Poliittisten nuorisojärjestöjen tukien myöntämisperusteet ovat mahdollistaneet epäterveen kikkailun tekaistuilla jäsenlistoilla. Kuolleet listat eivät kerro toiminnan laajuudesta, jota kuitenkin käytetään perusteluna tukien
myöntämiselle. Poliittisten jäsenrekisterien arkaluontoisuuden vuoksi niiden tarkistaminenkin näyttää hankalalta. Tällä hetkellä eduskuntapuolueiden välillä on kymmenkertaisia eroja siinä, minkä suuruisia tukia niiden nuorisojärjestöt saavat. Erot eivät ole missään suhteessa puolueiden nuorisotoiminnan todelliseen aktiivisuuteen. Järjestelmää on uudistettava niin, että puolueiden parlamentaariset voimasuhteet muodostavat perustan tukien myöntämiselle.
Ajankohtaista
RSSKirkolliskokouspuhe
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Kirkolliskokous ti 8.5.2012 klo 14
Turun kristillinen opisto
Herra arkkipiispa
arvoisat kirkolliskokouksen jäsenet
hyvät kuulijat
”Rakastatko sinä Jeesusta?” Viisivuotias tyttö pysäytti pyhäkoulumatkallaan vastaan pyöräilevän vankilanjohtajan esittäen kysymyksen. Tilanteesta häkeltynyt johtaja otti yhteyden tytön äitiin kehottaen harkitsemaan, olisiko syytä ottaa tyttö pois pyhäkoulusta. Äiti ei säikähtänyt, vaan antoi pyhäkoulun jatkua.
Äitini on kertonut tämän tapauksen omasta lapsuudestani. En itse sitä muista, sen sijaan muistan vaikuttavat kotiseurakuntani pyhäkouluhetket, joita sunnuntaisin piti vuorotellen kaksi miestä, sikalanhoitaja ja työmestari. He saattoivat tulla vankilasta kesken työpäivän sikalanhajuisena, saappaat jalassa pitämään kylän lapsille pyhäkoulua. Olen kiitollinen sille elämäni perustalle, jonka sain seurakuntani kautta.
Kirkon ydintehtävä toteutuu siellä, missä kohdataan ihmisiä ja pidetään esillä kirkon ydinsanomaa. Tätä tehtäväänsä toteuttaessaan kirkot ja kristilliset järjestöt vaikuttavat paitsi yksilöiden koko elämänkaareen, myös yhteiskunnan vakauteen, turvallisuuteen ja talouteen paljon syvemmin kuin usein osaamme ajatella. Kestävät arvot ja elämän mielekkyys ovat koko hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Etiikka ei synny tyhjiössä. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä maailman katsomuksellisesti määrittelemään.
Bästa kyrkomötesdelegater!
Kyrkans centrala uppgift förverkligas där man möter människor och håller framme kyrkans centrala budskap. När kyrkan och de kristna organisationerna förverkligar den uppgiften påverkar de inte bara individens liv utan också på samhällets stabilitet, säkerhet och ekonomi på ett mycket större sätt än man ofta tänker sig.
Tänä keväänä on muisteltu 100 vuotta sitten uponneen Titanicin kohtaloa. Blogisti Harry Reeder muistutti, että toisin kuin aiheesta kertovassa elokuvassa esitetään, todellisuudessa yläluokkaisetkin miehet uhrasivat elämänsä naisten ja lasten puolesta, joista enemmistö oli palvelijoita ja kotiapulaisia. Suuronnettomuutta seuraavien päivien aikana analyyseissa toistuvasti esitettiin yksi kysymys: ”Miksi he uhrautuivat?” Vastaukseksi nostettiin kristillinen hyve uhrautuvaisuudesta ja Raamatusta nousevat opetukset Kristuksen uhrautuvan esikuvan mukaisista miehen velvollisuuksista suhteessa naisiin ja lapsiin. Hän kysyy, voisivatko samat hyveet toteutua narsistisessa kulttuurissamme, jonka tunnusmerkkeinä ovat itsekeskeisyys, mielihyvien hakeminen sekä oman itsensä ylentäminen?
Rehellisyys ja työmoraali ovat edellytyksenä sille, että saamme verotuloja, joilla hyvinvointia voidaan ylläpitää. Tasapainoiset perheet, kestävät avioliitot ja vastuullinen vanhemmuus ovat edellytyksiä lasten ja nuorten kehitykselle. Yhden nuoren syrjäytymisen ehkäisy aiheuttaa yli miljoonan euron säästön yhteiskunnalle koituvissa kustannuksissa.
Lutherin terävät sanat osuvat ajallemme: ”Mitä hyötyä olisi siitä, että omistaisimme ja tekisimme kaiken muun ja olisimme kuin pelkkiä pyhimyksiä, jos jättäisimme suorittamatta sen, minkä vuoksi pääasiallisesti elämme, nimittäin nuorison hoidon? Luulen myös, ettei mikään ulkonainen synti paina maailmaa Jumalan edessä niin raskaana ja ansaitse niin hirveää rangaistusta kuin juuri se, jonka teemme jättäessämme lapset vaille kasvatusta.”
Suomessa on yli 30 000 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Heitä ei näy missään tilastoissa. Väestön ikääntyessä pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää ja terveempää. Vuoteen 2020 mennessä Suomeen tarvitaan runsaat 150 000 uutta työntekijää.
Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa.
Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käynnisti tammikuussa selvityksen perhe- ja lastensurmista, joiden määrä on viimeisen vuoden aikana noussut hälyttävästi. Perhe- ja lastensurmat käydään yksitellen läpi vuodesta 2003 lähtien ja etsien tietoa siitä, miten viranomaiset tai muut tahot voisivat ennalta ehkäistä tapahtumia.
Syrjäytymisen ehkäisy on hallituksen keskeinen tavoite ja kärkihankkeena nuorten yhteiskuntatakuu, jolla jokaiselle nuorelle turvataan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Tässä työssä tarvitsemme koko yhteiskunnan yhteistä tahtotilaa ja talkoohenkeä, myös kirkon osallistumista hankkeeseen. Yhteistyön muotoja tullaan rakentamaan kuluvan vuoden aikana.
Kirkolla on vahva ja arvostettu rooli perheiden tukemisessa, perheneuvonnassa ja ennaltaehkäisevässä lapsi- ja nuorisotyössä. Järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt voivat tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä. Hyvässäkään taloudellisessa tilanteessa viranomaiset eivät voi vastata hyvinvoinnista ilman kansalaistoiminnan tukea. Kansalaisyhteiskunnan, lähimmäisyyden ja vapaaehtoistoiminnan arvo nousee entisestään taloudellisesti tiukkana aikana. Pidän tärkeänä myös sitä, että koulujen oman uskonnon opetuksen asema edelleen turvataan ja arvokasvatusta vahvistetaan.
Arvoisat kirkolliskokousedustajat!
Teidät on valittu edustajiksi kirkon ylimpään päättävään elimeen. Osalla teistä on jo pitkä kokemus kirkolliskokoustyöstä, mutta edustajien enemmistö on tällä kertaa ensikertalaisia.
Tämä perinteinen kahvihetki on muistutus kirkon ja valtiovallan hyvistä suhteista. Yhteistyötä tarvitaan mutta valtiovallan tulee kunnioittaa kirkon oikeutta määrätä omista asioistaan. Kirkon ja valtion suhteiden kehityksessä lähdettiin jo 1860-luvulla erkanemaan vanhasta pohjoismaisesta valtiokirkkomallista. Kirkkolain säätämisessä kirkolle luotiin vahva autonomia ja kirkon ylimmäksi päättäväksi elimeksi perustettiin kirkolliskokous.
Siitä eteenpäin kirkon ja valtion suhteista on vähä vähältä purettu valtiokirkollisia piirteitä. Valtiovallan osuutta kirkon hallintoa ja toimintaa koskevassa päätöksenteossa on supistettu. Tänään valtion osallistuminen kirkon päätöksentekoon rajoittuu lähinnä siihen, että hallitus, presidentti ja eduskunta osallistuvat kirkkolain säätämiseen sekä siihen, että yksi edustaja kirkolliskokouksessa on valtioneuvoston nimeämä.
Kirkkolain yksityiskohtaista sääntelyä siirrettiin vuonna 1994 kirkon oman päätösvallan piiriin kuuluvaan kirkkojärjestykseen ja kirkon vaalijärjestykseen. Kuitenkin edelleen melko pienetkin muutokset kirkon hallinnossa ja toiminnassa edellyttävät hallituksen ja eduskunnan lainsäädäntöprosessia.
Kirkon itsehallintoa vahvistaisi entisestään, jos kirkkolakia kehitettäisiin yleispiirteisempään suuntaan, ja kirkon toiminnan ja hallinnon yksityiskohtaista sääntelyä siirrettäisiin kirkolliskokouksen omaan päätösvaltaan. Kirkkolainsäädännön kodifiointityön yhteydessä on erinomainen tilaisuus tarkastella kirkkolakia tästä näkökulmasta.
Kyrkans autonomi i förhållande till staten är mycket stark. Kyrkans autonomi skulle stärkas ytterligare om kyrkolagen utvecklades i mer allmän riktning och om kyrkomötet gavs allt mer beslutanderätt i fråga om den detaljerade regleringen av kyrkans verksamhet och förvaltning. Kodifieringen av kyrkolagstiftningen erbjuder ett utmärkt tillfälle att granska kyrkolagen ur det perspektivet.
Arvoisat kirkolliskokousedustajat!
Sain pöydälleni hiljattain esityksen, jonka liitteenä oli toistakymmentä lausuntoa ja päätöstä eri käsittelyvaiheista alkaen kirkkovaltuustosta, kirkkoneuvostosta, kirkkoherralta, tuomikapitulilta, maanmittaustoimistolta, maakuntamuseolta, museovirastolta, kirkkohallituksen kansliapäälliköltä ja arkkipiispalta. Monen portaan läpi käynyt esitys tuli opetusministeriöön, jossa sitä käsitteli yliarkkitehti ja lopulta kirkkoministeri. Päätös koski Peräseinäjoen sankarihautausmaan nimikilpien tekstin taustan syventämistä muutamalla millimetrillä. Vastaavat pöydälleni päätyneet esitykset ovat koskeneet mm. kirkon valaistuksen uudistamista ja hautausmaan aidan korjaamista. En kyseenalaista kulttuurihistoriallisten näkökohtien huomioimista enkä vähättele hienotunteisuutta vaativien päätösten merkitystä, mutta uskon, että päätökset olisi mahdollista tehdä huomattavasti yksinkertaisemmin ja sillä hallinnon portaalla, jolla on myös paras asiantuntemus.
Kirkolliskokous onkin saamassa esityksen kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttamisesta, jossa luovuttaisiin alisteisuudesta opetus- ja kulttuuriministeriölle. Esitys on kannatettava ja kannustan edelleen keventämään ja yksinkertaistamaan hallintoa ja päätöksentekoa.
Valtionhallinnossa, esimerkiksi sisäministeriössä tehdään parhaillaan uudistuksia, joiden tavoitteena on hallintorakenteiden ohentaminen, ydintoimintoihin keskittyminen ja toisaalta suorittavan työn vahvistaminen. Euro on tässä kovana konsulttina, vaikea taloustilanne pakottaa tekemään uudistuksia, jotka muutenkin olisivat järkeviä. Kirkko on saman haasteen edessä. Seurakuntien ja kirkon talouden näkymät lähivuosille heikkenevät. Kirkon jäsenmäärän väheneminen alkaa vaikuttaa voimakkaammin myös verotulojen kehitykseen. Tavoitamme huonosti erityisesti nuoria aikuisia, mikä on huolestuttavaa senkin takia, että yhä useampi lapsi jää kastamatta ja vaille kristillistä kasvatusta.
Seurakuntarakenteen uudistaminen liittyy osaltaan valmisteilla olevaan kuntarakenneuudistukseen. Seurakuntarajojen on lain mukaan seurattava kuntarakennetta. Jos kuntia yhdistetään, myös vastaavien seurakuntien on yhdistyttävä tai muodostettava seurakuntayhtymä. Kunnallisten palvelujen tuottamisen näkökulmasta tehdyt päätökset eivät aina johda seurakuntien toiminnan kannalta parhaaseen ratkaisuun. Onkin paikallaan etsiä uusia malleja, joissa seurakuntarakennetta voitaisiin kehittää kirkon omista lähtökohdista käsin.
Toisaalta myös seurakuntarakenteen kehittämisen taustalla on samankaltaisia tarpeita, joiden vuoksi kuntarakennetta ollaan uudistamassa. Erityisesti pienissä seurakunnissa hallinto voi olla vaikea järjestää yhtä tehokkaasti kuin suuremmissa yksiköissä. Seurakunta ei kuitenkaan ensi sijassa ole hallinnollinen ja taloudellinen kokonaisuus, vaan niiden kristittyjen yhteisö, jotka kokoontuvat viettämään yhteistä jumalanpalvelusta.
Tältä kannalta mielenkiintoisilta vaikuttavatkin ehdotetut mallit, joissa seurakunnat voisivat säilyä alueeltaan pienempinä jumalanpalvelus- ja lähiyhteisöinä ja ainoastaan taloudelliset ja hallinnolliset tehtävät keskitettäisiin laajempiin yksiköihin.
Tässä tilanteessa on erityisen tärkeä pitää huolta siitä, että niukkenevat voimavarat käytetään oikeisiin tarkoituksiin. Nyt on loistava hetki tehdä uusia linjauksia, joiden seurauksena toiminta ja tarmo keskittyvät ydintehtävään; ihmisten kohtaamiseen ja pitämään esillä kirkon ydinsanomaa Jeesuksesta, syntien sovittajasta, jotta hän voisi tulla rakkaaksi yhä useammalle ihmiselle.
Bästa kyrkomötesdelegater och publik!
Med dessa ord hälsar jag det nya kyrkomötet på statsrådets vägnar, och önskar er Guds välsignelse och ledning i beslutsfattandet som kommer att påverka vår kyrka och samhälle långt in i framtiden.
Hyvät kuulijat!
Näillä sanoilla tuon valtioneuvoston tervehdyksen työnsä aloittavalle uudelle kirkolliskokoukselle ja samalla toivotan teille Jumalan siunausta ja ohjausta tehdessänne kirkkomme ja yhteiskuntamme kannalta kauaskantoisia ratkaisuja!
Ranska valitsi presidenttinsä
Ranskan uuden presidentin valintaa demokraattisilla vaaleilla on kunnioitettava ja toivottava hänelle menestystä koko Euroopan kannalta tärkeän tehtävänsä hoidossa. Suomen sosialidemokraattisen puolueen johtohenkilöt ovat kiitelleet Ranskan presidentinvaalituloksia ja uskovat sen avaavan myönteisiä mahdollisuuksia. Itse en jaksa yhtä varauksetta iloita vaalituloksesta. Myönteistä vasemmistopresidentti Hollanden linjauksissa on toki se, että hän on painottanut kasvun vahvistamisen merkitystä Euroopan talouskriisin ratkaisemisessa.
On kuitenkin huolestuttavaa, että Hollande on antanut tiukkoja vaalilupauksia talouskurin löysentämisestä. Hän lupasi kampanjansa aikana lisätä julkisen sektorin menoja, pitää virkamiesten määrän korkealla tasolla, vaikka Ranskan julkinen velka on jo entuudestaan huolestuttavan korkea, lähes 100 % BKT:sta. Ranskan velkakierteen syveneminen olisi uhka paitsi Ranskan tuleville sukupolville, myös muille euromaille Suomi mukaan lukien. Kampanjansa aikana Hollande vannoi toistuvasti neuvottelevansa uudelleen EU:n talouskurisopimuksen, mikä saattaisi rapauttaa taloudenhoidon moraalia niissä euromaissa, joissa sitä tällä hetkellä todella tarvitaan. Tämä olisi erityisen vahingollista talouttansa hyvin hoitaneiden euromaiden kannalta, joihin Suomi edelleen lukeutuu.
Lisäksi Hollanden vaalilupauksiin kuuluivat mm. samaa sukupuolta olevien parien avioliitot ja adoptio-oikeus sekä oikeus päättää elämänsä ”arvokkaasti”. Keskustelu eutanasiasta ja samaa sukupuolta olevien avioliitosta käy kuumana Ranskassa. Miehen ja naisen välisen avioliiton aseman säilyttämisen ja ihmisen elämän kunnioittamisen näkökulmasta vaalitulos oli tappio.
Ikäihmisten palvelut turvattava lailla
Vanhuspalvelulain säätäminen oli käytännössä yksi kynnyksemme hallitukseen mukaan lähtemiselle. Taistelimme sen puolesta viime kesänä onnistuneeseen loppuun saakka. Viime viikolla sosiaali- ja terveysministeriön asettama ohjausryhmä antoi ehdotuksensa laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Suurin kritiikki on kohdistunut henkilöstömitoituksen kohtaan laissa. Laissa ei ole pykälää, jossa suoraan lueteltaisiin kriteerit tarvittavalle henkilöstömäärälle. Sen sen sijaan työryhmän ehdotuksessa on pykälä, joka sisältää valtuuden antaa asetus henkilöstömitoituksesta. Eduskuntaryhmämme esitti viime kaudella vanhuspalvelulakialoitteessa henkilöstömitoitusta hoidettavaksi asetuksenantovaltuutuksen kautta. Samalla tavalla henkilöstömitoitusta säädetään myös päivähoitolaissa, jossa ei lakitekstissä suoraan säädetä henkilöstömitoituksesta, vaan asetuksen kautta. Kun varsinainen hallituksen esitys vanhuspalvelulaista tehdään, on huolehdittava, että riittävästä henkilöstömitoituksesta myös käytännössä huolehditaan.
Laissa velvoitettaisiin kuntia tuottamaan ikääntyneiden palvelut suunnitelmallisemmin ja palvelujen laatua ja riittävyyttä säännöllisesti arvioiden. Iäkkään henkilön palvelutarpeet olisi selvitettävä viipymättä ja iäkkäälle henkilölle tulisi nimetä oma vastuutyöntekijä. Päätökset palveluiden myöntämisestä tulisi tehdä viipymättä ja iäkkään tulisi saada tarvitsemansa palvelut viipymättä. Vanhusneuvostosta tehtäisiin lakisääteinen.
Tavoitteenani on saada tulevaan hallituksen esitykseen lisättyä ikääntyneiden oikeus vakaumusta kunnioittavaan hoitoon, sekä se että henkilön hengelliset tarpeet otettaisiin huomioon hoidossa. Äidinkielen ja kulttuurin huomioon ottaminen hoidon tavoitteena puuttuu myös esityksestä. Lisäksi lakiehdotuksesta puuttuu pyrkimys järjestää asumispalvelut siten, että puolisoilla on mahdollisuus asua yhdessä puolisonsa kanssa ja lähellä lähisukulaisia. Puolisot saattavat joutua elämään toisistaan erossa elämänsä viimeiset vuodet kunnallisella päätöksellä. Lakiin tulee kirjata ikääntyneille aviopareille oikeus asua yhdessä terveydentilasta riippumatta.
kolumni on julkaistu kd-lehdessä 3.5.2012.
Lähde ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin!
Kunnalliset päätöksentekijät ovat merkittäviä vallankäyttäjiä suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen kunnilla on eurooppalaisessa vertailussa erityisen vahva asema ja itsemääräämisoikeus. Kuntauudistuksen tavoitteena on edelleen vahvistaa lähidemokratiaa – sitä, että kuntalaisten vaaleilla valitsemat luottamushenkilöt päättävät suoraan kuntalaisille tärkeistä asioista.
Tulevissa kunnallisvaaleissa linjataan jälleen neljäksi vuodeksi eteenpäin suomalaisten arjen sujumista: millaisia elintärkeitä palveluja on saatavilla, miten elinympäristön turvallisuudesta huolehditaan, millaiset elämän eväät lapset saavat koulussa ja päivähoidossa ja millainen terveydentila kansalaisilla on. Päättäjän tärkein ja samalla vaikein tehtävä on asettaa hyviä asioita tärkeysjärjestykseen.
Omalla kohdallani vastuun kantamiseen on inspiroinut lause: ”Harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne”. Olemme riippuvaisia toinen toisistamme. Jos haluan turvata omien lasteni kasvuympäristön, on parasta toimia sen menestymiseksi. Kun yhteisöni voi hyvin, myös minun ja perheeni on turvallista elää sen ympäröimänä.
Haasteenamme on tehdä kristillisdemokraateista vahva kuntapuolue! Kuntapuolueen imago sopii hyvin puolueellemme, sillä kristillisdemokraattisen ideologian yksi peruspilari on subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate. Päätöksenteko on tuotava mahdollisimman lähelle ihmistä.
Mitä enemmän saamme ehdokkaita, sitä varmemmin saamme kattavan joukon valtuutettuja. Tarvitsemme ehdokkaiksi niin kokeneita, kypsään ikäänkin ehtineitä kunnallispoliitikkoja kuin uusia, tuoreita tulokkaita.
Haastan sinut sekä ehdokkaaksi että etsimään kotikunnastasi uusia mahdollisia kasvoja!
julkaistu kolumnina kd-lehdessä 26.4.2012.
Perheiden pahoinvointiin puututtava ennaltaehkäisevästi
Saimme kuulla jälleen murheellisen uutisen, jossa epäillään isän surmanneen perheensä ja sen jälkeen itsensä. Perhesurmat ovat puolustuskyvyttömien lasten kannalta erityisen surullisia ja yhteiskunnalla on suuri vastuu suojella lapsia silloin kun oma vanhempi uhkaa hänen turvallisuuttaan ja jopa henkeään.Tutkijoiden mukaan perhesurma on edelleen harvinainen tapaus ja niiden taustalla on laajasti erilaisia syitä. Nyt surmia on tapahtunut lyhyen ajan sisällä poikkeuksellisen useita.
Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käynnisti tammikuussa selvityksen perhe- ja lastensurmista. Suomessa oli tuolloin reilun puolen vuoden sisällä tapahtunut kuusi perhesurmaa. Selvityksen tavoitteena on parantaa ennalta ehkäiseviä toimia vastaavanlaisten tapahtumien estämiseksi. Selvityksessä käydään läpi perhe- ja lastensurmat vuodesta 2003 lähtien. Selvityksessä pyritään saamaan tietoa siitä, miten viranomaiset tai muut tahot voisivat ennalta ehkäistä tapahtumia.
Lastensuojelutyössä lasten ja perheiden ongelmat ovat entistä vaikeampia, ja lapsiperheiden hätään usein puututaan vasta sitten, kun ongelmat ovat jo pahasti kriisiytyneet, esimerkiksi huostaanottoina. Jonot perheneuvoloihin lähentelevät pahimmillaan vuotta. Perheneuvolajärjestelmä kaipaa remonttia myös siitä näkökulmasta, että niihin varattaisiin erikseen resurssit akuuteille kriisiperheille, joiden tulisi päästä neuvontaan
mahdollisimman lyhyessä ajassa. Kriisiytyneet tilanteet perheissä johtavat äärimmillään perhesurmien kaltaisiin tragedioihin.
Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia.
julkaistu kolumnina kd-lehdessä 19.4.2012.
Koulujen turvallisuutta edelleen parannettava
Orivedellä koulussa tapahtunut ampumistilanne ei johtanut onneksi hengenmenetyksiin tai fyysisiin vammoihin, mutta tilanne oli erittäin vakava ja potentiaalisesti vaarallinen. Tapahtuma nosti mieleen Kauhajoen ja Jokelan murheelliset muistot. Jokaisella koululaisella ja heidän perheillään on oikeus luottaa oppimisympäristön turvallisuuteen. Oriveden tapaus on kolautus turvallisuudentunteelle ja erityinen järkytys Oriveden koulun oppilaille ja heidän perheilleen sekä henkilökunnalle.
Sisäasiainministeriön asettama oppilaitosten turvallisuustyöryhmä teki v. 2010 useita oppilaitosten rakenteelliseen
turvallisuuteen liittyviä ehdotuksia. Ehdotusten pohjalta mm. oppilaitosten pelastussuunnitelmia on päivitetty ja järjestetty harjoituksia kouluissa. Opetushallituksen turvallisuusoppaassa annetaan käytännön ohjeita koulujen riskien arviointia ja turvallisuussuunnittelua varten. Poliisi on antanut viime joulukuussa sisäisen ohjeen toiminnasta vaara- ja uhkatilanteissa. Lisäksi poliisi ja pelastuslaitokset ovat nimenneet yhdyshenkilön jokaiselle koululle.
Pari viikkoa sitten sisäministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteinen työryhmä jätti ehdotuksensa koulujen
turvallisuusopetuksen kehittämiseksi. Ensiarvioiden perusteella näyttää siltä, että Oriveden koulussa osattiin toimia ohjeiden mukaan ja ehkä juuri sen vuoksi vältyttiin hengenmenetyksiltä.
Koulujen turvallisuuden parantamiseksi on siis tehty jo useiden vuosien ajan suunnitelmallista kehittämistyötä. Silti parantamisen varaa edelleen on. Koulut eivät ole Suomessa suljettuja oppilaitoksia ja avointa, demokraattista yhteiskuntaa tulee edelleen puolustaa. Pelon ilmapiirille ei saa antaa valtaa. Turvallisuustyötä on edelleen määrätietoisesti tehostettava.
julkaistu kolumnina kd-lehdessä 4.4.2012.
En ole esittänyt rangaistusten koventamista asiattomien hätäkeskuspuheluiden soittajille
Keski-Suomalainen lehden otsikossa samoin kuin sen seurauksena STT:N ja Ylen uutisissa on väärä tieto siitä, että olisin ehdottamassa rangaistusten koventamista asiattomien hätäkeskuspuheluiden kohdalla. En ole tällaista ehdotusta tehnyt. Toimittaja sitä itse ehdotti haastattelussa, jolloin totesin, että Kouvolassa aloitettavan yleisneuvontapalvelun tarkoituksena on vähentää hätäkeskuksiin kuulumattomien puheluiden määrää. Lisäksi totesin, että kansalaisia on edelleen tarpeen valistaa siitä, että ilkivaltaiset tai asiattomat puhelut voivat viivästyttää toisen ihmisen kiireellisen avun saamista. Mahdollista toistuvasti samasta numerosta tapahtuvan häiriköinnin rangaistavuutta (jota siis toimittaja ehdotti) voitaisiin selvittää tai harkita, mikäli näillä ei saada tulosta. En ole siis aikeissa ehdottaa enkä ole ehdottanut asiattomien hätäkeskuspuheluiden rangaistavuutta, sillä luotan siihen, että Kouvolan yleisneuvolapalvelun ja valistuksen avulla pystytään asiattomat hätäkeskuspuhelut pitämään hallinnassa.
Poliisin toimintakyky turvataan ja kotihoidontuki säilyy
Poliisitoimen osalta hallituksen kehyspäätös tuo merkittävän helpotuksen. Poliisimäärärahoja lisätään kehyskaudella vuositasolla niin, että vuonna 2015 lisämääräraha on 30 miljoonaa euroa. Neuvottelutulos on
erinomainen, kun samaan aikaan kaikilta hallinnonaloilta leikataan yhteensä yli miljardin euron verran valtiontalouden tasapainottamiseksi. Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on näin asetettu etusijalle. Ilman tätä päätöstä poliisien työttömyys olisi uhannut nousta 500 poliisimieheen ja poliisien määrä vähentyä jopa 800 poliisimiehellä. Nyt pystymme pitämään poliisimäärän nykyisellä tasolla ja nujertamaan poliisityöttömyyden.
Samalla käynnistetään poliisihallinnon rakenneuudistus, jonka tavoitteena on yksinkertaistaa organisaatiota, keventää hallintoa ja vahvistaa panostusta kenttä- ja rikostutkintatehtäviin. Mitään poliisille kuuluvia tehtäviä ei ajeta alas, vaan päinvastoin tehostetaan, kun yksikköjen määrä vähenee. Lisäksi poliisi tasapainottaa talouttaan, mikä edellyttää tietoteknisten hankkeiden toteuttamista, sähköisen asioinnin lisäämistä ja palveluverkkouudistusta, mm. toimipisteiden määrän karsimista. Näillä toimenpiteillä: merkittävillä määrärahalisäyksellä, säästötoimenpiteillä ja hallinnon keventämisellä pystytään turvaamaan poliisimiesten määrän säilyminen sekä poliisin toimintakyky hyvällä tasolla kaikkialla maassa.
Pelko kotihoidontuen leikkauksesta herätti kehysriihen alla keskustelua. Kristillisdemokraattien kanta oli selkeä ja tiukka. Emme hyväksy kotihoidontuen tason tai keston leikkausta. Toisin kuin Keskustan puheenjohtaja tulkitsi, opposition välikysymys ei ratkaissut asiaa, vaikka sen pohjalta keskustelu olikin rakentavaa ja ajankohtaista. Puolueemme ehdoton kanta asiassa oli ratkaiseva.
Päivi Räsänen
Kolumni on julkaistu kd-lehdessä 29.3.2012.
Kotihoidontuki säilyy
Pelko kotihoidontuen leikkauksesta herätti kehysriihen alla keskustelua. Kristillisdemokraattien kanta oli selkeä ja tiukka. Emme hyväksy kotihoidontuen tason tai keston leikkausta. Toisin kuin Keskustan puheenjohtaja tulkitsi, opposition välikysymys ei ratkaissut asiaa, vaikka sen pohjalta keskustelu olikin rakentavaa ja ajankohtaista.
Puolueemme oli aikoinaan ensimmäisenä avaamassa tietä kotihoidontuelle, jota perusteltiin vauvaperheiden ”pesimisrauhan” turvaamisella. Marraskuussa 1976 Martti Miettusen vähemmistöhallitus tarvitsi SKL:n tukea budjetin läpiviemiseksi vuodelle 1977. Yhdeksi ehdoksi SKL:n ryhmä asetti kotihoidon tuen aloittamisen. Puolueemme vaatimuksesta kotihoidon tuki aloitettiin 1977 siten, että valtioneuvosto alkoi myöntää kotihoidon tuen kokeiluihin valtionavustusta. Vuonna 1980 kotihoidon tuki muutettiin kokeilusta valtakunnalliseksi käytännöksi ja vuonna 1985 astui voimaan laki lasten kotihoidon tuesta. Puolueemme perhepoliittiseen ohjelmaan sisältynyt tavoite kotihoidontuen käynnistämisestä saatiin siis alkuun aloitteestamme 35 vuotta sitten vuonna 1977.
Kotihoidontuki on edelleen tarpeellinen tarjotessaan valinnanvapauden perheille lastenhoidon järjestämisessä. Päätökset pikkulapsen hoitopaikasta tulee saada tehdä keittiöpöydän äärellä, ei poliitikkojen neuvottelupöydissä. Pienellä lapsella tulee olla oikeus oman vanhemman syliin. Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta.
Kotihoidontuen lyhentäminen lisäisi välittömiä kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Erityisen kallista on juuri pienten lasten hoitaminen päivähoidossa. Hallitus teki viisaan linjauksen kehyspäätöksessään.