Vaihtoehtoisia hoitomuotoja käyttävien kuluttajasuojaa on parannettava lainsäädännöllä. Sekä hoitoalan järjestöt että Luontaisalan Keskusliitto ovat vaatineet alaa säätelevää lakia. Sääntelyn tarpeita on selvitetty sosiaali- ja terveysministeriössä jo neljä vuotta sitten ja jatkovalmistelusta potilasturvallisuuden parantamiseksi on sovittu hallitusohjelmassa, mutta asia ei ole vielä edennyt.

Uskomushoidolla tarkoitetaan hoitoa, jonka vaikuttavuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. Terveydenhuollon ammattihenkilöt rekisteröi ja heitä valvoo Valvira. Ammatinharjoittajina maksullisia uskomushoitoja tarjoavia terapeutteja, joilla ei ole virallista terveydenhuollon tutkintoa, ei valvo tällä hetkellä kukaan.

Elintärkeiden lääkkeiden korvaaminen luontaishoidoilla voi johtaa vakaviin seurauksiin, jopa kuolemaan. Uskomushoitojen käyttö voi myös viivyttää vakavan sairauden toteamista ja hoidon aloittamista.

Monet saavat myös apua luontaishoidoista. Ihmisen luottamus saamaansa hoitoon lievittää monia oireita. Kivunlievityksessä ns. lumevaikutuksen osuus on 30-40%. Lumevaikutusta voidaan hyödyntää, kun parantavaa vaikutusta ei tarvita.
En ole esittänyt uskomushoitojen kieltämistä. Ehdotan Ruotsin lainsäädännön selvittämistä, jossa vakavissa sairauksissa ja pienten lasten hoidossa hoitovastuuta ei voi antaa valvotun terveydenhoitohenkilökunnan ulkopuolelle. Jos potilas tai vanhemmat haluavat, he voisivat lääkärin valvonnassa käyttää lisäksi vaihtoehtohoitoa. Kuluttajansuojaa tulee myös parantaa niin, että lääketieteellinen hoito ja uskomushoidot erottuvat markkinoinnissa toisistaan selkeästi.
Luontaishoitojen suosio on haaste myös viralliselle terveydenhoidolle. Ihmisen kohtaaminen, aito kiinnostus hänen hyvinvoinnistaan ja terveellisten elämäntapojen huomioiminen on tärkeää kaikessa hoidossa.

Päivi Räsänen

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 22.8.2013.