Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd)
Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 23.6.2010

Valtioneuvoston tiedonanto hallituksen ohjelmasta

Arvoisa puhemies!

Hallituksen vaihtumiseen on jäänyt avoimia kysymyksiä.  Miksi ylipäänsä olemme nyt tässä tilanteessa? Jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä hallitusta vetävä pääministeri valittiin käytännössä Keskustan puoluekokouksessa eikä kansanvaltaisesti tuoreen eduskuntavaalituloksen pohjalta. Hallituksen vaihtuminen perustui entisen pääministeri Vanhasen kokonaisarvioon, mutta emme tiedä sitä, koskiko kokonaisarvio yksityiselämän, keskustapuolueen vai maan tilaa. Pääministeri Kiviniemi ei ole toki tästä vastuussa, mutta mielestäni eduskunnalla olisi oikeus kuulla selitys.

Suomi on kovassa syöksyvauhdissa velkakierteeseen, mikä on erityisen huolestuttavaa, sillä huoltosuhteen heikkeneminen alkaa yhä voimakkaammin jarruttaa talouskasvua. Eduskunnan enemmistö hyväksyi juuri kehysselonteon, jonka mukaan valtionvelkamäärä yli kaksinkertaistuu vuoden 2008 54 miljardista vuoden 2014 110 miljardiin euroon. Valitettavasti kuulumme niiden EU-maiden onnettomaan joukkoon, joilla tänä vuonna alijäämä ylittää vakaus- ja kasvusopimuksessa sallitun rajan.

Hallituksen kymmenkohtainen ohjelmapaperi on sarja kauniita, kaikin puolin kannatettavia toiveita.  ”Ketään ei jätetä hyvinvoinnista osattomaksi.” tai ”Työnteon on oltava aina taloudellisesti kannattavaa.” Tämän ohjelmapaperin pohjalta voimme vain arvailla millä keinoilla hallitus pyrkii tavoitteisiin turvata hyvinvointi ja tasapainottaa talous. On suuri riski jäädä vuoden ajaksi odottelemaan ja lykätä vaikeat päätökset seuraavalle hallitukselle.

Nyt tarvitaan suunnitelmaa, jolla sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla hillitään julkisen talouden menokasvua ja lisätään verotuloja sekä pidennetään työuria. Kokonaisveroasteen maltillista korottamista ei pidä liikaa pelätä, kunhan veronkorotukset kohdennetaan niin, että suomalaista työtä ja yrittäjyyttä kannustetaan. Ihailtu Pohjoismainen hyvinvointimalli sisältää melko korkean veroasteen, jonka avulla tuotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja samalla on mahdollista myös pitää yllä korkeaa työllisyysastetta. Tanskassa ja Ruotsissa kokonaisveroasteet ovat yli 49 %, kun Suomessa se on tänä vuonna 42,4. Muiden pohjoismaiden työllisyysasteet ovat kuitenkin perinteisesti olleet korkeammat kuin Suomessa, Tanskassa työllisyysaste on edelleen liki 80 %, kun Suomessa se on 66,4 %. Ei siis ainakaan suoraan voi vetää sitä johtopäätöstä, että mitä korkeampi veroaste, sitä alhaisempi työllisyys.

Ihmettelen sitä, miten varauksetonta kannatusta valtionvarainministeri Katainen hehkutti tuoreeltaan Hetemäen työryhmän veroesityksille, vaikka niiden vaikutukset juuri pienyrittäjille olisivat kielteiset. Eikö teitä huolestuta se, että yrittäjien määrä on jo nyt vähenemässä, vaikka yrittäjät ovat se yhteiskunnan avainryhmä, joka on luo työtä ja kestävän talouden edellytyksiä.

Omantunnon ja sydämen ääntä tulee kuunnella erityisen herkästi silloin kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan ei puututtu, mutta vähimmäisturvaa leikattiin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivärahasta haetut säästöt. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin sateenkaarihallituksen toimesta, ja hanketta puolustettiin sillä perusteella, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Tälle linjalle ei saa palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

Te, pääministeri Kiviniemi kerroitte keväällä, että haluatte seuraavaan hallitukseen erillisen perheministeriön, johon kootaan kaikki ne tehtävät, resurssit ja ohjaus, jotka ovat nyt ripoteltuina eri ministeriöihin. Ilmeisesti ette tarkoittanut tätä hallitusta, mutta kannatan lämpimästi ehdotusta ja perusteluanne siitä, että ”viime laman aikana suoritetut leikkaukset tekivät yhteiskuntaan haavoja, jotka eivät ole vieläkään umpeutuneet.” Erityisen tuen tarpeessa ovat yksinhuoltajaperheet.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannustaa Kiviniemen hallitusta sellaisiin kiireellisiin uudistuksiin, jotka vähentävät tulevina vuosina menoja. Erityinen painopiste tulee asettaa ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen peruspalveluihin. Entisenä kuntaministerinä teillä pääministeri Kiviniemi olisi nyt erinomainen mahdollisuus korjata kuntien valtionavun perusteet terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistäviksi sekä ennaltaehkäisyyn kannustaviksi.

Kunnan saamaa valtionapua määräävä lastensuojelukerroin lasketaan huostaan otettujen lasten lukumäärän ja sairastavuuskerroin puolestaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alle 55-vuotiaiden lukumäärän perusteella. Kunta saa siis sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan ja mitä varhaisemmin kuntalaiset joutuvat sairaseläkkeelle.

Kymmenennessä ohjelmakohdassa luvataan jatkaa Matti Vanhasen II hallitusohjelman päätösten toteuttamista. Muistutan, että siitä vihkosta löytyy vielä monta kohtaa, jotka odottavat toteuttamista, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon oikeudenmukaisempi maksukattojärjestelmä paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien aseman parantamiseksi, omaishoitajien määrän lisääminen ja jaksamisen vahvistaminen tai vanhusväestön hoivan parantaminen.

Arvoisa puhemies, kannatan edustaja Gustafssonin tekemää esitystä päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Tarkistamaton versio 1.0 LA 46/2010 vp – Päivi Räsänen /kd ym.

Laki raskauden keskeyttämisestä annetun lain 5 a §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakiehdotuksessa esitetään kumottavaksi aborttilakiin vuonna 1985 lisätty ns. eugeeninen pykälä, jonka nojalla raskaus voidaan keskeyttää sikiön vammaisuuden perusteella aina 24. raskausviikon loppuun, kun terveiden lasten kohdalla ehdoton yläraja on 20 raskausviikkoa. Keskoshoidon edistyessä sikiön elinkelpoisuusraja on laskenut tuolloisesta 24. raskausviikosta. Jopa 22.-23. raskausviikolla syntyneitä lapsia on jo jäänyt eloon.

PERUSTELUT

Ialiaa on hiljattain kuohuttanut tapaus, jossa 22-viikkoisena abortoitu sikiö virui hengissä liki kaksi vuorokautta raskaudenkeskeytyksen jälkeen. Äidille oli tehty myöhäinen raskaudenkeskeytys lapsen kehitysvamman vuoksi. Elävän sikiön löysi hengissä pappi, joka oli aikonut rukoilla tämän vieressä abortin jälkeisenä päivänä. 300-grammainen sikiö kiidätettiin tehohoitoon läheiseen sairaalaan, jossa hän kuitenkin kuoli. Myös Suomen synnytysosastoilla on ollut vastaavia tilanteita, joissa abortoitu lapsi on ennen kuolemaansa vaikeroinut muutaman tunnin.

Vuonna 1986 tuli voimaan aborttilakiin tehty lisäys (5 a §), joka mahdollistaa raskauden keskeyttämisen aina 24. raskausviikon loppuun asti, mikäli sikiödiagnostisin menetelmin todetaan sikiön vaikea sairaus tai ruumiinvamma. Raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970 ) 5 a § (27.11.1992/1085) kuuluu seuraavasti: ”Sen estämättä, mitä 5 §:ssä säädetään, terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi antaa luvan raskauden keskeyttämiseen, jos lapsivesi- tai ultraäänitutkimuksella, serologisilla tutkimuksilla taikka muulla vastaavalla luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai ruumiinvika, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennenneljännen raskausviikon jälkeen.”

Vammaisjärjestöt vastustivat tuolloin lainmuutosta vedoten terveiden ja sairaiden sikiöiden eriarvoiseen asemaan. Muista syistä raskautta ei saa keskeyttää 20. raskausviikon jälkeen.

Muutoksen tarvetta perusteltiin silloisten sikiödiagnostisten menetelmien ongelmilla. Vastaukset lapsivesitutkimuksessa mahdollisesti paljastuvasta kromosomipoikkeavuudesta saatiin usein vasta 20. raskausviikon jälkeen, jolloin aborttia ei enää voitu suorittaa. Nykyisin tutkimuskäytännöt ovat muuttuneet ja tulokset saadaan varhaisemmassa raskauden vaiheessa. Kromosomipoikkeavuuksien seulonnassa käytetään varhaisraskauteen kohdistuvia ultraääniseulontaa sekä veriseulontaa.

Lainmuutosta koskeneen hallituksen silloisen esityksen (HE 26/1985 vp ) perusteluissa vedottiin erittäin vaikeiden sikiöepämuodostumien aiheuttamaan henkiseen järkytykseen synnyttävälle naiselle käyttäen ainoana esimerkkinä harvinaista lapsen elinkyvyttömyyden aiheuttavaa aivojen täydellistä puuttumista. Lainmuutoksen yhteydessä myös talousvaliokunta korosti mietinnössään, että raskauden keskeyttämiseen oikeuttavana vaikeana sairautena tai ruumiinvammana voidaan pitää lähinnä keskushermoston vaikeaa vajavuutta tai yleistä elinkyvyttömyyttä.

Kuitenkin eugeenisin perustein tehdyissä raskaudenkeskeytyksissä valtaosa on huomattavasti lievemmin sairaita sikiöitä, kuten Downin syndroomaa sairastavia lapsia. Downin syndroomaa potevat lapset ovat yhtä lailla tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä kuin muutkin eivätkä itse kärsi kromosomiston poikkeavuudestaan. He eivät myöskään yleensä vaadi kallista laitoshoitoa, vaan pärjäävät kotihoidossa muiden lasten tavoin. Lain tarkoitus niin sen perustelujen kuin valiokunnan mietinnön osalta onkin ristiriidassa nykykäytännön kanssa, jossa Downin syndrooma muodostaa suurimman yhtenäisen diagnoosiryhmän eugeenisten aborttien joukossa. Eugeenisin perustein abortteja tehdään n. 200-250 vuosittain, ja vain noin kymmenellä näistä sikiöistä on lain perusteluissa mainittu elinkyvyttömyyden aiheuttava aivojen täydellinen puuttuminen.

Samoin valiokunta korosti, että raskauden keskeyttämisen ehdottomana takarajana on pidettävä ajankohtaa, josta lapsella on parhaissa mahdollisissa olosuhteissa kyky säilyä hengissä äidin ruumiin ulkopuolella.

Keskoshoidon edistyessä ollaan absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta. Lisäksi WHO:n suosituksen mukaisesti nykyisin 22. raskausviikolla syntynyt tai 500 grammaa painavampi rekisteröidään lapseksi, syntyypä hän elävänä tai kuolleena. Talousvaliokunnan mietinnön pohjalta sairauden tai vamman perusteella suoritetun raskauden keskeyttämisen ehdotonta takarajaa tulisikin laskea vähintään 20. raskausviikkoon.

Kyseessä on merkittävä yhdenvertaisuus- ja perusoikeuskysymys, jossa vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan. Hallituksen tulee nopeasti korjata epäkohta kumoamalla aborttilaista pykälä, jolla sallitaan vammaisuutta epäiltäessä myöhäiset raskaudenkeskeytykset.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki
raskauden keskeyttämisestä annetun lain 5 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §

Tällä lailla kumotaan raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970 ) 5 a §, sellaisena kuin se on laissa 1085/1992 .
2 §

Tämä laki tulee voimaan   päivänä       kuuta 20  .

_______________

Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2010

Päivi Räsänen /kd
Leena Rauhala /kd
Sari Palm /kd
Toimi Kankaanniemi /kd
Tarja Tallqvist /kd

Kokoomus sinetöi irrottautumisensa ”kodin, uskonnon ja isänmaan” arvokolmikosta. Tätä slogania Kokoomus ei toki ole enää vuosikausiin edes käyttänyt, mutta varsinkin vanhemmat kokoomusäänestäjät ovat olleet sitkeässä harhaluulossa Kokoomuksen kristillisestä arvopohjasta. Kokoomus on valinnut arvoliberalismin tien. Kokoomus päätti puoluekokouksessa ottaa tavoitteeksi avioliittolain muuttamisen sukupuolineutraaliksi.

Kun Kokoomus ryhtyy vasemmistopuolueiden ja vihreiden yhteisrintamassa nyt ajamaan sukupuolineutraalia avioliittoa, se samalla ajaa kirkot ahtaalle. Ne joutuvat paineeseen hyväksyä samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen. Näin kävi Ruotsissa, jossa valtiovalta uhkasi kirkkoa vihkimisoikeuden menettämisellä.

Kokoomus päätti myös pyrkiä siihen, että tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta luovuttaisiin peruskoulussa ja toisella asteella. Puoluekokous haluaa, että oman uskonnon opetuksen tilalle tulisi kaikille uskontokunnille ja uskonnottomille yhteinen uskontotieto. Päätöstä perusteltiin maahanmuuttajien kasvavalla määrällä.

Esitys ei ole vahinko, sillä kokoomuslainen opetusministeri väläytti hanketta jo vuosi sitten. Puolueen linjanmuutos on hämmentävä. Aiemmin oman uskonnonopetuksen tuhoamista on tarjoiltu vasemmistopuolueiden ja vihreiden taholta. Maahanmuuttajien uskonnonvapautta tulee kunnioittaa, mutta sillä perusteella ei pidä romuttaa kristittyjen lasten oikeutta saada oman uskonnon opetusta.

Kristillisdemokraattien linja on selkeä. Puoluevaltuustomme yksimielinen tavoite tulevalle vaalikaudelle on säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä. Haluamme säilyttää oikeuden oman uskonnon opetukseen ja vahvistaa kristillisen kulttuuriperinnön asemaa kouluissa.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

Marraskuussa toimitettavien seurakuntavaalien äänestysikäraja on laskettu 18 vuodesta 16:een. Ehdolle kirkkovaltuustoihin voivat kuitenkin asettua vasta 18 vuotta täyttäneet. Oikeusministeriön asettama työryhmä on selvittänyt äänioikeusikärajan laskemista 16 vuoteen kunnallisvaaleissa. Äänestysikärajan alentaminen edellyttäisi perustuslain muuttamista, mikä pitäisi tehdä kahden eri eduskunnan päätöksin. 16-vuotiaat voisivat päästä äänestämään kuntavaaleissa aikaisintaan vuonna 2016. Euroopan neuvosto on antamassaan kansalaisten osallistumista koskevassa suosituksessa kehottanut kokeilemaan äänioikeus- ja vaalikelpoisuusikärajan alentamista. Itävalta on tällä hetkellä ainoa EU-maa, jossa äänestysikäraja on 16 vuotta kaikissa vaaleissa. Norja aikoo kokeilla äänestysikärajan laskemista ensi vuonna pidettävissä kunnallisvaaleissa.

Suomalaisten nuorten äänestysprosentti jää tällä hetkellä Suomessa noin 10–15 prosenttiyksikköä muita ikäryhmiä alhaisemmaksi. Kuitenkin ensikertalaiset eli pääasiassa 18-vuotiaat äänestävät 19–24-vuotiaita ahkerammin. Muutamissa ensimmäisissä vaaleissa omaksuttu äänestämättömyys näyttää jäävän pysyväksi.

Äänioikeuden ikärajan laskeminen saattaisi innostaa nuoria yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Mutta merkitsisikö äänioikeusikärajan alentaminen lapsuuden lyhentämistä? Onko oikein, että alaikäiset henkilöt kantavat päätösvaltaa ja vastuuta luottamustehtävissä? Toisaalta vastuut ja velvollisuudet lisääntyvät nuorilla iän myötä, esimerkiksi rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15 vuoden iästä.

Miten suuri painoarvo tulee antaa sille, että äänioikeuden, vaalikelpoisuuden ja 18 ikävuoden täysi-ikäisyyden raja on yhtenevä? Jos 16-vuotiaat saavat äänioikeuden, tulisiko heille antaa myös vaalikelpoisuus asettua vaaleissa ehdolle? Näistä kysymyksistä on hyvä herätellä kansalaiskeskustelua.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

TIEDOTE

7.6.2010

julkaisuvapaa klo 11.30

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) puheessaan Hämeenlinnan torilla kansalaistapaamisessa 7.6 klo 11.30:

Hallitusohjelmaa tarkistettava talouden tasapainottamiseksi

Hallituksen vaihtuminen tässä kuussa tarjoaa mahdollisuuden myös auttamattomasti vanhentuneen hallitusohjelman tarkistamiseen. Hallitusohjelman kirjoittaminen uudestaan on välttämätöntä, sillä talouden reunaehdot ovat täysin toisenlaiset kuin vuonna 2007. Tälle vaalikaudelle osunut finanssikriisi on aiheuttanut sen, että valtionvelkamäärä yli kaksinkertaistuu vuoden 2008 54 miljardista vuoden 2014 110 miljardiin euroon. Samaan aikaa huoltosuhteen heikkeneminen jarruttaa talouden elpymistä.

On suuri riski jäädä vuoden ajaksi odottelemaan ja lykätä vaikeat päätökset seuraavalle hallitukselle. Tässä tilanteessa olisi myös viisasta, että uusi pian valittava pääministeri kokoaisi kaikkien eduskuntapuolueiden johtajat neuvotteluun, jossa sovitaan suurista yhteisistä linjauksista, joiden avulla voidaan talous tasapainottaa ja turvata hyvinvointi myös tuleville sukupolville huomioiden myös huoltosuhteen heikkenemisen. Ne vakauttamistoimet, joita nyt tarvitaan, ulottuvat yli tulevankin vaalikauden ja siksi poliittista vastuuta tulee kantaa laajalla yhteisrintamalla.

Nyt tarvitaan suunnitelmaa, jolla sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla hillitään julkisen talouden menokasvua ja lisätään verotuloja sekä pidennetään työuria. Myönteisellä perhe- ja väestöpolitiikalla voidaan korjata huoltosuhteen vinoumaan. Kokonaisveroasteen maltillista korottamista ei pidä liikaa pelätä, kunhan veronkorotukset kohdennetaan niin, että suomalaista työtä ja yrittäjyyttä kannustetaan. Ihailtu Pohjoismainen hyvinvointimalli sisältää melko korkea veroasteen, jonka avulla tuotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja samalla on mahdollista pitää yllä myös korkeaa työllisyysastetta. Tanskassa ja Ruotsissa kokonaisveroasteet ovat yli 49 %, kun Suomessa se on tänä vuonna 42,4. Muiden pohjoismaiden työllisyysasteet ovat kuitenkin perinteisesti selvästi korkeammat kuin Suomessa, Tanskassa työllisyysaste on edelleen liki 80 %, kun Suomessa se on 66,4 %. Ei siis ainakaan suoraan voi vetää sitä johtopäätöstä, että mitä korkeampi veroaste, sitä alhaisempi työllisyys.

Opetusministeriön asettama työryhmä on valmistellut perusopetuksen keskeisiä tavoitteita ja tuntijakoa. Valtioneuvosto tehnee asiassa päätökset 2011 alkuvuodesta, ja uusien tuntijakojen ja opetussuunnitelmien on tarkoitus tulla kokonaisuudessaan käyttöön vuoteen 2015 mennessä. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat maamme koulujen kasvatustyöhön aina 2030-luvulle saakka.

Ehdotuksen mukaan oman uskonnon opetus säilyisi, mutta sen rinnalle nousisi uusi oppiaine etiikka, jossa ”pohditaan eri katsomusryhmille yhteisiin arvostuksiin ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä.” Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että oman uskonnon opetuksen tuntimäärä vähenisi kaikille uskonnoille yhteisen etiikan opetuksen kustannuksella.

Taustalla on ministerin aiemmin ilmaisema ajatus kaikille yhteisestä uskontotiedosta. Tätä voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä. Vieraiden kielten opiskelun perustana on oman äidinkielen osaaminen. Samoin muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämistä auttaa se, että oman uskonnon perusteet on sisäistetty.

Lapselle on tärkeää antaa mahdollisuus kiinnittää elämänsä lujaan eettiseen perustaan. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään. Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on avoin ja rehellisesti tunnustettu. Pelkkä pään tieto arvoista ei vielä auta tekemään rakentavia valintoja. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi vasta laskeuduttuaan sydämen tasolle. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö ovat suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota ei pidä ryhtyä näivettämään kouluopetuksessa.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

Viime aikoina on noussut esiin epäilyjä kymmenistä tapauksista, joissa kirkon toiminnan piirissä olisi tapahtunut lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Ilmiö on tuskin kirkon sisällä muuta yhteiskuntaa yleisempää. Sen sijaan kristillisen etiikan pohjalta lapsia tulisi erityisellä tavalla suojella. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä salailla rikoksia tai suojella hyväksikäyttöä. Jeesuksen kovat sanat kertovat hänen halustaan suojella puolustuskyvyttömiä: ”Joka viettelee yhden näistä pienimmistä, sille olisi parempi että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyksiin.”  En kuitenkaan usko, että rippisalaisuuden murtamisella voitaisiin tehostaa lastensuojelua. Päinvastoin vaarana olisi, että näin menetettäisiin mahdollisuus ohjata uhri tai rikoksentekijä viranomaisen puheille. Jo nyt papilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus törkeiden rikosten kohdalla. Hänellä on myös velvollisuus neuvoa ja ohjata selvittämään asiat maallisen vallan edessä. Ripille ei tulla sitä varten, että synninteko voisi hyvällä omalla tunnolla jatkua.

Tämän sijaan hallituksen tulisi ryhdistäytyä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamisessa. Tällä hetkellä suuri osa rikoksentekijöistä selviää pelkällä ehdollisella, joskus jopa sakoilla. Lakialoitteessani esitän, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä minimirangaistus nostettaisiin yhteen vuoteen ja törkeästä tekomuodosta kahteen vuoteen vankeutta, jolloin rangaistus olisi aina ehdoton. Uhrin toipumisen kannalta on tärkeää, että rangaistukset ovat tuntuvat ja oikeudenmukaiset. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajoista on myös syytä luopua kokonaan, jotta vanhoja rikoksia olisi mahdollista tutkia ja saattaa tekijöitä vastuuseen.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

Yrittäjille suurta päänvaivaa on tuonut hankalan taloustilanteen ohella erilaiset yhteystieto- ja muita palveluja tarjoavat ”hämäräfirmat”. Julkisuudessa ja tuomioistuimissa on käsitelty laajalti tapauksia, joissa markkinointi on ollut harhaanjohtavaa tai vähintäänkin epäeettistä ja yrittäjiltä on peritty laskuja palveluista, jotka eivät ole vastanneet sopimusta. Tilanne koskettaa Suomessa tuhansia yrittäjiä, myös maatalousyrittäjiä ja jopa metsänomistajia.

Suuria vaikeuksia on voinut olla epäselvässä laskutuksessa ja sopimuksen irtisanomisessa. Satojen eurojen lasku ei ole vastannut sopimuksen sisältöä, ja sopimusta on ollut vaikea sanoa irti. Kun yrittäjä on halunnut reklamoida laskusta tai päättää sopimuksen, häntä on saatettu painostaa ja uhata käräjillä. Tällä ilmeisesti on pyritty siihen, että yrittäjä painostuksen alaisena maksaisi epäselvän laskun, ja palvelua tarjoava yhtiö voisi käyttää maksua todisteena siitä, että sopimus on syntynyt.

Yrittäjät ovat kokeneet tulleensa painostetuksi ja etteivät he ole saaneet rahoilleen vastinetta. Eräs yritys esimerkiksi lähettää laskuja satunnaisesti, ja ellei laskun saaja reklamoi saamansa laskua noin viikon sisällä, saajaa peritään ja uhkaillaan. Etenkin pienyrittäjille tällainen tilanne on erittäin raskas. Epäeettinen toiminta leimaa haitallisesti myös niitä saman toimialan yrityksiä, joiden toiminnassa ei ole moitittavaa. Ilmiö ei rajoitu Suomeen, vaan vastaavia ongelmia on muissa Euroopan maissa. Olen jättänyt hallitukselle ongelmasta kysymyksen, jonka tavoitteena on työrauhan turvaaminen yrittäjille.

 

Julkaistu KD-lehdessä.

Tällä viikolla eduskunta aloitti keskustelun lähivuosien energiatuotantopaketista. Hallitus esittää kahden ydinvoimalan rakentamislupaa eduskunnan hyväksyttäväksi ja sen lisäksi laajaa uusiutuvan energian tukipakettia.

Ydinvoimaratkaisut nähdään eduskunnan käsittelyssä erityisinä omantunnon kysymyksinä. Lähes kaikista eduskuntaryhmistä löytyy erilaisia näkemyksiä. Hallituksen kansanedustajista osa, vihreät etunenässä, äänestää hallituksen esitystä vastaan. Ydinvoiman kohdalla kuumaksi kysymykseksi nousee kauas tulevaisuuteen ulottuva kysymys ydinjätteen turvallisesta sijoituksesta.

Terveys on useissa kyselyissä kansalaisten mielestä tärkein arvo, minkä vuoksi energiaratkaisuissa tulee huomioida niiden vaikutus kansanterveyteen. Riskitöntä teknologiaa ei ole. Olennaista on verrata ydinvoiman riskejä sen vaihtoehtoihin. Säteilyvaurioiden ohella tulee huomioida myös pienhiukkassairastavuus. Tsernobylin ydinturman seurauksena syöpien esiintyvyys lisääntyi 20 000 – 30 000 tapauksella 50 vuoden aikajänteellä. Polttoon perustuva energiatuotanto aiheuttaa Euroopassa vuosittain 50 000 keuhkosyöpää ja kaiken kaikkiaan 350 000 kuolemaa yhdessä vuodessa. Säteilevä ydinjäte yritetään eristää kallion sisälle louhittaviin luoliin. Sen sijaan palamisesta aiheutuva jäte lasketaan suoraan hengitysilmaan.

Niin ilmastomuutosta aiheuttavien hiilidioksidipäästöjen kuin suoria terveyshaittoja aiheuttavien pienhiukkaspäästöjen kannalta on kiireellisistä päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä energiatuotannossa. Vähäpäästöisen uusiutuvan energiatuotannon innovaatioiden laajamittaista ja kustannustehokasta käyttöä kehitettäessä ydinvoimaa joudutaan sietämään väliaikaisena osana energiaratkaisuissa.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.