Opetusministeriön asettama työryhmä on valmistellut perusopetuksen keskeisiä tavoitteita ja tuntijakoa. Valtioneuvosto tehnee asiassa päätökset 2011 alkuvuodesta, ja uusien tuntijakojen ja opetussuunnitelmien on tarkoitus tulla kokonaisuudessaan käyttöön vuoteen 2015 mennessä. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat maamme koulujen kasvatustyöhön aina 2030-luvulle saakka.

Ehdotuksen mukaan oman uskonnon opetus säilyisi, mutta sen rinnalle nousisi uusi oppiaine etiikka, jossa ”pohditaan eri katsomusryhmille yhteisiin arvostuksiin ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä.” Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että oman uskonnon opetuksen tuntimäärä vähenisi kaikille uskonnoille yhteisen etiikan opetuksen kustannuksella.

Taustalla on ministerin aiemmin ilmaisema ajatus kaikille yhteisestä uskontotiedosta. Tätä voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä. Vieraiden kielten opiskelun perustana on oman äidinkielen osaaminen. Samoin muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämistä auttaa se, että oman uskonnon perusteet on sisäistetty.

Lapselle on tärkeää antaa mahdollisuus kiinnittää elämänsä lujaan eettiseen perustaan. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään. Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on avoin ja rehellisesti tunnustettu. Pelkkä pään tieto arvoista ei vielä auta tekemään rakentavia valintoja. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi vasta laskeuduttuaan sydämen tasolle. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö ovat suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota ei pidä ryhtyä näivettämään kouluopetuksessa.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

Viime aikoina on noussut esiin epäilyjä kymmenistä tapauksista, joissa kirkon toiminnan piirissä olisi tapahtunut lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Ilmiö on tuskin kirkon sisällä muuta yhteiskuntaa yleisempää. Sen sijaan kristillisen etiikan pohjalta lapsia tulisi erityisellä tavalla suojella. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä salailla rikoksia tai suojella hyväksikäyttöä. Jeesuksen kovat sanat kertovat hänen halustaan suojella puolustuskyvyttömiä: ”Joka viettelee yhden näistä pienimmistä, sille olisi parempi että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyksiin.”  En kuitenkaan usko, että rippisalaisuuden murtamisella voitaisiin tehostaa lastensuojelua. Päinvastoin vaarana olisi, että näin menetettäisiin mahdollisuus ohjata uhri tai rikoksentekijä viranomaisen puheille. Jo nyt papilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus törkeiden rikosten kohdalla. Hänellä on myös velvollisuus neuvoa ja ohjata selvittämään asiat maallisen vallan edessä. Ripille ei tulla sitä varten, että synninteko voisi hyvällä omalla tunnolla jatkua.

Tämän sijaan hallituksen tulisi ryhdistäytyä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamisessa. Tällä hetkellä suuri osa rikoksentekijöistä selviää pelkällä ehdollisella, joskus jopa sakoilla. Lakialoitteessani esitän, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä minimirangaistus nostettaisiin yhteen vuoteen ja törkeästä tekomuodosta kahteen vuoteen vankeutta, jolloin rangaistus olisi aina ehdoton. Uhrin toipumisen kannalta on tärkeää, että rangaistukset ovat tuntuvat ja oikeudenmukaiset. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajoista on myös syytä luopua kokonaan, jotta vanhoja rikoksia olisi mahdollista tutkia ja saattaa tekijöitä vastuuseen.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

Yrittäjille suurta päänvaivaa on tuonut hankalan taloustilanteen ohella erilaiset yhteystieto- ja muita palveluja tarjoavat ”hämäräfirmat”. Julkisuudessa ja tuomioistuimissa on käsitelty laajalti tapauksia, joissa markkinointi on ollut harhaanjohtavaa tai vähintäänkin epäeettistä ja yrittäjiltä on peritty laskuja palveluista, jotka eivät ole vastanneet sopimusta. Tilanne koskettaa Suomessa tuhansia yrittäjiä, myös maatalousyrittäjiä ja jopa metsänomistajia.

Suuria vaikeuksia on voinut olla epäselvässä laskutuksessa ja sopimuksen irtisanomisessa. Satojen eurojen lasku ei ole vastannut sopimuksen sisältöä, ja sopimusta on ollut vaikea sanoa irti. Kun yrittäjä on halunnut reklamoida laskusta tai päättää sopimuksen, häntä on saatettu painostaa ja uhata käräjillä. Tällä ilmeisesti on pyritty siihen, että yrittäjä painostuksen alaisena maksaisi epäselvän laskun, ja palvelua tarjoava yhtiö voisi käyttää maksua todisteena siitä, että sopimus on syntynyt.

Yrittäjät ovat kokeneet tulleensa painostetuksi ja etteivät he ole saaneet rahoilleen vastinetta. Eräs yritys esimerkiksi lähettää laskuja satunnaisesti, ja ellei laskun saaja reklamoi saamansa laskua noin viikon sisällä, saajaa peritään ja uhkaillaan. Etenkin pienyrittäjille tällainen tilanne on erittäin raskas. Epäeettinen toiminta leimaa haitallisesti myös niitä saman toimialan yrityksiä, joiden toiminnassa ei ole moitittavaa. Ilmiö ei rajoitu Suomeen, vaan vastaavia ongelmia on muissa Euroopan maissa. Olen jättänyt hallitukselle ongelmasta kysymyksen, jonka tavoitteena on työrauhan turvaaminen yrittäjille.

 

Julkaistu KD-lehdessä.

Tällä viikolla eduskunta aloitti keskustelun lähivuosien energiatuotantopaketista. Hallitus esittää kahden ydinvoimalan rakentamislupaa eduskunnan hyväksyttäväksi ja sen lisäksi laajaa uusiutuvan energian tukipakettia.

Ydinvoimaratkaisut nähdään eduskunnan käsittelyssä erityisinä omantunnon kysymyksinä. Lähes kaikista eduskuntaryhmistä löytyy erilaisia näkemyksiä. Hallituksen kansanedustajista osa, vihreät etunenässä, äänestää hallituksen esitystä vastaan. Ydinvoiman kohdalla kuumaksi kysymykseksi nousee kauas tulevaisuuteen ulottuva kysymys ydinjätteen turvallisesta sijoituksesta.

Terveys on useissa kyselyissä kansalaisten mielestä tärkein arvo, minkä vuoksi energiaratkaisuissa tulee huomioida niiden vaikutus kansanterveyteen. Riskitöntä teknologiaa ei ole. Olennaista on verrata ydinvoiman riskejä sen vaihtoehtoihin. Säteilyvaurioiden ohella tulee huomioida myös pienhiukkassairastavuus. Tsernobylin ydinturman seurauksena syöpien esiintyvyys lisääntyi 20 000 – 30 000 tapauksella 50 vuoden aikajänteellä. Polttoon perustuva energiatuotanto aiheuttaa Euroopassa vuosittain 50 000 keuhkosyöpää ja kaiken kaikkiaan 350 000 kuolemaa yhdessä vuodessa. Säteilevä ydinjäte yritetään eristää kallion sisälle louhittaviin luoliin. Sen sijaan palamisesta aiheutuva jäte lasketaan suoraan hengitysilmaan.

Niin ilmastomuutosta aiheuttavien hiilidioksidipäästöjen kuin suoria terveyshaittoja aiheuttavien pienhiukkaspäästöjen kannalta on kiireellisistä päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä energiatuotannossa. Vähäpäästöisen uusiutuvan energiatuotannon innovaatioiden laajamittaista ja kustannustehokasta käyttöä kehitettäessä ydinvoimaa joudutaan sietämään väliaikaisena osana energiaratkaisuissa.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

Kreikan tukilaina on vaikea esitys nieltäväksi, sillä lainan takaisinsaamisesta ei ole mitään takuita. On vaikeaa luottaa, että 10 miljoonan asukkaan Kreikka kykenisi maksamaan 110 miljardin euron velkansa takaisin, kun Kreikalla on jo tekemistä siinä, että se saa tulonsa ja menonsa tasapainoon. Yleislakko ja helleenien tuen puute tukilainalle ei vahvista luottamusta Kreikan kykyyn muuttaa taloutensa kurssia riittävästi. Vastuuseen tulisi nyt asettaa ne poliittiset toimijat, jotka antoivat väärää tietoa Kreikan taloustilanteesta maan liittyessä euroalueeseen.

Päätöstä tehdessään eduskunta joutuu varautumaan siihen, että 1,6 miljardin euron tukisummasta ainakin osa menetetään. Tukilaina on pohjimmiltaan niiden saksalaisten ja ranskalaisten pankkien tukemista, jotka ovat Kreikan suurimpia velkojia. Suomen jääminen pois tukirintamasta ei edes kaataisi tukipakettia.

Kansalaisten on vaikea hyväksyä Kreikan tukemista, sillä linjaus koetaan epäreiluna oman maan kansalaisten tarpeiden näkökulmasta. Yhteydenotoissa on ihmetelty, miten hallitukselta ei herunut kahden euron tukilainaa Reuman sairaalan pelastamiseksi velkojien kynsistä, mutta 1,6 miljardia löytyy helposti Kreikan pelastamiseksi konkurssilta.

On myös nähtävissä, että massiivisen tukipaketin myötä nousevat vaatimukset kansallisen budjettivallan kaventamisesta EU:n talousvallan ja valvonnan hyväksi. Suomen kannalta tämä olisi huono suunta sillä pienenä, asiansa hyvin hoitaneena taloutena menettäisimme omaa päätösvaltaa taloutemme hoitamisessa. Tukipäätökseen osallistumisen motiiviksi euroalueen syvenevän integraation varjeleminen on huono.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

TIEDOTE
julkaisuvapaa 4.5.2010 klo 18.30

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Lahdessa kd:n paikallisosaston järjestämässä ”Perheiden puolesta” illassa 4.5.2010:

Murrosikäisen kasvatukseen uusia välineitä

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä. Tässä vaiheessa valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Joustojen puute on hankala etenkin yksinhuoltajille.

Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Suurin lisäys tapahtui nuorten 13-17-vuotiaiden tyttöjen kohdalla, jossa kasvu oli lähes kolminkertainen. Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, ja erityinen kasvu on tapahtunut juuri murrosikäisten kohdalla.

Ehdotan harkittavaksi sitä, että osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa voisi saada myös murrosikäisen lapsen vanhempi silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee. Tällä hetkellä tämä mahdollisuus koskee vain alle 3-vuotiaiden lasten sekä koulunsa aloittaneiden ensi- ja toisluokkalaisten vanhempia.

Kouluterveydenhuolto on saatettava suositusten edellyttämälle tasolle. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa.

Ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen toimiin panostaminen on kannattavaa, sillä raskas lastenpsykiatria ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen tulevat kalliiksi. Esimerkiksi hoito perhekodissa tai laitoksessa maksaa noin 150-250 euroa vuorokaudessa ja vaativassa erityishoidossa maksu on jopa kolminkertainen.

Päihdetyöntekijät ovat varoittaneet, että tulevasta kesästä on vaarassa tulla vuosisadan huumekesä MDPV-huumeen leviämisen vuoksi. Erittäin vaarallisena pidettyä MDPV-huumetta on ollut Suomessa markkinoilla vasta runsaan vuoden. Aineen käyttö on lisääntynyt hyvin nopeasti. Design-huume on syrjäyttänyt mm. amfetamiinin sen vuoksi, että hinta on erittäin alhainen ja saatavuus runsasta, sillä aineen käyttöä ei valvota. Myyjiä on liikkeellä paljon. Päihdetyöntekijän arvion mukaan lähes kaikki käyttäjät myös myyvät ainetta.

MDPV:tä ei ole luokiteltu virallisesti huumeeksi vaan lääkkeeksi. Käyttäjiä ei siksi voida rangaista huumausaineen käyttörikoksesta. Huumeen käyttäjät ovat keskustelupalstoilla ihmetelleet itsekin tilannetta, että poliisi ei voi ottaa edes MDPV-jauhepussia pois puhumattakaan syytteen nostamisesta. Toistaiseksi MDPV on luokiteltu lääkeaineeksi, jonka maahantuonti ja myynti on kiellettyä. Seuraamukset eivät kuitenkaan ole samaa luokkaa kuin huumausainerikoksissa.

Aine on aiheuttanut jo kuolemantapauksia sekä vaikeita psykooseja. Aine vaikuttaa stimulanttina muutaman tunnin ajan ja aiheuttaa lisäksi unettomuutta, vainoharhaisuutta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, aggressiivisuutta ja sekavuutta. Ruotsissa MDPV on luokiteltu huumausaineeksi helmikuussa ja tuomioitakin on jo sikäläisissä oikeusistuimissa jaettu. Asiaa tutkitaan myös Suomessa. Ennakkotietojen mukaan huumeluokittelu tapahtuisi kuitenkin vasta syksyllä. Jos ministeriössä ei reagoida nopeammin, on pelättävissä, että kesän aikana MDPV:n käyttö ryöstäytyy käsistä ja aiheuttaa huumekuolemia.

 

Julkaistu KD-lehdessä.

Ed. Päivi Räsäsen puhe välikysymyskeskustelussa 28.4.2010 reumapotilaiden hoidon sekä terveydenhuollon korkean tason turvaamisesta

Arvoisa puhemies!

Yhdeksän kuukauden iässä reumaan sairastunut henkilö kirjoitti minulle pääsiäisenä kirjeen: ”Ilman reumasairaalan erikoisosaamista en olisi selviytynyt kunnaneläinlääkärin raskaasta työurasta kolmeakymmentä vuotta! Mielestäni yhteiskunnallisesti merkittävää, kun taitavat lääkärit pystyivät palauttamaan lapsen pyörätuolista työelämään. Tunnen itseni nyt poliittisesti kodittomaksi ja heitteille jätetyksi monien muiden reumasairaiden tavoin hallituksen julmalta ja asiantuntemattomalta tuntuvan laiminlyönnin myötä. Kysyisinkin, mahtaisikohan erityisesti reumalapsipotilaiden tilannetta auttaa, jos oppositio tekisi välikysymyksen? On tosiaan kansallinen häpeä ajaa maailmanlaajuisestikin arvostettu osaamisyksikkö alas vaivaisen kahden miljoonan takia!”

Välikysymys reumapotilaiden hoidon sekä terveydenhuollon korkean tason turvaamisesta on syntynyt reumasairaalan alasajosta tuohtuneen kansanliikkeen tunnoista. Kansanedustajat ovat saaneet sadoittain viestejä hätääntyneiltä potilailta ja heidän omaisiltaan.

Te ministeri Risikko totesitte (Helsingin sanomien haastattelussa 16.4), että Heinolan reumasairaalan ajaminen konkurssiin oli ”törkeä temppu” sekä kärsimään joutuvien potilaiden että huippuosaavan ja työhönsä sitoutuneen henkilöstön kannalta. Vastuun törkeästä tempusta te kuitenkin vieritätte yksinomaan sairaalan hallinnolle.

Heinolan sairaalan alasajo on kansallinen häpeä ja menetys vaativaa erikoissairaanhoitoa ja kuntoutusta tarvitseville potilaille, etenkin reumalapsille. Sairaalan ansiosta suomalainen reuman hoito, etenkin taitava reumakirurgia on noussut tasoltaan maailman huipulle. Hallitus on ollut tietoinen reumasairaalan vaikeuksista, vaikka nyt väittää että tieto tuli yllätyksenä vasta tämän vuoden puolella. Te ministeri Risikko sanoitte, että Heinolan sairaalan katastrofaalinen taloustilanne paljastui teille vasta 21.1, jolloin otitte vastaan adressin sairaalan puolesta.

Tein itse hallitukselle kirjallisen kysymyksen viime vuoden lokakuussa, jossa esitin huoleni Heinolan reumasairaalan toiminnan uhkaavasta alasajosta. Vaadin silloin hallitukselta toimenpiteitä lapsireuman ja vaikeimpien reumatautien hoidon turvaamiseksi keskittämällä niiden hoito Heinolan reumasairaalaan. Te vastasitte kysymykseeni, joten varmaan olitte sen myös lukenut? Miksi ette silloin ottanut sitä vakavasti?

Olen saanut muistion, jossa päivämäärän tarkkuudella kerrotaan koko vaalikauden ajalta sairaalan yhteydenotot teihin ja teidän ministeriöönne, joissa on yritetty kertoa tilanteen kehityksestä ja ehdotettu toimenpiteitä. Lukuisista kutsuista huolimatta ette saanut kertaakaan aikaiseksi ministerinä edes käydä sairaalassa.

Vaativan reumakirurgian ja lasten reuman hoidon keskittäminen ei ole käytännössä toiminut eikä hallitus ole sitä riittävin ohjeistuksin ja asetuksin tukenut, vaan potilaiden on ollut viime vuosina yhtä vaikeampi saada maksusitoumuksia talousvaikeuksissa pyristelevistä kunnista ja sairaanhoitopiireistä. Hallitus ei voi sysätä vastuuta kuntien ja sairaanhoitopiirien niskoille, sillä hallituksen vastuulla on niiden taloudellisten toimintaedellytysten turvaaminen. Ministeri ei saanut aikaan pitkistä jahkailuista huolimatta ohjeistusta vaativan reumaortopedian keskittämisestä, vaikka hallitusohjelmassakin vaaditaan vaativan hoidon keskittämistä. Reumasäätiön taholta on esitetty niin ministeriölle kuin Kelalle useita kertoja, että reumapotilaiden kokonaisvaltaisesta hoidosta laadittaisiin yhteinen suunnitelma. Tähänkään ei ole tartuttu eikä edes ehdotettua työryhmää perustettu. Hallituksen toiminta terveyspolitiikassa on ollut saamatonta, ponnetonta ja linjatonta.

Miten on mahdollista, että kansainvälisen laatupalkinnon voittanut Reuman sairaala hävisi Kelan kuntoutuksen kilpailutukset kiihtyvään tahtiin kuntoutuslaitoksille, joiden osaamisen taso on kaukana Heinolasta? On selvää, että hintaa on painotettu laadun kustannuksella. Miksi ministeri Hyssälä ei tähän puuttunut?

Hoitopäivien määrä vähenikin erityisen paljon muutamassa vuodessa. Eikä ole kysymys siitä, että perheet eivät haluaisi hoitoa ja kuntoutusta lapselleen Heinolassa vaan siitä, että lähetteitä ja maksusitoumuksia on ollut niin vaikea saada Heinolaan! Harvat ovat jaksaneet taistella kaikki valitusasteet läpi saadakseen hoitoa.

Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen raportissa viime vuodelta Reumasäätiön sairaalan tuottavuus oli kuitenkin parempi kuin yliopistollisten sairaaloiden. Reuman sairaala pystyi siis hyvin pitkään muuttuneissa olosuhteissa sopeuttamaan resurssit kysyntään. Vielä vuonna 2007 ja 2008 vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta kuvaavien tunnuslukujen valossa säätiön velkaantuminen ei ollut mitenkään poikkeuksellista.

Heinolan sairaala on ollut etujoukoissa kehittämässä aktiivista reumanhoitoa, jonka ansiosta hoitotulokset ovat parantuneet ja reumaortopedian tarve on kääntynyt laskuun. Silti Suomessa on edelleen suuri joukko keskitettyä, vaativaa hoitoa tarvitsevia ongelmapotilaita. Keskittämisen tarvetta ei suinkaan vähennä se, että reumaortopedia tarve vähenee. Päinvastoin, mitä harvemmin vaativaa reumaleikkausta tarvitaan, sitä vähemmän sitä tulee hajauttaa. Vuosi sitten ministeriön omassa tiedotteessa vaadittiin vaativien hoitojen keskittämistä laadun parantamiseksi ja todettiin, että: ”jos vaativia leikkauksia tehdään yksiköissä, joissa leikataan vuodessa vain muutama potilas, tulokset ovat huonompia verrattuna yksiköihin, jossa potilaita leikataan enemmän.”  Nyt on juuri näin käymässä hajautetussa järjestelmässä!

Sairaalan toiminnan annettiin loppua täysin hallitsemattomasti. Sairaalan puhelimesta ei vastaa enää kukaan eikä internetsivuja enää ole, joten potilastietojenkin saaminen on käytännössä ollut vaikeaa. Kahdella miljoonalla eurolla olisi voitu konkurssilta välttyä ja saada vuoden loppuun lisäaikaa hallitun muutoksen rakentamiseksi. Törkeä temppu olisi voitu välttää kahden miljoonan euron panostuksella!

Olen saanut reumapotilailta ja heidän omaisiltaan epätietoisia ja epätoivoisia kysymyksiä. Äiti kirjoittaa: ”Tyttö itkee kivusta, kun sormissa usea nivel on turvoksissa ja tulehduskipu tykyttää lakkaamatta. Lastenreumatologia ei ole tavattavissa vasta kuin viikon päästä. Kukaan muu lääkäri siellä ei osaa lapsen pieneen niveleen kortisonia pistää.” Mitä te vastaatte tälle tytölle ja perheille, jotka kertovat jääneensä heitteille Heinolan sairaalan alasajon seurauksena? Kuka suorittaa tarvittavat nivelpistokset lapsen tulehtuneisiin ja pieniin niveliin, kun keskussairaalasta kerrotaan, että joku sairaalan lääkäreistä on vasta alkanut harjoitella lasten niveliin pistämistä? Nivelten paikallishoidot pitää tehdä kahden viikon kuluessa siitä, kun niveltulehdus tai nivelturvotus on todettu. Missä ja milloin nyt perutut leikkaukset suoritetaan? Kahden reumalapsen äiti kirjoitti: ”Julkisuudessa esitetyistä väitteistä huolimatta reumanhoito asiat eivät ole vielä järjestyneet. Lapsillamme olisi ollut lastenreumakontrolli toukokuussa Heinolassa, mutta se on peruuntunut eikä heille ole saatu järjestettyä korvaavaa lääkärikontrollia keskussairaalaan tai lähimpään yliopistosairaalaan. Viimeksi tällä viikolla olen soittanut useasti keskussairaalaan ja edes lastenreuma asioista vastaava hoitaja ei ole ollut tavoitettavissa. Hoitaja oli resurssipulan vuoksi siirretty lastenosastolle töihin! Mitään tietoa tulevasta hoitopaikasta tai ajankohdasta ei ole kenelläkään tiedossa. Tiedän muitakin vastaavassa asemassa olevia lapsireumaperheitä ja kaikilla tilanne on sama.”

Nopeaa reagointia ja osaavaa hoitotiimiä vaativassa sairaudessa ei riitä, että sairaalan lopettamisen jälkeen perustetaan puhelinpalvelu ja potilastiedot siirretään terveyskeskuksiin tai keskussairaaloihin. Leikkausta odottavan reumalapsen äiti kertoi, että ministeriön perustamasta valtakunnallisesta palvelunumerosta kerrotaan ainoastaan, mihin keskussairaalaan lapsi kuuluu, mitään muuta tietoa siellä ei ollut tarjolla. Jokainen reumalapsen perhe tietää, mihin keskussairaalapiiriin lapsi kuuluu.

Reuman hoidossa tarvitaan edelleen Suomen kokoisessa populaatiossa keskitettyä osaamiskeskusta. Vaativan reumaortopedian taso laskee väistämättä, jos se hajautetaan viiteen yliopistolliseen sairaalaan, puhumattakaan kaikista keskussairaaloista. On ymmärrettävä, että vaikean reumaortopedia taso edellyttää koko osaavaa tiimiä huippukirurgien johdolla. Hallituksen päätöksenteko on ollut poukkoilevaa. Kun yliopistouudistuksessa korostettiin huippuosaamista, samaan aikaan annettiin kaatua Heinolan huippuosaava yksikkö. Sairaalassa tai sen yhteydessä on tehty yli 60 väitöskirjaa ja lukematon määrä tieteellisiä julkaisuja. Viimeisenä toimintavuonna väitteli viisi tutkijaa ja uusia väitöskirjoja on vielä tulossa.

Mitä järkeä on lopettaa toiminta yksikössä, jossa on modernit reuman hoitoon räätälöidyt ja varustellut tilat kylmähoitohuoneineen ja siirtää hoito entuudestaan ylikuormitettuihin sairaaloihin? Reumaortopediassa on erityisen tärkeää, että sairaalainfektiot eivät pääse tulehduttaman leikattuja niveliä. Sekä osaamisen että erinomaisten tilojen ansiosta Heinolan sairaala on ollut ainoa täysin MRS-vapaa sairaala.

Luen viestin Heinolan sairaalan ammattihenkilöltä: ”Lähes kaikki lastenosastomme lääkärit odottavat yhteisessä rintamassa, mukana suomen paras reumasilmälääkäri, tiimimme fysioterapeutit, kaikki muut terapeutit linjauksia siitä, miten asia etenee lastenreuman hoidon osalta. Kaikki asumme Heinolassa tai sen tuntumassa, eikä juuri kukaan aio lähteä minkään lastenreuman vaativan hoidon keskittymän perässä esim. Tampereelle tai Helsinkiin koska kaikilla on elämä ja perheet täällä. Talot rakennettu, lapset kouluissa jne. Lastenreumatologeja tuskin tulee esim. Tampereen tai Turun ”vaativaan yksikköön” riittämään edes vastaanottotoimintaa varten. Vähän karrikoiden siellä sitten kanditaidoilla tekevät vaativaa hoitoa ja nämä osaajalääkärit katsovat heinolalaisten ja lahtelaisten lasten korvia. ”

(Todennäköisesti valtaosa reumasairaalan osaajista on jäämässä töihin Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin alueelle. Muissa sairaanhoitopiireissä asuvilla potilailla ei kuitenkaan ole nyt mahdollisuutta päästä niiden harvojen lääkäreiden hoidettaviksi tai leikattaviksi, joilla on riittävä ammattitaito ja kokemus vaikeasta taudinmuodosta. Potilaat ovatkin kyselleet, onko heillä edessä pakkomuutto Lahteen päästäkseen edes lähelle niitä ammattilaisia, joilta he voivat saada avun.)

Välikysymyksen tavoitteena on turvata keskitetty vaativa reuman hoito. Kysynkin teiltä ministeri Risikko, miksi ette voisi harkita sellaista ratkaisua, että Heinolan sairaalasta tulisi alueen oman yliopistollisen sairaalan reumayksikkö, jonne asetuksen tasolla valtakunnallisesti keskitettäisiin vaativa reuman erikoissairaanhoito ja kuntoutus, sekä koulutus ja tutkimus. Hallituksen pitäisi nyt toimia äärimmäisen nopeasti, sillä osaajat hakeutuvat muihin tehtäviin. Huippuosaajille on kysyntää niin yksityissektorilla kuin ulkomailla.

Kun eduskunta kävi tästä keskustelun 25.3 kyselytunnilla, edustaja Akaan-Penttilä vetosi koko hallitukseen, myös pääministeriin ja valtionvarainministeriin Heinolan osaamiskeskuksen säilymisen puolesta: ”Teidän täytyy kyllä ryhdistäytyä kaikkien tässä kunnolla. Muuten minulla menee usko valtioneuvostoon.” Arvoisat edustajat, vetoan, että koko eduskunta ryhdistäytyisi ja hyväksyisi suurella enemmistöllä ehdotukseni, jolla turvataan suomalainen reumanhoidon huippuosaaminen ja potilaiden hyvä, yksilöllinen hoito.

Arvoisa Puhemies

Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltuun päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy viipymättä määrätietoisiin toimenpiteisiin reumasairauksien korkeatasoisen hoidon turvaamiseksi ja laatii ohjeistuksen, jolla reuman vaativa leikkaushoito sekä lasten reuman hoito ja kuntoutus keskitetään erityistason hoidosta vastaavaan Heinolan valtakunnalliseen toimintayksikköön ja siirtyy päiväjärjestykseen.”

KANNANOTTO

26.4.2010

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd): 

Vuosisadan huumekesä estettävä -MDPV luokiteltava huumeeksi ennen kesää

Päihdetyöntekijät ovat varoittaneet, että tulevasta kesästä on vaarassa tulla vuosisadan huumekesä MDPV-huumeen leviämisen vuoksi. Erittäin vaarallisena pidettyä MDPV-huumetta on ollut Suomessa markkinoilla vasta runsaan vuoden. Aineen käyttö on lisääntynyt hyvin nopeasti. Huume on syrjäyttänyt mm. amfetamiinin sen vuoksi, että hinta on erittäin alhainen ja saatavuus runsasta, sillä aineen käyttöä ei valvota. Myyjiä on liikkeellä paljon.

MDPV:tä ei ole luokiteltu virallisesti huumeeksi. Käyttäjiä ei siksi voida rangaista huumausaineen käyttörikoksesta. Huumeen käyttäjät ovat keskustelupalstoilla ihmetelleet itsekin tilannetta, että poliisi ei voi ottaa edes MDPV-jauhepussia pois puhumattakaan syytteen nostamisesta.

Aine on aiheuttanut jo kuolemantapauksia sekä vaikeita psykooseja. Ruotsissa MDPV on jo luokiteltu huumausaineeksi ja asiaa tutkitaan myös Suomessa. Ennakkotietojen mukaan huumeluokittelu tapahtuisi kuitenkin vasta syksyllä. Jos ministeriössä ei reagoida nopeammin, on pelättävissä, että kesän aikana MDPV-käyttö ryöstäytyy käsistä ja aiheuttaa huumekuolemia.

Tätä vaalikautta on leimannut ajelehtiminen kohusta toiseen. Eduskunnan uutisotsikkoja ovat hallinneet tekstiviestiskandaalit, seksiahdistelut, kerhon kassan kavallus, lahjontaepäilyt ja pimitetyt vaalirahat.  Lähes 30 kansanedustajaa ja kymmenkunta ministeriä toimitti alun perin lainvastaisen ilmoituksen vaalirahoituksestaan. Kristillisdemokraatit eivät ole näihin likapyykkeihin sotkeutuneet.

Suurin varjo eduskunnan ja hallituksen ylle lankeaa Kehittyvien maakuntien Suomen organisoimasta rahoittamis- ja vaikuttamiskampanjasta. Kytkökset ulottuvat ennen muuta Keskustaan ja Kokoomukseen. Eräät talousrikoksiin ja konkursseihin yhdistetyt liikemiehet olivat poliittisten vaikuttajien kanssa luomassa järjestelmää, jolla pyrittiin vaikuttamaan niin eduskunnan kokoonpanoon kuin hallituspohjaan ja jopa yksittäisiin ministerinimiin.

Euroopan historian professori Laura Kolbe ehdotti kolumnissaan: ”Politiikan abc-opintoihin tulisi liittää kymmenen käskyn kertauskurssi. Raja kunniallisen ja kunniattoman käytöksen välillä ei ole 3 000 vuodessa kovinkaan muuttunut.”

Poliittisen kulttuurin muutoksen avaimet ovat äänestyskopeissa. Jos suomalaiset antavat vankkumattoman tukensa vaalirahaskandaalin halvaannuttamille puolueille, ne vetävät johtopäätöksen, että sama meno voi jatkua. Toivon, että tulevat vaalit ovat arvovaalit myös politiikan rehellisyyden ja avoimuuden puolesta. Uuteen skandaalivaalikauteen ei Suomella ole varaa. Tuleva hallituskausi on valtion velkaantumisen ja huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi haasteellinen. Suomi on selviytynyt vaikeammistakin ajoista ahkeruudella, rehellisyydellä, työllä ja yhteisvastuulla. Samat arvot kantavat tämänkin ajan yli.

 

Julkaistu KD-lehdessä.