Perheiden valinnanvapaus ja lapsen etu ovat tärkeimmät perustelut alle kolmevuotiaiden lasten oikeudelle kotihoidontukeen. Perheellä tulisi olla oikeus tehdä valintansa lapsen hoidosta keittiön pöydän ääressä – ei valtiovallan määräyksillä.
Osana Suomen talouden kannalta erittäin tärkeää rakenneuudistusratkaisua jouduimme hyväksymään päätöksen kotihoidontuen jakamisesta vanhempien kesken. Budjettiriihen päätöksellä tavoitellaan työvoiman tarjonnan lisäämistä, mutta samalla valitettavasti kavennetaan perheiden valinnanvapautta. On kuitenkin hyvä, että kotihoidon tuki säilyy ennallaan sekä kestoltaan että tasoltaan. Kolmen ikävuoden raja kotihoidontuen saamiselle on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta. Kuuden puolueen hallituksessa olemme joutuneet tekemään kipeitä kompromisseja, kuten muutkin puolueet.

Kotihoidontuen paaluttamista vanhempien kesken on perusteltu keinona rakenteelliseksi uudistukseksi naisten työllisyysasteen nostamiseksi.Vuonna 2012 kotihoidontuen saajia oli noin 116 000. Valtaosa tuen saajista oli äitejä. Kotihoidon tuen saajista 15 000:lla nuorin lapsi oli ikävälillä 2-3 vuotta. Siksi esitetty muutos vaikuttaa onneksi vain pieneen osaan kotihoidontuen saajista. Kotihoidontuen leikkauksen työllisyysvaikutukset eivät kuitenkaan ulottuisi 15 000 henkilöön, vaan huomattavasti pienempään määrään, sillä jo nyt noin 6750 tukea saavista äideistä on työmarkkinoilla työllisinä. Hoitorahan tason alentaminen tässä ryhmässä voi siten vaikuttaa vain enimmillään 8250 henkilön hakeutumiseen työmarkkinoille. Kotihoidon tuen saaminen ei edellytä poissaoloa työmarkkinoilta vaan tukea saa, mikäli perheessä on alle 3?vuotias lapsi, joka ei ole kunnallisessa päivähoidossa.

Kotihoidontuen uudistus ei laskelmien mukaan tuota merkittäviä julkistaloudellisia säästöjä. Uudistuksen työllisyysvaikutukset jäävät joihinkin tuhansiin henkilöihin. Uudistus saattaa lisätä kunnallisen päivähoidon kustannuksia enemmän kuin tuen lyhentäminen tuo säästöjä. Tukiajan puolittaminen johtaisi monissa perheissä todennäköisesti siihen, että tukiosuus jätettäisiin käyttämättä, jolloin lapset menevät nykyistä pienempinä päivähoitoon. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle varovaisestikin arvioiden yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä tukisi paljon tehokkaammin vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasaisemmin yhteiskunnassa.
Lain muutosta aletaan vasta valmistella, joten voimaantulon voi arvioida olevan aikaisintaan ensi vuoden puolivälissä. Kristillisdemokraatit tulevat vaatimaan lakiin siirtymäaikaa niin, ettei jo kotihoidontuella oleville tule kesken tukikauden muutosta, johon ei ole voinut varautua. Tulemme pitämään kiinni siitä, että omana tukiaikanaan voisi edelleen joustavasti tehdä työtä ja sinä aikana lasta voisi hoitaa toinen vanhempi tai vaikka isovanhempi. Yksinhuoltajien, yrittäjien ja esimerkiksi omia sekä vieraita lapsia hoitavien perhepäivähoitajien asemaa on pohdittava, jotta laki kohtelee lapsia yhdenvertaisesti. Muutoksen lapsivaikutukset tulisikin arvioida. Lasten hyvinvointi ei saa jäädä aikuisten tasa-arvon jalkoihin.

Kotihoidontuen rinnalle hyväksytty joustava hoitoraha paikkaa omalta osaltaan perheiden valinnanvapautta ja helpottaa perheen ja työn yhteensovittamista. Joustava hoitoraha annetaan osa-aikatyötä tekeville alle kolmevuotiaiden lasten vanhemmille. Tuki helpottaa perheen ja työn yhdistämistä paremmin kuin nyt käytössä oleva osittainen hoitoraha. Joustava hoitoraha on enimmillään 240 euroa kuukaudessa, kun nykyinen osittainen hoitoraha 96 euroa kuukaudessa. Tämä merkitsee perheille sekä suurempaa valinnanvapautta lapsen hoitopaikasta että matalampaa kynnystä työhön paluuseen vanhempainvapaalta. Uusi tuki tulee voimaan ensi vuoden alusta.

On selvää, että rakenteellisia uudistuksia tarvitaan kestävyysvajeen ratkaisemiseksi. Jaan huolen työurien kestosta, mutta työurien pidentäminen ei saa kohtuuttomasti kaventaa perheiden valinnanvapautta. Työn ja perheen yhteensovittamista tulee edistää esimerkiksi osa-aikaisen työnteon mahdollisuuksia lisäämällä ja osa-aikaisia perhevapaamahdollisuuksia kehittämällä. Pienten lasten kotihoito on investointi tulevaisuuteen, myös maamme kilpailukyvyn kannalta.

Päivi Räsänen

sisäasiainministeri (kd)

 

Kolumni on julkaistu Hämeen Sanomissa.

Joutsenon vastaanottokeskuksen yhteyteen rakennetaan uusi 30-paikkainen säilöönottoyksikkö. Kyseessä on tärkeä muutos, sillä Suomessa säilötilojen kapasiteetti on ollut pitkään alimitoitettu. Säilöön otettuja ulkomaalaisia on jouduttu pitämään yhä useammin poliisin tiloissa, minkä pitäisi olla poikkeusmenettely.
Säilöönotto liittyy muun muassa tilanteeseen ennen ulkomaalaisen maasta poistamista. Säilöönoton vaihtoehtona henkilöille voidaan määrätä esimerkiksi ilmoittautumisvelvollisuus viranomaiselle, matkustusasiakirjojen luovuttaminen, velvollisuus ilmoittaa paikka, josta on tavoitettavissa tai rahallisen vakuuden antaminen.
Sisäministeriössä on parhaillaan käynnissä hanke, joka keskittyy säilöönoton vaihtoehtojen kehittämiseen ja muun säilöönottoa koskevan lainsäädännön tarkistamiseen. Säilöönoton vaihtoehtojen kehittämisessä pyritään huomioimaan erityisesti lapset ja muut haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten raskaana olevat naiset, vammaiset henkilöt ja kidutuksen uhrit. Yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden säilöönotto tullaan hallitusohjelman mukaisesti kieltämään laissa.

Uudessa säilöönottoyksikössä huomioidaan perheiden tarpeita

Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti säilökapasiteetin laajentamiseen on ensi vuoden talousarvioissa budjetoitu lisämäärärahaa. Lisämäärärahan avulla Joutsenon vastaanottokeskuksen yhteyteen remontoidaan uusi 30-paikkainen säilöönottoyksikkö, joka tulee sijoittumaan Lappeenrannan Konnunsuolle.
Yksikön tuleva sijainti vastaanottokeskuksen yhteydessä lakkautetun vankilan tiloissa on toiminnallisesti erinomainen. Tärkeimpien yhteistyökumppaneiden Maahanmuuttoviraston, ulkomaalaispoliisin ja rajavartiolaitoksen toimipisteet sijaitsevat kaikki lähistöllä ja jo ennestään hyvät yhteistyösuhteet tulevat tiivistymään entisestään. Uuden säilöönottoyksikön tilat mahdollistavat erityistarpeiden huomioimisen huomattavasti nykyistä Helsingin säilöönottoyksikköä paremmin.

Perheille ja naisille varataan tiloista erillinen kerros, johon saadaan majoitushuoneiden lisäksi sijoitettua harraste- ja leikkitilaa, oleskeluhuoneita, keittiötilat sekä perheiden käyttöön soveltuvat peseytymis- ja pyykkihuoltotilat. Miesten osastot sijoitetaan rakennuksen 2. ja 3. kerrokseen. Myös miesten osastolle saadaan sijoitettua kaikki tarvittavat oleskelu-, ruokailu-, peseytymis- ja pyykkihuoltotilat sekä kuntosali.
Tilat kunnostetaan kauttaaltaan viihtyisiksi ja vanhan rakennuksen talotekniikka uusitaan lähes kokonaisuudessaan, jotta taataan toimintavarmuus pitkälle tulevaisuuteen. Hanke on tärkeä paitsi maahanmuuttohallinnolle ja erityisesti Joutsenon vastaanottokeskukselle, myös Konnunsuon kylälle ja historialliselle vankilamiljöölle. Näin saadaan pelastettua yksi historiallisesti arvokas rakennus ränsistymiseltä aktiiviseen käyttöön ja samalla kirjoitetaan jälleen uusi luku Konnunsuon pitkään ja kunniakkaaseen historiaan.

Vaihtoehtoja punnitaan käytännön lähtökohdista

Sisäministeriön hankkeessa on selvitelty viranomaisten arvioita nykykäytännöistä ja on todettava, että säilöönoton kehittämisessä ollaan haastavien kysymysten äärellä. Säilöönoton ja vaihtoehtoisten toimintatapojen väli koetaan liian suureksi: säilöönotto on turhan rajoittavaa, varsinkin jos henkilö joudutaan sijoittamaan poliisin säilöönottotiloihin, mutta vaihtoehtoiset turvaamistoimet voivat puolestaan olla tehottomia.
Tarkoitus on kehittää lainsäädännössä jo olevia vaihtoehtoisia turvaamistoimia entistä toimivammiksi. Esimerkiksi laajentamalla mahdollisuutta ilmoittautua poliisin ja rajatarkastusviranomaisen toimipisteiden lisäksi vastaanottokeskuksissa pyritään lisäämään ilmoittautumisvelvollisuuden käytettävyyttä. Pitkien välimatkojen vuoksi on kohtuutonta velvoittaa asiakas ilmoittautumaan poliisiasemalle.

Kehittämistyössä kuullaan sidosryhmiä

Säilöönotto vaatii monenlaisia resursseja – niin matkoihin, tiloihin kuin työaikaan liittyen – sekä toimintatapojen suunnittelua eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä huomioiden.
Hallitusohjelman tavoitteen toteuttaminen säilöönoton vaihtoehtojen kehittämiseksi edellyttää vaativaa työskentelyä ja tulemme kuulemaan siinä monia eri tahoja. Ensi keväällä käynnistyvä uuden säilöönottoyksikön rakennustyö on joka tapauksessa tärkeä askel säilöönottopolitiikan kokonaisuuden kehittämisessä.

Poliisi teki vuonna 2012 noin 72 000 päihdeperusteista kiinniottoa. Määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta se on yhä suuri ottaen huomioon, että tehtävä ei lain mukaan varsinaisesti kuulu poliisille. Jo 40 vuoden ajan laki on määrännyt ei-väkivaltaisista päihtyneistä huolehtimisen kunnille.

Putkan kanta-asiakkaiden terveydentila vaatisi usein terveydenhuollon ammattilaisen arviointia tai sosiaalityöntekijän apua. Säilöön otetut ovat tyypillisesti keski-ikäisiä, päihdeongelmaisia asunnottomia miehiä, jotka ovat jollain tavoin syrjäytyneitä yhteiskunnasta. Jopa 65 % heistä kärsii jostakin kroonisesta sairaudesta. Kiinniottoja voi olla samalla henkilöllä satoja kertoja vuodessa.

Päihtymyksen vuoksi säilöön otettuja kuolee säilöönoton aikana vuosittain noin kymmenen henkilöä. Selkeä tilastohuippu näissä niin sanotuissa putkakuolemissa oli vuonna 2003, jolloin määrä nousi alkoholiveroalen vuoksi 24:ään. Putkakuolemien pääsyinä olivat alkoholimyrkytys, sairauskohtaukset ja aivovammat. Poliiseja on koulutettu muun muassa seuraamaan putkaan otettujen tajunnan tilaa, mutta arviointivirheitä tapahtuu. Alkoholin ja lääkkeiden yleistynyt sekakäyttö vaikeuttaa asiakkaan tilanteen arviointia.

Poliisilaitokset ovat joillakin paikkakunnilla sopineet yhteistyöstä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa. Sairaanhoitajia ja tai sosiaalityöntekijöitä on sijoitettu viikonloppuisin putkalle, jotta päihteidenkäyttäjiä voidaan ohjata oikean avun piiriin. Joissakin kunnissa on kunnan ylläpitämä selviämisasema, jonka toiminnasta vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia esimerkkejä. Suurimmassa osassa maata poliisi on jäänyt päihtyneiden säilöönoton kanssa yksin.

Onko putkan kova penkki oikea apu päihdeongelmaiselle? Mielestäni ei. On tärkeää vahvistaa sosiaali- ja terveysviranomaisten roolia päihtyneiden säilöönotossa. Näin myös putkakuolemia voidaan vähentää.

 

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 19.9.2013.

Syyrian konflikti on jatkunut jo lähes kaksi ja puoli vuotta ja vaatinut noin 100 000 kuolonuhria. Kriisin keskellä miljoonat ihmiset ovat myös joutuneet lähtemään kodeistaan. YK:n pakolaisvaltuutetun toimiston UNCHR:n mukaan Syyriasta paenneita pakolaisia on jo kaksi miljoonaa. Näiden lisäksi maan sisäisiä pakolaisia on arviolta yli neljä miljoonaa. Sisäministeriössä on huolestuneena seurattu tilanteen heikkenemistä ja samalla on käyty jatkuvia keskusteluja UNHCR:n kanssa siitä miten Suomi voisi pakolaistilanteessa auttaa. Pyynnöstäni sisäministeriö käynnisti kesällä varautumistyön sen miettimiseksi miten Suomi voisi Syyrian pakolaistilanteeseen vastata. Olemme sisäministeriön kautta mm. tarjonneet pakolaiskiintiön hätäkiintiön kohdentamista Syyrian pakolaisille sekä valmistelleet ensi vuoden kiintiön merkittävää kohdentamista Syyrian pakolaisille. Näiden toimenpiteiden lisäksi on sisäministeriön johdolla jatkuvasti valmisteltu vaihtoehtoja myös normaalin menettelyn ylittäville toimenpiteille. Tilanteen edelleen kärjistyessä on nyt ilmeistä, että tässä poikkeuksellisessa tilanteessa auttaminen normaalin pakolaiskiintiön puitteissa ei ole riittävää, vaan nyt tarvitaan poikkeuksellisia normaalin 750 henkilön pakolaiskiintiön ylittäviä menettelyjä. Sisäministeriössä valmistellaankin nyt ehdotusta ensi vuoden pakolaiskiintiön väliaikaiselle kasvattamiselle Syyrian tilanteen johdosta. Pidän mahdollisensa, että Suomi voisi jo heti ensi vuoden alussa vastaanottaa useita satoja pakolaisia, jotka ovat joutuneet pakolaiseksi Syyrian kriisin seurauksena. Myös taloudellisesti tiukkana aikana on Suomella oltava mahdollisuus auttaa lähimmäisiä keskellä äärimmäistä inhimillistä kärsimystä. Päätöksen pakolaiskiintiön mahdollisesta kasvattamisesta tekee hallitus yhdessä.

EU-rahoitteinen elintarvikeapu on osa monen seurakunnan ja järjestön diakoniatyötä. Viime vuonna EU-ruokakasseja jakoi yli 200 seurakuntaa. Ruokakassien määrässä mitattuna toiminnan laajuus oli 100 000 ruoka-kassia ruokaa tarvitseville. Avustusruoka jaetaan vastaanotoilla, ruokapankeissa, kotikäynneillä sekä ruokapalvelutilaisuuksissa. Monelle asiakkaalle apu merkitsee kriisitilanteesta eteenpäin selviämistä. Seurakuntien viestin mukaan pitkäaikaisia ruoka-avun saajia ovat erityisesti yksinhuoltajaperheet, työttömät ja kansaneläkkeen saajat. Köyhyys Suomessa on todellisuutta.

Ruoka-apu on ollut poliittisesti vaikea kysymys. Köyhyyden torjuminen ja kansalaisten toimeentulon turvaaminen ovat kansallisvaltioiden vastuulla. Käytännössä EU:n ruoka-apu on kuitenkin muodostunut merkittäväksi osaksi niiden lähimmäisten auttamista, jotka ovat jääneet sosiaalipalvelujen turvaverkkojen väliinputoajiksi. Jos EU-rahoitteinen apu päättyisi, sen korvaaminen kansallisin toimin olisi varsin epävarmaa. Kevään ja kesän aikana käytiin tiukkoja neuvotteluja siitä, mikä on Suomen kanta ruoka-avun jatkamiseen. Suomen kannan EU:n neuvottelupöytiin valmistelee hallitus.

Aktiivisella vaikuttamisella pystyimme estämään sen, että Suomen kanta ruoka-avun rahoittamiseen olisi ollut kielteinen. Pidimme kaikkein vähävaraisimmille suunnatun ruoka-avun jatkumista tärkeänä, emmekä antaneet periksi vastakkaisille päätösehdotuksille. Kesän aikana neuvottelutilanne sekä EU:n pöydissä että hallituksen sisällä muuttui. Saavutetun neuvottelutuloksen mukaan jokaisen jäsenmaan on osallistuttava kaikkein vähävaraisimmille suunnatun rahaston rahoitukseen. Tämä varmistaa ruoka-avun jatkamisen myös Suomessa. Ruoka-avun jatkuminen on yksi konkreettinen esimerkki siitä kuinka olemme hallitusasemasta päässeet vaikuttamaan lähimmäisistä välittämiseen.

 

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 12.9.2013.

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa.” Heurekan talousseminaarissa kuvattiin tilannettamme Paavalin sanoilla. Karut tosiasiat on tunnustettava, mutta emme saa vaipua epätoivoon.
Teollisuudessa on menetetty kymmenen vuoden sisällä 120 000 työpaikkaa. Suomen talous on 30 miljardia euroa jäljessä verrattuna tilanteeseen, jossa talous olisi kasvanut tasaista kahden prosentin uraa vuodesta 2008. Samaan aikaan julkiset menot ovat kasvaneet huomattavasti ennakoitua nopeammin ja ovat nyt tasolla jonka ennustettiin koittavan vasta vuonna 2030.
Olemme siis ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Viime viikolla hallitus teki kovia päätöksiä kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Vakava sairaus tarvitsee vahvat lääkkeet, joskus jopa leikkauksia, ettei jouduta saattohoitoon.
Päätetyissä uudistuksissa tärkeimpiä ovat ne, joilla pystytään lisäämään suomalaisen työn määrää – nostamaan eläkkeelle jäämisikää, saamaan nuoret aikaisemmin töihin ja ehkäisemään työstä ja koulutuksesta syrjäytymistä. Työttömyysturvassa otetaan käyttöön työtulojen suojaosuus, mikä on ollut kristillisdemokraattien pitkäaikainen tavoite.
Kuuden puolueen hallituksessa olemme joutuneet tekemään ratkaisuja, jotka ovat kipeitä kaikille puolueille. Pidän epäonnistuneena budjettiriihen päätöstä paaluttaa puolet kotihoidon tuen kestosta äidille ja puolet isälle, koska niin rajataan perheen valinnanvapautta. On kuitenkin tärkeää, että kotihoidon tuki säilyy entisellään sekä kestoltaan että tasoltaan. Kotihoidon tuen rinnalle hyväksytty ensi vuoden alusta voimaan tuleva joustava hoitoraha paikkaa omalta osaltaan perheiden valinnanvapautta ja helpottaa perheen ja työn yhteensovittamista.

 

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 5.9.2013.

Heinäkuun loppuun mennessä 51 syyrialaista on vuonna 2013 hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua. Lisäksi Suomi on kesäkuussa ilmoittanut YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:lle, että se voi tarjota pakolaiskiintiöstään hätätapauspaikkoja syyrialaisille pakolaisille. Suomi on uudistanut tämän tarjouksensa elokuussa, mutta tästä huolimatta UNHCR ei toistaiseksi ole esittänyt syyrialaisia pakolaisia Suomeen uudelleensijoitettavaksi. UNHCR on pitänyt tärkeämpänä, että kiintiöön kohdistetaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat tapaukset, joita varten hätätapauskiintiö on tarkoitettu. Kyseinen vuoden 2013 kiintiö on tällä hetkellä käytännössä täytetty.

Syy prosessin hitaaseen edistymiseen liittyy Syyrian vaikeaan tilanteeseen. UNHCR:n voimavarat ovat keskittyneet tällä hetkellä alueella olevien ihmisten välittömään auttamiseen. Pakolaisjärjestöltä saadun tiedon mukaan valintatiimit ovat vasta nyt lähtemässä paikan päälle kartoittamaan syyrialaisia pakolaisia uudelleensijoitusta varten.

Sisäministeriössä seuraamme huolestuneina Syyrian tilanteen kehitystä ja käymme jatkuvaa keskustelua UNHCR:n kanssa siitä, miten Suomi voisi auttaa syyrialaisia. Suomi on tähän mennessä myöntänyt Syyrian humanitaariseen kriisiin 12,1 miljoonaa euroa, josta 8,5 miljoonaa vuoden 2013 puolella. Tuki jakautuu sekä Syyriaan että lähialueiden syyrialaispakolaisille.

Suomi on sitoutunut ottamaan vastaan pakolaiskiintiössä vuosittain henkilöitä, joita UNHCR esittää uudelleen sijoitettavaksi. Vuoden 2013 kiintiö on 750 henkilöä, joista 100 paikkaa varataan hätätapauksille. Syyrian kriisille ei ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua ja Suomi käy keskusteluja ensi vuoden pakolaiskiintiön huomattavan osan kohdentamisesta syyrialaisille pakolaisille.

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 29.8.2013.

Vaihtoehtoisia hoitomuotoja käyttävien kuluttajasuojaa on parannettava lainsäädännöllä. Sekä hoitoalan järjestöt että Luontaisalan Keskusliitto ovat vaatineet alaa säätelevää lakia. Sääntelyn tarpeita on selvitetty sosiaali- ja terveysministeriössä jo neljä vuotta sitten ja jatkovalmistelusta potilasturvallisuuden parantamiseksi on sovittu hallitusohjelmassa, mutta asia ei ole vielä edennyt.

Uskomushoidolla tarkoitetaan hoitoa, jonka vaikuttavuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. Terveydenhuollon ammattihenkilöt rekisteröi ja heitä valvoo Valvira. Ammatinharjoittajina maksullisia uskomushoitoja tarjoavia terapeutteja, joilla ei ole virallista terveydenhuollon tutkintoa, ei valvo tällä hetkellä kukaan.

Elintärkeiden lääkkeiden korvaaminen luontaishoidoilla voi johtaa vakaviin seurauksiin, jopa kuolemaan. Uskomushoitojen käyttö voi myös viivyttää vakavan sairauden toteamista ja hoidon aloittamista.

Monet saavat myös apua luontaishoidoista. Ihmisen luottamus saamaansa hoitoon lievittää monia oireita. Kivunlievityksessä ns. lumevaikutuksen osuus on 30-40%. Lumevaikutusta voidaan hyödyntää, kun parantavaa vaikutusta ei tarvita.
En ole esittänyt uskomushoitojen kieltämistä. Ehdotan Ruotsin lainsäädännön selvittämistä, jossa vakavissa sairauksissa ja pienten lasten hoidossa hoitovastuuta ei voi antaa valvotun terveydenhoitohenkilökunnan ulkopuolelle. Jos potilas tai vanhemmat haluavat, he voisivat lääkärin valvonnassa käyttää lisäksi vaihtoehtohoitoa. Kuluttajansuojaa tulee myös parantaa niin, että lääketieteellinen hoito ja uskomushoidot erottuvat markkinoinnissa toisistaan selkeästi.
Luontaishoitojen suosio on haaste myös viralliselle terveydenhoidolle. Ihmisen kohtaaminen, aito kiinnostus hänen hyvinvoinnistaan ja terveellisten elämäntapojen huomioiminen on tärkeää kaikessa hoidossa.

Päivi Räsänen

 

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 22.8.2013.

Valtionvarainministeriön viime viikolla julkistama talousarvioesitys on 6,6 miljardia alijäämäinen ja valtionvelka on kasvamassa jo lähes 100 miljardiin euroon. Luvut eivät ole kaunista luettavaa. Elinkeinoelämämme rakennemuutos, Euroopan pitkittynyt heikko talouskehitys ja väestön ikääntyminen aiheuttavat yhdessä paineita julkisen velkataakkamme kasvulle. Taloutta on yhä vaikeampi saada tasapainoon. Työttömyys uhkaa lisääntyä ja valtion velkataakka kasvaa kasvamistaan. Vailla taloudellista kasvua yhteiskuntamme ajautuu vähitellen hyvinvoinnin supistumisen tielle.

Hallitus on tehnyt yli viiden ja puolen miljardin euron sopeutuspäätökset, joilla leikataan menoja ja lisätään verotuloja. Valitettavasti nämäkään toimenpiteet eivät vielä riitä. Nyt tarvitaan aitoja rakenteellisia uudistuksia. Elvytystoimillekin on paikkansa, mutta valitettavasti ne eivät tule vaikuttamaan enää suureen kuvaan. Sen sijaan että ostaisimme lainarahalla työpaikkoja, voimme parhaamme mukaan tukea yrittäjyyttä, koulutusta ja innovaatioita. Nämä panostukset vaikuttavat myönteisesti Suomen kilpailukykyyn.

Syksyn kilpailukyvyn parantamiseen vaikuttavissa ratkaisuissa palkkamaltti on isossa roolissa. Työmarkkinaosapuolten on ymmärrettävä, että jos nyt ei puhalleta yhteen hiileen, heikennetään Suomen kilpailukykyä entisestään. Samoin nyt on kiinnitettävä huomiota kalliiden rakenteiden purkamiseen ja varojen kohdentamiseen byrokratian ylläpidosta palvelujen tosiasialliseen kehittämiseen. Uudistus ei tarvitse olla eikä saa olla synonyymi palvelujen heikkenemiselle. Haluan nostaa malliksi sisäministeriössä käynnissä olevan uudistukset. Niin poliisissa, rajavartiolaitoksessa kuin hätäkeskuksissa tehdään parhaillaan uudistuksia, joissa työn tuottavuutta ja vaikuttavuutta lisätään vähentämällä hallintoa ja siirtämällä painopistettä suorittavaan työhön.

 

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 15.8.2013.

Helsingin Sanomien yleisönosastolla kerrottiin iäkkäästä avioparista, joka 63 avioliittovuoden jälkeen asuu erossa toisistaan kunnallisella päätöksellä, kun Helsingin kaupunki sijoitti heidät eri laitoksiin.

Yksi KD:n kädenjälkiä vanhuspalvelulaissa on sen turvaaminen, että iäkkäillä pariskunnilla on oikeus asua yhdessä. Edellytin jo vuonna 2007 lakialoitteessani ikääntyneiden hoidosta, että pysyvään palveluasumiseen tai laitoshoitoon siirtyvällä vanhuksella on oltava mahdollisuus saada sama hoitopaikka kuin puolisolla.

Vanhuspalvelulaki tuli voimaan heinäkuun alussa, mutta siitä huolimatta taas on murheellisia uutisia siitä, kuinka kymmeniä vuosia elämänsä jakaneet vanhukset erotetaan toisistaan. Helsingin kaupungin kyvyttömyys tehdä lain noudattamiseksi tarpeellisia päätöksiä jää toivottavasti vain yksittäiseksi tapaukseksi.

Jotta vanhuspalvelulain tarkoitus toteutuu täysimääräisesti, on kaikissa kunnissa koulutettava virkamiehiä lain sisällöstä ja huolehdittava myös lain soveltamisesta lomakaudellakin.