Pelko kotihoidontuen leikkauksesta herätti kehysriihen alla keskustelua. Kristillisdemokraattien kanta oli selkeä ja tiukka. Emme hyväksy kotihoidontuen tason tai keston leikkausta. Toisin kuin Keskustan puheenjohtaja tulkitsi, opposition välikysymys ei ratkaissut asiaa, vaikka sen pohjalta keskustelu olikin rakentavaa ja ajankohtaista.

Puolueemme oli aikoinaan ensimmäisenä avaamassa tietä kotihoidontuelle, jota perusteltiin vauvaperheiden ”pesimisrauhan” turvaamisella. Marraskuussa 1976 Martti Miettusen vähemmistöhallitus tarvitsi SKL:n tukea budjetin läpiviemiseksi vuodelle 1977. Yhdeksi ehdoksi SKL:n ryhmä asetti kotihoidon tuen aloittamisen. Puolueemme vaatimuksesta kotihoidon tuki aloitettiin 1977 siten, että valtioneuvosto alkoi myöntää kotihoidon tuen kokeiluihin valtionavustusta. Vuonna 1980 kotihoidon tuki muutettiin kokeilusta valtakunnalliseksi käytännöksi ja vuonna 1985 astui voimaan laki lasten kotihoidon tuesta. Puolueemme perhepoliittiseen ohjelmaan sisältynyt tavoite kotihoidontuen käynnistämisestä saatiin siis alkuun aloitteestamme 35 vuotta sitten vuonna 1977.

Kotihoidontuki on edelleen tarpeellinen tarjotessaan valinnanvapauden perheille lastenhoidon järjestämisessä. Päätökset pikkulapsen hoitopaikasta tulee saada tehdä keittiöpöydän äärellä, ei poliitikkojen neuvottelupöydissä. Pienellä lapsella tulee olla oikeus oman vanhemman syliin. Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta.

Kotihoidontuen lyhentäminen lisäisi välittömiä kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Erityisen kallista on juuri pienten lasten hoitaminen päivähoidossa. Hallitus teki viisaan linjauksen kehyspäätöksessään.