Poliisi teki vuonna 2012 noin 72 000 päihdeperusteista kiinniottoa. Määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta se on yhä suuri ottaen huomioon, että tehtävä ei lain mukaan varsinaisesti kuulu poliisille. Jo 40 vuoden ajan laki on määrännyt ei-väkivaltaisista päihtyneistä huolehtimisen kunnille.

Putkan kanta-asiakkaiden terveydentila vaatisi usein terveydenhuollon ammattilaisen arviointia tai sosiaalityöntekijän apua. Säilöön otetut ovat tyypillisesti keski-ikäisiä, päihdeongelmaisia asunnottomia miehiä, jotka ovat jollain tavoin syrjäytyneitä yhteiskunnasta. Jopa 65 % heistä kärsii jostakin kroonisesta sairaudesta. Kiinniottoja voi olla samalla henkilöllä satoja kertoja vuodessa.

Päihtymyksen vuoksi säilöön otettuja kuolee säilöönoton aikana vuosittain noin kymmenen henkilöä. Selkeä tilastohuippu näissä niin sanotuissa putkakuolemissa oli vuonna 2003, jolloin määrä nousi alkoholiveroalen vuoksi 24:ään. Putkakuolemien pääsyinä olivat alkoholimyrkytys, sairauskohtaukset ja aivovammat. Poliiseja on koulutettu muun muassa seuraamaan putkaan otettujen tajunnan tilaa, mutta arviointivirheitä tapahtuu. Alkoholin ja lääkkeiden yleistynyt sekakäyttö vaikeuttaa asiakkaan tilanteen arviointia.

Poliisilaitokset ovat joillakin paikkakunnilla sopineet yhteistyöstä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa. Sairaanhoitajia ja tai sosiaalityöntekijöitä on sijoitettu viikonloppuisin putkalle, jotta päihteidenkäyttäjiä voidaan ohjata oikean avun piiriin. Joissakin kunnissa on kunnan ylläpitämä selviämisasema, jonka toiminnasta vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia esimerkkejä. Suurimmassa osassa maata poliisi on jäänyt päihtyneiden säilöönoton kanssa yksin.

Onko putkan kova penkki oikea apu päihdeongelmaiselle? Mielestäni ei. On tärkeää vahvistaa sosiaali- ja terveysviranomaisten roolia päihtyneiden säilöönotossa. Näin myös putkakuolemia voidaan vähentää.

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 19.9.2013.