YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco teki päätöksen ottaa palestiinalaisalueet järjestön täysjäseneksi äänin 107-14. Suomi asettui Venäjän, Kiinan ja Intian rintamaan äänestämään jäsenyyden puolesta.

Vastaan äänestäneiden joukossa olivat Israelin ja Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Ruotsi, Saksa, Kanada ja Australia. Äänestämättä jätti 52 maata, mukaan lukien Britannia. EU-mailla ei siis ollut mitään yhtenäistä linjaa asiaan, vaikka sitä aiemmin pidettiin tärkeänä.

Päätös tehtiin siitä huolimatta, että Unescon merkittävä rahoittaja Yhdysvallat ilmoitti sen seurauksena vetävänsä rahoituksensa Unescolta.

Palestiinan valtion profiilin nostaminen kohti itsenäistä valtiota riitaisella tavalla voi kärjistää Lähi-idän konfliktia ja estää rauhan löytymiseksi tarvittavia kompromisseja. Vakavia turvallisuusongelmia, Jerusalemin ja palestiinalaispakolaisten asemaa sekä rajalinjauksia ei ratkaista tällä menettelyllä. Edellytyksenä luottamuksen kasvamiselle on se, että israelilaiset ja palestiinalaiset sopivat kiistakysymyksistä keskenään.

Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa ilman Israelin valtion kanssa neuvoteltua rauhansopimusta. Suomen ja EU:n pitää ensisijaisesti tukea pyrkimyksiä rauhaan saamalla rauhanneuvottelut käyntiin pikaisesti.

On tärkeää, että Lähi-idän kvartetin (EU, YK, Venäjä ja Yhdysvallat) palestiinalaisille asettamat ehdot toteutuvat. Terrorismista tulee luopua, Israelin valtio tunnustaa ja aiempia sopimuksia kunnioittaa. Suomi oli tässä äänestyksessä väärässä rintamassa.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Käytännössä presidentin asema tässä on edelleen hyvin vahva. Kysymys Palestiinan valtiollisesta tunnustamisesta jää todennäköisesti keväällä valittavan presidentin kaudelle.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 3.11.2011