Uutiset

RSS

Sisäministeri Räsänen poliisien valatilaisuudessa Tampereella

Poliisien valatilaisuus 16.12.2011, Poliisiammattikorkeakoulu, Tampere

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

 

Hyvät vastavalmistuneet ja tutkinnon suorittaneet poliisit,

Hyvä juhlayleisö,

Bästa nya poliser från polisyrkeshögskolan, ärade festpublik

 

Hyvä ystäväni työskentelee kehitysyhteistyölääkärinä Afganistanissa, ja hän kertoi, että poliisin näkyminen julkisella paikalla herättää enemmän pelkoa ja levottomuutta kuin turvallisuutta, toisin kuin Suomessa. Kävin toissa viikolla Kosovossa, jossa ongelmana on viranomaisten korruptio. Tyttäreni palasi viime viikolla Ghanasta, jossa hän oli vapaaehtoistyössä vammaisten lasten koulussa. Häneltä varastettiin käteiskassa majapaikassa, mutta paikalliset neuvoivat, että poliisiin ei kannata ottaa yhteyttä. Se vain tuottaisi ongelmia. Valitettavasti monessa maassa poliisi on syvästi korruptoitunut, palvelujen vastineeksi tarvitaan rahaa ja rangaistuksia voidaan välttää maksamalla.

Tätä taustaa vasten olen kiitollinen siitä, että saan seistä tämän upean joukon edessä

 

Voimme olla ylpeitä teistä ja siitä, että Suomessa on hyvin koulutettu, tehtäväänsä huolella valittu poliisikunta. Poliisiin luotetaan ja poliisin läsnäoloa toivotaan. Vain harvassa Euroopan maassa poliisimiehet ja -naiset saavat vähintään kolmen vuoden korkeatasoisen ja monipuolisen koulutuksen kuten te nyt valmistuvat olette saaneet. Jo tähän koulutukseen hakijoiden määrä kertoo, että poliisiammattikorkeakoulussa opiskelee Suomen huippua. Tänäkin vuonna hakijoita oli yli 1 700 ja heistä vain noin 14 % pääsee opiskelemaan. Poliisin työn onnistuminen edellyttää, että poliisi näkyy kentällä, ihmiset luottavat poliisin kykyyn turvata arjen elämää ja ratkaista niitä rikoksia, joita ihmiset kohtaavat.

 

Suomen poliisin ammattitaito on myös maailmalla tunnettu vientituote. Suomalaispoliisit ovat johtaneet ja toteuttaneet tai olleet kutsuttuina kouluttajina esimerkiksi Itä-Afrikassa, Namibiassa, Afganistanissa ja Palestiinalaisalueella. Viron itsenäistymisen jälkeen Suomen poliisi panosti voimakkaasti Viron poliisin kehittämiseen. Suomen poliisi on osallistunut poliisien kouluttamiseen viimeisen viiden vuoden aikana Lähi-Idässä. Parhaillaan Suomi osallistuu EU:n Twinning-hankkeeseen Jordaniassa. Arabikevään kokeneista Tunisiasta ja Egyptistä on lähestytty Suomea tunnustellen mahdollisuuksiamme auttaa poliisikoulutuksen kehittämisessä. Suomalaisen turvallisuusosaamisen vienti on kannatettavaa, mutta panostukset eivät saa olla pois sisäministeriön poliisimäärärahoista tai suomalaisen poliisikoulutuksen määrärahoista. Koulutus tulee kustantaa kyseisen valtion toimesta, EU:n tai ulkoministeriön kehitysyhteistyö- tai siviilikriisinhallintamäärärahoista. Teidän osaamisenne on siis haluttua ja yhä kysytympää vientituotetta.

 

Teillä hyvät vastavalmistuneet on tänään juhlan aika. Valmistutte Suomen maan, suomalaisen arjen turvaksi. Olen ylpeä siitä, että meillä on kaltaisianne naisia ja miehiä, jotka ovat valmiita toimimaan yhteiseksi hyväksi asettaen toisinaan jopa oman turvallisuutenne vaaraan muiden turvallisuuden puolesta. Erityisen ylpeitä ovat teidän opettajanne ja läheisenne, joille kuuluu tänään myös lämmin kiitos. Te valmistuvat olette ahkeroineet työharjoittelussa, ammattiopinnoissa ja kenttätyöjaksoilla. Suorittamalla koko koulutuksen, olette todistaneet olevanne poliisin ammatin arvoisia. Kansalaiset luottavat teihin, koska kokemukset poliisin toiminnasta ja erityisesti kokemukset poliisin kohtaamisesta ovat olleet myönteisiä. Varjelkaa työssänne ja asiakaskohtaamisissanne tätä luottamuksen perustaa.

 

Bästa nya poliser,

ni som idag blir klara med er utbildning får färdigheter att tjäna för Finlands och finländarnas trygghet. Jag är glad att se att vi har sådana män och kvinnor som ni som står färdiga att anta utmaningarna och ansvaret som polisyrket idag bjuder på. Jag är också glad och tacksam över att några av er har valt att utbilda sig till polisyrket på svenska. I regeringsprogrammet har regeringspartierna enats om att trygga den svenskspråkiga polisutbildningen också i fortsättningen. Den svenskspråkiga utbildningen är viktigt med tanke på Finlands tvåspråkighet och speciellt för de särskilda behov och krav som ställs på de poliser som arbetar i Finlands tvåspråkiga regioner.

 

Poliisin eettiset arvot on kirjoitettu poliisivalaan, jonka te kohta annatte. Vala pohjautuu poliisin neljään valittuun arvoon, jotka ovat oikeudenmukaisuus, ammattitaito, palveluperiaate ja henkilöstön hyvinvointi.

 

Arvokirjaukset eivät ole juridisesti sitovia normeja, mutta näillä moraalisesti velvoittavilla lausumilla poliisi kertoo myös organisaation ulkopuolelle toimintatavoistaan. Poliisin tulee toimia yhdenmukaisesti samojen arvojen ja eettisten toimintamallien mukaan koko maassa ja kohdella kaikkia kohtaamiaan ihmisiä yhdenvertaisesti. Ihmisten tulee tietää, millaista palvelua poliisi tarjoaa. Palveluperiaate kuvaa poliisin työn perimmäistä tavoitetta: poliisi on olemassa, jotta muut voisivat elää ja tehdä työnsä turvallisesti.

 

Arvojen näkymisen ja arvojohtamisen merkitys työssä ovat entisestään korostuneet. Perus- ja ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta huolehtiminen ovat etulinjassa, kun puhutaan hallitusohjelman sisäisen turvallisuuden toimintalinjoista. Hyvä turvallisuustilanne ja vahva turvallisuuden tunne ovat tärkeä osa ihmisten hyvinvointia ja kansallisesti tärkeä kilpailutekijä. Valtioneuvoston toiminnassa keskeisintä turvallisuustyötä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja syrjäytymisen ehkäisy. Poliisi toteuttaa tätä torjumalla yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja vaarantavia uhkia ja kansainvälistä ja rajat ylittävää ammattimaista rikollisuutta sekä turvaamalla perustavaa laatua olevien oikeuksien toteutumista.

 

Olette peruskoulutuksessanne saaneet hyvät lähtökohdat ja vala, jonka annatte, antaa teille poliisin työhön toimintamallin. Lupaatte mm tahtoa parhaan kykynne ja taitonne mukaan käyttäytyä aina ja kaikissa tilanteissa poliisin arvolle sopivalla tavalla, kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa ja oikeuksia, olla oikeudenmukainen sekä toimia koko työyhteisön parhaaksi. Hyvän työyhteisön tulos on enemmän kuin sen yksittäisten jäsenten erikseen tekemät työt.

 

Hyvät vastavalmistuneet ja tutkinnon suorittaneet poliisit,

 

Valmistutte tilanteessa, jossa väestön ikääntyminen, kansainvälistyminen, teknologinen kehitys ja ympäristötietoisuuden sekä toisaalta riskitietoisuuden lisääntyminen saattavat muuttaa sisäisen turvallisuuden tehtäväkenttää jo lähitulevaisuudessa.

 

Palvelutarpeiden ennustetaan kasvavan ja palvelutaso tulee kyetä ylläpitämään myös harvaanasutuilla alueilla, joiden väestörakenne painottuu ikäihmisiin. Ikääntymisen myötä myös onnettomuusriskit kasvavat. Valitettavasti samalla myös valtaosa vanhoista uhkakuvista säilyy ennallaan tai jopa kasvaa kuten tavanomainen massarikollisuus ja perinteisen syrjäytymisen aiheuttamat ongelmat: väkivaltarikollisuus, ryöstöt ja myös liikennerikkomukset.

 

Hallitus on ohjelmassaan ja lähivuosien budjettiesityksissään vastaamassa haasteisiin poliisin osalta kahdella ”kärjellä”. Parhaillaan laaditaan kolmatta sisäisen turvallisuuden ohjelmaa laajan turvallisuuskäsityksen pohjalta sekä valmistellaan linjausesityksiä poliisin resurssien pidemmän aikavälin kokonaissuunnitelmaksi.

 

Hyvä juhlayleisö,

 

Poliisin tehtävänä on ja tulee olemaan turvata oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä estää ennalta rikoksia, selvittää niitä ja saattaa ne syyteharkintaan. Lähivuosina poliisin on kuitenkin varauduttava koko sisäasiainhallinnon tavoin suunnittelemaan toimintansa aleneviin kehyksiin. Olemme eläneet yli varojemme ja talouden tasapainottaminen sekä siihen liittyvät menosäästöt ovat välttämättömiä myös sisäisen turvallisuuden näkökulmasta.

Poliisin määrärahatilanne ensi vuoden osalta ei ole niin synkkä kuin hallituksen aloittaessa toimintansa näytti. Hallitusohjelmaan sisältyvää 10 miljoonan euron leikkausta poliisin määrärahoihin ei toteuteta ensi vuonna, vaan täysimääräisesti vasta vuonna 2015. Harmaan talouden torjuntaan lisätään jo ensi vuonna poliisin määrärahoihin 5,6 miljoonaa euroa ja tänään eduskunta teki päätöksen 2,6 miljoonan euron lisäyksestä ensi vuoden talousarvioon. Tällä pystytään työllistämään 50 poliisia ja osa tästä rahasta on korvamerkitty varsin ajankohtaiseen terrorismin torjuntaan.

Lisäksi poliisin määrärahoihin on ensi vuodelle viiden miljoonan euron erillisrahoitus työttömien poliisien palkkaamiseen, mikä mahdollistaa 100 nuoren poliisin työllistymisen.

 

Tulevien vuosien vahva painopiste on poliisin toiminnan kehittämisessä, jotta voidaan parantaa esimerkiksi poliisiyksiköiden ja niiden henkilöstön osaamista ja kykyä reagoida muutoksiin. Suuntaa tulee antamaan sisäasiainministeriön poliisiosaston vetämän työryhmän ensi helmikuun lopussa valmistuvat linjausesitykset. Niiden pohjalta hallitus hyväksyy poliisin resursseista pidemmän aikavälin suunnitelman ja niiden pohjalta linjataan myös poliisien tehtävien toteutumista ja kustannustehokkuutta tukeva palveluverkkorakenne. Kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta tärkeintä olette te, hyvät ammattitaitoiset poliisimiehet ja -naiset, ei niinkään poliisilaitosten seinät. Tavoitteena on edelleen keventää hallintoa, etsiä säästöjä tilakustannuksista sekä kehittää sähköistä asiointia. Painopistettä tulee siirtää operatiivisen poliisin kenttätoimintaan ja rikostutkintaan. Poliisihallitus on osaltaan aloittanut myös oman poliisitoiminnan kehittämishankkeen, jossa käydään läpi poliisitoiminnan koko kirjo rikostorjunnasta hankintoihin ja lupahallinnosta hälytystehtäviin. Poliisihallitus tulee päivittämään myös henkilöstöstrategiansa, jolla luodaan edellytykset henkilöstön kestävälle työhyvinvoinnille.

 

Hyvät vastavalmistuneet ja tutkinnon suorittaneet poliisit,

 

Vaikka valmistutte nyt poliisiammattikorkeakoulusta, haluan muistuttaa, että Suomen poliisikoulutusjärjestelmä antaa mahdollisuuden myös jatkokoulutukseen. Kannustan teitä pohtimaan uraanne ja tähtäämään sekä käytännön poliisityöhön että jatko-opintoihin. Koulutus kannattaa aina.

 

Toivotan teille onnea ja menestystä tulevissa poliisin tehtävissänne sekä erityisesti turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen tuottamisessa sekä rikollisuuden ja järjestyshäiriöiden ehkäisemisessä.

 

Bästa nya poliser,

 

Jag önskar er lycka till i era kommande polisuppdrag och speciellt med att jobba för trygghet och trygghetskänsla, med kriminalitet och förebyggande av ordningsstörningar. Håll en hög etisk nivå, kom ihåg att arbeta ur ett kundbetjäningsperspektiv och glöm inte att se till att ni själva mår gott i ert arbete.

 

Toimikaa eettisesti korkeatasoisesti, pitäkää mielessänne asiakasnäkökulma ja muistakaa oma hyvinvointinne.

Tiedote: Sisäasiainministeri Päivi Räsänen: Perheiden velka-ahdinkoihin puututtava ennakoivasti

Tiedote 9.11.2011

Julkaisuvapaa: heti

 

Sisäasiainministeri, puolueen puheenjohtaja (kd) Päivi Räsänen katsauksessaan puolueen työvaliokunnan kokouksessa 9.11.2011 11:00.

 

Perheiden velka-ahdinkoihin puututtava ennakoivasti

 

Maailmantalouden, korkojen ja markkinoiden heiluessa yhä useampi perhe on riskialtis talousvaikeuksille. Asuntojen ja kiinteistöjen hintojen nopea kasvu yhdistettynä matalaan korkotasoon on johtanut siihen, että monella perheellä on ylisuuret velat suhteutettuna tuloihin ja riskinsietokykyyn. Pahimmillaan ylivelkaantuminen voi johtaa perhetragediaan.

Vain joitakin vuosia sitten velkakriisistä ei ollut tietoa ja Suomen kuten Euroopankin talous oli vahvassa kasvussa. Pelkästään kasvun varaan suunnitteleminen ei kuitenkaan ole kestävää. Samaan aikaan kun Eurooppa on vaurastunut, on ahneus saanut jalansijaa ja johtanut ylivelkaantumiseen. Eteläeurooppalaiset ovat eläneet leveämmin kuin olisi ollut varaa. Lihavina vuosina tulisi säästää laihoihin, jotta silloin olisi pelivaraa. Laihojen vuosien aikana on liian myöhään laittaa jotain pientä sukanvarteen. Sama opetus on sovellettavissa suomalaisten perheiden arkeen ja talouteen.

Kotitalouksien velkaantuminen voidaan katkaista vaatimalla lainoja myönnettäessä hyvää takaisinmaksukykyä ja riittävää omarahoitusosuutta. Pankkien tulisi kantaa aikaisempaa suurempaa vastuuta asuntovelan myöntämisessä ja käydä huolellisesti läpi asiakkaan työllisyys- ja taloudellista tilannetta. Myös asiakkaan tulevaisuuden näkymät työmarkkinoilla tulisi paremmin ottaa huomioon ja yhdessä tarkemmin miettiä, miten velallinen selviää mahdollisista erikoistilanteista, jossa kiinteistön arvo laskee, korko nousee tai tulotaso heikkenee. Samanlaista selvitystä tulisi myös tehdä, kun haetaan kulutusluottoja. Luotonantajilla tulisi olla vastuu selvittää, onko asiakkaalla muita lyhytaikaisia luottoja ja samalla asiakkaalla tulisi olla velvoite pyynnöstä ilmoittaa velkansa yhteismäärä luotonantajalle.

On etsittävä tarkoituksenmukainen tapa yhtenäistää talous- ja velkaneuvonnan palveluja ja kehittää sosiaalista luototusta yllättävien talousongelmien hoidossa. Käräjäoikeuksien käsittelemistä velkomis-kanteista yli puolet johtuu ns. pikavipeistä. Pikaluottoihin liittyvät kasvaneet ongelmat edellyttävät lainsäädännön tiukentamista. Selkeintä olisi kieltää pikavipit kokonaan.

Tiedote: Työhyvinvoinnin kehittäminen avainasia palomiesten työurien pidentämisessä

Sisäministeri Päivi Räsänen Jyväskylän kaupungin keskuspaloaseman vihkiäisissä
 
08.11.2011

 

 

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen pitää pelastusalan henkilöstön työhyvinvoinnin kehittämistä keskeisenä asiana, jolla työuria alalla saadaan pidennettyä. – Työkyvystä ja työhyvinvoinnista pidetään tänä päivänä aiempaa parempaa huolta. Kehittämistyön tavoitteena on, että palomiesten ura jatkuu eläkeikään asti ja uran aikana kertynyttä kokemusta arvostetaan, ministeri sanoi tänään Jyväskylän keskuspaloaseman vihkiäisissä.

– Työurien pidentäminen onnistuu vain työhyvinvointiin satsaamalla. Uusi pelastuslaki edellyttää, että henkilöstö ylläpitää tehtävien edellyttämiä perustaitoja ja kuntoa. Modernit, nykyaikaiset tilat ovat yksi työhyvinvointia parantavista tekijöistä, ministeri painotti.

Ministeri Räsänen kiitti puheessaan pelastusalan henkilöstöä, joka työskentelee vastuullisella alalla ja laittaa oman turvallisuutensa koetteelle muiden turvallisuuden puolesta.

– Ammattinsa osaava pelastusalan ammattilainen ei ota turhia riskejä, mutta joutuu silti vaaratilanteisiin. Tahdon kiittää teitä siitä, että tahdotte työskennellä vastuullisella alalla. Haluan myös kiittää läheisiänne siitä, että he omalta osaltaan kantavat yhteisen turvallisuuden vastuuta. Sen vastuun kantamista on myös elää arkea muistaen, että itselle rakas ihminen joutuu työssään vaaratilanteisiin, ministeri kiitti.

Ministeri Räsäsen mukaan suomalaisten turvallisuutta edistävät turvallinen ympäristö ja tehokas avunsaanti hätätilanteessa. – Ajattelen, että paloasema on yksi keskeinen turvallisuutta luova maamerkki kaupungissa. Arjen perusturvaa rakentaa myös se ennaltaehkäisevä työ, jota pelastusalan ammattilaiset tekevät, ministeri sanoi.

Ministeri Räsänen Jyväskylän keskuspaloaseman vihkiäisissä

08.11.2011

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

 

Arvoisa juhlayleisö,

Kiitän lämpimästi kutsusta tulla puhumaan juhlaanne. Pelastuslaitoksen arki on työtä ja puurtamista, mutta nyt on juhlan aika.

Hyvät kuulijat,

Hallitusohjelmaan on kirjattu useita pelastusalaa joko suoraan tai välillisesti koskevia tavoitteita. Olemme käynnistäneet sisäministeriön johdolla muun muassa kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman. Tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Ohjelma perustuu laajaan turvallisuuskäsitteeseen, jonka mukaan turvallisuus syntyy usean hallinnonalan sekä kansalaisyhteiskunnan hyvällä yhteistyöllä.  Turvallisuutta edistävät esimerkiksi turvallinen asuinympäristö ja avun saanti silloin, kun sitä tarvitaan. Osa turvallista ympäristöä on myös varautuminen suuronnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin. Paloasema on yksi keskeisiä turvallisuutta luovia maamerkkejä rakennuksena, erityisesti siksi, että kaupunkilaiset tietävät tästä talosta löytyvän todellista apua hätätilanteisiin. Arjen perusturvallisuutta rakentaa myös se ennaltaehkäisevä työ, jota pelastusalan ammattilaiset tekevät.

Kahdesta aiemmasta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta on jo kokemuksia. Toisessa ohjelmassa yhtenä kokonaisuutena on ollut kaupunkien turvallisuusohjelma. Tämän hankkeen toteuttamista ohjaavassa ohjausryhmässä oli mukana myös Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson.

Ilmastonmuutoksen myötä myrskyjen ja tulvien aiheuttamat onnettomuudet ovat lisääntymässä ja niiden aiheuttamat vahingot ovat vakavampia kuin aiemmin. Pelastustoiminta myrsky- ja tulvatilanteissa edellyttää useiden viranomaisten ja muiden tahojen osallistumista pelastustoimintaan ja vahinkojen jälkien korjaamiseen. Kokemukset viime vuoden heinä-elokuun myrskyistä ovat muistissa ja ne koskettivat myös Keski-Suomen pelastuslaitosta hyvin konkreettisesti.

Onnettomuustutkintakeskus suosittaa raportissaan vuoden 2010 kesämyrskyistä muun muassa parempaa varautumista ja tiedonkulun varmistamista laajoissa häiriötilanteissa. Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti pelastuslaitosten tulee varautua entistä tehokkaammin ja suunnitelmallisemmin erilaisiin häiriötilanteisiin. Yhtenä osana tätä parempaa varautumista on aluehallintovirasto roolin kehittäminen yhteisessä varautumisessa. Avien rooli on koordinoida ja huolehtia siitä, että pelastuslaitosten valmiussuunnitelmat ovat toimivia ja muodostavat muiden viranomaisten suunnitelmien kanssa kokonaisuuden. Sisäministeriö on käynnistänyt aluehallinnon yhteistä varautumista poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin koordinoivan hankkeen.

Hyvä juhlayleisö,

Tulemme liian harvoin ajatelleeksi sitä, että pelastusalalla toimivat ammattilaiset tekevät työtä, jossa he asettavat oman turvallisuuteensa koetteelle meidän muiden turvallisuuden puolesta. Ammattinsa osaava pelastusalan ammattilainen ei toki ota turhia riskejä, mutta voi silti joutua vaaratilanteisiin. Kiitän erityisesti teitä tänään siitä, että tahdotte työskennellä raskaalla ja vastuullisella alalla. Samalla haluan kiittää teidän vanhempianne, puolisoitanne ja muuta lähipiiriänne siitä, että he omalta osaltaan kantavat yhteisen turvallisuuden vastuuta teidän rinnallanne. Sen vastuun kantamista on myös elää arkea muistaen, että itselle rakas ihminen joutuu työssään vaaratilanteisiin.

Arvoisat kuulijat,

Uudistettu pelastuslaki tuli voimaan tämän vuoden heinäkuussa. Sen mukaan ennalta ehkäisevä toiminta perustuu jatkossa entistä painokkaammin alueelliseen riskien arviointiin. Toimintamenetelmät ovat aikaisempaa enemmän pelastuslaitosten itsensä valittavissa.

Tavallisen avuntarvitsijan asemaan tulee vaikuttamaan pelastuslain myötä valmisteltava aiempaa asiakaslähtöisempi toimintavalmiusohje, joka on merkittävin pelastustoimintaa ohjaava asiakirja. Ohjeessa toimintavalmiusaika määritetään uudelleen siten, että jatkossa aletaan mitata todellista avun saantiaikaa eli sitä aikaa, joka kuluu avun saamiseen soitosta hätäkeskukseen. Uudistuksen johdosta palokuntien toimintatavat muuttuvat nykyiseen verrattuna ainakin siltä osin, että on luotava selkeät toimintatavat, milloin ensitoimenpiteet katsotaan tehdyiksi ja tehokas pelastustoiminta alkaneeksi.

Uudessa laissa korostetaan vapaaehtoistoiminnan tärkeyttä. Vapaaehtoisuuteen perustuva sopimuspalokuntatoiminta ja sivutoimisen sopimushenkilöstön käyttö on välttämätöntä tehokkaan pelastustoiminnan järjestämiseksi. Taajaan asutuilla alueilla sopimuspalokunnat muodostavat päätoimista henkilöstöä tukevan reservin. Vastuu pelastustoimesta ja varsinkin sen toimintaorganisaation ylläpitämisestä kuuluu pelastuslaitoksia ylläpitäville kunnille. Niinpä valtaosa sopimuspalokuntia koskevista ratkaisuista on kuntien ja asianomaisten pelastuslaitosten johdon päätöksistä ja toimintalinjauksista riippuvia. Vapaaehtoisen palokuntatoiminnan jatkuvuuden turvaaminen vastaisuudessakin edellyttää laajaa yhteistyötä eri viranomaisten ja alalla toimivien järjestöjen kesken.

Viime vuoden huhtikuun alussa tuli voimaan tärkeä paloturvallisuuteen liittyvä lakimuutos. Maassamme voi kaupata enää vain niin sanottuja itsestään sammuvia savukkeita. Tässä olemme ensimmäisenä Euroopassa ja neljäntenä koko maailmassa näyttämässä mallia muille tulipalojen todennäköisyyden pienentämisessä. Odotamme kiinnostuksella missä määrin tupakasta aiheutuneiden palokuolemien ja tulipalojen määrä kääntyy laskuun. Ensimmäiset tilastotiedot näyttävät hyvin lupaavilta.

Väestön ikääntyminen, muistisairauksien yleistymisen ja yksinasuvien vanhusten määrän kasvu aiheuttavat omat paloturvallisuusriskinsä asumismuodosta riippumatta. Tulemme tarvitsemaan uusia innovaatioita myös vanhusten paloturvallisuuden lisäämiseksi.

Viime hallituskaudella aloitettu hätäkeskusuudistus on puhututtanut paljon. Hätäkeskuslaitoksen visio on, että Suomessa toimii vuoteen 2015 mennessä yhtenäinen, verkottunut ja luotettava valtakunnallinen Hätäkeskuslaitos, joka ensimmäisenä lenkkinä vastaa avuntarpeeseen viipymättä ja ammattitaitoisesti. Uudistuksen tavoitteena on turvata tasapuoliset ja laadukkaammat palvelut väestölle ja hätäkeskuspalveluja käyttäville viranomaisille koko maassa, tasata henkilöstön työkuormaa ja täten lisätä työssä jaksamista. Tarkoitus on parantaa hätäkeskusten toimintavarmuutta ja kriisinsietokykyä verkottamalla hätäkeskukset ja yhdenmukaistamalla toimintamallit. Uudistuksella myös parannetaan palvelutasoa molemmilla kansalliskielillä. Valitettavasti näihin tavoitteisiin pääseminen annetuissa taloudellisissa rajoissa merkitsee hätäkeskusten määrän vähentämistä.

Hyvät kuulijat,

Jyväskylä on kirjallisuuskaupunki ja tahdon lukea teille kuvauksen eräästä suomalaisuuden tunnetuimmasta tulipalosta.

”Sitäpä nousi nyt yleinen kärhämä, jonka vilinässä palava päre viskattiin parvelta alas laattialle. siellä se pian, veljesten huomaamatta, viritti olkihin vilkkahan tulen. Niin kuin rinki veden pinnalla leviää tasan ja nopeasti kaikkialle, niinmyös tulen kirkas pyörö yhä suureni laattialla. Ulettui se korkeammalle yhä ja tuikkieli jo parven permantoa, ennen kuin huoneen asujamet äkkäsivät allansa vaaran. Mutta myöhään sen äkkäsivät, ehtiäksensä pelastamaan muuta kuin omat henkensä ja elikkojen, jotka löytyivät pirtissä. Laajalta jo aaltoilivat liekit, ja suuri oli hätä ja temmellys.” (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä)

Impivaara paloi maan tasalle, mutta Jukolan veljeksissä oli sen verran orastavaa palokuntalaisjärkeä, että ihmishenget ja eläimet onnistuttiin säästämään. Noihin aikoihin itse asiassa perustettiin Suomen ensimmäinen palokunta vapaaehtoispohjalta. Tuttua tuossa Impivaaran palossa tänäänkin on alkoholin yhteys tulipaloihin. Nimittäin yli puolet tulipaloissa kuolleista on päihdyksissä tapaturmahetkellä.

Entisaikojen palojen rajuuteen vaikuttivat osaltaan paitsi sammutusvälineiden heikkous myös niiden suoranainen puute. Kuten nyt, myös jo menneinä aikoina, osattiin varautua tähän puutteeseen koulutuksella.

Kerrotaan, että savusuojainvälineiden uupuessa miehiä yritettiin kouluttaa sietämään savua istuttamalla heitä savuisessa saunassa, jossa pelti oli kiinni, ja vakuuttamalla, että kyllä kunnon palomies savussa oppii olemaan. Vielä 1920-luvulla palomiehistön työaika oli neljä vuorokautta, jonka jälkeen vapaata oli noin 15 tuntia. Käytännössä siis palomiehet asuivat paloasemalla.

Pelastushenkilöstön työkyvystä ja työhyvinvoinnista pidetään tänään aiempaa parempaa huolta. Kehittämistyön tavoitteena on, että palomiesten uran jatkuminen eläkeikään asti on mahdollista ja palomiehen uran aikana kertynyttä kokemusta arvostavaa. Työhyvinvoinnin parantamiseksi tähdätään monipuolisin toimenpitein. Tavoitteena pitää olla varhaisen välittämisen malli, jossa mahdollisiin työyhteisö- tai henkilökohtaisiin ongelmiin puututaan jo siinä vaiheessa, kun työkyky ei ole vielä pysyvästi heikentynyt. Työurien pidentäminen ja uuden pelastuslain vaatimus, että pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan henkilöstöön kuuluvan pelastustoimintaan osallistuvan henkilön tulee ylläpitää tehtäviensä edellyttämiä perustaitoja ja kuntoa onnistuvat vain työhyvinvointiin panostamalla.

Hyvät ja modernit sekä käyttöön soveltuvat tilat on yksi merkittävimmistä työhyvinvointia parantavista asioista. Tänään vihittävän keskuspaloaseman lisäksi Vaajakoskelle on valmistumassa sivupaloasema ja ymmärtääkseni käynnistyslupaa odotetaan myös Seppälän sivupaloasemalle.

Arvoisa juhlayleisö,

Toivon omasta puolestani sekä sisäasiainministeriön puolesta onnea Keski-Suomen pelastuslaitoksen Jyväskylän uudelle keskuspaloasemalle. Toivon, että paloasema tulee palvelemaan palomiehiä ja erityisesti avuntarvitsijoita pitkälle tulevaisuuteen mahdollisimman tehokkaasti.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhlapäivää!

Tiedote: Valtion tehtävä suhteessa kirkkoon on ennen kaikkea uskonnonvapauden turvaaminen

Tiedote Kirkolliskokouspuheesta

Vapaa julkaistavaksi
Kirkollisista asioista vastaava sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Turun kristillinen opisto 7.11.2011 klo 14
Kirkolliskokouksen kahvitilaisuus
Valtion tehtävä suhteessa kirkkoon on ennen kaikkea uskonnonvapauden turvaaminen

Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa. Joka päivä useita satoja kristittyjä menettää henkensä uskonsa vuoksi. Eilen uutisoitiin viikonvaihteen Nigerian kirkkoiskuissa kuolleen 150 ihmistä. Erityisesti on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa. On arvokasta, että Suomi on maa, joka tarjoaa myös uskonsa vuoksi vainotuille turvapaikan ja pakolaisaseman. Kirkolla ja sen jäsenillä on  haaste toimia uskonsa vuoksi vainottujen puolesta ja toivottaa heidät tervetulleiksi myös seurakuntayhteyteen.

Uskonnonvapauden tilaa on syytä tarkastella myös Suomessa ja kansankirkossamme. Uuden uskonnonvapauslain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä uskonnollisten päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta, vaikka niin usein tulkitaan. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat läntisessä Euroopassa, joissa terveydenhuoltohenkilöstöllä ei ole lakiin kirjattua oikeutta kieltäytyä vakaumuksen tai uskonnon perusteella abortin suorittamisesta.

Uskonnollisten järjestöjen ja seurakuntien oikeus rahankeräykseen on myös kyseenalaistettu. Oikeus kerätä varoja ja omin varoin tukea uskonnollista toimintaa on osa uskonnonvapautta. Olemmekin sisäasiainministeriön poliisiosastolla linjanneet hiljattain, että kaikki aatteellinen yhdistystoiminta tulee lupaharkinnassa asettaa yhdenvertaiseen asemaan. Uskonnollinen toiminta on nähtävä lähtökohtaisesti yleishyödylliseksi toiminnaksi. Tältä pohjalta olemme asettaneet työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää myös verotusoikeudellisten kirkkojen ja seurakuntien mahdollisuutta tällä hetkellä laista ulos rajattuihin rahankeräyslupiin.

Samalla kun puolustamme uskonnonvapautta globaalisti ja suomalaisessa yhteiskunnassa, on syytä kääntää katse myös kansankirkkomme sisään. Onko tilanteita, joissa voitaisiin nykyistä paremmin tukea kirkon sisällä vaikuttavien erilaisten liikkeiden ja yhteisöjen toimintaa, vaikkapa oman jäsenistön yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää yhteisiä tiloja tai jakaa yhdessä kerättyjä varoja? Kysymys on haastava suuressa enemmistökirkossa, jossa vanhat ja uudet herätysliikkeet ja järjestöt ovat merkittävä voimavara.

Kirkolliskokouspuhe

Valtiovallan ja kirkon suhde

 

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Turun kristillinen opisto 7.11.2011 klo 14

Kirkolliskokouksen kahvitilaisuus

 

Herra arkkipiispa,

arvoisat kirkolliskokousedustajat,

hyvät kuulijat!

 

Minulla on ilo kirkollisasioista vastaavana ministerinä tuoda kirkolliskokoukselle valtioneuvoston tervehdys. Ministereiden työnjako on järjestetty aikaisemmasta poiketen niin, että kirkollisasiat kuuluvat vastuualueeseeni sisäasiainministerinä. Ministeriöiden vastuunjako ei ole muuttunut. Virkamiestasolla kirkollisasioita hoidetaan opetus- ja kulttuuriministeriössä, samassa yksikössä ja samojen virkamiesten toimesta kuin aikaisemminkin.

Kirkollisella elämällä on erittäin ajankohtaisia yhtymäkohtia niin sisäisen turvallisuuden parantamiseen kuin ihmisarvoiseen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa myös enenevästi tarvitaan uskonnollista lukutaitoa. Tiukan taloudenpidon aikana korostuu koko kansalaisyhteiskunnan merkitys lähimmäisten turvallisuudesta huolehtimisessa. Haastan myös kirkon mukaan niihin talkoisiin, joilla voimme saavuttaa hallitusohjelmaan asetetun tavoitteen, että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015.

 

Ärade publik!

 

Som den minister som har ansvar för de kyrkliga ärendena har jag glädjen att framföra statsrådets hälsning till er alla. Det kyrkliga livet har många aktuella gemensamma nämnare med arbetet att förbättra den inre säkerheten och en människovärdig invandringspolitik. Under en tid med hård ekonomisk press betonas hela medborgarsamhällets betydelse när man ska ta hand om sin nästa och sin nästas trygghet. Jag vill utmana kyrkan att delta i ett gemensamt talkoarbete för att förverkliga regeringsprogrammets målsättning om att göra Finland till Europas tryggaste land år 2015.

Valtion tehtävä suhteessa kirkkoon ja uskonnollisiin yhdyskuntiin on ennen kaikkea uskonnonvapauden turvaaminen. Näen tehtävän laajemmin kuin pelkästään klassisen vapausoikeuden näkökulmasta. Sen lisäksi, että julkisen vallan tulee pidättyä loukkaamasta yksilön uskonnonvapautta, sen tulee myös aktiivisesti edistää edellytyksiä uskonnonvapauden toteutumiselle. Tähän velvoittaa nimenomainen perustuslain säännös, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Sen vuoksi pidän tärkeänä, että valtiovalta omalta osaltaan turvaa kirkollisen ja uskonnollisen toiminnan oikeudelliset ja taloudelliset edellytykset.

Uskonnonvapaudelle perusoikeutena on ominaista, että siihen liittyy vahvasti yhteisöllinen elementti. Vaikka perusoikeudet muodollisesti ja perinteisen näkökannan mukaan koskevat yksittäistä ihmisyksilöä, uskonnonvapaus käytännössä ulottaa monella tavalla vaikutuksensa myös uskonnollisiin yhteisöihin. Uskonnonvapauteen liittyy kiinteästi myös uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto.

 

Bästa publik

 

Statens uppgift i förhållande till kyrkan och de religiösa samfunden är framför allt att trygga religionsfriheten. Som minister med ansvar för kyrkoärenden anser jag min viktigaste uppgift vara att främja förutsättningarna för religionsfriheten och att trygga så bra och jämlika verksamhetsförutsättningar som möjligt för alla religiösa samfund.

Uskonnonvapaus saattaa meille suomalaisille kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole. Sain vastuulleni rinnakkaispuheenjohtajuuden viime kuussa Filippiineillä järjestetyssä Aasian ja Euroopan maiden yhteistyöelimen ASEM Interfaith dialogue- konferenssissa, jossa kävi kipeästi ilmi se, miten vaikeaa on turvata tämä perustava ihmisoikeus monissa valtioissa. Kokouksessa painotettiin uskonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan. Uskonnollinen yhteisö merkitsee sosiaalista verkostoa, jossa maahanmuuttajat voivat luontevasti solmia ystävyyksiä kantaväestön kanssa. Muihin uskontokuntiin kuuluvien ihmisten arvostaminen ja heidän uskonnonvapautensa kunnioittaminen ei merkitse sitä, että omasta uskonnollisesta vakaumuksesta pitäisi tinkiä. Kristillistä kulttuuria ei tarvitse ryhtyä ohentamaan eri uskontoihin kuuluvien maahanmuuttajien vuoksi.

Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Kirkolliskokouksen kynnyksellä on hyvä muistaa se, että kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa. Joka päivä useita satoja kristittyjä menettää henkensä uskonsa vuoksi. Eilen uutisoitiin viikonvaihteen Nigerian kirkkoiskuissa kuolleen 150 ihmistä. Erityisesti on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa. On arvokasta, että Suomi on maa, joka tarjoaa myös uskonsa vuoksi vainotuille turvapaikan ja pakolaisaseman. Kirkolla ja sen jäsenillä on tänä aikana suuri haaste korottaa äänensä ja toimia uskonsa vuoksi vainottujen puolesta ja toivottaa heidät tervetulleiksi myös seurakuntayhteyteen.

Uskonnonvapauden tilaa on syytä tarkastella myös Suomessa ja kansankirkossamme. Lukiolaispoika otti yhteyden uuden uskonnonvapauslain tultua voimaan. Rehtori oli kieltänyt hänen vetämänsä, välitunnilla kokoontuneen raamattupiirin vetoamalla uuteen lakiin. Vastaavia yhteydenottoja tuli eri puolelta Suomea. Tulkinta oli väärä. Uskonnonvapaus ei ole ainoastaan eikä edes ensisijaisesti oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta. Lainsäätäjän lähtökohta oli toinen: varmistaa positiivinen oikeus uskonnonharjoittamiseen. Se kuuluu myös tuolle lukiolaispojalle. Hallituksen esityksessä myös todettiin, että uuden uskonnonvapauslain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä uskonnollisten päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta. Toisena esimerkkinä nostan kätilön, joka joutui syvään henkiseen kriisiin ja pitkälle sairauslomalle osallistuttuaan myöhäisen raskaudenkeskeytyksen suorittamiseen vastoin omaa vakaumustaan. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat läntisessä Euroopassa, joissa terveydenhuoltohenkilöstöllä ei ole lakiin kirjattua oikeutta kieltäytyä vakaumuksen tai uskonnon perusteella abortin suorittamisesta. Uskonnonvapauden tila kapenee, jos sitä ei käytetä ja jos sitä ei puolusteta. Siksi uskonnonvapauden myönteistä tulkintaa tulee rohkeasti painottaa.

Sisäasiainministeriön alainen Poliisihallitus sai viime vuoden alussa vastuulleen lakkautetuilta lääninhallituksilta valtakunnallisiin rahankeräyksiin liittyvät tehtävät. Tämän jälkeen nousi tulkintaongelmaksi laissa edellytetyn yleishyödyllisyyden määritelmä kun rahankeräysluvan hakijana on rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta tai uskonnollisen arvopohjan perusteella toimiva yhteisö tai säätiö. Kysymys oikeudesta kerätä varoja ja myös omin varoin tukea uskonnollista toimintaa on vakava, se on osa uskonnonvapautta. Olemmekin sisäasiainministeriön poliisiosastolla linjanneet hiljattain, että kaikki aatteellinen yhdistystoiminta tulee lupaharkinnassa asettaa yhdenvertaiseen asemaan. Uskonnollinen toiminta on nähtävä lähtökohtaisesti yleishyödylliseksi toiminnaksi. Tältä pohjalta olemme asettaneet työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää myös verotusoikeudellisten kirkkojen ja seurakuntien mahdollisuutta tällä hetkellä laista ulos rajattuihin rahankeräyslupiin.

Samalla kun puolustamme uskonnonvapautta globaalisti ja suomalaisessa yhteiskunnassa, on syytä kääntää katse myös kansankirkkomme sisään. Onko tilanteita, joissa voitaisiin nykyistä paremmin tukea kirkon sisällä vaikuttavien erilaisten liikkeiden ja yhteisöjen toimintaa, vaikkapa oman jäsenistön yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää yhteisiä tiloja tai jakaa yhdessä kerättyjä varoja? Kysymys on haastava suuressa enemmistökirkossa, jossa vanhat ja uudet herätysliikkeet ja järjestöt ovat merkittävä voimavara.

Kristillisellä kirkolla on läpi historian ollut suuri vaikutus yhteiskuntiin. Sain havainnollistavan kokemuksen Roomassa syvällä maan alla katakombeissa, kokoontumistiloissa, jonne varhaiset, vainotut kristityt kokoontuivat ja jonne he myös hautasivat omaisensa. Pitkien pimeiden tunnelikäytävien varrella oli tuhansia kallioon louhittuja hautapaikkoja useissa kerroksissa päällekkäin. Pienten hautojen määrä kosketti. Roomalaiset harjoittivat perhesuunnittelua jättämällä vastasyntyneitä lapsia heitteille, mikä koitui etenkin tyttöjen ja säännönmukaisesti vammaisten lasten kohtaloksi. Kristityt keräsivät lapset huostaansa, niin elävät kuin jo kuolleet. He eivät jättäneet edes kuolleiden vauvojen ruumiita lojumaan jokien pientareille kuin eläinten raatoja. Minua pysäytti se, miten tuo uskonnollinen vähemmistö rohkeni vaikeassa tilanteessa toimia arvojensa pohjalta myös käytännössä. Pienen ja heikonkin Jumalan kuvaksi luodun elämän pyhyyttä kunnioitettiin. Samalla näillä arjen teoilla oli historiallisesti merkittävä vaikutus yhteiskuntaan. Lastensuojelu, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus samoin kuin muu lainsäädäntömme ja sivistyksemme perusta on nojannut vahvasti kristinuskon mukanaan tuomaan ihmiskuvaan. Kirkolla on suuri mahdollisuus ja haaste myös tässä ajassamme toimia edelläkävijänä pitäessään esillä ydinsanomaansa Jeesuksesta, syntien sovittajasta.

Rooman vainotuille kristityille apostoli Paavali kirjoitti aikoinaan ajattoman kehotuksen Room 12:2: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”. Kirkon vahvuus kaikkina aikoina on ollut siinä, että se on seisonut omilla jaloillaan, pitänyt kiinni omasta perustastaan. Tässä on paradoksi. Kirkon vaikutusmahdollisuus yhteiskuntaan vaatii joskus yleisen eetoksen kyseenalaistamista, kun se on oman arvoperustan kanssa ristiriidassa.

Kirkkoa kuunnellaan, ja lopulta myös kunnioitetaan, kun se pysyy vahvasti omalla perustallaan.

Kirkolliskokous ja Suomen eduskunta ovat kirkon perustan kirkkolain ensimmäiseen pykälään muotoilleet ajattomasti: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.”

Kirkon oma, valtiovallan hyväksymä erityistehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa nousee tältä pohjalta, Raamattuun perustuvasta kristillisestä uskosta.

 

Bästa åhörare!

 

Ärkebiskop Mäkinens visa ord under regeringsförhandlingarnas öppningsseremoni visar på ett gott samarbete mellan stat och kyrka. För många av oss tror jag att det betydde mycket att Ni önskade oss Guds välsignelse i en stund då vi hade stora utmaningar framför oss. För min egen del vill jag nu önska kyrkomötesdelegater och personalen Guds välsignelse och hans vishet inför alla viktiga beslut den här veckan!

 

Hyvät kuulijat!

 

Kirkon ja valtion hyvästä yhteistyöstä kertoo se, miten arkkipiispa Mäkinen oli viisaasti evästämässä hallitusneuvottelijoita hallitusohjelman rakentamisen avaustilaisuudessa. Uskon, että monelle meistä tuossa haastavassa tilanteessa merkitsi paljon se, että toivotitte Jumalan siunausta neuvotteluihin. Omasta puolestani toivotan nyt teille arvoisa arkkipiispa ja kirkolliskokousedustajat sekä henkilökunta Jumalan siunausta ja Hänen antamaansa viisautta kokousviikon tärkeisiin ratkaisuihin!

Suomi väärässä rintamassa

YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco teki päätöksen ottaa palestiinalaisalueet järjestön täysjäseneksi äänin 107-14. Suomi asettui Venäjän, Kiinan ja Intian rintamaan äänestämään jäsenyyden puolesta.

Vastaan äänestäneiden joukossa olivat Israelin ja Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Ruotsi, Saksa, Kanada ja Australia. Äänestämättä jätti 52 maata, mukaan lukien Britannia. EU-mailla ei siis ollut mitään yhtenäistä linjaa asiaan, vaikka sitä aiemmin pidettiin tärkeänä.

Päätös tehtiin siitä huolimatta, että Unescon merkittävä rahoittaja Yhdysvallat ilmoitti sen seurauksena vetävänsä rahoituksensa Unescolta.

Palestiinan valtion profiilin nostaminen kohti itsenäistä valtiota riitaisella tavalla voi kärjistää Lähi-idän konfliktia ja estää rauhan löytymiseksi tarvittavia kompromisseja. Vakavia turvallisuusongelmia, Jerusalemin ja palestiinalaispakolaisten asemaa sekä rajalinjauksia ei ratkaista tällä menettelyllä. Edellytyksenä luottamuksen kasvamiselle on se, että israelilaiset ja palestiinalaiset sopivat kiistakysymyksistä keskenään.

Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa ilman Israelin valtion kanssa neuvoteltua rauhansopimusta. Suomen ja EU:n pitää ensisijaisesti tukea pyrkimyksiä rauhaan saamalla rauhanneuvottelut käyntiin pikaisesti.

On tärkeää, että Lähi-idän kvartetin (EU, YK, Venäjä ja Yhdysvallat) palestiinalaisille asettamat ehdot toteutuvat. Terrorismista tulee luopua, Israelin valtio tunnustaa ja aiempia sopimuksia kunnioittaa. Suomi oli tässä äänestyksessä väärässä rintamassa.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Käytännössä presidentin asema tässä on edelleen hyvin vahva. Kysymys Palestiinan valtiollisesta tunnustamisesta jää todennäköisesti keväällä valittavan presidentin kaudelle.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 3.11.2011 

Oma ehdokas presidentinvaaleihin

Kristillisdemokraattien tulee asettaa presidentinvaaleihin oma ehdokas. Kynttilää ei ole syytä laittaa vakan alle tässäkään haasteessa. Puolueestamme löytyy osaamista ja tarvittavia taitoja valtakunnan ykköstehtävään. Kokkolan puoluekokous linjasi, että puolue ei asetu tukemaan toisen puolueen ehdokasta. Päätöksen tekeminen oman ehdokkaan asettamisesta valtuutettiin puoluevaltuustolle, joka kokoontuu Helsingissä 26.11.

Presidentinvaalit merkitsevät lähikuukausina käytävää keskustelua ulkopolitiikasta, Suomen suunnasta maailman kansojen joukossa. Näissä vaaleissa vain yksi ehdokas voi voittaa. Voittoa toki tulee lähteä omalle ehdokkaallemme hakemaan. Demokratiassa on kuitenkin tärkeää myös tarjota vaihtoehtoja ja haastajia.

Kansalaiset arvostavat presidentti-instituutiota ainakin äänestysaktiivisuuden perusteella arvioituna.

Valtaoikeuksien kaventamisesta huolimatta tasavallan presidentillä on edelleen keskeinen asema ulkopolitiikan johdossa. Presidentinvaalikeskusteluissa tulisikin keskittyä ehdokkaan näkemyksiin ulkopolitiikasta. Nostaisiko ehdokas valtiovierailulla esiin kysymykset ihmisoikeuksista, sananvapaudesta tai uskonnonvapaudesta? Miten ehdokas suhtautuu Pohjois-Afrikan levottomuuksiin tai Lähi-idän kriisiin?

Presidentti käyttää Suomen ääntä kansainvälisillä areenoilla, esimerkiksi YK:ssa. Syyskuun täysistunnossa puhunut presidentti Halonen kiirehti päätöstä Palestiinan valtion syntymiseksi. Kristillisdemokraatit taas korostavat osapuolten paluuta neuvottelupöytään.

Presidentillä on monessa maassa erittäin vahva asema. Siksi Suomen tasavallan presidentti nauttii suurta arvostusta valtiovierailuillaan. Presidentti onkin vahva valttikortti Suomen ulkomaankaupan edistämisessä, vientiyrittäjyyden tukemisessa ja universaalien ihmisoikeuksien puolustamisessa. Mitat täyttävää ehdokasta tarvitaan.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 27.10.2011

Uskonnonvapaus ja maahanmuuttajien oikeudet

Osallistuin Aasian ja Euroopan maiden yhteistyöorganisaation järjestämään ASEM Interfaith dialogue-konferenssiin Filippiineillä Suomen delegaation vetäjänä. Erityisteemana tällä kertaa olivat maahanmuuttajat ja uskonnonvapaus. Suomen rooli oli näkyvä, sillä toimimme Filippiinien tukena toisena isäntämaana.

Filippiinit poikkeaa aasialaisten valtioiden keskellä kristinuskon vahvan vaikutuksen vuoksi. N. 80 prosenttia väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon ja 10 prosenttia muihin kirkkokuntiin. Uskonnollisuus näkyy katukuvassakin. Kadulla vastaan tuli tavallisia vuorobusseja, joiden tuulilasin päällä luki sanat ”God is love”, ”Jumala on rakkaus”. Evankelikaaliset kirkot elävät vahvan nousun aikaa. Kävimme tutustumassa muutaman vuoden vanhaan kirkkoon, jonka suuri jumalanpalvelussali täyttyy äärilleen joka sunnuntai järjestetyistä kuudesta jumalanpalveluksesta. Valtaosa seurakuntalaisista on nuoria, parikymppisiä opiskelijoita. Myös katolisten kirkkojen messut täyttyvät seurakuntalaisista.

Kokouksessa painotettiin uskonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa yhteiskuntaan. Uskonnollinen yhteisö merkitsee sosiaalista verkostoa, jossa maahanmuuttajat voivat luontevasti solmia ystävyyksiä kantaväestön kanssa.

Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, jonka puolustaminen on haasteellista tänä aikana. Uskonnonvapaus merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa. Joka päivä useita satoja kristittyjä menettää henkensä uskonsa vuoksi. Erityisesti on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa. Filippiinien kokouksen julkilausumaan ehdotettu kirjaus tästä ei onnistunut muutamien maiden vastustuksen vuoksi. Uskonnonvapautta on syytä eri foorumeilla voimakkaasti puolustaa.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 20.10.2011.

Hallituspuolueena voimme vaikuttaa

Eduskunta aloitti hallituksen ensimmäisen budjettiesityksen käsittelyn. Maamme on vaikeiden haasteiden keskellä. Valtion velkaantuminen on saatava kuriin. Nyt tehdyt päätökset 2,5 miljardin euron tasapainotuksesta merkitsevät kipeitä leikkauksia ja veronkorotuksia.

Ympäröivä kansainvälinen talousympäristö on poikkeuksellisen epävarma. Euroalueen velkaantuminen, erityisesti eteläisen Euroopan maissa, uhkaa syöstä rahoitusmarkkinat kaaokseen, joka pahimmillaan merkitsisi myös Suomessa rajua konkurssiaaltoa ja työttömyyttä. Puolueena emme olleet viemässä Suomea euroon ja nyt nähty kehitys osoittaa, että varoituksemme euroalueen valuvioista oli oikea. Ilman yhteisvaluuttaakin valtioiden taloudet ovat yhä riippuvampia toisistaan. Tässä tilanteessa on etsittävä ratkaisuja, joilla voidaan minimoida suomalaiselle veronmaksajalle koituvat vahingot.

Valtion talouden tasapainottamisen lisäksi kohtaamme pidemmän aikavälin kestävyysvajeen haasteen. Työikäisen väestön osuuden supistuessa ja palvelutarpeen kasvaessa joudumme etsimään rakenteellisia keinoja lisätä työn tuottavuutta: työuria on pidennettävä, työkykyä vahvistettava, painopistettä on siirrettävä hallinnosta suorittavaan työhön.

Näissä haasteissa vaikutusmahdollisuutemme ovat merkittävästi paremmat hallituksesta käsin kuin pienenä oppositiopuolueena. Suuri osa vaikuttamisesta on toki näkymätöntä, olemme esimerkiksi pystyneet torjumaan monia vahingollisia leikkauskohteita, vaikkapa kotihoidontuen leikkauksen. Olemme pystyneet palauttamaan jo evätyt rahankeräysluvat uskonnollisille yhdistyksille ja lykkäämään Romanian ja Bulgarian Schengen-jäsenyyden sekä varmistamaan vanhuspalvelulain ja nuorisotakuun. Pystyimme estämään hallitusohjelmasta ehdotuksen avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Jos nyt lähtisimme hallituksesta, tuo lakiesitys tulisi hallituksen toimesta ja menisi läpi varmuudella.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 13.10.2011.