU-mailla ei siis ollut mitään yhtenäistä linjaa asiaan, vaikka sitä aiemmin pidettiin tärkeänä.

Päätös tehtiin siitä huolimatta, että Unescon merkittävä rahoittaja Yhdysvallat ilmoitti sen seurauksena vetävänsä rahoituksensa Unescolta.

Palestiinan valtion profiilin nostaminen kohti itsenäistä valtiota riitaisella tavalla voi kärjistää Lähi-idän konfliktia ja estää rauhan löytymiseksi tarvittavia kompromisseja. Vakavia turvallisuusongelmia, Jerusalemin ja palestiinalaispakolaisten asemaa sekä rajalinjauksia ei ratkaista tällä menettelyllä. Edellytyksenä luottamuksen kasvamiselle on se, että israelilaiset ja palestiinalaiset sopivat kiistakysymyksistä keskenään.

Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa ilman Israelin valtion kanssa neuvoteltua rauhansopimusta. Suomen ja EU:n pitää ensisijaisesti tukea pyrkimyksiä rauhaan saamalla rauhanneuvottelut käyntiin pikaisesti.

On tärkeää, että Lähi-idän kvartetin (EU, YK, Venäjä ja Yhdysvallat) palestiinalaisille asettamat ehdot toteutuvat. Terrorismista tulee luopua, Israelin valtio tunnustaa ja aiempia sopimuksia kunnioittaa. Suomi oli tässä äänestyksessä väärässä rintamassa.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Käytännössä presidentin asema tässä on edelleen hyvin vahva. Kysymys Palestiinan valtiollisesta tunnustamisesta jää todennäköisesti keväällä valittavan presidentin kaudelle.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 3.11.2011 

Kristillisdemokraattien tulee asettaa presidentinvaaleihin oma ehdokas. Kynttilää ei ole syytä laittaa vakan alle tässäkään haasteessa. Puolueestamme löytyy osaamista ja tarvittavia taitoja valtakunnan ykköstehtävään. Kokkolan puoluekokous linjasi, että puolue ei asetu tukemaan toisen puolueen ehdokasta. Päätöksen tekeminen oman ehdokkaan asettamisesta valtuutettiin puoluevaltuustolle, joka kokoontuu Helsingissä 26.11.

Presidentinvaalit merkitsevät lähikuukausina käytävää keskustelua ulkopolitiikasta, Suomen suunnasta maailman kansojen joukossa. Näissä vaaleissa vain yksi ehdokas voi voittaa. Voittoa toki tulee lähteä omalle ehdokkaallemme hakemaan. Demokratiassa on kuitenkin tärkeää myös tarjota vaihtoehtoja ja haastajia.

Kansalaiset arvostavat presidentti-instituutiota ainakin äänestysaktiivisuuden perusteella arvioituna.

Valtaoikeuksien kaventamisesta huolimatta tasavallan presidentillä on edelleen keskeinen asema ulkopolitiikan johdossa. Presidentinvaalikeskusteluissa tulisikin keskittyä ehdokkaan näkemyksiin ulkopolitiikasta. Nostaisiko ehdokas valtiovierailulla esiin kysymykset ihmisoikeuksista, sananvapaudesta tai uskonnonvapaudesta? Miten ehdokas suhtautuu Pohjois-Afrikan levottomuuksiin tai Lähi-idän kriisiin?

Presidentti käyttää Suomen ääntä kansainvälisillä areenoilla, esimerkiksi YK:ssa. Syyskuun täysistunnossa puhunut presidentti Halonen kiirehti päätöstä Palestiinan valtion syntymiseksi. Kristillisdemokraatit taas korostavat osapuolten paluuta neuvottelupöytään.

Presidentillä on monessa maassa erittäin vahva asema. Siksi Suomen tasavallan presidentti nauttii suurta arvostusta valtiovierailuillaan. Presidentti onkin vahva valttikortti Suomen ulkomaankaupan edistämisessä, vientiyrittäjyyden tukemisessa ja universaalien ihmisoikeuksien puolustamisessa. Mitat täyttävää ehdokasta tarvitaan.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 27.10.2011

Osallistuin Aasian ja Euroopan maiden yhteistyöorganisaation järjestämään ASEM Interfaith dialogue-konferenssiin Filippiineillä Suomen delegaation vetäjänä. Erityisteemana tällä kertaa olivat maahanmuuttajat ja uskonnonvapaus. Suomen rooli oli näkyvä, sillä toimimme Filippiinien tukena toisena isäntämaana.

Filippiinit poikkeaa aasialaisten valtioiden keskellä kristinuskon vahvan vaikutuksen vuoksi. N. 80 prosenttia väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon ja 10 prosenttia muihin kirkkokuntiin. Uskonnollisuus näkyy katukuvassakin. Kadulla vastaan tuli tavallisia vuorobusseja, joiden tuulilasin päällä luki sanat ”God is love”, ”Jumala on rakkaus”. Evankelikaaliset kirkot elävät vahvan nousun aikaa. Kävimme tutustumassa muutaman vuoden vanhaan kirkkoon, jonka suuri jumalanpalvelussali täyttyy äärilleen joka sunnuntai järjestetyistä kuudesta jumalanpalveluksesta. Valtaosa seurakuntalaisista on nuoria, parikymppisiä opiskelijoita. Myös katolisten kirkkojen messut täyttyvät seurakuntalaisista.

Kokouksessa painotettiin uskonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan. Uskonnollinen yhteisö merkitsee sosiaalista verkostoa, jossa maahanmuuttajat voivat luontevasti solmia ystävyyksiä kantaväestön kanssa.

Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, jonka puolustaminen on haasteellista tänä aikana. Uskonnonvapaus merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa. Joka päivä useita satoja kristittyjä menettää henkensä uskonsa vuoksi. Erityisesti on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa. Filippiinien kokouksen julkilausumaan ehdotettu kirjaus tästä ei onnistunut muutamien maiden vastustuksen vuoksi. Uskonnonvapautta on syytä eri foorumeilla voimakkaasti puolustaa.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 20.10.2011.

Eduskunta aloitti hallituksen ensimmäisen budjettiesityksen käsittelyn. Maamme on vaikeiden haasteiden keskellä. Valtion velkaantuminen on saatava kuriin. Nyt tehdyt päätökset 2,5 miljardin euron tasapainotuksesta merkitsevät kipeitä leikkauksia ja veronkorotuksia.

Ympäröivä kansainvälinen talousympäristö on poikkeuksellisen epävarma. Euroalueen velkaantuminen, erityisesti eteläisen Euroopan maissa, uhkaa syöstä rahoitusmarkkinat kaaokseen, joka pahimmillaan merkitsisi myös Suomessa rajua konkurssiaaltoa ja työttömyyttä. Puolueena emme olleet viemässä Suomea euroon ja nyt nähty kehitys osoittaa, että varoituksemme euroalueen valuvioista oli oikea. Ilman yhteisvaluuttaakin valtioiden taloudet ovat yhä riippuvampia toisistaan. Tässä tilanteessa on etsittävä ratkaisuja, joilla voidaan minimoida suomalaiselle veronmaksajalle koituvat vahingot.

Valtion talouden tasapainottamisen lisäksi kohtaamme pidemmän aikavälin kestävyysvajeen haasteen. Työikäisen väestön osuuden supistuessa ja palvelutarpeen kasvaessa joudumme etsimään rakenteellisia keinoja lisätä työn tuottavuutta: työuria on pidennettävä, työkykyä vahvistettava, painopistettä on siirrettävä hallinnosta suorittavaan työhön.

Näissä haasteissa vaikutusmahdollisuutemme ovat merkittävästi paremmat hallituksesta käsin kuin pienenä oppositiopuolueena. Suuri osa vaikuttamisesta on toki näkymätöntä, olemme esimerkiksi pystyneet torjumaan monia vahingollisia leikkauskohteita, vaikkapa kotihoidontuen leikkauksen. Olemme pystyneet palauttamaan jo evätyt rahankeräysluvat uskonnollisille yhdistyksille ja lykkäämään Romanian ja Bulgarian Schengen-jäsenyyden sekä varmistamaan vanhuspalvelulain ja nuorisotakuun. Pystyimme estämään hallitusohjelmasta ehdotuksen avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Jos nyt lähtisimme hallituksesta, tuo lakiesitys tulisi hallituksen toimesta ja menisi läpi varmuudella.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 13.10.2011.

Toimi Kankaanniemen siirto sitoutumattomaksi oli ikävä yllätys. Aloitin 16 vuotta sitten edustajana hänen toimiessaan puolueen puheenjohtajana. Näiden vuosien ajan olen saanut paljon tukea ja neuvoja Toimilta. Keskinäinen luottamus on kantanut vaikeissakin tilanteissa. Hän oli myös keskeisesti mukana hallitusneuvotteluissa. Neuvotteluiden aikana hän ei missään vaiheessa ilmaissut arvostelua hallitusohjelman linjauksia kohtaan. Hän ei ole ottanut sen jälkeen kertaakaan yhteyttä siinä tarkoituksessa, että olisi vedonnut toisenlaisen linjauksen puolesta. Mutta ymmärrän, että eduskunnasta tippuminen on kova isku vuosikymmeniä politiikan keskiössä uurastaneelle poliitikolle.

Kankaanniemen kritiikki kohdistui EU- ja kuntapolitiikkaan. Näillä sektoreilla ei eletä helppoja aikoja. Viime viikon ERVV-päätöksellä ei yhtään euroa vielä suomalaista rahaa tukipaketteihin sidottu. Päätöksen tavoitteena oli rauhoittaa epäluottamuksen kierrettä markkinoilla. Tuskinpa kukaan haluaa hallitsematonta euroalueen romahdusta, joka merkitsisi myös Suomessa rajun konkurssiaallon ja työttömyyden uhkaa. ERVV:n käyttäminen jonkun euromaan lainamuotoiseen tukeen edellyttäisi erillistä päätöstä eduskunnassa. Hallitussopimuksen mukaan tukea annetaan vain, jos Suomi saa riskiä vastaavan vakuuden takausosuudelleen. Tämä oli täsmälleen se linja, jota ajoimme yhdessä Toimin kanssa viime kaudella oppositiossa Irlannin tukipaketista päätettäessä. Liitovaltiokehitystä emme edistä.

Kuntauudistus on hallituksen keskeinen keino kaventaa tulevien vuosikymmenten talouden kestävyysvajetta. Kuntien kuuleminen ja saaminen mukaan uudistukseen on tärkeää. Kuntauudistuksen ydintavoitteena on turvata lähipalvelut ja suora lähidemokratia rakenteita ja hallintoa keventämällä. Niin kunta- kuin EU-politiikassa puolueestamme löytyy erilaisia näkemyksiä. Hallitukseen menon kynnyskysymykseksi ei kumpikaan osa-alue noussut. Puolue edellytti vaalien edellä hallitukseen menon ehdoiksi vanhuspalvelu- ja nuorten yhteiskuntatakuulakeja.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 6.10.2011.

Bulgaria ja Romania liittyivät EU:n jäseniksi vuoden 2007 alussa. Jäsenyyden edellytyksiä katsottiin tuolloin valitettavasti läpi sormien. Vakavimmat puutteet näkyivät tuomioistuinlaitoksessa ja korruption torjunnassa.

Päätöksen jälkeen perustettiin mekanismi (CVM), jonka kautta komissio ja neuvosto voivat valvoa maita. Ongelmana on kuitenkin se, että havaitut puutteet eivät tuota mitään sanktioita tai kannustimia. Käytännössä suurin motivoija on ollut CVM-prosessin poliittinen kytkeytyminen päätökseen maiden Schengen-jäsenyydestä.

Suomen kanta on ollut johdonmukainen. Eduskunta on edellyttänyt, että oikeuslaitoksen puutteet on korjattava, ennen kuin liittyminen Schengenin alueeseen täysimääräisesti on mahdollista. Huomiota on kiinnitetty myös vähemmistöjen kohteluun ja ihmisarvoisen elämän edellytyksiin. Huono ihmisoikeustilanne on johtanut siihen, että ihmisiä on joutunut lähtemään mainituista maista hakemaan turvapaikkaa tai kerjäämään muualle Eurooppaan.

Kesällä julkaistussa CVM-raportissa todettiin molempien maiden osalta edistymistä, mutta edelleen vakavia puutteita. Suomen hallituksen ja eduskunnan johtopäätös oli selkeä. Vaikka molemmat maat täyttävät varsinaiset Schengen-kriteerit, laajempi tarkastelu ei tue pikaista rajojen avaamista. Kyse on luottamuksesta. Tekniset valmiudet eivät riitä, jos emme voi vakuuttua siitä, ettei rajavalvojia voida lahjoa.

Vapaan liikkuvuuden alueen turvallisuuden kannalta on viisasta kannustaa Romaniaa ja Bulgariaa ponnisteluihin, jotta liittyminen olisi mahdollista. Seuraava luonteva tarkasteluajankohta sijoittuu ensi kevääseen, jolloin odotetaan komission väliraporttia.

Vapaa liikkuvuus on EU:n perusarvo, joka pohjautuu luottamukseen. Jotta voimme tulevaisuudessakin nauttia vaivattomasta liikkumisesta yli rajojen, on varmistettava, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 29.9.2011. 

Valtion talouden tasapainottaminen ja kestävyysvajeen supistaminen ovat istuvan hallituksen tärkeimpiä haasteita. Pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää. Nuorten syrjäytyminen sekä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat merkitsevät suuria kustannuksia yhteiskunnalle ja vaikeuttavat kestävyysvajeen ratkaisua.

Sosiaalibarometri 2010 osoittaa, että on ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi on jäänyt pysyvästi muita heikommaksi. Näitä ryhmiä ovat pitkäaikaistyöttömät sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät. Uudeksi ryhmäksi näyttävät muodostuvan työttömät tai kouluttautumattomat nuoret. Syrjäytyminen on jokaiselle yksilölle tragedia, mutta se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia niistä, joilla ei ole 25-vuotiaana työtä, perusasteen jälkeistä tutkintoa, eikä keskeneräisiä opintoja, näyttää jäävän lopullisesti ilman jatkokoulutusta. Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

Hallitusohjelman nuorten yhteiskuntatakuu on tae siitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ- harjoittelu-, opiskelu-, työpaja-, tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Säästöohjelmasta huolimatta nuorten työllisyyttä parannetaan 60 miljoonan vuosittaisella panostuksella sekä perusturvaa yli 300 miljoonalla. Syrjäytymisen ehkäisy tarvitsee viranomaisten lisäksi koko kansalaisyhteiskunnan vastuun. Järjestöt ja seurakunnat voivat tukea perheitä kasvatustyössä sekä nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä.

 

kolumni on julkaistu kd-lehdessä  15.9.2011.

Poliisin tietoon tuli vuonna 2010 yhteensä 21 162 rattijuopumusta. Näistä 9 916 oli ns. tavallisia ja 11 246 törkeitä rattijuopumuksia.

Rattijuopumustapauksissa kuolee tai loukkaantuu vuosittain yli tuhat henkilöä. Joka neljäs tieliikenteessä menehtyneistä johtuu rattijuopumuksesta. Kuolleista joka kolmas ja loukkaantuneista 40 prosenttia on 15-24-vuotiaita.

Rattijuopumusrikokset ovat suurelta osin varsin yksinkertaisia ja selviä rikosoikeudellisesti. Tällaisena voidaan pitää tapauksia, joissa poliisi pysäyttää moottoriajoneuvon suoraan ajosta ja kuljettajan hengitysilman alkoholipitoisuus todetaan tarkkuusalkometrillä tai veren alkoholipitoisuus on verikokeen tuloksen perusteella yli sallitun, taikka verestä löytyy huumausainetta. Rattijuopumusrikoksen toteamisen jälkeen poliisi siirtää tapauksen syyttäjälle ja sieltä oikeuslaitoksen käsiteltäväksi.

Selvät ratti-juopumustapaukset voitaisiin hoitaa suoraan rangaistusmääräysmenettelyssä ja ajokielto poliisin ajo-oikeuspäätöksellä niin, että syyttäjät ja tuomioistuimet eivät turhaan kuormittuisi. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että poliisin toimesta, aivan kuten esimerkiksi ylinopeuksissa, määrättäisiin poliisiautossa sekä sakko että ajokielto ja asia olisi loppuun käsitelty, ellei rattijuopumuksesta kiinni jäänyt riitauttaisi asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Menettelyn mahdollisesta muutoksesta saavutettaisiin merkittäviä henkilötyövuosien säästöjä syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuinlaitoksessa. Tällä on merkitystä myös oikeusprosessien yleiseen kestoon lyhentävästi, kun suuri joukko rikoksia ei päätyisi tuomioistuimeen. Poliisin kohdalla tämä merkitsisi tarvetta tarkkuusalkometrien hankintaan poliisiautoihin, mutta samalla se tehostaisi myös poliisin työtä.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 8.9.2011.