Uskonnonopetuksen puolesta pitää taas taistella

Opetusministeriön asettama työryhmä on valmistellut perusopetuksen keskeisiä tavoitteita ja tuntijakoa. Valtioneuvosto tehnee asiassa päätökset 2011 alkuvuodesta, ja uusien tuntijakojen ja opetussuunnitelmien on tarkoitus tulla kokonaisuudessaan käyttöön vuoteen 2015 mennessä. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat maamme koulujen kasvatustyöhön aina 2030-luvulle saakka.

Ehdotuksen mukaan oman uskonnon opetus säilyisi, mutta sen rinnalle nousisi uusi oppiaine etiikka, jossa ”pohditaan eri katsomusryhmille yhteisiin arvostuksiin ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä.” Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että oman uskonnon opetuksen tuntimäärä vähenisi kaikille uskonnoille yhteisen etiikan opetuksen kustannuksella.

Taustalla on ministerin aiemmin ilmaisema ajatus kaikille yhteisestä uskontotiedosta. Tätä voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä. Vieraiden kielten opiskelun perustana on oman äidinkielen osaaminen. Samoin muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämistä auttaa se, että oman uskonnon perusteet on sisäistetty.

Lapselle on tärkeää antaa mahdollisuus kiinnittää elämänsä lujaan eettiseen perustaan. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään. Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on avoin ja rehellisesti tunnustettu. Pelkkä pään tieto arvoista ei vielä auta tekemään rakentavia valintoja. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi vasta laskeuduttuaan sydämen tasolle. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö ovat suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota ei pidä ryhtyä näivettämään kouluopetuksessa.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.