Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Arvoisa juhlayleisö,

Kiitän lämpimästi kutsusta tulla puhumaan juhlaanne. Pelastuslaitoksen arki on työtä ja puurtamista, mutta nyt on juhlan aika.

Hyvät kuulijat,

Hallitusohjelmaan on kirjattu useita pelastusalaa joko suoraan tai välillisesti koskevia tavoitteita. Olemme käynnistäneet sisäministeriön johdolla muun muassa kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman. Tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Ohjelma perustuu laajaan turvallisuuskäsitteeseen, jonka mukaan turvallisuus syntyy usean hallinnonalan sekä kansalaisyhteiskunnan hyvällä yhteistyöllä.  Turvallisuutta edistävät esimerkiksi turvallinen asuinympäristö ja avun saanti silloin, kun sitä tarvitaan. Osa turvallista ympäristöä on myös varautuminen suuronnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin. Paloasema on yksi keskeisiä turvallisuutta luovia maamerkkejä rakennuksena, erityisesti siksi, että kaupunkilaiset tietävät tästä talosta löytyvän todellista apua hätätilanteisiin. Arjen perusturvallisuutta rakentaa myös se ennaltaehkäisevä työ, jota pelastusalan ammattilaiset tekevät.

Kahdesta aiemmasta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta on jo kokemuksia. Toisessa ohjelmassa yhtenä kokonaisuutena on ollut kaupunkien turvallisuusohjelma. Tämän hankkeen toteuttamista ohjaavassa ohjausryhmässä oli mukana myös Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson.

Ilmastonmuutoksen myötä myrskyjen ja tulvien aiheuttamat onnettomuudet ovat lisääntymässä ja niiden aiheuttamat vahingot ovat vakavampia kuin aiemmin. Pelastustoiminta myrsky- ja tulvatilanteissa edellyttää useiden viranomaisten ja muiden tahojen osallistumista pelastustoimintaan ja vahinkojen jälkien korjaamiseen. Kokemukset viime vuoden heinä-elokuun myrskyistä ovat muistissa ja ne koskettivat myös Keski-Suomen pelastuslaitosta hyvin konkreettisesti.

Onnettomuustutkintakeskus suosittaa raportissaan vuoden 2010 kesämyrskyistä muun muassa parempaa varautumista ja tiedonkulun varmistamista laajoissa häiriötilanteissa. Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti pelastuslaitosten tulee varautua entistä tehokkaammin ja suunnitelmallisemmin erilaisiin häiriötilanteisiin. Yhtenä osana tätä parempaa varautumista on aluehallintovirasto roolin kehittäminen yhteisessä varautumisessa. Avien rooli on koordinoida ja huolehtia siitä, että pelastuslaitosten valmiussuunnitelmat ovat toimivia ja muodostavat muiden viranomaisten suunnitelmien kanssa kokonaisuuden. Sisäministeriö on käynnistänyt aluehallinnon yhteistä varautumista poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin koordinoivan hankkeen.

Hyvä juhlayleisö,

Tulemme liian harvoin ajatelleeksi sitä, että pelastusalalla toimivat ammattilaiset tekevät työtä, jossa he asettavat oman turvallisuuteensa koetteelle meidän muiden turvallisuuden puolesta. Ammattinsa osaava pelastusalan ammattilainen ei toki ota turhia riskejä, mutta voi silti joutua vaaratilanteisiin. Kiitän erityisesti teitä tänään siitä, että tahdotte työskennellä raskaalla ja vastuullisella alalla. Samalla haluan kiittää teidän vanhempianne, puolisoitanne ja muuta lähipiiriänne siitä, että he omalta osaltaan kantavat yhteisen turvallisuuden vastuuta teidän rinnallanne. Sen vastuun kantamista on myös elää arkea muistaen, että itselle rakas ihminen joutuu työssään vaaratilanteisiin.

Arvoisat kuulijat,

Uudistettu pelastuslaki tuli voimaan tämän vuoden heinäkuussa. Sen mukaan ennalta ehkäisevä toiminta perustuu jatkossa entistä painokkaammin alueelliseen riskien arviointiin. Toimintamenetelmät ovat aikaisempaa enemmän pelastuslaitosten itsensä valittavissa.

Tavallisen avuntarvitsijan asemaan tulee vaikuttamaan pelastuslain myötä valmisteltava aiempaa asiakaslähtöisempi toimintavalmiusohje, joka on merkittävin pelastustoimintaa ohjaava asiakirja. Ohjeessa toimintavalmiusaika määritetään uudelleen siten, että jatkossa aletaan mitata todellista avun saantiaikaa eli sitä aikaa, joka kuluu avun saamiseen soitosta hätäkeskukseen. Uudistuksen johdosta palokuntien toimintatavat muuttuvat nykyiseen verrattuna ainakin siltä osin, että on luotava selkeät toimintatavat, milloin ensitoimenpiteet katsotaan tehdyiksi ja tehokas pelastustoiminta alkaneeksi.

Uudessa laissa korostetaan vapaaehtoistoiminnan tärkeyttä. Vapaaehtoisuuteen perustuva sopimuspalokuntatoiminta ja sivutoimisen sopimushenkilöstön käyttö on välttämätöntä tehokkaan pelastustoiminnan järjestämiseksi. Taajaan asutuilla alueilla sopimuspalokunnat muodostavat päätoimista henkilöstöä tukevan reservin. Vastuu pelastustoimesta ja varsinkin sen toimintaorganisaation ylläpitämisestä kuuluu pelastuslaitoksia ylläpitäville kunnille. Niinpä valtaosa sopimuspalokuntia koskevista ratkaisuista on kuntien ja asianomaisten pelastuslaitosten johdon päätöksistä ja toimintalinjauksista riippuvia. Vapaaehtoisen palokuntatoiminnan jatkuvuuden turvaaminen vastaisuudessakin edellyttää laajaa yhteistyötä eri viranomaisten ja alalla toimivien järjestöjen kesken.

Viime vuoden huhtikuun alussa tuli voimaan tärkeä paloturvallisuuteen liittyvä lakimuutos. Maassamme voi kaupata enää vain niin sanottuja itsestään sammuvia savukkeita. Tässä olemme ensimmäisenä Euroopassa ja neljäntenä koko maailmassa näyttämässä mallia muille tulipalojen todennäköisyyden pienentämisessä. Odotamme kiinnostuksella missä määrin tupakasta aiheutuneiden palokuolemien ja tulipalojen määrä kääntyy laskuun. Ensimmäiset tilastotiedot näyttävät hyvin lupaavilta.

Väestön ikääntyminen, muistisairauksien yleistymisen ja yksinasuvien vanhusten määrän kasvu aiheuttavat omat paloturvallisuusriskinsä asumismuodosta riippumatta. Tulemme tarvitsemaan uusia innovaatioita myös vanhusten paloturvallisuuden lisäämiseksi.

Viime hallituskaudella aloitettu hätäkeskusuudistus on puhututtanut paljon. Hätäkeskuslaitoksen visio on, että Suomessa toimii vuoteen 2015 mennessä yhtenäinen, verkottunut ja luotettava valtakunnallinen Hätäkeskuslaitos, joka ensimmäisenä lenkkinä vastaa avuntarpeeseen viipymättä ja ammattitaitoisesti. Uudistuksen tavoitteena on turvata tasapuoliset ja laadukkaammat palvelut väestölle ja hätäkeskuspalveluja käyttäville viranomaisille koko maassa, tasata henkilöstön työkuormaa ja täten lisätä työssä jaksamista. Tarkoitus on parantaa hätäkeskusten toimintavarmuutta ja kriisinsietokykyä verkottamalla hätäkeskukset ja yhdenmukaistamalla toimintamallit. Uudistuksella myös parannetaan palvelutasoa molemmilla kansalliskielillä. Valitettavasti näihin tavoitteisiin pääseminen annetuissa taloudellisissa rajoissa merkitsee hätäkeskusten määrän vähentämistä.

Hyvät kuulijat,

Jyväskylä on kirjallisuuskaupunki ja tahdon lukea teille kuvauksen eräästä suomalaisuuden tunnetuimmasta tulipalosta.

”Sitäpä nousi nyt yleinen kärhämä, jonka vilinässä palava päre viskattiin parvelta alas laattialle. siellä se pian, veljesten huomaamatta, viritti olkihin vilkkahan tulen. Niin kuin rinki veden pinnalla leviää tasan ja nopeasti kaikkialle, niinmyös tulen kirkas pyörö yhä suureni laattialla. Ulettui se korkeammalle yhä ja tuikkieli jo parven permantoa, ennen kuin huoneen asujamet äkkäsivät allansa vaaran. Mutta myöhään sen äkkäsivät, ehtiäksensä pelastamaan muuta kuin omat henkensä ja elikkojen, jotka löytyivät pirtissä. Laajalta jo aaltoilivat liekit, ja suuri oli hätä ja temmellys.” (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä)

Impivaara paloi maan tasalle, mutta Jukolan veljeksissä oli sen verran orastavaa palokuntalaisjärkeä, että ihmishenget ja eläimet onnistuttiin säästämään. Noihin aikoihin itse asiassa perustettiin Suomen ensimmäinen palokunta vapaaehtoispohjalta. Tuttua tuossa Impivaaran palossa tänäänkin on alkoholin yhteys tulipaloihin. Nimittäin yli puolet tulipaloissa kuolleista on päihdyksissä tapaturmahetkellä.

Entisaikojen palojen rajuuteen vaikuttivat osaltaan paitsi sammutusvälineiden heikkous myös niiden suoranainen puute. Kuten nyt, myös jo menneinä aikoina, osattiin varautua tähän puutteeseen koulutuksella.

Kerrotaan, että savusuojainvälineiden uupuessa miehiä yritettiin kouluttaa sietämään savua istuttamalla heitä savuisessa saunassa, jossa pelti oli kiinni, ja vakuuttamalla, että kyllä kunnon palomies savussa oppii olemaan. Vielä 1920-luvulla palomiehistön työaika oli neljä vuorokautta, jonka jälkeen vapaata oli noin 15 tuntia. Käytännössä siis palomiehet asuivat paloasemalla.

Pelastushenkilöstön työkyvystä ja työhyvinvoinnista pidetään tänään aiempaa parempaa huolta. Kehittämistyön tavoitteena on, että palomiesten uran jatkuminen eläkeikään asti on mahdollista ja palomiehen uran aikana kertynyttä kokemusta arvostavaa. Työhyvinvoinnin parantamiseksi tähdätään monipuolisin toimenpitein. Tavoitteena pitää olla varhaisen välittämisen malli, jossa mahdollisiin työyhteisö- tai henkilökohtaisiin ongelmiin puututaan jo siinä vaiheessa, kun työkyky ei ole vielä pysyvästi heikentynyt. Työurien pidentäminen ja uuden pelastuslain vaatimus, että pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan henkilöstöön kuuluvan pelastustoimintaan osallistuvan henkilön tulee ylläpitää tehtäviensä edellyttämiä perustaitoja ja kuntoa onnistuvat vain työhyvinvointiin panostamalla.

Hyvät ja modernit sekä käyttöön soveltuvat tilat on yksi merkittävimmistä työhyvinvointia parantavista asioista. Tänään vihittävän keskuspaloaseman lisäksi Vaajakoskelle on valmistumassa sivupaloasema ja ymmärtääkseni käynnistyslupaa odotetaan myös Seppälän sivupaloasemalle.

Arvoisa juhlayleisö,

Toivon omasta puolestani sekä sisäasiainministeriön puolesta onnea Keski-Suomen pelastuslaitoksen Jyväskylän uudelle keskuspaloasemalle. Toivon, että paloasema tulee palvelemaan palomiehiä ja erityisesti avuntarvitsijoita pitkälle tulevaisuuteen mahdollisimman tehokkaasti.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhlapäivää!