”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa.” Heurekan talousseminaarissa kuvattiin tilannettamme Paavalin sanoilla. Karut tosiasiat on tunnustettava, mutta emme saa vaipua epätoivoon.
Teollisuudessa on menetetty kymmenen vuoden sisällä 120 000 työpaikkaa. Suomen talous on 30 miljardia euroa jäljessä verrattuna tilanteeseen, jossa talous olisi kasvanut tasaista kahden prosentin uraa vuodesta 2008. Samaan aikaan julkiset menot ovat kasvaneet huomattavasti ennakoitua nopeammin ja ovat nyt tasolla jonka ennustettiin koittavan vasta vuonna 2030.
Olemme siis ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Viime viikolla hallitus teki kovia päätöksiä kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Vakava sairaus tarvitsee vahvat lääkkeet, joskus jopa leikkauksia, ettei jouduta saattohoitoon.
Päätetyissä uudistuksissa tärkeimpiä ovat ne, joilla pystytään lisäämään suomalaisen työn määrää – nostamaan eläkkeelle jäämisikää, saamaan nuoret aikaisemmin töihin ja ehkäisemään työstä ja koulutuksesta syrjäytymistä. Työttömyysturvassa otetaan käyttöön työtulojen suojaosuus, mikä on ollut kristillisdemokraattien pitkäaikainen tavoite.
Kuuden puolueen hallituksessa olemme joutuneet tekemään ratkaisuja, jotka ovat kipeitä kaikille puolueille. Pidän epäonnistuneena budjettiriihen päätöstä paaluttaa puolet kotihoidon tuen kestosta äidille ja puolet isälle, koska niin rajataan perheen valinnanvapautta. On kuitenkin tärkeää, että kotihoidon tuki säilyy entisellään sekä kestoltaan että tasoltaan. Kotihoidon tuen rinnalle hyväksytty ensi vuoden alusta voimaan tuleva joustava hoitoraha paikkaa omalta osaltaan perheiden valinnanvapautta ja helpottaa perheen ja työn yhteensovittamista.
Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 5.9.2013.