Kreikan tukilaina on vaikea esitys nieltäväksi, sillä lainan takaisinsaamisesta ei ole mitään takuita. On vaikeaa luottaa, että 10 miljoonan asukkaan Kreikka kykenisi maksamaan 110 miljardin euron velkansa takaisin, kun Kreikalla on jo tekemistä siinä, että se saa tulonsa ja menonsa tasapainoon. Yleislakko ja helleenien tuen puute tukilainalle ei vahvista luottamusta Kreikan kykyyn muuttaa taloutensa kurssia riittävästi. Vastuuseen tulisi nyt asettaa ne poliittiset toimijat, jotka antoivat väärää tietoa Kreikan taloustilanteesta maan liittyessä euroalueeseen.

Päätöstä tehdessään eduskunta joutuu varautumaan siihen, että 1,6 miljardin euron tukisummasta ainakin osa menetetään. Tukilaina on pohjimmiltaan niiden saksalaisten ja ranskalaisten pankkien tukemista, jotka ovat Kreikan suurimpia velkojia. Suomen jääminen pois tukirintamasta ei edes kaataisi tukipakettia.

Kansalaisten on vaikea hyväksyä Kreikan tukemista, sillä linjaus koetaan epäreiluna oman maan kansalaisten tarpeiden näkökulmasta. Yhteydenotoissa on ihmetelty, miten hallitukselta ei herunut kahden euron tukilainaa Reuman sairaalan pelastamiseksi velkojien kynsistä, mutta 1,6 miljardia löytyy helposti Kreikan pelastamiseksi konkurssilta.

On myös nähtävissä, että massiivisen tukipaketin myötä nousevat vaatimukset kansallisen budjettivallan kaventamisesta EU:n talousvallan ja valvonnan hyväksi. Suomen kannalta tämä olisi huono suunta sillä pienenä, asiansa hyvin hoitaneena taloutena menettäisimme omaa päätösvaltaa taloutemme hoitamisessa. Tukipäätökseen osallistumisen motiiviksi euroalueen syvenevän integraation varjeleminen on huono.

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.