Tätä vaalikautta on leimannut ajelehtiminen kohusta toiseen. Eduskunnan uutisotsikkoja ovat hallinneet tekstiviestiskandaalit, seksiahdistelut, kerhon kassan kavallus, lahjontaepäilyt ja pimitetyt vaalirahat.  Lähes 30 kansanedustajaa ja kymmenkunta ministeriä toimitti alun perin lainvastaisen ilmoituksen vaalirahoituksestaan. Kristillisdemokraatit eivät ole näihin likapyykkeihin sotkeutuneet.

Suurin varjo eduskunnan ja hallituksen ylle lankeaa Kehittyvien maakuntien Suomen organisoimasta rahoittamis- ja vaikuttamiskampanjasta. Kytkökset ulottuvat ennen muuta Keskustaan ja Kokoomukseen. Eräät talousrikoksiin ja konkursseihin yhdistetyt liikemiehet olivat poliittisten vaikuttajien kanssa luomassa järjestelmää, jolla pyrittiin vaikuttamaan niin eduskunnan kokoonpanoon kuin hallituspohjaan ja jopa yksittäisiin ministerinimiin.

Euroopan historian professori Laura Kolbe ehdotti kolumnissaan: ”Politiikan abc-opintoihin tulisi liittää kymmenen käskyn kertauskurssi. Raja kunniallisen ja kunniattoman käytöksen välillä ei ole 3 000 vuodessa kovinkaan muuttunut.”

Poliittisen kulttuurin muutoksen avaimet ovat äänestyskopeissa. Jos suomalaiset antavat vankkumattoman tukensa vaalirahaskandaalin halvaannuttamille puolueille, ne vetävät johtopäätöksen, että sama meno voi jatkua. Toivon, että tulevat vaalit ovat arvovaalit myös politiikan rehellisyyden ja avoimuuden puolesta. Uuteen skandaalivaalikauteen ei Suomella ole varaa. Tuleva hallituskausi on valtion velkaantumisen ja huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi haasteellinen. Suomi on selviytynyt vaikeammistakin ajoista ahkeruudella, rehellisyydellä, työllä ja yhteisvastuulla. Samat arvot kantavat tämänkin ajan yli.

Julkaistu KD-lehdessä.