Viime aikoina on noussut esiin epäilyjä kymmenistä tapauksista, joissa kirkon toiminnan piirissä olisi tapahtunut lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Ilmiö on tuskin kirkon sisällä muuta yhteiskuntaa yleisempää. Sen sijaan kristillisen etiikan pohjalta lapsia tulisi erityisellä tavalla suojella. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä salailla rikoksia tai suojella hyväksikäyttöä. Jeesuksen kovat sanat kertovat hänen halustaan suojella puolustuskyvyttömiä: ”Joka viettelee yhden näistä pienimmistä, sille olisi parempi että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyksiin.”  En kuitenkaan usko, että rippisalaisuuden murtamisella voitaisiin tehostaa lastensuojelua. Päinvastoin vaarana olisi, että näin menetettäisiin mahdollisuus ohjata uhri tai rikoksentekijä viranomaisen puheille. Jo nyt papilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus törkeiden rikosten kohdalla. Hänellä on myös velvollisuus neuvoa ja ohjata selvittämään asiat maallisen vallan edessä. Ripille ei tulla sitä varten, että synninteko voisi hyvällä omalla tunnolla jatkua.

Tämän sijaan hallituksen tulisi ryhdistäytyä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamisessa. Tällä hetkellä suuri osa rikoksentekijöistä selviää pelkällä ehdollisella, joskus jopa sakoilla. Lakialoitteessani esitän, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä minimirangaistus nostettaisiin yhteen vuoteen ja törkeästä tekomuodosta kahteen vuoteen vankeutta, jolloin rangaistus olisi aina ehdoton. Uhrin toipumisen kannalta on tärkeää, että rangaistukset ovat tuntuvat ja oikeudenmukaiset. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajoista on myös syytä luopua kokonaan, jotta vanhoja rikoksia olisi mahdollista tutkia ja saattaa tekijöitä vastuuseen.

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.