Istuin lauantai-iltana tyttäreni kanssa saunassa. Hän jutteli minulle aikansa ja sitten totesi, että ”sinä teeskentelet hyvin kuuntelemista vaikka oikeasti ajattelet ihan muuta”. Valitettavasti tytär oli oikeassa, nyökyttelyllä ja silmiin katsomalla ei omaa lasta pysty hämäämään.

Tätä kirjoittaessani ministeripäiviä on kertynyt tasan puoli vuotta. Työtahti on ollut kova, työpäivät ovat venyneet pitkiksi ja pieninä vapaahetkinäkin työajatukset valtaavat mielen.

Kulunut vuosi on ollut työteliäs myös koko puolueväelle. Eduskuntavaalit, hallitusneuvottelut ja hallitustyöskentely sekä käynnistynyt presidentinvaalikampanja ovat olleet innostavia haasteita, mutta samalla ne ovat varmasti vieneet voimia niin eduskuntaryhmältä, puoluekonsernin työntekijöiltä kuin aktiiviselta jäsenistöltä.

Tutkimusprofessori Matti Rimpelä sanoi kerran sosiaali- ja valiokunnan kuulemisessa että se, mitä suomalaisissa kodeissa ennen muuta tarvittaisiin, ovat sielun suvantohetket – sellaiset hetket, jolloin ei ole minnekään kiirettä, ei aikatauluja eikä vaatimuksia ja jolloin voidaan vain nauttia läheisten seurasta.

Kiitän sinua lämpimästi ahkeroinnistasi yhteisestä haasteessamme turvallisemman ja onnellisemman Suomen rakentamiseksi! Nyt on aika levätä. Joulun seutu merkitsee mahdollisuutta keskittyä kaikkein oleellisimpaan, läheisten ja rakkaitten yhteyteen ja joulun ihmeeseen. Mikä voisi olla suurempi ihme kuin se, että Jumala, kaiken Luoja tuli ihmiseksi, yhdeksi meistä?

Hän tuli avuttomaksi vauvaksi vaatimattomiin oloihin, osalliseksi ihmiskunnan raadollisesta todellisuudesta, kärsimyksestä ja heikkoudesta, ja lopulta kuolemaan puolestamme ristillä, sovittamaan syntimme ja syyllisyytemme. Tämän sanoman äärellä on hyvä levätä.

 kolumni on julkaistu kd-lehdessä 22.12.2011