Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Kirkolliskokous 14.05.2013
Turun kristillinen opisto

 

Herra arkkipiispa, arvoisat kirkolliskokousedustajat, bästa publik!
”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.” Eduskunnan hyväksymän kirkkolain 1 luvun 2. pykälässä tiivistetään ytimekkäästi se, mitä valtiovalta kirkolta odottaa. Kirkolla on ajaton, ainutlaatuinen tehtävä yhteiskunnassamme; huolehtia isänmaamme hengellisestä hyvinvoinnista. Vaikka kirkon sanoman tähtäin ulottuu iankaikkisuuteen, evankeliumi tuottaa yhteiskunnassa ajallista hyvää ja turvallisuutta.

Valtioneuvoston periaatepäätöksellä 16.12.2010 hyväksytyssä yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kirkolle annettiin erityinen tehtävä huolehtia suomalaisten henkisestä kriisinkestävyydestä. Henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan kykyä kestää henkiset paineet, selviytyä niiden vaikutuksilta ja nopeuttaa kriiseistä toipumista. Strategian mukaan kriisinkestävyyttä ylläpidetään kasvatuksen, opetuksen ja hengellisen toiminnan avulla.

Kansankirkkojen ja muiden uskontokuntien edellytykset väestön henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistajina sekä henkisen huollon ylläpitäjinä nähdään niin tärkeinä, että ne edellytetään turvattavaksi kaikissa turvallisuustilanteissa. On hyvä muistaa, että turvallisuus kriisitilanteissa perustuu aina normaaliajan toimintaan.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi eduskunnan juuri hyväksymässä selonteossa on Suomen itsenäisyyden turvaamisen lisäksi päätetty myös perusarvojen turvaaminen.

Lauantaina osallistuin tilaisuuteen jossa morsiuspari oli valinnut solmitun avioliittonsa matkalauluksi virren 397:
Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.

Kirkon nelivuotiskertomus (Haastettu kirkko 2008-2011, julkaistu 2012) kuitenkin kertoo, että entistä harvempi suomalainen määrittelee samalla tavalla oman turvallisuutensa perustan. Niiden osuus, jotka eivät usko lainkaan Jumalaan, on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 1999 Jeesuksen ylösnousemukseen uskoi 69 prosenttia suomalaisista, vuonna 2011 enää 36 prosenttia. Vuonna 1999 77 % suomalaisista uskoi, että Jeesus on Jumalan poika, 2011 41 %. Väitteen ”Jeesus palaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita allekirjoitti vuonna 1999 60 % suomalaisista, kaksi vuotta sitten 28 %. Romahdus kansakunnan uskon näkemyksistä ei ole liioiteltu ilmaisu. Vaikka kirkkomme on jäsenmäärällä mitattuna yhä enemmistökirkko, kristillisen uskon perusopetukset eivät enää ole enemmistönäkemyksiä.
Hyvät kirkolliskokousedustajat, teillä on edessänne lähetyskenttä. Teillä on samalla pohdittavananne, miten kirkko pystyy omalta osaltaan vastaamaan kahteen edellä mainittuun yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeiseen tehtävään: kansakunnan henkisen kriisinkestävyyden ja perusarvojen turvaamiseen.

Sisäministerille kuuluvalla hallinnonalalla on viime vuosina tapahtunut onnettomuuksia, ampumisvälikohtauksia ja perhesurmia, jotka ovat koskettaneet suurta joukkoa suomalaisia. Usein juuri kirkko on tarjonnut turvan ja lohdun tilanteissa, joissa joudutaan suurten menetysten äärellä pohtimaan perimmäisiä elämänarvoja. Kolme viidestä (63 %) suomalaisesta toivoisi, että kirkko osallistuisi nykyistä ponnekkaammin elämänarvoista käytävään keskusteluun.

Bästa kyrkomötesdelegater
Idag finns det ännu mörka moln över ekonomin i Europa och i världen, men trots de ekonomiska hotbilderna, ska vi komma ihåg den väg vi har gått som lett också till den välfärd vi har idag i vårt land. Vi har all anledning att vara tacksamma för det arbete som man gjort i vårt land som baserat sig på kristen värdegrund. Det här är viktigt att minnas när man planerar för framtiden.

Henkinen turvallisuus ja laajalti hyväksytty yhteinen arvopohja ovat vaikeasti mitattavia mutta tärkeitä hyvinvoinnin tekijöitä. Yhteinen arvopohja on luonut edellytyksiä yhteiskuntamme kehitykselle jo satoja vuosia. Sen varassa kansakuntamme on selvinnyt vaikeistakin ajoista.

Kirkko on kiteyttänyt strategisen tavoitteensa (Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö, kirkon strategia vuoteen 2015, julkaistu v. 2007) seuraavasti: ”Vuonna 2015 jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltä lähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa.” Mitä ovat elämän suuret kysymykset? Entä vastaukset? Katekismus opettaa: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”

Hyvät kuulijat,
Moni koululainen ja vanhempi odottaa hetkeä, jolloin saisi taas kerran yhtyä tuttuun lauluun: ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen”.
Suvivirsi kytkeytyy keskusteluun uskonnonvapauslaista, jota on usein tulkittu kapeasti painottaen negatiivista uskonnonvapautta, oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta. Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonnonvapauslain perusteluissa todettiin, että uudistuksen tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä uskonnollisten päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta.

Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan eduskunta tähdensi mietinnössään, että kristilliset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Suvivirsi tai jouluevankeliumi katsotaan osaksi suomalaista kulttuuriperinnettä, eikä niiden sisällyttäminen koulun juhlaan edellytä lupien kyselemistä huoltajilta. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalasten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä heidän eristämisensä yhteiskuntaamme muovanneesta arvotraditiosta. Jos emme itse arvosta ja tunne omaa uskonperinnettämme, kuinka voimme olettaa tänne tulijoiden sitä kunnioittavan?

Moniarvoistuvassa yhteiskunnassa uskonnollinen lukutaito tulee yhä tärkeämmäksi. Oikeudesta oman uskonnon opetukseen tulee pitää kiinni.
Perusopetusasetukseen kirjattiin hiljattain tavoite kristillisten perinteiden tuntemisen ja ymmärtämisen edistämisestä opetuksessa. Tällä vahvistetaan arvokasvatuksen asemaa perusopetuksessa hallitusohjelman edellyttämällä tavalla.

Perusopetuslain mukaan koulukasvatuksen tavoitteena on ”tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen.” Arvot jäävät kuitenkin tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään. ”Jos Jumala on kuollut, silloin kaikki on sallittua.” Tällä lauseella kirjailija Dostojevski ilmaisi näkemyksensä siitä, miten oikean ja väärän erottaminen nousee ihmisen vastuuasemasta Luojansa edessä. Jos Jumalaa ei tunnusteta, ihminen itse jää oman moraalinsa mitaksi ja määrittäjäksi. Etiikasta tulee suhteellista ja tilannesidonnaista. Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat ajassamme kipeästi tarvittavia välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö on suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota on tarpeetonta piilotella.
On tärkeää, että lyhytnäköisesti ei romuteta niitä kirkollisia työmuotoja, jotka toimivat hyvin. Yksi tällainen on vankiloissa tehtävä sielunhoitotyö.
Viime syksynä Rikosseuraamuslaitos jätti osana valtion tuottavuus- ja vaikuttavuusohjelmaa oikeusministeriölle ehdotuksen, että sen ylläpitämistä vankilapapeista luovuttaisiin ja vankilasielunhoito siirrettäisiin seurakuntien vastuulle. Ehdotus ei onneksi ole edennyt, mutta tulevaisuutta ajatellen keskusteluun on varauduttava.
Jokaisella on Suomessa perustuslaillinen oikeus uskonnon harjoittamiseen. Koska vanki ei voi osallistua vapaan yhteiskunnan seurakuntaelämään, valtionhallinto huolehtii oikeuden toteutumisesta järjestämällä vankilasielunhoitoa. Moni vanki on sielunhoidon kautta löytänyt elämälleen uuden suunnan ja päässyt eroon yhteiskunnalle kustannuksia tuottavasta rikoskierteestä.
Säästöpaineiden ohella ehdotusta perusteltiin sillä, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa ei ole tasapuolista kaikkia kirkkoja ja uskontoja kohtaan, että sen palkkalistoilla on luterilaisia pappeja. Kuitenkin evankelisluterilaisen kirkon ohella myös vapaat kristilliset seurakunnat ja jopa islamilaisen yhteisön edustajat ovat ilmaisseet vankan tukensa nykyiselle järjestelmälle. Eri seurakuntien vankilalähetys ja -ystävätoiminta on usein aktiivisten vapaaehtoisten varassa ja yhteistyö vankilapappien kanssa on ollut ratkaisevaa työn onnistumisen kannalta.
Kirkko on myös uusien haasteiden edessä. Sisäasiainministeriön asettama työryhmä viimeistelee maallemme maahanmuuttoa koskevaa strategiaa, joka ulottuu vuoteen 2020. Strategialuonnoksessa uskonnolliset yhteisöt mainitaan tärkeinä maahanmuuttajien osallisuutta lisäävinä yhteisöinä. Erityisesti tämä kirjaus koskee kristillisiä kirkkoja, sillä maahanmuuttajista valtaosa on kristittyjä. Tänään juuri tähän aikaan on eduskunnan istunnossa lähetekeskustelussa kirkkolain muutos, joka mahdollistaa Suomessa asuvan kotikuntaa vailla olevan ulkomaalaisen liittymisen kirkkoon. Tämä on hieno askel eteenpäin.

Uskonnonvapaus on maassamme turvattu. Kirkon suhteet valtiovaltaan ovat toimivat ja kirkon toimintaa arvostetaan laajalti. Enemmistökirkon kovimmat haasteet nousevat kirkon itsensä sisältä. Kirkkolaissa määritelty Raamattuun, uskontunnustukseen ja tunnustuskirjoihin perustuva kristillinen usko kyseenalaistetaan yhä vahvemmin, myös kirkon sisältä. Kristinuskon ydinopetukset laista ja evankeliumista, synnistä ja sovituksesta leimaantuvat kirkkopoliittisesti epäkorrektiksi varsinkin kohdistuessaan aiheisiin, joissa on valtapoliittisia paineita. Siksi kannustan kirkkoamme pysymään lujasti omalla perustallaan, vaikka siihen kohdistuisi paineita sisältä ja ulkoa esimerkiksi avioliittokäsityksen muuttamiseksi. Sananlaskujen kirjassa rohkaistaan: ”Osta totuutta, älä myy!”. Totuudella on hintansa. Totuuden puhumisesta joutuu usein maksamaan. Sen sijaan ihmisellä on kiusaus myydä totuutta, hankkia jotakin etua itselle sillä, että taipuu suosittuun harhaan. Martti Lutherin sanat ovat edelleen ajankohtaiset hänen tiivistäessään aiheen ”Seuraus uskosta” sanoihin: ”Jos uskot, niin puhut. Jos puhut, niin sinun täytyy kärsiä. Sillä usko, tunnustus ja risti kuuluvat yhteen ja ovat oikean kristityn osa.”

Kirkon työntekijöistä yli puolet on sitä mieltä, että kirkon tulisi puhua rohkeammin Jumalasta (HK s 352). On paikallaan rohkaista kirkon työntekijöitä pitämään esillä kristillistä sanomaa silloin, kun siihen mahdollisuus tarjoutuu. Jos kirkon työntekijät eivät sitä tee, niin kuka sitten?

Seurakuntien rahoitustilanne on tiukentumisesta huolimatta vielä sellainen, että työntekijöitä on voitu palkata ja toimintaa on pystytty ylläpitämään. Taloudellinen niukkuus tarjoaa aina myös momentumin uudistukseen, jossa karsitaan vähemmän tärkeää tai jopa strategisen tavoitteen kannalta vahingollista ja keskitytään oleelliseen. Onnistuessaan uudistukset merkitsevät sekä hallintomenojen vähenemistä että henkilöstön voimavarojen kohdentamista entistä tehostetummin kirkon ydintehtävään: Jumalan sanan ja sakramenttien jakamiseen, kristillisen sanoman levittämiseen ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen.

Ärade kyrkomötesdelegater!

I det här rummet sitter den grupp som bär ansvar för att vår kyrka förverkligar den uppgift som har anförtrotts den. Vår utmaning är att förnya kyrkans förvaltning så, att resurser kan riktas allt effektivare till kyrkans kärnuppgift: att sprida Guds ord och att förverkliga kärleken till nästan. Jag önskar er Guds välsignelse och vishet i de viktiga besluten under den här mötesveckan!

Herra Arkkipiispa, hyvät piispat ja kirkolliskokousedustajat!

Tässä huoneessa istuu se joukko, joka kantaa vastuun siitä, että kirkkomme toteuttaa sitä tehtävää, joka on sille uskottu. Vaikka olen tässä viitannut Suomen eduskuntaan ja kirkkolakiin, tiedämme kaikki, että kirkon varsinainen toimeksianto on tullut eduskuntaa korkeammalta taholta. Tässä syvemmässä ja vakavammassa mielessä kirkolla on tehtävä, jota mikään muu taho ei voi yhteiskunnassa täyttää: pitää esillä lain ja evankeliumin sanomaa, kertoa Jumalan tahdosta mutta ennen kaikkea syntien sovituksesta.
Presidentti Kyösti Kallio kehotti raskaalla hetkellä jouluna 1939 suomalaisia: ”Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset. “Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä”. Tuolloin valtion päämies katsoi tarpeelliseksi kantaa julkisesti huolta kansakunnan hengellisestä tilasta, kriisinkestävyydestä ja perusarvoista. Nyt tuo haaste on teillä herra arkkipiispa, hyvät piispat ja arvoisat kirkolliskokousedustajat, joiden joukkoon itsekin valtioneuvoston määräämänä lukeudun.

 

Hyvät kuulijat

Näillä ajatuksilla tuon valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja toivotan
kaikille teille rohkeutta, viisautta ja Jumalan siunausta vaativassa tehtävässänne.

TIEDOTE 21.3.2013

Päivi Räsänen, sisäasiainministeri, puheenjohtaja (kd.)

Julkaisuvapaa

Räsänen: Lapsiperheiden asema paranee
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen on tyytyväinen, että vaikeassa taloustilanteessa hallitus pystyi tekemään kehysriihessä ratkaisuja, jotka tukevat työllisyyttä ja pk-yrittäjyyttä sekä parantavat lapsiperheiden asemaa. Nämä olivat kristillisdemokraattien kärkitavoitteet kehysneuvotteluihin lähdettäessä.
Kristillisdemokraattien tavoite kotihoidon tuen tason ja keston säilyttämisestä nykytasollaan saavutettiin. Samalla lisätään perheiden valinnanvapautta uuden joustavan hoitorahan kautta. Joustava hoitoraha mahdollistaa perheen ja työn paremman yhteensovittamisen.
Yhteisöveron lasku tukee työllisyyttä ja parantaa Suomen kilpailukykyä. Osinkoverotuksen uudistamiseen löydettiin malli, joka kannustaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä kasvuun. Yritysverotuksen kokonaisuudistus auttaa säilyttämään työpaikat Suomessa. Yritysverotuksen linjaukset toteutuivat kehysneuvotteluissa kristillisdemokraattien tavoitteiden mukaisesti. Pienyrittäjyyttä tukee lisäksi kotitalousvähennyksen korottaminen.
Suomalaisten turvallisuuden kannalta on tärkeää, että terrorismin torjunta sai lisävoimavaroja ja rajatarkastusten henkilötyövuosia lisätään merkittävästi.

TIEDOTE

 

Sisäministeri Päivi Räsänen osallistui presidentti Obaman rukousaamiaiselle

 

Sisäministeri Päivi Räsänen osallistui virkamatkallaan USA:ssa presidentti Obaman rukousaamiaiselle yhdessä kongressin, senaatin, USA:n johtajien ja kansainvälisten vieraiden kanssa. Kaiken kaikkiaan edustettuna  oli 160 eri maata. Ministeri Räsänen tapasi aamiaisella myös Serbian pääministerin.

 

Rukousaamiaisen pääpuhujana oli Yhdysvaltain presidentti Barack Obama. Obaman puhe oli hyvin henkilökohtainen ja kertoi muun muassa virkaanastujaisten herättämistä tunteista. Obama nosti puheessaan esiin Raamatun merkityksen johtajuudessa ja sen, kuinka suuret amerikkalaiset presidentit ennen häntä ovat hakeneet viisautta Raamatusta. Hän pohti, kuinka Abraham Lincoln ja Martin Luther King, joiden Raamattuja käytettiin virkavalan vannomisessa, olivat hakeneet toivoa uskosta epätoivon ja pelon hetkinä.

 

Presidentti Obama muistutti, että yleensä jokainen johtaja ja ihminen kohtaa elämänsä aikana vaikeuksia, jotka voi voittaa vain uskon avulla. Obama kertoi hakevansa itsekin Raamatusta viisautta, miten olla parempi perheenisä, aviomies ja presidentti. Hän korosti johtajille, että nöyryyden on oltava läsnä jokapäiväisessä toiminnassa.

 

– Obaman puhe osoitti, että sanastosta ei tarvitse siivota pois sanoja Jumala, rukous tai Raamattu ollakseen poliittisesti korrekti tai uskottava, toteaa sisäministeri Räsänen. Myös suomalaisille on hyvä muistuttaa, että usko vahvistaa siteitämme historiaan ja se yhdistää yhteisiin kansallisiin tavoitteisiin yli puoluerajojen.

 

Rukousaamiaisella korostui ajatus, että on aika laittaa erimielisyydet ja poliittiset kiistat sivuun ja rukoilla yhdessä paremman tulevaisuuden puolesta.

– Toivon, ettei tässä tilaisuudessa puhuttua unohdeta, sanoi presidentti Obama. Hän kertoi pohtineensa usein rukousaamiaisten jälkeen, kuinka samaa sanomaa tarvittaisiin joka päivä. Obama kertoi myös, että hänen henkilökunnassaan Valkoisessa talossa on pastori, jonka yksi tehtävä on sähköpostittaa hänelle päivittäin raamatunkohta.

 

Presidentti Obaman lisäksi tilaisuudessa puhuivat ja rukoilivat mm. USA:n merivoimien operaatiopäällikkö, amiraali Jonathan Greenert, USA:n sisäministeri Ken Salazar ja olympiakultamitalisti Gabrielle Douglas. Tilaisuuteen osallistuivat presidentin puoliso Michelle Obama, varapresidentti Joe Biden ja ulkoministeri John Kerry.

 

 

Kansallinen rukousaamiainen

– järjestetty vuodesta 1953, nyt 61. tapahtuma

–  vuosittainen Yhdysvaltain kongressin järjestämä tapahtuma, jossa pääpuhujana Yhdysvaltain presidentti

– useita muita puhujia ja oheistapahtumia

 

Lisätietoa: erityisavustaja Niklas Andersson, +358505597156

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Kirkolliskokous 6.11.2012
Turun kristillinen opisto

Herra arkkipiispa, arvoisat kirkolliskokousedustajat, bästa publik!

Mieheni synnyttyä viisilapsisen perheen kuopuksena kylään tullut vieras kiusoitteli sisaruksia kyselemällä pikkuveljen myyntihintaa. Kolmevuotias sisko haki tuohtuneena virsikirjan, piteli sitä käsissään väärin päin ja vastasi napakasti: ”Tässä kirjassakin sanotaan, että Niilo-Pekkaa ei myydä mistään hinnasta.” Kolmevuotias oivalsi kristillisen ihmiskuvan ytimen. Jokainen ihminen kokoon, väriin, ikään tai tuottavuuteen katsomatta, on luotu Jumalan kuvaksi ja sen vuoksi ihmisarvoa ei mitata rahassa, se on aina ehdoton ja täysi.

Kirkolla on koko historiansa ajan ollut yhteiskunnassamme arvojen suunnannäyttäjän tehtävä. Nelivuotiskertomuksen otsikko ”Haastettu kirkko” kuvaa iskevästi kirkon tilannetta moniarvoistuvassa Suomessa. Jäsenmäärän lasku, toimituksiin ja jumalanpalveluksiin osallistumisen sekä keskeisiin oppeihin uskomisen heikkeneminen merkitsevät kirkkoa hengellisenä auktoriteettinaan pitävien vähenemistä. Silti kirkkoa edelleen vakavasti kuunnellaan ja kirkon kannanotoilla on merkittävä painoarvo niin julkisessa sanassa kuin vaikkapa eduskunnan istuntosalissa.

Fyraårsberättelsen ”utmanad kyrka” beskriver kyrkans situation i dagens Finland med en bred flora av värderingar. De som håller kyrkan som sin andliga auktoritet minskar. Trots det kyrkans ställningstaganden har en samhällelig betydelse både i det offentliga ordet eller till exempel i riksdagens plenisal.

Värderade kyrkomötesdelegater!

I mitt tal lyfter jag upp tre aktuella teman som utmanar både staten och kyrkan att försvara människovärdet och att respektera livet.

Nostan esiin kolme ajankohtaista aihetta, joissa niin valtiolle kuin kirkolle lankeaa haaste puolustaa ihmisarvoa ja elämän kunnioitusta ja jotka toisaalta jakavat voimakkaasti mielipiteitä.

”Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa”. Israelin kansalle annettu, edelleen ajankohtainen neuvo kertoo ihmisyhteisöjen raadollisesta todellisuudesta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Muukalaisvastaisten ja rasististen ääriliikkeiden haasteeseen tulee vastata rohkeasti muistaen Martin Luther Kingin sanoja: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”

Muualta tulleiden määrä kasvaa työn, opiskelun ja perhesiteiden vuoksi mutta myös turvapaikkaa hakevina. Suomi kuuluu maailmassa ja Euroopassa harvoihin maihin, jotka ottavat vastaan kiintiöpakolaisia, hallitusohjelman mukaan 750 vuosittain. Maahanmuuttajien kotouttamisen tasoon ei voi olla tyytyväinen. Siitä kertoo kolminkertainen työttömyysriski kantaväestöön verrattuna.

Eduskuntatalon edessä nälkälakkoa pitäneet afgaanimiehet muistuttavat kipeästi turvapaikkaa hakevien hädästä. Myös kirkollisten vaikuttajien taholta on kiinnitetty huomiota heidän tilanteeseensa.
Maahanmuuttovirasto arvioi jokaisen hakemuksen yksilöllisesti, lakien ja kansainvälisten sopimusten pohjalta. Päätösten perusteluja ei voi käsitellä julkisuudessa salassapitovelvollisuuden vuoksi. Afganistanin turvallisuustilanne vaihtelee merkittävästi maakunnittain. Kielteisen päätöksen saaneella on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen, joka arvioi valituksia itsenäisesti. Valituksen ollessa vireillä virasto ei voi ottaa asiaa uudelleen käsittelyyn, vaan se ratkaistaan oikeudessa.

Ulkomaalaislakiin ja perustuslakiin sisältyy ehdoton palautuskieltopykälä. Ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Oikeusvaltion keskeisiin periaatteisiin kuuluu eriytetty lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta. Oman kulttuurinsa pohjalta hakijat voivat olettaa, että Suomessa poliitikot voisivat painostaa oikeuslaitosta tai viranomaisia. Päätökset yksittäisten henkilöiden turvapaikoista eivät Suomessa ole poliittisia! Eduskunnalla tai ministerillä ei ole lainmukaista toimivaltaa ratkaista turvapaikkahakemuksia. Tällä turvataan hakijoiden keskenään tasavertainen asema riippumatta tukijoukkojen koosta tai demonstraatioista. Muidenkin turvapaikanhakijoiden terveyden kannalta on vaarallista antaa signaalia nälkälakosta toimivana vaikuttamiskeinona.

Tänä syksynä pyritään päätökseen EU:n yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä. Yhtenäisillä menettelyillä ja vastaanotto-olosuhteilla vähennetään myös painetta siirtyä maasta toiseen paremman suojelun toivossa.

On syytä arvioida jatkuvasti, tukeeko kansallinen lainsäädäntömme niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kannalta inhimillistä ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt turvapaikkapäätösten pohjana olevan maatiedon ajantasaisuuteen. Keväällä maahanmuuttovirasto teki tärkeän linjauksen, jonka mukaan turvapaikkaa hakevalta ei enää edellytetä uskonnollisen vakaumuksen salaamista välttyäkseen vainolta. Kiitän kirkkoa arvokkaasta työstä maahanmuuttajien ihmisarvoisen kohtelun edistämiseksi. Kannustan edelleen etsimään uusia väyliä ystävyyden ja yhteyden luomiseksi kantaväestön ja maahantulijoiden kesken.

Toiseksi nostan esiin keskustelun eutanasiasta. Kirkolla on siihen erityistä asiantuntemusta sairaalasielunhoidon osaamisen ja terveydenhuollon etiikkaan vaikuttaneen kristillisen ihmiskuvan kautta. Kirkon selkeää ääntä odotetaan tilanteessa, jossa lähes 80 % suomalaisista on ilmaissut kannattavansa eutanasialakia. Olisiko nyt tilausta viidennen käskyn selitykselle? Eutanasia ei tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista vaan potilaan elämän lopettamista esimerkiksi myrkkyruiskeella.

Saattohoito on kehittyneempää kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen. Kuolemaa ei voi tarkastella vain yksilön oman valinnan näkökulmasta. Kuolema on mitä suurimmassa määrin yhteisöllinen asia. Itsemurha koskettaa kipeästi kymmenien, jopa satojen ihmisten elämää. Sama koskee eutanasiaa, jota puolustetaan sillä perusteella, että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta kuolinhetkestään.

Lääkäriharjoittelussa kohtasin vanhuksen, joka kertoi halvaannuttuaan masentuneena kyselleensä lääkäriltään: “Mitä hyötyä meistä raihnaisista vanhuksista kenellekään on? Joutaisimme kuolla pois.“ Hän sai vastauksen: ”Te suoritatte yhteiskunnan tärkeintä tehtävää, sillä te opetatte meille, mitä on lähimmäisen rakkaus.” Ymmärsin viestin. Huolenpidosta riippuvat lähimmäisemme voivat avuttomuudellaan nostaa yhteisöstämme esiin arvot, jotka lopulta ovat menestyksemme kannalta avaintekijöitä. Yhteiskunta, joka rakentuu lähimmäisen rakkauden, ihmisarvon kunnioituksen ja keskinäisen huolenpidon varaan, kestää vaikeinakin aikoina. Historiakin osoittaa, että yhteiskunta, joka menettää nämä arvot, luhistuu – ajatellaanpa vaikka natsien hallitsemaa Saksaa.

Eutanasialailla viestittäisiin vammaisten ja sairaiden elämän arvottomuutta. Hollannissa merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja riippuvuuden pelko muiden avusta. Kuolemantoive sisältää usein kysymyksen: ”Olenko jo tarpeeton?” Kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla.

Kolmanneksi teemaksi nostan elämän alkuvaiheen suojelun. Hallitusohjelman tavoitteena on vähentää raskaudenkeskeytyksiä ja selvittää tarve myöhäisimmän viikkorajan muutokseen sekä terveydenhuollon henkilöstön oikeuteen eettisin perustein kieltäytyä toimenpiteen suorittamisesta.

Abortti on Suomessa vaiettu tabu, Pandoran lipas, jonka avaamisen seurauksia pelätään. Aihe koskettaa kuitenkin paljon laajempaa joukkoa kuin ajattelemme. Aborttilain säätämisestä lähtien on tehty yli puoli miljoonaa aborttia. Tällä hetkellä keskeytetään noin 10 000 raskautta vuodessa eli yli 30 joka päivä. Keskuudessamme on satoja tuhansia naisia, jotka ovat omassa kehossaan kokeneet abortin, saman verran isiä, kymmeniä tuhansia abortteihin osallistuneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja satoja lakien säätämisestä vastuullisia päättäjiä.

Aiheeseen liittyy vastuun siirtelyä, mutta myös vaiettua surua ja syyllisyyttä. Vastaanotollani 80-vuotias nainen kertoi riipaisevasti kantaneensa yksin syyllisyyden taakkaa ja sen raskaita seurauksia nuoruudestaan saakka. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet suorittavat työtään rikki revityllä omalla tunnolla.

Elämän hintaa arvioidaan rahassa, kun sikiöseulontojen kustannuksia verrataan vammaisten ihmisten elinkustannuksiin. Löydettyihin sairauksiin ei ole tarjolla parantavaa hoitoa vaan jo alkaneen elämän lopettaminen. Vaikka sikiödiagnostiikan yhteydessä korostetaan perheen omaa valintaa, seulontaohjelman järjestämisellä viestitään, etteivät vammaiset ole varauksetta tervetulleita keskuuteemme.

Aborttia puolustetaan sillä, että sikiö ei ole ihmispersoona, vaikka onkin hedelmöityksestä lähtien biologinen ihmisyksilö. Persoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Ominaisuudet kuvaavat ihmislajille ominaisia piirteitä mutta ovat ihmisyyden ehdoiksi mielivaltaisia. Kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivätkä syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset.

Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että näin vaikeutettaisiin aborttioikeuden toteutumista. Missään muussa maassa näin ei ole käynyt.

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot ovat saman vaatimuksen takana.

Käypä hoito- työryhmä suositti hiljattain myöhäisissä keskeytyksissä kaliumin ruiskuttamista sikiön sydämeen kuoleman varmistamiseksi. Suomessa vuosittain muutamissa kymmenissä tapauksissa abortoitu sikiö elää jonkun aikaa toimenpiteen jälkeen. Raskaus voidaan keskeyttää vammaisuuden perusteella 24. raskausviikon loppuun, kun terveiden kohdalla ehdoton raja on 20 viikkoa. Keskoshoidon edistyessä ollaan absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta.

Raskauden keskeyttäminen on aina eettinen ongelma, sillä siinä lopetetaan jo alkanut ihmiselämä. Myöhäisiin keskeytyksiin liittyy lisäksi yhdenvertaisuus- ja perusoikeusongelmia, sillä niissä vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan.

Arvoisat kirkolliskokousedustajat!

Jaan kanssanne kätilöltä saamani kirjeen toivoen, että pohtisitte, miten kirkko voisi vastata hätään. Hän kirjoitti: ”Minulle oli jaettu keskeytyspotilas, jolla oli jo raskausviikkoja lähes 23. Syy keskeytykseen oli leikkauksella korjattavissa oleva vamma. Toivoin, ettei lapsi syntyisi vuoroni aikana, jotta en näkisi tekojeni seurauksia. Toisin kuitenkin kävi. Lapsi huitoi käsiään ja yritti tehdä hengitysliikkeitä ainakin 10 minuuttia. Vanhemmat olivat kauhuissaan. Kävin toisessa huoneessa kysymässä lastenlääkäriltä, eikö mitään tosiaan tehdä vaikka synnytyssalissa saman ikäistä vauvaa virvoiteltiin.

Menin tapauksen jälkeen kansliaan ja itkin ääneen. Sanoin työkavereilleni etten enää koskaan tule hoitamaan yhtään raskaudenkeskeytystä. Olen katkerasti katunut tekoani, sitä että en puolustanut pientä syntymätöntä lasta. Minulla on Taivaassa häneltä todellakin anteeksi pyydettävää! Kiitos Jeesuksen sovitustyön olen saanut sen kaikesta huolimatta anteeksi.”

Abortista ei pidä vaieta, mutta siitä puhuttaessa tarvitaan ennen muuta kuoleman rajan ylittävää anteeksiantamisen ja armon sanomaa. Tässä kirkolla on etuoikeus rohkeasti pitää esillä lain ja evankeliumin sanomaa ja samalla puolustaa jokaisen Jumalan kuvaksi luodun elämää.

Till abort relateras massvis av skuld, behov av själavård och andligt stöd både bland familjerna och hälsovårdspersonalen. Man ska inte tiga om abort, men när man talar om det, behöver man framför allt annat evangeliets nåd och budskap som övervinner dödens gränser.

Ärade kyrkomötesdelegater!

Jag önskar er Guds välsignelse och vishet i de viktiga besluten under den här mötesveckan!

Kunnallisvaalien äänestyslaimeus osoitti, että kansalaiset eivät syttyneet puheista, joita hallitsivat vaikeat käsitteet, sotet, ervat ja hallintohimmelit. Toivon vilpittömästi, että koolla oleva kirkolliskokous ja kirkon edustajat onnistuvat meitä poliitikkoja paremmin sanomansa esittämisessä ja ydinkysymyksiin paneutumisessa. Tähän teillä on erinomaiset edellytykset, sillä kirkon viesti oikein esitettynä koskettaa jokaista, ulottuu syvälle ihmisen sisimpään ja kauas kuoleman rajan yli.

Toivotan teille arvoisa arkkipiispa ja kirkolliskokousedustajat sekä henkilökunta Jumalan siunausta ja Hänen antamaansa viisautta kokousviikon tärkeisiin ratkaisuihin!

Vaalikampanjan tiimellyksessä Suomen kuntia kiertäessäni kunnioitukseni itsensä likoon panneita ehdokkaita kohtaan edelleen kasvoi. Kiitän lämpimästi jokaista teistä 1870 ehdokkaasta, jotka annoitte nimenne ja kasvonne halulle kantaa vastuuta lähiyhteisöistänne! Kiitän myös 93 048 äänestäjää, jotka antoivat tukensa ehdokkaillemme! Perussuomalaisten taannoisen jytkyn laineet tuntuivat vielä näissä vaaleissa muiden puolueiden kannatuksessa. Näissä oloissa on syytä olla kiitollinen tästä tuloksesta.

Vaalien suurin yllätys oli alhainen äänestysprosentti 58,2. Ennakkoäänestyksen aikaan uumoiltiin äänestysaktiivisuuden lisääntymistä, mutta toisin kävi.

Vastuuta laiskasta äänestysaktiivisuudesta ei voi sälyttää ehdokkaitten päälle. He tekivät parhaan kykynsä mukaan työtä, jotta uurnille olisi herätty. Olisiko äänestysvelttous yhteydessä myös politiikkaan yhdistettyihin kielteisiin mielikuviin?
Yhteisten asioiden hoitamisen alituinen leimaaminen negatiivisesti pitäisi lopettaa. Tässä myös medialla on oma vastuunsa. Oma kokemukseni puoluetoiminnasta on kaukana siitä kuvasta, joka tulee vastaan torisyytöksissä likaisesta pelistä, kieroilusta ja pettämisestä. Poliittisen päätöksenteon etiikkaa on toki syytä suurennuslasilla valvoa, mutta rehellisyyden tähden hyvistä päätöksistä ja pyrkimyksistä tulisi kertoa yhtä lailla.

Saimme noin 300 valtuustopaikkaa ja sen myötä tuhansia muita luottamustehtäväpaikkoja. Jokaisen ehdokkaan panos oli arvokas, monissa täpärissä tilanteissa suorastaan ratkaiseva. Ehdolle asettuminen oli myös tärkeä tuki kristillisdemokraattien tavoitteille – tällä joukolla yhdessä puolustimme kestäviä arvoja lähimmäistemme parhaaksi. Siksi toivon, että kukaan ei tuloksestaan lannistuisi. Jatketaan yhdessä työtä isänmaamme ja kotiseutujemme hyväksi, toinen toistamme tukien!

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 1.11.2012.

Puolueemme emerituspuheenjohtaja Esko Almgren asettuu ehdolle kunnallisvaaleihin Kotkan valtuustoon. Ikää hänellä on 80 vuotta ja valtuustoura jatkunut katkeamatta vuodesta 1965 lähtien, lähes 50 vuoden ajan. Esko on loistava esikuva meille nuoremmille sitoutumisesta, uskollisuudesta ja aatteen palosta. Eskon syvällistä ja laajaa kokemusta tarvitaan niin paikallisesti kuin koko puolueessamme. Lappeenrannan torilla tapasin 18-vuotiaan Hilla Ryösön, jolla on kiireinen abiturienttivuosi edessä, mutta hän lupautui ehdokkaaksi syksyn vaaleissa ja esittäytyi rohkeasti toritapahtumassa yleisön edessä. Hillan vahvuus on tuoreessa nuoren sukupolven näkökulmassa poliittiseen päätöksentekoon.

Kristillisdemokraateilla on jo lähes 1300 ehdokasta. Välitän lämpimät kiitokset jokaiselle teistä! Urakka on kuitenkin kesken, sillä olemme asettaneet tavoitteeksi 1800 ehdokasta, eikä yhtään haittaa vaikka saisimme enemmänkin. Kokemus osoittaa, että mitä enemmän meillä on ehdokkaita, sitä enemmän saamme valtuutettuja. Ja mitä suurempi on puolueemme kannatus kunnallisvaaleissa, sitä vahvemmin pystymme vaikuttamaan kautta koko Suomen kotiseutujemme menestykseksi ja lähimmäistemme parhaaksi.

Siksi haastan sinut asettamaan itsellesi kysymyksen: ”Voisinko minä palvella kotiseutuani asettumalla ehdokkaaksi?” Korkea tai vähäinen ikä ei ole este. Jokainen tuo ehdokkuuteen oman näkökulmaansa elämään – oman koulutuksensa, työtilanteensa tai perheen tai perheettömyyden. Kiireisessä elämäntilanteessa ehdokkuus on mahdollista ottaa kevyemmin. Nyt on myös ajankohtainen hetki kysellä muita ehdokkaiksi, niitäkin, jotka eivät tätä lehteä lue. Oleellista on tahto vaikuttaa kestävien, kristillisten arvojen puolesta.

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 23.8.2012.

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Tampere 17.6.2012
WYCLIFFE RAAMATUNKÄÄNTÄJÄT 40 VUOTTA SUOMESSA

Arvoisat Wycliffe-järjestön edustajat, hyvä juhlaväki
Lämmin kiitos kutsusta osallistua juhlaanne. Tuon teille valtioneuvoston tervehdyksen ja kiitoksen arvokkaasta työstänne!
Raamatun kääntäminen ei ole yhden tai kahden vuoden projekti. Vaatii valtavaa pitkäjänteisyyttä ensin tutkia kieltä, luoda kielioppi ja lopulta kääntää Raamattu uudelle kielelle. Kielen tutkimus on ainutlaatuista, ammattitaitoa vaativaa kulttuurityötä ja tämän tehtävän rinnalla tapahtuva lukutaidon opettaminen avain kokonaisille kansoille hyvinvointiin. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa koulunkäymisen ja joka on perusta yhteiskunnallisen tasa-arvon ja demokratian edistymiselle. Keskeisintä on kuitenkin se, että mahdollisuus lukea Raamattua omalla kielellä avaa kokonaan uuden mahdollisuuden sille, että Jumalan sana voi avautua ja usko syntyä.

Ilman mahdollisuutta ymmärtää, mitä opetetaan, sanoma voi vääntyä niin kuin aikana, jolloin kirkoissa puhuttiin vain latinaa. Pappi lausui ehtoollista jakaessaan sanat: ”Hoc est corpus.” eli ”Tämä on ruumiini.” Kieltä taitamaton, opetusta vaille jäänyt kansa ymmärsi vain, että sanoihin liittyi jotain taianomaista. Niin monissa kielissä sanat muotoutuivat toiseen käyttöön muodossa ”Hokkus pokkus”.
Samaan aikaan syntyi myös toinen käännöskömmähdys joka vaikuttaa vielä tänäkin päivänä. Sanan tuomiokirkko taustalla on latinankielen kotia tarkoittava sana domus, joka ymmärrettiin ruotsin kielen sanan ”dom” pohjalta väärin tuomioksi. Varsinainen merkitys olisi piispan kotikirkko. Samalla tavalla kävi sanan kirkkoherra kanssa, ruotsin herde, kyrkoherde, eli paimen muuttui suomennoksessa herraksi.
Tuomio ja herra kuulostavat varsin toiselta kuin koti ja paimen. Varsinkin kristillisen seurakunnan alkutaipaleella assosiaatiot olisivat varmasti olleet erilaiset, mikäli olisi käytetty oikeaa sanaa. Osaava ja ammattimainen käännöstyö on avainasemassa, kun halutaan välittää kristillinen sanoma ymmärrettävästi eteenpäin.

Martti Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien lähtökohta oli palaaminen perusasioiden ääreen. Latinan kielen saama taianomainen asema asetettiin kyseenalaiseksi ja tavoitteeksi otettiin Raamatun kääntäminen alkukielestä kansankielelle. Lutherin visio raamatun kääntämisestä saksaksi edisti samalla saksan kirjakielen syntymistä. Ratkaisevaa oli itse päämäärä eli raamatun alkuperäisen sanoman välittäminen kansalle ja kieli oli tärkein väline tässä pyrkimyksessä. Tavoite yksityisen ihmisen omakohtaisesta uskosta ja Raamatun opetuksiin pohjautuvasta eettisen vastuun ottamisesta johti lukutaidon lisääntymiseen ja kansansivistyksen nousuun.
Suomenkielinen Raamattu täyttää tänä vuonna 370 vuotta. 1500-luvulla latinaa taitava maanviljelijän poika Mikael Agricola lähti opiskelemaan yliopistoon Saksaan. Siellä professori Martti Lutherin oppilaana Agricola omaksui ajatuksen, että kirkossa pappien täytyy puhua kansan kielellä. Agricola pyysi Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasalta rahaa, jotta voisi kääntää Uuden Testamentin. Suomen kirjakielen isä ei saanut avustusta, mutta ryhtyi silti työhön ja käänsi Uuden Testamentin omalla kustannuksellaan. Hänen keksimiään sanoja ovat mm. Luoja ja Vapahtaja. Agricolan toiminta-ajatus on meille nyt itsestäänselvyys, mutta aikanaan hätkähdyttävä: ”Kyllä Se kuulee Suomen kielen Joka ymmärtää kaikkein mielen”. Wycliffen toiminnassa ollaan Agricolan jäljillä.

Raamatussa on myös ajatuksia, jotka osoittavat sen kirjoittajien olleen hyvin selvillä inhimillisen työn vajavaisuudesta. ”Sillä tietomme on vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista.” (1 Kor 13). Myös käännöstyöhön liittyy monia ongelmia, jotka parhaiten tuntevat tässä työssä mukana olleet. Kulttuuristen taustatekijöiden huomioonottaminen ja välittäminen uudessa kontekstissä käsitettävällä tavalla eivät ole helppo haaste. Afrikassa Ambomaalla 1800-luvulla toiminut suomalainen lähetyssaarnaaja Martti Rautanen käytti apunaan paikallisia luodessaan ambokielen oppikirjaa ja tehdessään kirkollisten tekstien käännöstyötä. Kun aina ei löytynyt sanoja, jouduttiin turvautumaan piirroksiinkin kysymyksien esittämisessä. Vasta parin vuoden kuluttua selvisi, että Isä meidän- rukouksen ambokielisessä versiossa ei pyydettykään ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” vaan ”Anna meille meidän jokapäiväinen kilpikonnamme”. Käännöstyössä apuna ollut paikallinen oli ymmärtänyt leivän kuvan kilpikonnaksi. Viljaa ei Ambomaalla nautittu leipänä vaan puurona.

Kirjoitetun kielen vaikutusta ja kokemuksia sen äärellä kuvaa myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven pääteos Seitsemän veljestä. Siinä seurataan nuorten ihmisten ponnistelua kirjasivistyksen piiriin lukutaidottomuudesta. Raamatunluvulla ja kirkollisilla teksteillä on siinä keskeinen rooli. Lukutaidon myötä veljeksille avautui muukin kehitys, ja kirja on kertomus siitä, miten he löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Monille vähemmistökulttuureille, joiden pieni kieliryhmä on kulttuurisesti heikossa asemassa, saattaa raamatunkäännös olla myös kulttuurinen tukiranka, jonka varassa muukin henkinen perintö saa paremmat kasvumahdollisuudet ja säilymisen edellytykset.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittisessa ohjelmassa muutaman vuoden takaa todetaan: ”Kieli on ihmisen ajattelun ja vuorovaikutuksen perusta. Kielen avulla ihminen tulee tietoiseksi itsestään, muodostaa omat käsityksensä ja myös kommunikoi ympäristön kanssa. Tällä tavalla kieli rakentaa yhteistä maailmaamme ja kulttuuriamme.”
”Ajatteluamme rakennamme nimenomaan äidinkielen avulla. Osaamme perustella ajatuksiamme parhaiten omalla äidinkielellämme. Omasta kielestämme meillä on herkin kielivaisto, ja omalla kielellämme osaamme parhaiten esittää sävyjä ja vivahteita. Äidinkielellä on jokaiselle ihmiselle syvä henkilökohtainen merkitys.”

Olen työssäni sisäministerinä joutunut tai päässyt useisiin tilanteisiin, joissa käytössä on minulle vieras kieli. Toisinaan läsnä on tulkki, jonka avulla saan ilmaista itseäni omalla äidinkielelläni. Kun käytössä on oma kieli, on paljon syvällisemmät mahdollisuudet sekä ymmärtää puhuttua että ilmaista itseään. Omalla äidinkielellä on myös paremmat mahdollisuudet ymmärtää ja siten kuulla, mitä Raamatussa opetetaan.
Noin 80 % maailman ihmisistä voi lukea Uutta testamenttia omalla kielellään. Silti vielä tarvitaan käännös yli 5000 kielellä. Joku on laskenut, että kolehtiin annetusta eurosta noin viisi senttiä kohdistuu työhön, jolla pyritään tavoittamaan kansoja, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia.
Tunnustustenvälinen Wycliffe Raamatunkääntäjät –yhdistys tarvitsee uskollisia ja sitoutuneita tukijoita, niin yksittäisiä lähettäjiä kuin yhteisöjä ja seurakuntia.

Sisäasiainministeriön alainen Poliisihallitus sai vuoden 2010 alussa vastuulleen lakkautetuilta lääninhallituksilta valtakunnallisiin rahankeräyksiin liittyvät tehtävät. Tämän jälkeen nousi tulkintaongelmaksi laissa edellytetyn yleishyödyllisyyden määritelmä kun rahankeräysluvan hakijana on rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta tai uskonnollisen arvopohjan perusteella toimiva yhteisö tai säätiö. Kysymys oikeudesta kerätä varoja ja myös omin varoin tukea uskonnollista toimintaa on vakava, se on osa uskonnonvapautta. Olemmekin sisäasiainministeriön poliisiosastolla linjanneet hiljattain, että kaikki aatteellinen yhdistystoiminta tulee lupaharkinnassa asettaa yhdenvertaiseen asemaan. Uskonnollinen toiminta on nähtävä lähtökohtaisesti yleishyödylliseksi toiminnaksi. Tältä pohjalta olen myös käynnistämässä lainsäädäntöhanketta, jonka tavoitteena on selkeyttää kirkkojen, seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen oikeuttaa kerätä varoja toimintaansa yksilöiden ja yhteisöjen parhaaksi, yhteiseksi hyväksi.
Raamatun käännöstyön merkitys ei rajoitu ajallisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, vaan sillä on ajaton merkitys ikuisuuden näkökulmasta. Pelastava, taivaaseen kantava usko syntyy Jumalan sanan kautta. Roomalaiskirjeessä vakuutetaan: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”

Parhaita ohjeita, mitä itse olen elämän varrella saanut, oli nuorena saatu kehotus lukea Raamattua päivittäin. Raamattu on Jumalan rakkauskirje ihmiselle. Kun seurustelin puolisoni Niilon kanssa, olimme erossa toisistamme muuttaman kuukauden, kun hän oli lyhtyaikaisella lähetystyökeikalla ulkomailla. Kun postilaatikosta nousi kirje häneltä, en jäänyt miettimään, mitä kaikkea minun täytyy tehdä, ennen kuin päivästä löytyy joku tuokio kirjeen lukemiseen. Varmasti luin sen heti. Kun ymmärrämme Raamatun Jumalan rakkauden viestinä meille, tartumme siihen päivittäin samalla innolla kuin sulhaselta saatuun kirjeeseen. Haluan olla itseäni ja meitä kaikkia rohkaisemassa siihen, että päivittäin tartumme Jumalan pyhään sanaan.
Jeesuksen opetuslapsi Johannes, joka oli saanut läheltä seurata Jeesuksen elämää vuosikausia, todisti hänestä: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme; ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh 1:14) Jeesus oli opetuslapsilleen aivan ainutlaatuinen persoona. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Hänessä yhdistyvät nämä molemmat. Samalla Johannes ytimekkäästi kuvasi sen, mitä Jumala meille puhuu Sanansa välityksellä: Hän puhuu armosta ja totuudesta, evankeliumista ja laista. Jeesuksen armo ei ole välinpitämättömyyttä synnistä, sormien läpi katsomista tai kaiken sallivuutta, vaan se kulkee yhdessä totuuden kanssa. Monet loukkaantuivat Jeesukseen, koska hän paljasti ihmisen syntisyyden tai sitten toisaalta siihen, että hän armahti syntisiä. Toisten kohdalla sama sana synnytti synnintunnon, uskon ja uuden elämän. Näin käy tänäänkin, kun Jumalan Sanaa, lakia ja evankeliumia, pidetään esillä.
1 Pietarin kirjeessä Raamattu kuvataan Jumalan eläväksi ja pysyväksi Sanaksi. Jumalan Sana ei muutu. Yhteiskuntajärjestykset, kulttuurit ja aatteet vaihtuvat, mutta Jumalan meidän Luojamme sana pysyy samana ja on aina yhtä ajankohtainen. Jumala on uskollinen, hän pysyy sanansa takana.
Jumalan sana on elävä. Se ihmeellisellä tavalla luettuna tai kuultuna vaikuttaa ja tekee työtä ihmisessä. Jumalan sana osoittaa meidät syntisiksi, armoa tarvitseviksi ja se synnyttää uskon ja rakkauden ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen.
Arvoisa juhlaväki,

näillä sanoilla haluan onnitella teitä Wycliffen raamatunkääntäjät, kaikki jotka olette olleet tavalla tai toisella työssä mukana näiden 40 vuoden aikana, hyvät tukijat ja kannattajat. Te olette työllänne rakentamassa monen kansakunnan keskuudessa edellytyksiä paremmalle huomiselle ja yhteiskunnan kestävälle perustalle. Samalla te olette myös valmistamassa tietä tulevaisuudelle, josta Filippiläiskirjeessä sanotaan: ( 2:10-11) Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”
Toivotan teille innostavaa ja uudistavaa juhlavuotta sekä menestystä ja siunausta tuleville vuosille tärkeässä työssänne!

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Kirkolliskokous ti 8.5.2012 klo 14
Turun kristillinen opisto

 

 

Herra arkkipiispa
arvoisat kirkolliskokouksen jäsenet
hyvät kuulijat

 

”Rakastatko sinä Jeesusta?” Viisivuotias tyttö pysäytti pyhäkoulumatkallaan vastaan pyöräilevän vankilanjohtajan esittäen kysymyksen. Tilanteesta häkeltynyt johtaja otti yhteyden tytön äitiin kehottaen harkitsemaan, olisiko syytä ottaa tyttö pois pyhäkoulusta. Äiti ei säikähtänyt, vaan antoi pyhäkoulun jatkua.

Äitini on kertonut tämän tapauksen omasta lapsuudestani. En itse sitä muista, sen sijaan muistan vaikuttavat kotiseurakuntani pyhäkouluhetket, joita sunnuntaisin piti vuorotellen kaksi miestä, sikalanhoitaja ja työmestari. He saattoivat tulla vankilasta kesken työpäivän sikalanhajuisena, saappaat jalassa pitämään kylän lapsille pyhäkoulua. Olen kiitollinen sille elämäni perustalle, jonka sain seurakuntani kautta.

Kirkon ydintehtävä toteutuu siellä, missä kohdataan ihmisiä ja pidetään esillä kirkon ydinsanomaa. Tätä tehtäväänsä toteuttaessaan kirkot ja kristilliset järjestöt vaikuttavat paitsi yksilöiden koko elämänkaareen, myös yhteiskunnan vakauteen, turvallisuuteen ja talouteen paljon syvemmin kuin usein osaamme ajatella. Kestävät arvot ja elämän mielekkyys ovat koko hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Etiikka ei synny tyhjiössä. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä maailman katsomuksellisesti määrittelemään.

 

Bästa kyrkomötesdelegater!

 

Kyrkans centrala uppgift förverkligas där man möter människor och håller framme kyrkans centrala budskap. När kyrkan och de kristna organisationerna förverkligar den uppgiften påverkar de inte bara individens liv utan också på samhällets stabilitet, säkerhet och ekonomi på ett mycket större sätt än man ofta tänker sig.

Tänä keväänä on muisteltu 100 vuotta sitten uponneen Titanicin kohtaloa. Blogisti Harry Reeder muistutti, että toisin kuin aiheesta kertovassa elokuvassa esitetään, todellisuudessa yläluokkaisetkin miehet uhrasivat elämänsä naisten ja lasten puolesta, joista enemmistö oli palvelijoita ja kotiapulaisia. Suuronnettomuutta seuraavien päivien aikana analyyseissa toistuvasti esitettiin yksi kysymys: ”Miksi he uhrautuivat?” Vastaukseksi nostettiin kristillinen hyve uhrautuvaisuudesta ja Raamatusta nousevat opetukset Kristuksen uhrautuvan esikuvan mukaisista miehen velvollisuuksista suhteessa naisiin ja lapsiin. Hän kysyy, voisivatko samat hyveet toteutua narsistisessa kulttuurissamme, jonka tunnusmerkkeinä ovat itsekeskeisyys, mielihyvien hakeminen sekä oman itsensä ylentäminen?

Rehellisyys ja työmoraali ovat edellytyksenä sille, että saamme verotuloja, joilla hyvinvointia voidaan ylläpitää. Tasapainoiset perheet, kestävät avioliitot ja vastuullinen vanhemmuus ovat edellytyksiä lasten ja nuorten kehitykselle. Yhden nuoren syrjäytymisen ehkäisy aiheuttaa yli miljoonan euron säästön yhteiskunnalle koituvissa kustannuksissa.

Lutherin terävät sanat osuvat ajallemme: ”Mitä hyötyä olisi siitä, että omistaisimme ja tekisimme kaiken muun ja olisimme kuin pelkkiä pyhimyksiä, jos jättäisimme suorittamatta sen, minkä vuoksi pääasiallisesti elämme, nimittäin nuorison hoidon? Luulen myös, ettei mikään ulkonainen synti paina maailmaa Jumalan edessä niin raskaana ja ansaitse niin hirveää rangaistusta kuin juuri se, jonka teemme jättäessämme lapset vaille kasvatusta.”

Suomessa on yli 30 000 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Heitä ei näy missään tilastoissa. Väestön ikääntyessä pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää ja terveempää. Vuoteen 2020 mennessä Suomeen tarvitaan runsaat 150 000 uutta työntekijää.

Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käynnisti tammikuussa selvityksen perhe- ja lastensurmista, joiden määrä on viimeisen vuoden aikana noussut hälyttävästi. Perhe- ja lastensurmat käydään yksitellen läpi vuodesta 2003 lähtien ja etsien tietoa siitä, miten viranomaiset tai muut tahot voisivat ennalta ehkäistä tapahtumia.

Syrjäytymisen ehkäisy on hallituksen keskeinen tavoite ja kärkihankkeena nuorten yhteiskuntatakuu, jolla jokaiselle nuorelle turvataan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Tässä työssä tarvitsemme koko yhteiskunnan yhteistä tahtotilaa ja talkoohenkeä, myös kirkon osallistumista hankkeeseen. Yhteistyön muotoja tullaan rakentamaan kuluvan vuoden aikana.

Kirkolla on vahva ja arvostettu rooli perheiden tukemisessa, perheneuvonnassa ja ennaltaehkäisevässä lapsi- ja nuorisotyössä. Järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt voivat tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä. Hyvässäkään taloudellisessa tilanteessa viranomaiset eivät voi vastata hyvinvoinnista ilman kansalaistoiminnan tukea. Kansalaisyhteiskunnan, lähimmäisyyden ja vapaaehtoistoiminnan arvo nousee entisestään taloudellisesti tiukkana aikana. Pidän tärkeänä myös sitä, että koulujen oman uskonnon opetuksen asema edelleen turvataan ja arvokasvatusta vahvistetaan.

 

Arvoisat kirkolliskokousedustajat!

 

Teidät on valittu edustajiksi kirkon ylimpään päättävään elimeen. Osalla teistä on jo pitkä kokemus kirkolliskokoustyöstä, mutta edustajien enemmistö on tällä kertaa ensikertalaisia.

Tämä perinteinen kahvihetki on muistutus kirkon ja valtiovallan hyvistä suhteista. Yhteistyötä tarvitaan mutta valtiovallan tulee kunnioittaa kirkon oikeutta määrätä omista asioistaan. Kirkon ja valtion suhteiden kehityksessä lähdettiin jo 1860-luvulla erkanemaan vanhasta pohjoismaisesta valtiokirkkomallista. Kirkkolain säätämisessä kirkolle luotiin vahva autonomia ja kirkon ylimmäksi päättäväksi elimeksi perustettiin kirkolliskokous.

Siitä eteenpäin kirkon ja valtion suhteista on vähä vähältä purettu valtiokirkollisia piirteitä. Valtiovallan osuutta kirkon hallintoa ja toimintaa koskevassa päätöksenteossa on supistettu. Tänään valtion osallistuminen kirkon päätöksentekoon rajoittuu lähinnä siihen, että hallitus, presidentti ja eduskunta osallistuvat kirkkolain säätämiseen sekä siihen, että yksi edustaja kirkolliskokouksessa on valtioneuvoston nimeämä.

Kirkkolain yksityiskohtaista sääntelyä siirrettiin vuonna 1994 kirkon oman päätösvallan piiriin kuuluvaan kirkkojärjestykseen ja kirkon vaalijärjestykseen. Kuitenkin edelleen melko pienetkin muutokset kirkon hallinnossa ja toiminnassa edellyttävät hallituksen ja eduskunnan lainsäädäntöprosessia.

Kirkon itsehallintoa vahvistaisi entisestään, jos kirkkolakia kehitettäisiin yleispiirteisempään suuntaan, ja kirkon toiminnan ja hallinnon yksityiskohtaista sääntelyä siirrettäisiin kirkolliskokouksen omaan päätösvaltaan. Kirkkolainsäädännön kodifiointityön yhteydessä on erinomainen tilaisuus tarkastella kirkkolakia tästä näkökulmasta.

Kyrkans autonomi i förhållande till staten är mycket stark. Kyrkans autonomi skulle stärkas ytterligare om kyrkolagen utvecklades i mer allmän riktning och om kyrkomötet gavs allt mer beslutanderätt i fråga om den detaljerade regleringen av kyrkans verksamhet och förvaltning. Kodifieringen av kyrkolagstiftningen erbjuder ett utmärkt tillfälle att granska kyrkolagen ur det perspektivet.

 

Arvoisat kirkolliskokousedustajat!

 

Sain pöydälleni hiljattain esityksen, jonka liitteenä oli toistakymmentä lausuntoa ja päätöstä eri käsittelyvaiheista alkaen kirkkovaltuustosta, kirkkoneuvostosta, kirkkoherralta, tuomikapitulilta, maanmittaustoimistolta, maakuntamuseolta, museovirastolta, kirkkohallituksen kansliapäälliköltä ja arkkipiispalta. Monen portaan läpi käynyt esitys tuli opetusministeriöön, jossa sitä käsitteli yliarkkitehti ja lopulta kirkkoministeri. Päätös koski Peräseinäjoen sankarihautausmaan nimikilpien tekstin taustan syventämistä muutamalla millimetrillä. Vastaavat pöydälleni päätyneet esitykset ovat koskeneet mm. kirkon valaistuksen uudistamista ja hautausmaan aidan korjaamista. En kyseenalaista kulttuurihistoriallisten näkökohtien huomioimista enkä vähättele hienotunteisuutta vaativien päätösten merkitystä, mutta uskon, että päätökset olisi mahdollista tehdä huomattavasti yksinkertaisemmin ja sillä hallinnon portaalla, jolla on myös paras asiantuntemus.

Kirkolliskokous onkin saamassa esityksen kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttamisesta, jossa luovuttaisiin alisteisuudesta opetus- ja kulttuuriministeriölle. Esitys on kannatettava ja kannustan edelleen keventämään ja yksinkertaistamaan hallintoa ja päätöksentekoa.

Valtionhallinnossa, esimerkiksi sisäministeriössä tehdään parhaillaan uudistuksia, joiden tavoitteena on hallintorakenteiden ohentaminen, ydintoimintoihin keskittyminen ja toisaalta suorittavan työn vahvistaminen. Euro on tässä kovana konsulttina, vaikea taloustilanne pakottaa tekemään uudistuksia, jotka muutenkin olisivat järkeviä. Kirkko on saman haasteen edessä. Seurakuntien ja kirkon talouden näkymät lähivuosille heikkenevät. Kirkon jäsenmäärän väheneminen alkaa vaikuttaa voimakkaammin myös verotulojen kehitykseen. Tavoitamme huonosti erityisesti nuoria aikuisia, mikä on huolestuttavaa senkin takia, että yhä useampi lapsi jää kastamatta ja vaille kristillistä kasvatusta.

Seurakuntarakenteen uudistaminen liittyy osaltaan valmisteilla olevaan kuntarakenneuudistukseen. Seurakuntarajojen on lain mukaan seurattava kuntarakennetta. Jos kuntia yhdistetään, myös vastaavien seurakuntien on yhdistyttävä tai muodostettava seurakuntayhtymä. Kunnallisten palvelujen tuottamisen näkökulmasta tehdyt päätökset eivät aina johda seurakuntien toiminnan kannalta parhaaseen ratkaisuun. Onkin paikallaan etsiä uusia malleja, joissa seurakuntarakennetta voitaisiin kehittää kirkon omista lähtökohdista käsin.

Toisaalta myös seurakuntarakenteen kehittämisen taustalla on samankaltaisia tarpeita, joiden vuoksi kuntarakennetta ollaan uudistamassa. Erityisesti pienissä seurakunnissa hallinto voi olla vaikea järjestää yhtä tehokkaasti kuin suuremmissa yksiköissä. Seurakunta ei kuitenkaan ensi sijassa ole hallinnollinen ja taloudellinen kokonaisuus, vaan niiden kristittyjen yhteisö, jotka kokoontuvat viettämään yhteistä jumalanpalvelusta.

Tältä kannalta mielenkiintoisilta vaikuttavatkin ehdotetut mallit, joissa seurakunnat voisivat säilyä alueeltaan pienempinä jumalanpalvelus- ja lähiyhteisöinä ja ainoastaan taloudelliset ja hallinnolliset tehtävät keskitettäisiin laajempiin yksiköihin.

Tässä tilanteessa on erityisen tärkeä pitää huolta siitä, että niukkenevat voimavarat käytetään oikeisiin tarkoituksiin. Nyt on loistava hetki tehdä uusia linjauksia, joiden seurauksena toiminta ja tarmo keskittyvät ydintehtävään; ihmisten kohtaamiseen ja pitämään esillä kirkon ydinsanomaa Jeesuksesta, syntien sovittajasta, jotta hän voisi tulla rakkaaksi yhä useammalle ihmiselle.

 

Bästa kyrkomötesdelegater och publik!

 

Med dessa ord hälsar jag det nya kyrkomötet på statsrådets vägnar, och önskar er Guds välsignelse och ledning i beslutsfattandet som kommer att påverka vår kyrka och samhälle långt in i framtiden.

Hyvät kuulijat!

 

Näillä sanoilla tuon valtioneuvoston tervehdyksen työnsä aloittavalle uudelle kirkolliskokoukselle ja samalla toivotan teille Jumalan siunausta ja ohjausta tehdessänne kirkkomme ja yhteiskuntamme kannalta kauaskantoisia ratkaisuja!

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

 

Hämeenlinnan Paasikivi -seuran kuukausikokous

 

Hyvät kuulijat

 

Hyvä ystäväni työskentelee kehitysyhteistyölääkärinä Afganistanissa, ja hän kertoi, että siellä poliisin näkyminen julkisella paikalla herättää enemmän pelkoa ja levottomuutta kuin turvallisuutta, toisin kuin Suomessa. Kävin työmatkalla Kosovossa, jossa ongelmana on viranomaisten korruptio. On vaikea saada investointeja maahan, jos luottamus puuttuu. Tyttäreni oli viime syksyn vapaaehtoistyössä Ghanassa vammaisten lasten koulussa. Häneltä varastettiin käteiskassa majapaikassa, mutta paikalliset neuvoivat, että poliisiin ei kannata ottaa yhteyttä. Se vain tuottaisi ongelmia. Valitettavasti monessa maassa poliisi on syvästi korruptoitunut, palvelujen vastineeksi tarvitaan rahaa ja rangaistuksia voidaan välttää maksamalla.

 

Suomessa on hyvin koulutettu, tehtäväänsä huolella valittu ja työmoraaliltaan vahva poliisikunta. Poliisiin luotetaan ja poliisin läsnäoloa toivotaan. Suomalaispoliisit ovat johtaneet ja toteuttaneet tai olleet kutsuttuina kouluttajina esimerkiksi Itä-Afrikassa, Namibiassa, Afganistanissa ja Palestiinalaisalueella. Viron itsenäistymisen jälkeen Suomen poliisi panosti voimakkaasti Viron poliisin kehittämiseen. Suomen poliisi on osallistunut poliisien kouluttamiseen viimeisen viiden vuoden aikana Lähi-Idässä ja parhaillaan EU:n Twinning-hankkeessa Jordaniassa. Arabikevään kokeneista Tunisiasta ja Egyptistä on lähestytty Suomea tunnustellen mahdollisuuksiamme auttaa poliisikoulutuksen kehittämisessä.

 

Turvallisuus voisi nousta suomalaiseksi vientituotteeksi. Vaihtosuhteemme on huolestuttavasti heikentynyt 2000-luvun alusta lähtien. Tuonti- ja vientihintojen kehitys on ollut maallemme epäedullinen ja vaihtosuhde on heikentynyt vuoden 2000 jälkeen noin 10 prosenttia. Tavaroiden tuontihinnat ovat nousseet vuodesta 2000, mutta vientihinnat ovat jääneet suurin piirtein vuoden 2000 tasolle. Olemme yhä enemmän bulkkitavaran tuottajia eikä palvelujen ja hyödykkeiden jalostusta ole pystytty nostamaan riittävästi. Turvallisuusala voisi olla yksi nouseva suomalainen vientisektori. Suomalaiseen turvallisuuteen luotetaan. Julkiset turvallisuusviranomaisemme, esimerkiksi poliisi tai rajavalvonta ovat hyvässä kansainvälisessä maineessa ja toisaalta yksityiseltä turvallisuusalalta löytyy yritteliäisyyttä tuotteistaa palveluja ja turvallisuushyödykkeitä. Julkisen ja yksityisen turvallisuusalan yhteistyöllä voisi löytää uusia kehityskohteita niin maamme oman turvallisuuden parantamiseksi kuin sen hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen saavuttamiseksi, että maamme on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Samalla yhteistyöllä voisimme viedä turvallisuutta hyödykkeinä ja palveluina myös muihin maihin.

 

Poliisin tehtävänä on ja tulee olemaan turvata oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä estää ennalta rikoksia, selvittää niitä ja saattaa ne syyteharkintaan. Lähivuosina poliisin on kuitenkin varauduttava koko sisäasiainhallinnon tavoin suunnittelemaan toimintansa aleneviin kehyksiin. Olemme eläneet yli varojemme ja talouden tasapainottaminen sekä siihen liittyvät menosäästöt ovat välttämättömiä myös sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Uutiskuvat Kreikasta ovat meille varoittava muistutus siitä, miten hallitsematon velkaantuminen voi syöstä maan myös syviin turvallisuusongelmiin. Vaikka poliiseja seisoo kaduilla puolen metrin välein, kerrostaloja poltetaan ja kauppoja ryöstellään.

 

Poliisin määrärahatilanne tämän vuoden osalta ei ole niin synkkä kuin hallituksen aloittaessa toimintansa näytti. Hallitusohjelmaan sisältyvää 10 miljoonan euron leikkausta poliisin määrärahoihin ei toteuteta vielä, vaan täysimääräisesti vasta vuonna 2015. Harmaan talouden torjuntaan lisättiin poliisin määrärahoihin 5,6 miljoonaa euroa ja eduskunta teki päätöksen 2,6 miljoonan euron lisäyksestä tämän vuoden talousarvioon. Tällä pystytään työllistämään 50 poliisia ja osa tästä rahasta on korvamerkitty varsin ajankohtaiseen terrorismin torjuntaan.

Lisäksi poliisin määrärahoihin on tälle vuodelle viiden miljoonan euron erillisrahoitus työttömien poliisien palkkaamiseen, mikä mahdollistaa 100 nuoren poliisin työllistymisen.

 

Tulevien vuosien vahva painopiste on poliisin toiminnan kehittämisessä, jotta voidaan parantaa esimerkiksi poliisiyksiköiden ja niiden henkilöstön osaamista ja kykyä reagoida muutoksiin. Suuntaa tulee antamaan sisäasiainministeriön työryhmän tämän kuun lopussa valmistuvat linjausesitykset. Niiden pohjalta hallitus hyväksyy poliisin resursseista pidemmän aikavälin suunnitelman ja niiden pohjalta linjataan myös poliisien tehtävien toteutumista ja kustannustehokkuutta tukeva palveluverkkorakenne. Kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta tärkeintä ovat ammattitaitoiset poliisimiehet ja -naiset, ei niinkään poliisilaitosten seinät. Tavoitteena on edelleen keventää hallintoa, etsiä säästöjä tilakustannuksista sekä kehittää sähköistä asiointia. Painopistettä tulee siirtää operatiivisen poliisin kenttätoimintaan ja rikostutkintaan. Poliisihallitus on osaltaan aloittanut myös oman poliisitoiminnan kehittämishankkeen, jossa käydään läpi poliisitoiminnan koko kirjo rikostorjunnasta hankintoihin ja lupahallinnosta hälytystehtäviin. Poliisihallitus tulee päivittämään myös henkilöstöstrategiansa, jolla luodaan edellytykset henkilöstön kestävälle työhyvinvoinnille.

 

Hyvät kuulijat

 

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksella on kolme painopistealuetta, jotka ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Arjen turvallisuuden parantaminen on yksi hallitusohjelmassa asetetuista tavoitteista. Syrjäytyminen on tärkein sisäisen turvallisuutemme haaste.

 

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreen selvityksen mukaan Suomessa on 32 500 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Heitä ei näy missään tilastoissa. Samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) varoittaa Suomea nopeasti uhkaavasta työvoimapulasta. Vuoteen 2020 mennessä Suomeen tarvitaan runsaat 150 000 uutta työntekijää.

 

Väestön ikääntyessä pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää ja terveempää. Nuorten ikäluokkien syrjäytyminen sekä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat merkitsevät suuria kustannuksia koko yhteiskunnalle. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

 

Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja lisäksi päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Väkivalta kasaantuu Suomessa voimakkaasti. Uhrien profiili on samankaltainen kuin väkivallan tekijöiden. Tutkimusten mukaan 1 prosenttiin väestöstä kohdistuu 67 % kaikista väkivallan teoista.

 

Syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa. Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan rikokseen toistuvasta syyllistyneistä lapsista 70 % oli joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa ennen ensimmäistä rikollista tekoa, joka oli tullut viranomaisten tietoon. Ongelmiin joutuneilla lapsilla on yleensä taustalla useita ongelmia, kuten rikkinäinen perhe, päihdeongelmia ja koulupudokkuutta.

 

Runsas ja humalahakuinen alkoholinkäyttö on suurin yksittäinen tekijä turvallisuusongelmien taustalla. Vuonna 2010 liikennetapaturmissa kuolleista neljännes oli alkoholin vaikutuksen alainen. Hukkuneista yli puolet ja tulipaloissa menehtyneistä lähes puolet oli humalassa. Henkirikoksissa noin 80 prosentissa tapauksista joko uhri tai tekijä oli humalassa tekohetkellä. Ongelma ei ole vain alkoholin suurkuluttajat, joita myös rappioalkoholisteiksi kutsutaan. Ongelmana on se, että kaikki, niin nuoret ja vanhat kuin myös miehet ja naiset, juovat entistä enemmän ja että alkoholista on tullut kiinteä osa vapaa-ajan viettoa ja sosiaalista elämää. Alkoholia saa R-kioskista, sitä juodaan urheilutapahtumissa ja lähes kaikissa tilaisuuksissa, joihin ihmiset kokoontuvat. Ravintolaan mennessä juodaan kunnon pohjat kotona ja juomista jatketaan ravintoloissa, jotka lähes kaikki ovat auki aamuneljään. Ravintoloiden sulkeutumisen jälkeen syntyy humalaisten, väsyneiden ja nälkäisten juhlijoiden välillä helposti suukopua, joka voi johtaa vakavaan väkivaltaan. Olen saanut monia vetoomuksia kentällä työskenteleviltä poliiseilta sen puolesta, että ravintoloiden aukioloaikoja lyhennettäisiin.

 

Usein käytetään sanaa massarikollisuus silloin, kun tarkoitetaan päivittäin tapahtuvia rikoksia jotka eivät saa suurta huomiota mediassa. Jos näihin massarikoksiin ei puututa, voi se antaa rikoksen tekijöille viestin siitä, että rikosten tekemistä voidaan jatkaa eikä siitä seuraa mitään.

 

Erityisesti nuorten tekemiin rikoksiin tulee puuttua välittömästi. Monen nuoren tulevan elämän kannalta on ollut ratkaiseva merkitys sillä, onko hänen rötöstelyynsä puututtu nopeasti vain onko hän saanut jatkaa pikkurikosten tekemistä aina siihen asti, että niistä tulee niin vakavia että niiden seuraukset ovat myös vakavia. Kun nuori oppii rikolliseen elämäntapaan, johon usein liittyy myös runsasta päihteiden käyttöä ja väkivaltaa, on elämänmuutoksen tekeminen hyvin vaikeaa ja usein jopa mahdotonta. Viranomaisten nopea puuttuminen nuorten rötöstelyyn tukee myös vanhempien kasvatustyötä. Perheen sisäinen tilanne saattaa joskus olla solmussa ja silloin ulkopuolelta tuleva puuttuminen antaa lisää voimia myös vanhemmille selvitä vaikeasta tilanteesta.

 

Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia. Joustavat perhevapaat, tasokas kouluterveydenhuolto, ennalta ehkäisevä kotiapu ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat kansantalouden kannalta kannattava sijoitus. Lapsen ja nuoren turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Työ-, opiskelu- tai työpajapaikan tulee olla jokaisen oikeus eikä vain aktiivisten mahdollisuus tai viranomaisten pyrkimys. Juuri tähän pyritään hallitusohjelmaan kirjatulla nuorten yhteiskuntatakuulla.

 

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan viranomaisten lisäksi koko kansalaisyhteiskunnan vastuuta. Järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt voivat omalla toiminnallaan tukea perheitä kasvatustyössä sekä tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä.

 

Hyvät kuulijat

 

Hallituksen päätöksen mukaisesti kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelu on käynnissä. Ohjelmassa määritellään, miten Suomessa tullaan parantamaan kansalaisten turvallisuutta tulevien vuosien aikana. Sisäisen turvallisuuden ohjelman valmisteluun osallistuvat kaikki ministeriöt ja keskeiset asiantuntijat, ja sen valmistelussa on mukana myös järjestöt ja elinkeinoelämä. Ohjelma valmistuu toukokuussa tänä vuonna, ja siinä päätetyt asiat tullaan toimeenpanemaan niin alueellisesti kuin myös paikallisesti.

 

Hallitus on linjannut, että arjen turvallisuuden parantaminen tulee olla sisäisen turvallisuuden ohjelman keskeistä sisältöä. Tämän mukaisesti ohjelmassa päätetään muun muassa käytännön toimista nuorten turvallisuuden parantamiseksi, alkoholista ja muista päihdehaitoista johtuviin turvallisuusuhkiin puuttumiseksi ja lähiympäristön turvallisuuden lisäämiseksi. Arjen turvallisuuden parantaminen edellyttää eri viranomaisten yhteistyötä ja kolmannen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä.

 

Varsin harvoin tullaan ajatelleeksi, että poliisin toimivaltuudet ovat hyvin rajalliset. Poliisi pystyy toimimaan vasta siinä vaiheessa, kun kysymys on rikosepäilystä tai yleisen järjestyksen tai turvallisuuden vaarantamisesta. Esimerkiksi nuoren kohdalla tämä voi tarkoittaa sitä, että nuori on voinut tehdä vaikkapa kymmenen rikosta jotka eivät ole tulleet poliisin tietoon ennen kuin hän ensimmäisen kerran joutuu tekemisiin poliisin kanssa. Sosiaaliviranomaiset voivat puuttua tilanteeseen jo paljon aiemmin. Yhteiskunnan resurssien käytön kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että viranomaiset toimivat nykyistä enemmän yhdessä. Yhteistyön seurauksena viranomaisilla on käytössään paljon enemmän keinoja puuttua sellaiseen kehitykseen, joka saattaa jatkuessaan johtaa vakaviin seurauksiin niin yksilölle itselleen kuin myös yhteiskunnalle.

 

Hyvät kuulijat

 

Suomalaisessa yhteiskunnassa on monia vahvuuksia, jotka edistävät turvallisuutta. Näitä ovat muun muassa luottamus toisiin ihmisiin, instituutioihin ja viranomaisiin, tyytymättömyyden kanavoituminen poliittisen järjestelmän kautta, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja lainkuuliaisuuden perinne. On tärkeää pitää huolta näistä vahvuuksista myös jatkossa.

Taloudellinen tilanne on haasteellinen, mutta siitä on mahdollista selvitä. Monesti on sanottu, että suomalainen on parhaimmillaan silloin, kun edessä on haasteita ja vaikeita asioita. Uskon, että perinteisellä suomalaisella sisulla, hyvällä yhteistyöllä ja uudistumiskyvyllä selviämme myös tulevista haasteista.

Poliittinen katsaus KD:n eduskuntaryhmän talvikokouksessa

Eduskuntaryhmän talvikokous 2012

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen: POLIITTINEN KATSAUS

Tampere 3.2.2012 klo 14:00

 

Hyvät ystävät!

Vastuu tekee pienestä suuren! Kannamme kokoomme nähden suurta vastuuta suomalaisesta yhteiskunnasta vaikeana aikana. Meillä on mittava määrä kunnallisia luottamustehtäviä, eduskuntaryhmä, vastuu hallituksessa ja maamme sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö johdettavana sekä europarlamentaarikko esikuntineen. Presidentinvaalikampanjan ensimmäisellä kierroksella puolueemme arvot ja linjaukset olivat ehdokkaamme ansiosta edustavasti esillä.

Aika usein vaalikentillä olen joutunut kuuntelemaan sitä, miten puoluettamme kehutaan, mutta emme saa kuitenkaan ääntä, sillä meidän kauttamme ei voi vaikuttaa. Nyt tämän perustelun voi helposti kumota. Meidän kauttamme voi todellakin vaikuttaa.

Kunnallisvaaleissa asetamme ehdolle niitä, jotka päättävät ihmisten arjen keskeisistä asioista. Kunnanvaltuutetuilla on paljon enemmän valtaa kansalaisten tärkeinä pitämistä asioista, palveluista, ympäristöstä ja arjen sujumisesta – kuin usein ajatellaan. Tässä vaikuttamisessa tarvitsemme vahvaa kristillisdemokraattista osaamista. Tiukan talouden aikana tarvitaan ennen muuta arvopuoluetta niitä, jotka osaavat laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.

Alkanut vuosi tulee olemaan hallitustyöskentelyssä juuri taloustilanteen kannalta erityisen haasteellinen. Eurooppaa ravisteleva velkakriisi on opettanut, että ainoastaan hoitamalla taloutemme vastuullisesti varmistamme itsemääräämisoikeutemme. Suomen velanhoitokykyyn luotetaan edelleen ja velkaosuutemme suhteessa BKT:hen ei ole ylittänyt tasoa, josta ei enää omin voimin olisi paluuta. Kuitenkin velkamme on suurempi kuin koskaan, lähes 90 miljardia euroa. Mekin olemme eläneet ja edelleen elämme yli varojemme.

 

Hallitusohjelmassa sitouduimme siihen, että hallitus toteuttaa uusia lisäsopeutustoimia, mikäli valtion velan bruttokansantuoteosuus ei näytä kääntyvän laskuun ja valtion talouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Viimeisimmän suhdanne-ennusteen mukainen keskimääräinen 1,4 prosentin kasvu vuosina 2012-2015 merkitsee sitä, että hallitusohjelmassa sovitut 2,5 miljardin euron sopeutustoimet eivät tasapainota valtiontaloutta eivätkä taita velkaantumista vuoteen 2015 mennessä. Velkasuhteen kasvun taittaminen edellyttäisi 3,5 miljardin euron lisäsopeutusta ja valtion alijäämän supistaminen 1 prosenttiin edellyttäisi 5 miljardin euron lisäsopeutusta.

Ennen hallituksen strategiaistuntoa odotamme uusia suhdanne-ennusteita, jotka toivon mukaan toisivat näitä lukuja valoisammat näkymät tulevaisuuteen. Se on kuitenkin selvää, että talouskasvu ei lähivuosina ole sitä tasoa, että se poistaisi tyystin lisäsopeutustarpeen. Jos pelkällä kasvulla haluttaisiin päästä hallitusohjelmaan kirjattuihin tavoitteisiin talouden tasapainottamisesta, tarvittaisiin 5 %:n kasvu.

Valtiontalouden lyhyen aikavälin tasapainottamisen lisäksi tarvitsemme pitkän tähtäimen kestävyysvajeen ratkaisua. Väestön ikääntyminen aiheuttaa merkittäviä kustannuspaineita julkiseen talouteen. Rakennepolitiikkaa tarvitaan pidentämään työuria, nostamaan työllisyysastetta, lisäämään suomalaisen työn määrää ja tuottavuutta ja keventämään hallintoa. Yksi konkreettinen keino on hallituksen kuntauudistus. Kunnat velkaantuvat tällä hetkellä miljardi euroa lisää vuosittain. Kuntien velka kasvaa lähes kahdeksankertaiseksi vuoteen 2020 mennessä, mikäli sopeuttaminen tehdään pääasiassa velkarahalla. Jos taas sopeutus tehtäisiin pääasiassa veroprosenttia korottamalla, vuonna 2020 keskimääräinen veroprosentti olisi 26 ja vuonna 2024 29.

Rakenteiden uudistaminen ja hallinnon keventäminen on paljon parempi vaihtoehto kuin palveluista karsiminen, mikä vaikuttaisi kielteisesti heikossa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin.

Kristillisdemokraatit asettavat kuntauudistukselle kaksi keskeistä tavoitetta: lähidemokratian ja lähipalvelujen turvaamisen. Kuntalainen ei niinkään tarvitse kunnantaloa vaan päiväkotia, koulua, terveyspalveluja ja vanhainkotia. Kuntakoon suureneminen ei tarkoita eikä saa tarkoittaa lähipalvelujen heikkenemistä. Kuntayhtymien ja pienten peruskuntien oloissa voidaan yhtä lailla tehdä huonoja päätöksiä palveluverkon ohentamisesta kuin kuntaliitoksissa tai nykyisissä kuntarakenteissa.

Lähidemokratia merkitsee sitä, että kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemat valtuutetut päättävät arjen kannalta tärkeistä kysymyksistä. Tällä hetkellä kuntakenttä on niin hajanainen, että käytännössä suurimmassa osassa kuntia kansalaisten kannalta tärkeimmistä kysymyksistä ei tehdä päätöksiä kuntien valtuustoissa vaan ylikunnallisissa hallintoelimissä. Yli 80 prosentissa maamme kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut hoidetaan erilaisissa yhteenliittymissä.

Kuntakoon kasvaessa tarvitsemme kunnanvaltuustojen alaisuudessa toimivaa kunnanosademokratiaa, jonka kautta voidaan vaikuttaa oman kotiseudun kehitykseen ja pitää yllä kotiseutuidentiteettiä.

Kuntakapinaryhmittymä ehdotti kuntapalvelujen kaventamista niin että erikoissairaanhoidon palvelut siirrettäisiin valtion hoidettaviksi. Siinä mallissa päätösvalta tältä osin keskitettäisiin Helsinkiin ja samalla nostettaisiin merkittävä raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille. Terveydenhuollon järjestämisen kannalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja tulee pikemmin raivata pois kuin pystyttää lisää. Jos erikoissairaanhoito tulisi valtion vastuulle, kuntien kustantamassa perusterveydenhuollossa nousisi paine vyöryttää tehtäviä ja vastuita valtion maksettaviksi. Yhteinen maksajataho tukee saumattomien hoitoketjujen kehittämistä ja hoidon oikeaa porrastamista.

Hyvä ystävät.

 

Kestävyysvajeen ratkaisussa aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt syrjäytymisen ehkäisy.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreen selvityksen mukaan Suomessa on 32 500 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Heitä ei näy missään tilastoissa. Samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) varoittaa Suomea nopeasti uhkaavasta työvoimapulasta. Vuoteen 2020 mennessä Suomeen tarvitaan runsaat 150 000 uutta työntekijää.

 

Väestön ikääntyessä pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää ja terveempää. Nuorten ikäluokkien syrjäytyminen sekä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat merkitsevät suuria kustannuksia koko yhteiskunnalle. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

 

Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja lisäksi päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Väkivalta kasaantuu Suomessa voimakkaasti. Uhrien profiili on samankaltainen kuin väkivallan tekijöiden. Tutkimusten mukaan 1 prosenttiin väestöstä kohdistuu 67 % kaikista väkivallan teoista.

 

Syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa. Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan rikokseen toistuvasta syyllistyneistä lapsista 70 % oli joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa ennen ensimmäistä rikollista tekoa, joka oli tullut viranomaisten tietoon. Ongelmiin joutuneilla lapsilla on yleensä taustalla useita ongelmia, kuten rikkinäinen perhe, päihdeongelmia ja koulupudokkuutta.

 

Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia. Joustavat perhevapaat, tasokas kouluterveydenhuolto, ennalta ehkäisevä kotiapu ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat kansantalouden kannalta kannattava sijoitus. Lapsen ja nuoren turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Työ-, opiskelu- tai työpajapaikan tulee olla jokaisen oikeus eikä vain aktiivisten mahdollisuus tai viranomaisten pyrkimys. Juuri tähän pyritään hallitusohjelmaan kirjatulla nuorten yhteiskuntatakuulla.

 

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan viranomaisten lisäksi koko kansalaisyhteiskunnan vastuuta. Järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt voivat omalla toiminnallaan tukea perheitä kasvatustyössä sekä tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä.

 

Hallitusohjelmassa päätetyn mukaisesti sisäministeriössä valmistellaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Siinä on tarkoitus esittää ratkaisuja arjen turvallisuuden kannalta keskeisimpiin ongelmiin tavoitteena se, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Suomalaisessa yhteiskunnassa on monia vahvuuksia, jotka vahvistavat turvallisuutta. Näitä ovat muun muassa luottamus toisiin ihmisiin, instituutioihin ja viranomaisiin, tyytymättömyyden kanavoituminen poliittisen järjestelmän kautta, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja lainkuuliaisuuden perinne. On tärkeää pitää huolta näistä vahvuuksista myös jatkossa.