Ajankohtaista

RSS

Ruoka-apu jatkuu

Kirjoitettu kirjoittajana

EU-rahoitteinen elintarvikeapu on osa monen seurakunnan ja järjestön diakoniatyötä. Viime vuonna EU-ruokakasseja jakoi yli 200 seurakuntaa. Ruokakassien määrässä mitattuna toiminnan laajuus oli 100 000 ruoka-kassia ruokaa tarvitseville. Avustusruoka jaetaan vastaanotoilla, ruokapankeissa, kotikäynneillä sekä ruokapalvelutilaisuuksissa. Monelle asiakkaalle apu merkitsee kriisitilanteesta eteenpäin selviämistä. Seurakuntien viestin mukaan pitkäaikaisia ruoka-avun saajia ovat erityisesti yksinhuoltajaperheet, työttömät ja kansaneläkkeen saajat. Köyhyys Suomessa on todellisuutta.

Ruoka-apu on ollut poliittisesti vaikea kysymys. Köyhyyden torjuminen ja kansalaisten toimeentulon turvaaminen ovat kansallisvaltioiden vastuulla. Käytännössä EU:n ruoka-apu on kuitenkin muodostunut merkittäväksi osaksi niiden lähimmäisten auttamista, jotka ovat jääneet sosiaalipalvelujen turvaverkkojen väliinputoajiksi. Jos EU-rahoitteinen apu päättyisi, sen korvaaminen kansallisin toimin olisi varsin epävarmaa. Kevään ja kesän aikana käytiin tiukkoja neuvotteluja siitä, mikä on Suomen kanta ruoka-avun jatkamiseen. Suomen kannan EU:n neuvottelupöytiin valmistelee hallitus.

Aktiivisella vaikuttamisella pystyimme estämään sen, että Suomen kanta ruoka-avun rahoittamiseen olisi ollut kielteinen. Pidimme kaikkein vähävaraisimmille suunnatun ruoka-avun jatkumista tärkeänä, emmekä antaneet periksi vastakkaisille päätösehdotuksille. Kesän aikana neuvottelutilanne sekä EU:n pöydissä että hallituksen sisällä muuttui. Saavutetun neuvottelutuloksen mukaan jokaisen jäsenmaan on osallistuttava kaikkein vähävaraisimmille suunnatun rahaston rahoitukseen. Tämä varmistaa ruoka-avun jatkamisen myös Suomessa. Ruoka-avun jatkuminen on yksi konkreettinen esimerkki siitä kuinka olemme hallitusasemasta päässeet vaikuttamaan lähimmäisistä välittämiseen.

 

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 12.9.2013.

Vakava sairaus tarvitsee vaikuttavat lääkkeet

Kirjoitettu kirjoittajana

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa.” Heurekan talousseminaarissa kuvattiin tilannettamme Paavalin sanoilla. Karut tosiasiat on tunnustettava, mutta emme saa vaipua epätoivoon.
Teollisuudessa on menetetty kymmenen vuoden sisällä 120 000 työpaikkaa. Suomen talous on 30 miljardia euroa jäljessä verrattuna tilanteeseen, jossa talous olisi kasvanut tasaista kahden prosentin uraa vuodesta 2008. Samaan aikaan julkiset menot ovat kasvaneet huomattavasti ennakoitua nopeammin ja ovat nyt tasolla jonka ennustettiin koittavan vasta vuonna 2030.
Olemme siis ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Viime viikolla hallitus teki kovia päätöksiä kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Vakava sairaus tarvitsee vahvat lääkkeet, joskus jopa leikkauksia, ettei jouduta saattohoitoon.
Päätetyissä uudistuksissa tärkeimpiä ovat ne, joilla pystytään lisäämään suomalaisen työn määrää – nostamaan eläkkeelle jäämisikää, saamaan nuoret aikaisemmin töihin ja ehkäisemään työstä ja koulutuksesta syrjäytymistä. Työttömyysturvassa otetaan käyttöön työtulojen suojaosuus, mikä on ollut kristillisdemokraattien pitkäaikainen tavoite.
Kuuden puolueen hallituksessa olemme joutuneet tekemään ratkaisuja, jotka ovat kipeitä kaikille puolueille. Pidän epäonnistuneena budjettiriihen päätöstä paaluttaa puolet kotihoidon tuen kestosta äidille ja puolet isälle, koska niin rajataan perheen valinnanvapautta. On kuitenkin tärkeää, että kotihoidon tuki säilyy entisellään sekä kestoltaan että tasoltaan. Kotihoidon tuen rinnalle hyväksytty ensi vuoden alusta voimaan tuleva joustava hoitoraha paikkaa omalta osaltaan perheiden valinnanvapautta ja helpottaa perheen ja työn yhteensovittamista.

 

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 5.9.2013.

Puoluekokouspuhe Hämeenlinnassa

Kirjoitettu kirjoittajana

Hyvät kristillisdemokraatit, ystävät, bästa vänner

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun annoitte minulle luottamuksen puolueen puheenjohtajan ja samalla sisäministerin tehtävään. Kuluneen hallituskauden aikana olemme voineet yhdessä vaikuttaa enemmän kuin kahdessakymmenessä vuodessa oppositiossa. Vuodet oppositiossa eivät olleet turhia. Ne kasvattivat meistä sen, mitä nyt olemme: uskottava hallituspuolue, joka osaa kantaa vastuuta, tehdä kipeitä mutta välttämättömiä päätöksiä ja jakaa oikeudenmukaisemmin yhteistä hyvää.

Me emme ole vain kuusi kansanedustajaa, europarlamentaarikko ja ministeri. Me olemme yli kymmenentuhatta jäsentä, satatuhatta äänestäjää. Ja historiallisen paljon, jopa viisi sataa osallistujaa puoluekokouksessa!
Kristdemokraterna i Finland är inte bara sex riksdagsledamöter, en europa parlamentariker och minister. Vi är över tio tusen medlemmar tillsammans och hundra tusen väljare. Och historiskit många här på partikongressen, fem hundra kristdemokrater i salen!

Avajaisjuhlassa kuulimme Topeliuksen ajatuksia Maamme–kirjasta. Kirjailija ajatteli, että jumalallinen kaitselmus on laittanut jokaiseen kansaan erityispiirteensä. Suomalaiset saivat sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja elinvoimaa, jotta pärjäisivät pimeässä Pohjolassa.

Topelius muurasi suomalaisen yhteiskunnan perustaksi ahkeruuden, sitkeyden uhrautuvaisuuden, oppivaisuuden sekä Jumalan pelon ja historiallisena erikoisuutena hän painotti luonnonsuojelun tärkeyttä. ”Yksinäisissä metsissään, kaukana sivistyneen maailman keskuksista se on kohonnut valistukseen – se on siis tiedonhaluinen ja oppivainen kansa.” Hänen tarinansa ovat vaikuttaneet pysyvästi siihen, mitä pidämme suomalaisuutena. Topeliuksen idealismin perusviesti oli, että yksilö ja yhteiskunta eivät ole toisistaan erillisiä. Molemmilla on sekä velvollisuuksia että oikeuksia toistensa suhteen.
Arvomaailmamme muuttuminen yksilölliseksi on samalla merkinnyt yhteisten ihanteiden ohenemista. Itsekkyys ja yhteisvastuun puute ovat yhteiskuntamme vaarallisimpia vihollisia. Erityisesti vaikeina aikoina tarvitaan niitä, jotka pohtivat, mitä minä voisin antaa tälle maalle, sen kansalle, lähimmäisilleni. Te rakkaat ystävät olette niitä, jotka haluatte antaa omaa aikaanne, omia lahjojanne ja osaamistanne yhteiseksi hyväksi.

Hyvät ystävät!

Tällä viikolla Heurekan talousseminaarissa kuvattiin tähän ajankohtaan sopivaa oikeaa asennetta Paavalin sanoin: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa.” Karut tosiasiat on tunnustettava, mutta emme saa vaipua epätoivoon. Loppukesän ikävät yritysuutiset kertovat talouttamme runtelevasta rakennemuutoksesta. Osuutemme maailman vientimarkkinoista on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja olemme menettäneet markkinaosuuksia monia länsimaita enemmän. Viennin kehityksessä olemme viime vuodet olleet samassa sarjassa Kreikan kanssa. Teollisuudessa on menetetty kymmenen vuoden sisällä 120 000 työpaikkaa.

Bruttokansantuotteella mitattuna taloutemme on jo 15 prosenttia (tai 30 mrd) jäljessä verrattuna tilanteeseen, jossa BKT olisi kasvanut tasaista kahden prosentin uraa vuodesta 2008. Verotulot ovat laskeneet BKT:n mukana, mutta samaan aikaan julkiset menot ovat kasvaneet huomattavasti ennakoitua nopeammin ja ovat nyt tasolla jonka ennustettiin koittavan vasta vuonna 2030.

Kotitalouksien velkamäärä on kivunnut suhteessa käytettäviin vuosituloihin jo 120 prosentin lukemaan. Kansantalous ei voi kestävästi kasvaa kotimaisen kulutuksen varassa.

Eilen budjettiriihessä hyväksytty talousarvioesitys on 6,7 miljardia alijäämäinen ja valtionvelka on kasvamassa jo lähes 100 miljardiin euroon. Valtion velka suhteessa BKT:een lähentelee jo EU:n kasvu ja vakaussopimuksen 60 %:n rajaa.
Olemme siis ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Ratkaisun avaimet ovat omissa käsissämme. Hallitus on jo aikaisemmin saanut aikaan yli viiden miljardin euron sopeutuspäätökset, joilla leikataan menoja ja lisätään verotuloja. Kevään kehysriihessä teimme päätöksiä, joilla kilpailukykyämme parannetaan ja vientimahdollisuuksiamme edistetään. Päätimme käynnistää mittavan kasvurahoitusohjelman pääomasijoitusmarkkinoiden vahvistamiseksi ja pk-yritysten kasvun tukemiseksi. Tätä voimakkaasti ajoimme ja olemme profiloituneet yrittäjäpuolueena.

Vuoden alusta tehty ratkaisu arvonlisäveron korotuksesta yhdellä prosenttiyksiköllä oli kokonaisuuden kannalta välttämätöntä, vaikka se syökin ostovoimaa. On kuitenkin selvää, että Keskustan tuolloin esittämä kahden prosenttiyksikön korotus olisi ollut ylimitoitettu ja aiheuttanut liian suuren taakan suomalaisille yrityksille.

Hyvät ystävät,

Eilen hallitus teki kovia päätöksiä lähes 10 mrd:n kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Vakava sairaus tarvitsee vahvat lääkkeet, joskus jopa leikkauksia, ettei jouduta saattohoitoon. Kuuden puolueen hallituksessa olemme joutuneet tekemään kipeitä kompromisseja.

Riihen vaikeimmat, mutta samalla myös tärkeimmät ratkaisut, tehtiin niiden toimenpiteiden ympärillä, joilla hyvinvointiyhteiskuntaa uhkaavaa kestävyysvajetta paikataan. Päätetyissä rakenteellisissa uudistuksissa tärkeimpiä ovat ne, joilla pystytään pitkällä tähtäimellä lisäämään suomalaisen työn määrää – nostamaan eläkkeelle jäämisikää, saamaan nuoret aikaisemmin töihin ja ehkäisemään työstä ja koulutuksesta syrjäytymistä. Kannustinloukkujen purkamiseksi työttömyysturvassa otetaan käyttöön työtulojen suojaosuus, mikä on ollut kristillisdemokraattien pitkäaikainen tavoite. Jatkossa lyhytkestoisen työn vastaanottaminen ei myöskään vaaranna asumistukea, jos palkka jää alle 400 euroon kuukaudessa kuuden kuukauden ajan. Erityisen tärkeää on saada pitkäaikainen, mahdollisimman kattava ja maltillinen palkkaratkaisu.
Budjettiriihen tuoreet päätökset elvyttävät taloutta pitäen samalla huolta talouden tasapainosta. Niin sanotussa elvytyspaketissa mm. korjataan homekouluja ja –sairaaloita, lentoliikenteen toimintaedellytyksiä tuetaan 200 miljoonalla eurolla ja kotitalousvähennystä korotetaan.

Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen vaatii sen arvioimista, mitkä ovat palveluita, jotka yhteiskunnan on hoidettava. Budjettiriihessä päätettiin karsia kuntien velvoitteita. Julkisesta taloudesta merkittävän osan muodostavan kuntasektorin tehokkuuteen pyritään vaikuttamaan myös valtionosuusuudistuksella.

Haluan nostaa malliksi sisäministeriössä käynnissä olevat uudistukset. Niin poliisissa, rajavartiolaitoksessa, hätäkeskuksissa kuin lupahallinnossa tehdään parhaillaan uudistuksia, joissa työn tuottavuutta ja vaikuttavuutta lisätään vähentämällä hallintoa ja siirtämällä painopistettä suorittavaan työhön. Me olemme uudistajapuolue!

Hyvät ystävät,

Kiitollisuus edellisten sukupolvien työlle on yhteiskunnan menestystekijä. Tämä näkökulma pitää olla kirkas, kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat vanhusten hoivaan ja palveluihin. Siksi kristillisdemokraattien ajama ja tänä vuonna toteutettu vanhuspalvelulaki oli meille tärkeä kynnyskysymys hallitusneuvotteluihin. Omaishoidossa hyödynnetään ihmisen luontaisia, rakkaita lähiverkostoja, mikä jo sinänsä tuo lisäarvoa tuotettuun hoivaan.

Ne ihmiset, jotka tarvitsevat eniten muiden huolenpitoa, voivat pelkällä avuttomuudellaan nostaa yhteisöstämme esiin ominaisuudet, jotka ovat yhteiskunnan menestymisen kannalta kaikkein arvokkaimpia. Yhteiskunta, joka rakentuu lähimmäisen rakkauden, ihmisyyden kunnioituksen ja kymmenen käskyn periaatteille, kestää vaikeinakin aikoina.

Kunta- ja sote-uudistusten tärkeimpänä tavoitteena on terveydenhuollon parantaminen. Kansalaisten on voitava nähdä, että uudistukset johtavat siihen, että lähipalvelut säilyvät, terveyskeskukseen pääsee jonottamatta ja palvelu on kilpailukykyistä yksityisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon kanssa. Terveyskeskuksista on saatava kansallinen ylpeydenaihe samaan tapaan kuin peruskoulustamme.

Hyvät ystävät!

Onko meillä valmiutta tehdä ratkaisuja, jotka kestävät pitkällä aikajänteellä? Vai jäämmekö historiaan sukupolvena, joka jätti lapsilleen ylivelkaantuneen, rakenteiltaan ja arvoiltaan rapautuneen maan?
Yksilöllisyyttä ja osin itsekkyyttäkin korostavassa ajassa meidän tulee vaalia tahtoa ja kykyä ajaa yhteistä hyvää. Odotan, että me Kristillisdemokraatit niin puolueena kuin yksittäisinä poliittisina toimijoina säilytämme vastuullisen tavan toimia päätöksenteossa. Me olemme yhteisen hyvän rakentajia.

Hyvät kuulijat,

Valitettavasti en päässyt osallistumaan puoluekokouksemme avajaistilaisuuteen Tasavallan presidentin johtaman UTVA:n kokouksen vuoksi, joka kokoontui käsittelemään ajankohtaista Syyrian tilannetta. Syyriassa eletään sodan kauhujen keskellä. Huoli Syyriasta on vakava ja kemiallisten aseiden käyttö jyrkästi tuomittavaa. YK:n turvallisuusneuvostolla on nyt ensisijainen vastuu tilanteesta. Sisäministeriössä selvitämme YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa sitä, miten Suomi voisi auttaa syyrialaisia. Suomi on tähän mennessä myöntänyt Syyrian humanitaariseen kriisiin 12,1 miljoonaa euroa. Tuki jakautuu sekä Syyriaan että lähialueiden syyrialaispakolaisille. Varaudumme myös Syyriasta tulevien pakolaisten vastaanottamiseen. Hädässä olevia on autettava!

Hyvät ystävät,

Suomi joutuu kohtaamaan ensimmäisenä maana Euroopassa väestön voimakkaan ikääntymisen. Olemme ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Erityiset vaikeudet merkitsevät kuitenkin aina myös mahdollisuutta löytää erityisiä vahvuuksia. Aikoinaan Suomi hyötyi raskaista sotakorvauksista saaden niistä voimakkaan sytykkeen teollisen yhteiskunnan kehittämiseen. Samalla tavoin ikärakenteen murros voi lopulta auttaa meitä kansainvälisessä kilpailussa, jos osaamme kanavoida sen luovan, hyvinvointia palvelevan tietoyhteiskunnan kehittämiseen.

On saavutus, että ihmiset elävät tänään pidempään ja terveempinä kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. Meillä ei ole liikaa vanhuksia. Jokainen heistä on ilon aihe. On upeaa, että tämän päivän lapsista yhä useampi saa keskustella isoisovanhempansa kanssa ja oppia tuntemaan hänet sekä sen myötä sukunsa historiaa.
Kestävyysvaje on syntynyt pitkälti vähenevän syntyvyyden ja elinajanodotteen kasvun yhtälönä. Siksi tulee erityisesti huolehtia hyvästä perhe- ja väestöpolitiikasta. Me olemme perhepuolue!

Ikääntyvän Suomen tulevaisuuden tärkein voimavara ovat lapset ja nuoret. Isänmaamme menestyksen kivijalka on korkea osaamistaso ja sen perusta luodaan tasapainoisissa kodeissa. Syrjäytymisen ehkäisyssä huomio tulee kiinnittää perheiden kykyyn vastata yhteiskunnan tärkeimmästä tehtävästä: lasten ja nuorten kasvattamisesta. Työelämän pelisääntöjen, palvelujen, perhe-etuuksien, verotuksen ja yleisen lainsäädännön tulisi nykyistä vahvemmin tukea lasten tasapainoista kasvua ja kehitystä.

Kotihoidon tuen rinnalle hyväksytty ensi vuoden alusta voimaan tuleva joustava hoitoraha kasvattaa perheiden valinnanvapautta ja helpottaa perheen ja työn yhteensovittamista. Pidän epäonnistuneena budjettiriihen päätöstä paaluttaa puolet kotihoidon tuen kestosta äidille ja puolet isälle, koska niin rajataan perheen valinnanvapautta. Voin kertoa, että vastustimme neuvotteluissa kalkkiviivoille asti tätä muutosta, mutta jouduimme toteamaan, että se olisi viety läpi ilman meitäkin. Meille on kuitenkin tärkeää, että kotihoidon tuki säilyy entisellään sekä kestoltaan että tasoltaan.

Hyvät kuulijat,

Olemme vahvasti tulevaisuuteen tähtäävä puolue. Olemme hallituksessa nostaneet yhdeksi kärkitavoitteeksemme nuorisotyöttömyyteen ja nuorten syrjäytymiseen puuttumisen. Maallemme on elintärkeää huolehtia, että yhä suurempi osa nuorista saa koulutuspaikan ja työllistyy. Nyt joka päivä kolme tai neljä alle 30-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle.
Työurien pidentämiseksi on panostettava ennen kaikkea nuorten ikäluokkien työkykyyn ja työllisyysasteen nostamiseen. Vuoden alussa voimaan tullut nuorisotakuu on askel oikeaan suuntaan. Kannustan teitä kuntapäättäjiä panostamaan nuorisotakuun toteutumiseen omassa kunnassanne haastavasta taloustilanteesta huolimatta – tai pikemminkin juuri siitä johtuen. Panostus nuorisoon on kunnallenne paras investointi ja tuottavin sijoitus! Nuorisotyöttömyys on suurta tuhlausta!
Tarvitsemme arvoja ja ilmapiiriä, jotka kannustavat kantamaan vastuuta toinen toisistamme. Yhteiskunta ei viime kädessä voi estää ketään syrjäytymästä.

Kristillisdemokraattien tavoitteena on rakentaa ja tukea lähimmäisyhteiskuntaa. Haastamme suomalaisia uuslähimmäisyyteen – uuteen, välittävään vastuunkantoon lähimmäisestä, yhteisvastuullisuuteen ja yhteisöllisyyteen!
Aineellinen hyvinvointi ei tunnu hyvinvoinnilta, ellei ihmisellä ole mahdollisuutta kokea osallisuutta ja kuulumista johonkin yhteisöön. Kokemus osallisuudesta ja henkisestä hyvinvoinnista syntyy oman paikan ja merkityksellisyyden löytämisestä yhteisössä. Tämän tulee olla syrjäytymistä ehkäisevässä toiminnassa lähtökohtana. Kolmannen sektorin, järjestöjen ja seurakuntien merkitys hyvinvoinnin luojana ja uuslähimmäisyyden edistäjänä on keskeinen.
Hyvät ystävät

Meidän on myös avoimesti pohdittava haastetta kannatuskehityksessä. On tunnustettava, että kristillisdemokraattisen arvopuolueen toimintaympäristö on muuttunut entistä haasteellisemmaksi. Muutamassa vuodessa kristillisten arvojen ja seurakuntaelämän kosketus suomalaisten arkeen on dramaattisesti ohentunut. Sama kehitys näkyy myös muissa Pohjoismaissa ja sillä näyttää olevan yhteytensä myös kristillisdemokraattisten puolueiden kannatuslukemiin. Olemme ahtaalla, mutta emme umpikujassa.

Tämä todellisuus on hyvä tiedostaa, mutta se ei saa meitä lannistaa. Vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi ja haasteet mahdollisuuksiksi. Kristillisdemokraattista arvopuoluetta tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin sen historiassa ja meillä on tällä hetkellä vaikutusmahdollisuuksia enemmän kuin koskaan puolueen historiassa.
Poliittisen puolueen tärkein tehtävä on vaikuttaa yhteiskuntaan puolueen arvojen pohjalta. Korkeat kannatuslukemat ovat tärkeä väline vaikuttamisessa, mutta ne eivät ole varsinainen päämäärä.
Muistutan myös, että keskustelu ja kritiikki kuuluvat demokratiaan, koskevat ne sitten hallituksen politiikkaa, muita puolueita tai sitten omaa puoluetta ja sen johtoa. Ne ovat terve merkki politiikassa. Olen kiitollinen kaikesta puheenjohtajan tehtävässäni saamasta rohkaisusta ja tuesta, mutta toivon samalla, että toimintailmapiirimme sallii puheenjohtajan moittimisen ilman, että kukaan tulee sen vuoksi itse moitituksi.
Me emme ole unohtaneet suomalaisuuden perustaa, kristillistä arvoperintöä. Uhkana on ollut uskonnonopetuksen merkittävä murentaminen, mutta estimme sen. Koululaisten repussa yksi merkittävä kirja on edelleen uskonnon kirja. Me olemme arvopuolue, koko Suomen kansaa varten.

Olemme yhteistyöpuolue, puolue, joka seisoo rohkeasti tinkimättä omalla arvopohjallaan, mutta kykenee yhteistyöhön koko poliittisen kentän kanssa, vasemmalta oikealle.
Olemme myös eurooppalainen puolue. Meillä on yhä tiiviimmät yhteydet kristillisdemokraattiseen puolueperheeseen Euroopassa. Kristillisdemokratia ei rajoitu kansallisrajojen sisään, aatteemme on globaali. Teemme yhteistyötä koko Euroopan parhaaksi kristillisten arvojen pohjalta EPP-puolueessa, jonka linjaukset ja arvot työn ja yrittämisen, perheen ja avioliiton sekä elämänsuojelun suhteen ovat hyvin lähellä kansallisen puolueemme ydintavoitteita. Eurooppalaisen kristillisdemokratian lähtökohta politiikalle on kristillinen ihmiskäsitys.

Puolueessamme on keskusteltu ajoittain, olemmeko yleispuolue vai arvopuolue. Mielestäni vastaus on itsestään selvä: meidän on oltava molempia. Ei ole järkeä menettää arvojansa ajassa, jossa politiikka suuntautuu yhä vahvemmin aatteelliseen keskusteluun.

Ajassa, jossa tarvitaan yhteisen hyvän rakentajia, meidän on oltava myös yleispuolue, joka kantaa vastuuta laajasti ja jolla on asiantuntemusta yhteiskunnan eri sektoreilla. Hallitusvastuun myötä tämä tavoitteemme on tullut todeksi, kun olemme vaikuttamassa koko hallitusohjelman toteuttamiseen. Samoin te kunnallispolitiikassa vastuuta kantavat puolueaktiivimme toimitte taitavasti kaikilla politiikan sektoreilla.
Meidän ei tarvitse kipuilla sitä, olemmeko arvopuolue vai yleispuolue. Kyllä me olemme! Me olemme molempia, ja se on vahvuutemme.

Rakkaat puoluekokoukseen kokoontuneet kristillisdemokraatit,
Tänään hyväksymme linjapaperin, jossa Kristillisdemokraatit todistavat olevansa muutoksen kärkijoukoissa. Olemme pieniä mutta suuria uudistajia – yhdessä.

Bästa vänner,

du vet väl om att du är värdefull. Utan er som är här idag är det kristdemokratiska partiet ingenting. Framför oss har vi en stor uppgift. Vi måste förnya vårt Finland och till det kommer allas insats att behövas.
Jokainen teistä on arvokas. Ja ilman teitä puolue ei ole mitään. Meillä on edessämme suuri tehtävä, sillä meidän tulee uudistaa tämä maa. Jumala meitä tässä tehtävässä auttakoon!

Arvoisat kristillisdemokraatit, toivotan hyvää puoluekokousta meille kaikille!

Suomi varautunut vastaanottamaan syyrialaisia pakolaisia

Kirjoitettu kirjoittajana

Heinäkuun loppuun mennessä 51 syyrialaista on vuonna 2013 hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua. Lisäksi Suomi on kesäkuussa ilmoittanut YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:lle, että se voi tarjota pakolaiskiintiöstään hätätapauspaikkoja syyrialaisille pakolaisille. Suomi on uudistanut tämän tarjouksensa elokuussa, mutta tästä huolimatta UNHCR ei toistaiseksi ole esittänyt syyrialaisia pakolaisia Suomeen uudelleensijoitettavaksi. UNHCR on pitänyt tärkeämpänä, että kiintiöön kohdistetaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat tapaukset, joita varten hätätapauskiintiö on tarkoitettu. Kyseinen vuoden 2013 kiintiö on tällä hetkellä käytännössä täytetty.

Syy prosessin hitaaseen edistymiseen liittyy Syyrian vaikeaan tilanteeseen. UNHCR:n voimavarat ovat keskittyneet tällä hetkellä alueella olevien ihmisten välittömään auttamiseen. Pakolaisjärjestöltä saadun tiedon mukaan valintatiimit ovat vasta nyt lähtemässä paikan päälle kartoittamaan syyrialaisia pakolaisia uudelleensijoitusta varten.

Sisäministeriössä seuraamme huolestuneina Syyrian tilanteen kehitystä ja käymme jatkuvaa keskustelua UNHCR:n kanssa siitä, miten Suomi voisi auttaa syyrialaisia. Suomi on tähän mennessä myöntänyt Syyrian humanitaariseen kriisiin 12,1 miljoonaa euroa, josta 8,5 miljoonaa vuoden 2013 puolella. Tuki jakautuu sekä Syyriaan että lähialueiden syyrialaispakolaisille.

Suomi on sitoutunut ottamaan vastaan pakolaiskiintiössä vuosittain henkilöitä, joita UNHCR esittää uudelleen sijoitettavaksi. Vuoden 2013 kiintiö on 750 henkilöä, joista 100 paikkaa varataan hätätapauksille. Syyrian kriisille ei ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua ja Suomi käy keskusteluja ensi vuoden pakolaiskiintiön huomattavan osan kohdentamisesta syyrialaisille pakolaisille.

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 29.8.2013.

Kuluttajansuojaa vaihtoehtohoitoihin

Kirjoitettu kirjoittajana

Vaihtoehtoisia hoitomuotoja käyttävien kuluttajasuojaa on parannettava lainsäädännöllä. Sekä hoitoalan järjestöt että Luontaisalan Keskusliitto ovat vaatineet alaa säätelevää lakia. Sääntelyn tarpeita on selvitetty sosiaali- ja terveysministeriössä jo neljä vuotta sitten ja jatkovalmistelusta potilasturvallisuuden parantamiseksi on sovittu hallitusohjelmassa, mutta asia ei ole vielä edennyt.

Uskomushoidolla tarkoitetaan hoitoa, jonka vaikuttavuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. Terveydenhuollon ammattihenkilöt rekisteröi ja heitä valvoo Valvira. Ammatinharjoittajina maksullisia uskomushoitoja tarjoavia terapeutteja, joilla ei ole virallista terveydenhuollon tutkintoa, ei valvo tällä hetkellä kukaan.

Elintärkeiden lääkkeiden korvaaminen luontaishoidoilla voi johtaa vakaviin seurauksiin, jopa kuolemaan. Uskomushoitojen käyttö voi myös viivyttää vakavan sairauden toteamista ja hoidon aloittamista.

Monet saavat myös apua luontaishoidoista. Ihmisen luottamus saamaansa hoitoon lievittää monia oireita. Kivunlievityksessä ns. lumevaikutuksen osuus on 30-40%. Lumevaikutusta voidaan hyödyntää, kun parantavaa vaikutusta ei tarvita.
En ole esittänyt uskomushoitojen kieltämistä. Ehdotan Ruotsin lainsäädännön selvittämistä, jossa vakavissa sairauksissa ja pienten lasten hoidossa hoitovastuuta ei voi antaa valvotun terveydenhoitohenkilökunnan ulkopuolelle. Jos potilas tai vanhemmat haluavat, he voisivat lääkärin valvonnassa käyttää lisäksi vaihtoehtohoitoa. Kuluttajansuojaa tulee myös parantaa niin, että lääketieteellinen hoito ja uskomushoidot erottuvat markkinoinnissa toisistaan selkeästi.
Luontaishoitojen suosio on haaste myös viralliselle terveydenhoidolle. Ihmisen kohtaaminen, aito kiinnostus hänen hyvinvoinnistaan ja terveellisten elämäntapojen huomioiminen on tärkeää kaikessa hoidossa.

Päivi Räsänen

 

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 22.8.2013.

Takaisin kasvun tielle

Kirjoitettu kirjoittajana

Valtionvarainministeriön viime viikolla julkistama talousarvioesitys on 6,6 miljardia alijäämäinen ja valtionvelka on kasvamassa jo lähes 100 miljardiin euroon. Luvut eivät ole kaunista luettavaa. Elinkeinoelämämme rakennemuutos, Euroopan pitkittynyt heikko talouskehitys ja väestön ikääntyminen aiheuttavat yhdessä paineita julkisen velkataakkamme kasvulle. Taloutta on yhä vaikeampi saada tasapainoon. Työttömyys uhkaa lisääntyä ja valtion velkataakka kasvaa kasvamistaan. Vailla taloudellista kasvua yhteiskuntamme ajautuu vähitellen hyvinvoinnin supistumisen tielle.

Hallitus on tehnyt yli viiden ja puolen miljardin euron sopeutuspäätökset, joilla leikataan menoja ja lisätään verotuloja. Valitettavasti nämäkään toimenpiteet eivät vielä riitä. Nyt tarvitaan aitoja rakenteellisia uudistuksia. Elvytystoimillekin on paikkansa, mutta valitettavasti ne eivät tule vaikuttamaan enää suureen kuvaan. Sen sijaan että ostaisimme lainarahalla työpaikkoja, voimme parhaamme mukaan tukea yrittäjyyttä, koulutusta ja innovaatioita. Nämä panostukset vaikuttavat myönteisesti Suomen kilpailukykyyn.

Syksyn kilpailukyvyn parantamiseen vaikuttavissa ratkaisuissa palkkamaltti on isossa roolissa. Työmarkkinaosapuolten on ymmärrettävä, että jos nyt ei puhalleta yhteen hiileen, heikennetään Suomen kilpailukykyä entisestään. Samoin nyt on kiinnitettävä huomiota kalliiden rakenteiden purkamiseen ja varojen kohdentamiseen byrokratian ylläpidosta palvelujen tosiasialliseen kehittämiseen. Uudistus ei tarvitse olla eikä saa olla synonyymi palvelujen heikkenemiselle. Haluan nostaa malliksi sisäministeriössä käynnissä olevan uudistukset. Niin poliisissa, rajavartiolaitoksessa kuin hätäkeskuksissa tehdään parhaillaan uudistuksia, joissa työn tuottavuutta ja vaikuttavuutta lisätään vähentämällä hallintoa ja siirtämällä painopistettä suorittavaan työhön.

 

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 15.8.2013.

Puolisoita ei tule erottaa kunnallisella päätöksellä

Kirjoitettu kirjoittajana
Helsingin Sanomien yleisönosastolla kerrottiin iäkkäästä avioparista, joka 63 avioliittovuoden jälkeen asuu erossa toisistaan kunnallisella päätöksellä, kun Helsingin kaupunki sijoitti heidät eri laitoksiin.

Yksi KD:n kädenjälkiä vanhuspalvelulaissa on sen turvaaminen, että iäkkäillä pariskunnilla on oikeus asua yhdessä. Edellytin jo vuonna 2007 lakialoitteessani ikääntyneiden hoidosta, että pysyvään palveluasumiseen tai laitoshoitoon siirtyvällä vanhuksella on oltava mahdollisuus saada sama hoitopaikka kuin puolisolla.

Vanhuspalvelulaki tuli voimaan heinäkuun alussa, mutta siitä huolimatta taas on murheellisia uutisia siitä, kuinka kymmeniä vuosia elämänsä jakaneet vanhukset erotetaan toisistaan. Helsingin kaupungin kyvyttömyys tehdä lain noudattamiseksi tarpeellisia päätöksiä jää toivottavasti vain yksittäiseksi tapaukseksi.

Jotta vanhuspalvelulain tarkoitus toteutuu täysimääräisesti, on kaikissa kunnissa koulutettava virkamiehiä lain sisällöstä ja huolehdittava myös lain soveltamisesta lomakaudellakin.

Suomi on hyvä maa

Kirjoitettu kirjoittajana

Alkuviikon huono uutinen tuli konepajayhtiö Metsolta. Kaivosalan laskusuhdanne ja paperin kysynnän vähentyminen ovat ajaneet tarpeeseen 750 työpaikan vähentämisestä ja kertovat myös siitä rakennemuutoksesta, jossa Suomi joutuu uutta suuntaa elinkeinoelämälle etsimään.
Suomen osuus maailman vientimarkkinoista on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rakennemuutos, Euroopan heikko talouskehitys ja oman väestömme ikääntyminen aiheuttavat yhdessä paineet julkisen velkataakkamme kasvulle. Taloutta on yhä vaikeampi saada tasapainoon.
Hallitus on tähän asti saanut aikaan yli viiden miljardin euron sopeutuspäätökset. Tämä ei valitettavasti riitä. Leikkaukset ja veronkorotukset uhkaavat jarruttaa yksityistä kulutusta.
Budjettiriihessä tarvitaankin nyt toimia, joilla elvytetään taloutta pitäen samalla talouden tasapainosta huolta. Kilpailukykyämme on parannettava ja vientimahdollisuuksia edistettävä. Tärkeintä on saada vauhtia rakenteellisiin uudistuksiin, joilla pystytään pitkällä tähtäimellä lisäämään suomalaisen työn määrää. Keskustelua eläkeiästä ei voi vältellä.
Suomen talouden rakenteissa on kuitenkin paljon vahvuuksia, joista tulee pitää kiinni ja saada niistä vielä enemmän hyötyä irti. Suomessa viranomaisiin ja oikeuslaitokseen luotetaan eikä kansanryhmien välillä ei ole repiviä jännitteitä. Poliittisesti Suomi on vakaa ja ennustettava. Korruptiota on vähän ja verot maksetaan melko tunnollisesti.
Koulutus Suomessa on maailman kärkiluokkaa, joten osaavaa työvoimaa on yrityksille tarjolla. Suomen talouteen luotetaan maailmalla, maallamme on edelleen korkein AAA-luottoluokitus, millä on edullinen vaikutus valtion lainan korkokuluihin. Suomi on hyvä maa. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa ja vahvuutta uudistaa talouttamme tälle perustalle.
Päivi Räsänen

 

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 8.8.2013

Oikaisu

Kirjoitettu kirjoittajana

Eilen Helsingin Sanomien artikkelissa kirjoitettiin suomalaisista herätysliikkeistä ja niiden suhteesta kirkkoon. Jutussa oli minua koskeva asiavirhe. En ole Kansanlähetyksen jäsen enkä ole koskaan ollutkaan. En ole minkään muunkaan herätysliikkeen jäsen. Olen Suomen ev. lut. kirkon jäsen. Pidän kyllä suuressa arvossa niin Kansanlähetyksen kuin muidenkin suomalaisten herätysliikkeiden ja lähestysjärjestöjen toimintaa. Mielelläni myös teen yhteistyötä niiden kanssa.

Kiitos!

Kirjoitettu kirjoittajana

Ylen uutisen mukaan Kirkko- ja kaupunki-lehden päätoimittaja
Seppo Simola on esittänyt anteeksipyynnön kristillisdemokraatteja ja minua
koskevasta pääkirjoituksesta. Otan kiitollisena tämän vastaan niin omasta kuin
puolueeni puolesta. Kun anteeksi pyydetään, niin anteeksi annetaan. Tästä on
hyvä jatkaa asiallista keskustelua, jossa voi vapaasti myös ilmaista erilaisia
näkemyksiä.

 

Samalla kiitän tuhansista saamistani tukiviesteistä. Olen
suurimman osan lukenut ja aion vielä ne kaikki lukea. Kiitän erityisesti
rukoustuesta, olen vakuuttunut siitä, että tuhannet rukoukset isänmaamme
puolesta on kuultu.

 

Liitän tähän vielä keskustelua aiheuttaneen puheeni, sillä
sitä on minulta vielä kyselty ja pyydetty julkaistavaksi.

 

Päivi Räsänen

 

6.7.2013 Kansanlähetyspäivät, seminaari

 

Kristittynä maallistuneessa yhteiskunnassa

 

-kristillinen ihmiskuva haastettuna

 

 

 

Seurakunnat myyvät kirkkoja! Eilisen päivän Iltalehden kansi
ja pääjuttu kertoi samasta kehityksestä, jota olemme viime vuosina nähneet
muissa Euroopan maissa. Viime kesänä olin juhlapuhujana tilaisuudessa, jossa
vihittiin entisen Konnunsuon keskusvankilan tilat turvapaikanhakijoiden
vastaanottokeskuksen käyttöön. Tilaisuus kosketti minua erityisellä tavalla,
sillä olen elänyt lapsuuteni tuolla kylällä ja juhla järjestettiin entisessä
lapsuudenkodissani.

 

Vankilan museoitu kirkko oli muuten entisellään, saarnatuoli
ja kirkonpenkit paikoillaan ja hyvässä maalissa, mutta alttarilta oli poistettu
risti. Poistetun ristin jälki näkyi muuta pintaa vaaleampana.

 

Mieleeni nousivat lapsuuteni jumalanpalvelukset, joissa
vangit ja henkilökunta olivat Jumalan sanan äärellä. Poistettu risti museoidussa
kirkossa nosti esiin ajatuksia niistä varhaisen kristillisen seurakunnan
vahvoista alueista, joissa nyt kaupunkikuvaa hallitsevat minareetit kirkon
tornien sijaan – tai ne ateistiset valtiot, joissa kirkot on muutettu
uimahalleiksi tai teattereiksi. Tuo sama keskitys on nyt menossa Euroopassa ja
Suomessa, jossa kirkkojen käyttöaste laskee ja kirkkoja myydään
talousvaikeuksissa.

 

Reilun kymmenen vuoden sisällä on tapahtunut dramaattinen
romahdus suomalaisten uskossa kristinuskon perusnäkemyksiin. Kirkon
tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 1999 Jeesuksen ylösnousemukseen
uskoi 69 prosenttia suomalaisista, vuonna 2011 enää 36 prosenttia. Vuonna 1999
77 % suomalaisista uskoi, että Jeesus on Jumalan poika, 2011 41 %. Väitteen
”Jeesus palaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita allekirjoitti vuonna 1999 60 %
suomalaista, kaksi vuotta sitten 28 %. Nämä luvut kertovat siitä, että joudumme
yhä enemmän uimaan vastavirtaan. Vaikka kirkkomme on yhä enemmistökirkko,
kristillisen uskon perusopetukset eivät enää ole enemmistönäkemyksiä.

 

Kirkoilla ja kristillisillä järjestöillä on ollut paljon
suurempi vaikutus yhteiskunnan vakauteen, turvallisuuteen ja talouteen kuin
usein osataan ajatella. Lastensuojelu, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus
samoin kuin muu lainsäädäntömme ja sivistyksemme perusta on nojannut vahvasti
kristinuskon mukanaan tuomaan ihmiskuvaan. Rehellisyys, työmoraali ja esivallan
kunnioitus ovat edellytyksenä sille, että saamme verotuloja, joilla hyvinvointia
voidaan ylläpitää. Tasapainoiset perheet, kestävät avioliitot ja vastuullinen
vanhemmuus ovat edellytyksiä lasten ja nuorten kehitykselle.

 

Tällä hetkellä elämme Suomessa ja Euroopassa sellaista
historian vaihetta, jossa paine kristillisen uskon vaikutuspiiristä
irrottautumiseen kasvaa.

 

Kun apostoli Paavali toisessa kirjeessään Timoteukselle kuvaa
viimeisten päivien vaikeita aikoja, sanat sopivat hyvin tähän aikaan. 2. Tim.
3:1-5. Ihmiset ovat silloin nautintoa eli mielihyvää enemmän kuin Jumalaa
rakastavia, vaikka heissä on jumalisuuden ulkokuori.

 

Mielihyväkulttuuri normittaa seksuaalietiikkaa ja
viihdemaailmaa ja hedonismin huipennus on huumeriippuvuus, joka lopulta tuhoaa
monen nuoren elämän. Mielihyvästä on tullut aikamme suosituimpia epäjumalia,
jonka eteen ollaan valmiit uhraamaan jopa oma terveys ja henki. Mielihyvän
asettaminen korkeimmaksi arvoksi ja elämän tarkoitukseksi ei kuitenkaan tuota
hyvinvointia, vaan suunnattomasti pahoinvointia yhteiskuntaamme.

 

Hedonismin perusviesti on se, että sinun pitää kuunnella omia
tunteitasi ja toimia niiden mukaan. Hedonismi on erityisen tuhoisa perheiden ja
avioliiton kannalta. Avioliiton asemaa kuvastaa se, että tällä hetkellä jo yli
puolet äitien esikoisista ja 40 % kaikista lapsista syntyy avioliiton
ulkopuolella, pääasiassa avosuhteissa. Kun maassamme solmitaan vuodessa 24 000
avioliittoa, niin samassa ajassa eroaa 14 000 avioparia.

 

Lapset ja nuoret ovat yhteiskunnan arvojen seurausten
tehokkain mittari. Arvomurroksen myötä olemme niin Suomessa kuin koko Euroopassa
todistamassa tilannetta, jossa ennätyksellisen taloudellisen hyvinvoinnin
keskellä pesii ennen näkemätön henkinen pahoinvointi. Lasten psykiatrisen hoidon
tarve, etenkin masentuneisuus on lisääntynyt. Huostaanottoa ja kodin
ulkopuolelle sijoitusta tarvitsevien lasten määrä kasvaa jatkuvasti.
Asiantuntija valiokunnassa totesi nykylapsen hyvinvointia eivät uhkaa niinkään
vanhempien työelämän vaatimukset, vaan vapaa-ajan hedonistiset valinnat.

 

Lutherin terävät sanat osuvat myös meidän ajallemme: ”Mitä
hyötyä olisi siitä, että omistaisimme ja tekisimme kaiken muun ja olisimme kuin
pelkkiä pyhimyksiä, jos jättäisimme suorittamatta sen, minkä vuoksi
pääasiallisesti elämme, nimittäin nuorison hoidon? Luulen myös, ettei mikään
ulkonainen synti paina maailmaa Jumalan edessä niin raskaana ja ansaitse niin
hirveää rangaistusta kuin juuri se, jonka teemme jättäessämme lapset vaille
kasvatusta.”

 

Arvojen välistä taistelua käydään hyvin pitkälti kielen
avulla, kaappaamalla käsitteet, esimerkiksi rakkaus, vapaus tai tasa-arvo uusiin
tulkintoihin. Onko rakkaus omista mielihaluista luopumista toisen hyväksi vai
omien mielihalujen noudattamista silloin kun se tarkoittaisi vaikkapa puolison
hylkäämistä?

 

Kristillisen ihmiskuvan perusta löytyy Raamatun alkulehdiltä,
luomiskertomuksesta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen, mikä
merkitsee jokaisen ihmisen ainutkertaista ja jakamatonta ihmisarvoa ja oikeutta
elämään. Siihen perustuu myös ihmisen elämän erityinen arvo, elämän pyhyys, muun
luomakunnan keskuudessa. Toiseksi Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja
asetti avioliiton, mikä merkitsee perustaa sivilisaatiolle, yhteiskunnan
jatkuvuudelle ja uusiutuvuudelle. Kolmanneksi luomiskertomus kertoo
raadollisesta todellisuudesta, syntiinlankeemuksesta, mikä on oleellinen osa
Raamatun ihmiskuvaa. Elämme sellaista aikaa, jossa kaikki nämä kristillisen
ihmiskuvan lähtökohdat on kyseenalaistettu, ihmisen elämän erityinen arvo ja
pyhyys, avioliiton asema naisen ja miehen välisenä liittona ja synnin
todellisuus ihmisen elämässä. Luomiskertomuksen ihmiskuva ulottuu läpi Raamatun
ja avautuu ristin sanomassa. Jumala antoi oman Poikansa kuolemaan ristillä
puolestamme sen tähden, että olemme Jumalan kuvina arvokkaita hänen silmissään
ja siksi että olemme syntisiä.

 

Viidennen, nuorimman lapsemme synnyttyä ja uutta
perheenjäsentä koko perheen kesken ihastellessamme parin vuoden vanha tyttäremme
esitti toiveen, voisinko seuraavaksi synnyttää perheeseemme kissan. Vastasin,
että se ei valitettavasti äidiltä onnistu, jolloin hän kysyi, että voisiko
sitten isi synnyttää kissan.

 

Tyttö ei taida olla ainoa, jolla ihmiskuva on hämärän
peitossa. Raamatun kuvauksen mukaan ihminen ei ole syntynyt sattumalta, Jumala
on luonut hänet. Muun luomakunnan keskellä juuri ihminen on luotu Jumalan
kuvaksi, ainutkertaisen arvokkaaksi, ja siksi ihmisen elämä on pyhää.

 

Elämä arvo ja samalla oikeus elämään kyseenalaistetaan
useimmiten silloin, kun ihminen on heikoimmillaan, elämän alku- tai loppupäässä.

 

Abortti on Suomessa vaiettu tabu, Pandoran lipas, jonka
avaamisen seurauksia pelätään. Aihe koskettaa kuitenkin paljon laajempaa
joukkoa kuin ajattelemme. Aborttilain säätämisestä lähtien on tehty yli puoli
miljoonaa aborttia. Tällä hetkellä keskeytetään noin 10 000 raskautta vuodessa
eli yli 30 joka päivä. Keskuudessamme on satoja tuhansia naisia, jotka ovat
omassa kehossaan kokeneet abortin, saman verran isiä, kymmeniä tuhansia
abortteihin osallistuneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja satoja lakien
säätämisestä vastuullisia päättäjiä.

 

Aiheeseen liittyy vastuun siirtelyä, mutta myös vaiettua
surua ja syyllisyyttä. Vastaanotollani 80-vuotias nainen kertoi riipaisevasti
kantaneensa yksin syyllisyyden taakkaa ja sen raskaita seurauksia nuoruudestaan
saakka. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet
suorittavat työtään rikki revityllä omalla tunnolla.

 

Elämän hintaa arvioidaan rahassa, kun sikiöseulontojen
kustannuksia verrataan vammaisten ihmisten elinkustannuksiin. Löydettyihin
sairauksiin ei ole tarjolla parantavaa hoitoa vaan jo alkaneen elämän
lopettaminen. Vaikka sikiödiagnostiikan yhteydessä korostetaan perheen omaa
valintaa, seulontaohjelman järjestämisellä viestitään, etteivät vammaiset ole
varauksetta tervetulleita keskuuteemme.

 

Kun maahamme ajettiin sallivaa aborttilakia, abortin puolesta
argumentoitiin sikiön olevan vain umpilisäkkeeseen verrattava kudoskappale
naisen ruumiissa. Naiselle tuli saada oikeus päättää oman kehonsa käytöstä.

 

Hedelmöityksen jälkeen ihmisen kehityksessä ei ole mitään
ratkaisevaa käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen
ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion
kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, siis
kauan ennen aborttirajoja. Seitsemän viikon ikäisen alkion keskushermoston on
todettu lähettävän impulsseja elimistöön. Kahdeksannella viikolla on voitu
rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä.

 

Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan
yksilö, joka kykenee tuntemaan kipua. Eläinsuojelulaki antaa paremman suojan
lopetettavalle eläimelle kuin aborttilaki syntymättömälle lapselle. Eläimelle ei
saa teurastettaessa tuottaa kipua, mutta abortin kivuliaisuudesta ei uskalleta
edes keskustella.

 

Aborttia puolustetaan sillä, että sikiö ei ole ihmispersoona,
vaikka onkin hedelmöityksestä lähtien biologinen ihmisyksilö. Persoonan
kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, tulevaisuuden ja menneisyyden
tajuaminen ja kommunikointikyky. Ominaisuudet kuvaavat ihmislajille ominaisia
piirteitä mutta ovat ihmisyyden ehdoiksi mielivaltaisia. Kriteereitä eivät täytä
vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivätkä syvästi
kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset.

 

Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa
terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä
vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä
lausuntoja. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että
näin vaikeutettaisiin aborttioikeuden toteutumista. Missään muussa maassa näin
ei ole käynyt.

 

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien
jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä
abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot
ovat saman vaatimuksen takana.

 

Kysymys elämän alkamisesta on myös kristillisen ihmiskuvan
näkökulmasta vakava, koska ihmisen elämän pyhyys perustuu siihen, että jokainen
ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jumalan pojan ihmisyys ei alkanut siitä, kun
hän syntyi Beetlehemin seimeen, vaan siitä, kun hän yhdeksän kuukautta aiemmin
sikisi Marian kohtuun. Jos Jumala katsoi pienen ihmisalkion riittävän ihmiseksi
tullakseen siihen muotoon, miten me voisimme kyseenalaistaa syntymättömän lapsen
oikeuden elämään?

 

Sifra ja Pua, kaksi rohkeaa israelilaista naista harjoittivat
kätilön tointa Mooseksen syntymän aikoihin Egyptissä. Egyptin kuningas yritti
valjastaa heidät toteuttamaan suunnitelmaansa surmauttaa kaikki israelilaiset
poikalapset. Kätilöt kuitenkin pelkäsivät Jumalaa ja jättivät pojatkin eloon.

 

Abortista ei pidä vaieta, mutta siitä puhuttaessa tarvitaan
ennen muuta kuoleman rajan ylittävää anteeksiantamisen ja armon sanomaa. Tässä
kristityillä on etuoikeus rohkeasti pitää esillä lain ja evankeliumin sanomaa ja
samalla puolustaa jokaisen Jumalan kuvaksi luodun elämää.

 

Lähes 80 % suomalaisista on ilmaissut kannattavansa
eutanasialakia. Olisiko nyt tilausta viidennen käskyn selitykselle? Eutanasia ei
tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista vaan potilaan elämän lopettamista
esimerkiksi myrkkyruiskeella.

 

Saattohoito on kehittyneempää kuin koskaan historiassamme.
Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa
sedatoida, vaivuttaa uneen. Kuolemaa ei voi tarkastella vain yksilön oman
valinnan näkökulmasta. Kuolema on mitä suurimmassa määrin yhteisöllinen asia.
Itsemurha koskettaa kipeästi kymmenien, jopa satojen ihmisten elämää. Sama
koskee eutanasiaa, jota puolustetaan sillä perusteella, että ihmisellä tulisi
olla oikeus päättää omasta kuolinhetkestään.

 

Lääkäriharjoittelussa kohtasin vanhuksen, joka kertoi
halvaannuttuaan masentuneena kyselleensä lääkäriltään: “Mitä hyötyä meistä
raihnaisista vanhuksista kenellekään on? Joutaisimme kuolla pois.“ Hän sai
vastauksen: ”Te suoritatte yhteiskunnan tärkeintä tehtävää, sillä te opetatte
meille, mitä on lähimmäisen rakkaus.” Ymmärsin viestin. Huolenpidosta riippuvat
lähimmäisemme voivat avuttomuudellaan nostaa yhteisöstämme esiin arvot, jotka
lopulta ovat menestyksemme kannalta avaintekijöitä. Yhteiskunta, joka rakentuu
lähimmäisen rakkauden, ihmisarvon kunnioituksen ja keskinäisen huolenpidon
varaan, kestää vaikeinakin aikoina. Historiakin osoittaa, että yhteiskunta, joka
menettää nämä arvot, luhistuu – ajatellaanpa vaikka natsien hallitsemaa
Saksaa.

 

Eutanasialailla viestittäisiin vammaisten ja sairaiden elämän
arvottomuutta. Hollannissa merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu,
vaan yksinäisyys ja riippuvuuden pelko muiden avusta. Kuolemantoive sisältää
usein kysymyksen: ”Olenko jo tarpeeton?” Kyselyyn ei tule vastata
kuolinpiikillä, vaan välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla.

 

Eutanasiavaatimukset ovat aikamme arvomurroksen hedelmää.
Pinnallinen mielihyväkulttuuri ajaa ihmiset pakenemaan elämän rajallisuutta
kuolemaan. Jos elämän tarkoitus määrittyy mielihyvän tavoittelun kautta,
sairauden tai vammaisuuden tuomat rajoitteet näyttävät tuhoavan elämän
mielekkyyden tyystin. Nykyihmisen on vaikea hyväksyä, että heikkous ja
kärsimykset kuuluvat elämään.

 

”Jos Jumala on kuollut, silloin kaikki on sallittua.” Tällä
lauseella kirjailija Dostojevski ilmaisi Jumalasuhteen ja moraalin välisen
yhteyden. Todellinen etiikka, oikean ja väärän erottaminen nousee siitä, että
ihminen on teoistaan vastuullinen itsensä yläpuolella olevan auktoriteetin,
Luojansa edessä. Jos Jumalaa ei ole olemassa, ihminen itse jää oman moraalinsa
mitaksi ja määrittäjäksi. Etiikasta tulee suhteellista ja tilannesidonnaista.
Kuka voi silloin lopulta sanoa, onko toisen ihmisen elämän lopettaminen väärin,
ajatellaanpa sitten terrori-iskuja, etnisiä puhdistuksia tai
raskaudenkeskeytyksiä?

 

Johdonmukaisimmillaan tässä ajattelussa ihmisellä ei ole
sinänsä mitään moraalista erityisasemaa tai hänen elämällään mitään erityistä
arvoa oman lajinsa perusteella eläinkunnan keskellä. Ihmisen arvo määräytyy
lähinnä sen perusteella, miten laadukasta ja kehittynyttä hänen elämänsä on ja
miten paljon hänellä on arvoa muille ihmisille.

 

Eläinoikeusaktivistien Raamatussa, ympäri maailmaa
bestsellerinä myydyssä australialaisen Peter Singerin teoksessa ”Oikeutta
eläimille” todetaan: ”On olemassa eläimiä, joiden henki on millä kriteerillä
tahansa arvokkaampi kuin joidenkin ihmisten. Simpanssilla, koiralla tai sialla
esimerkiksi on kehittyneempi tietoisuus itsestään kuin vaikeasti
kehitysvammaisella lapsella tai erittäin seniiliin tilaan päätyneellä
vanhuksella.“ Singer löytää samoista ajatuksista moraalisen oikeutuksen
vastasyntyneiden vammaisten lasten surmaamiselle, raskaudenkeskeytykselle ja
eutanasialle, vähemmän arvokkaana pitämänsä ihmiselämän lopettamiselle.

 

Ihmisen elämä on pyhää ja sen tulee olla koskematonta, koska
Jumala on luonut ihmisen kuvakseen. Maailmankaikkeuden Luoja on antanut jokaisen
ihmisen elämälle huikean arvon. Kukaan ei ole ansainnut omaa elämäänsä. Elämä on
lahja. Vain Jumalalla, elämän antajalla, on oikeus ottaa tämä lahja pois.

 

Elämän pyhyys avaa syvimmiltään näkymän koko kristinuskon
ydinsanomaan. Sanoma rististä on mieletön, jos ihmisen elämä ei ole pyhä ja
ihmisarvo ehdoton. Jumala ei antanut omaa poikaansa, kalleintaan kuolemaan
sattumanvaraisen kehityksen seurauksena syntyneiden olioiden vuoksi, vaan
ainutkertaisen arvokkaiden, Jumalan kuvaksi luotujen ihmisten vuoksi.

 

Syksyllä eduskunta saa todennäköisesti käsiteltäväkseen
kansalaisaloitteen ns tasa-arvoisesta avioliitosta. Sukupuolineutraalin
avioliittolain merkittävin käytännön seuraus olisi adoptio-oikeuden salliminen
samaa sukupuolta oleville pareille. Elämme merkillistä aikaa, kun ihmiskunnan
historian luonnollisinta asiaa, äitiyttä ja isyyttä, joudutaan puolustamaan
ikään kuin se olisi jonkun uskonnollisen ääriryhmän keksintö.

 

Kun eduskunnassa käytiin keskustelua yksinäisten naisten ja
naisparien oikeudesta hedelmöityshoitoihin, mieleeni jäi hanketta puoltava
kysymys: ”Miksi naisen äitiys pitäisi määrittyä miehen kautta?” Äitiyden ja
isyyden välinen yhteys on ollut itsestään selvyys, biologinen fakta ihmiskunnan
historian alusta lähtien. Mies ja nainen ovat toisistaan riippuvia monessa
suhteessa enemmän tai vähemmän, mutta lisääntymisessä tämä riippuvuus on
100%:sta.

 

Miehen ja naisen välisestä avioliitosta on tullut
poliittisesti epäkorrekti käsite. Sukupuolinen erityisyys, miehisyys ja naiseus
ovat kuitenkin oleellinen osa kristillistä ihmiskuvaa. Avioliitolla on
kristillisessä ihmiskuvassa ainutlaatuinen asema, se on ainoa ihmisten välinen
liitto, joka on asetettu luomisessa. Tässä suhteessa läntinen, jälkikristillinen
maailma elää kristillisen seurakunnan historiaan suhteutettuna nopeassa
arvomurroksessa.

 

Osallistuin vastavalittuna kansanedustajana v. -95 SETA:n
(Seksuaalinen tasavertaisuus) keskustelutilaisuuteen eduskunnassa. Järjestön
edustaja kertoi strategian, jolla yhteiskunnallinen sukupuolineutraali
avioliitto-ohjelma pystytään toteuttamaan askel askeleelta. Tavoitteena oli
edetä samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisesta hedelmöityshoitojen
hyväksymisen kautta ensin perheensisäiseen ja sitten ulkoiseen adoptioon, jonka
jälkeen voidaan toteuttaa sukupuolineutraali avioliitto. Ohjelma on edennyt
suunnitelman mukaan.

 

Jokaisen askeleen välttämättömyyttä on perusteltu
edellisellä. Virallistetun parisuhdelain puolesta äänestäessään useat
kansanedustajat kertoivat hyväksyvänsä esityksen vain sillä edellytyksellä, että
se ei tule koskemaan lapsia. Naisparien hedelmöityshoito-oikeutta vaadittiin
siksi, että meillä jo on virallistettuja pareja, jotka toivovat lasta. Perheen
sisäinen adoptio taas katsottiin välttämättömäksi, koska naisparit voivat nyt
yhdessä hankkia hedelmöityshoidoilla lapsen, jolla ei ole juridista isää.

 

Parisuhdelain, homoadoptiolain ja sukupuolineutraalin
avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta
homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden
rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään
poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä
syyllisyys.

 

Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa
synti avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista. Sen sijaan kirkko syyllistyy
homoseksuaalien syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta,
joka sisältää niin lain kuin evankeliumin. Jumala rakastaa homoseksuaaleja
ihmisiä niin paljon, että hän haluaa myös heitä vetää Sanansa kautta Kristuksen
yhteyteen ja osallisiksi evankeliumista. Samalla seurakunnissa tulisi löytyä
enemmän tilaa ja rakkautta niille ihmisille, joiden kipuna on homoseksuaalinen
tunne-elämä tai muu seksuaalinen poikkeavuus.

 

Keskustelussa on korostettu eroa sosiaalisen ja biologisen
sukupuolen (engl. gender ja sex) – koetun ja juridisen sukupuolen välillä.
Sisäistä kokemista korostamalla on irrottauduttu biologisesta todellisuudesta.

 

Ihmisen omasta sisäisestä kokemuksesta on tullut
todellisuuden mittari tänä aikana. Ihmisiä neuvotaan seuraamaan omaa sisäistä
kokemusmaailmaansa, sydämen ääntä. Oikean ja väärän rajoja vedetään
subjektiivisten kokemusten pohjalta. Ihmisen sisäinen kokemus toimisi oikean ja
väärän mittarina, jos ihmiskuvastamme unohdettaisiin yksi keskeinen tosiasia –
syntiinlankeemus.

 

Kristilliseen ihmiskuvaan kuuluu oleellisesti se, että
ihminen on perin pohjin langennut. Olemme arvokkaita Jumalan kuvina, mutta myös
pahoja ja syntisiä. Tämä on kristillisen ihmiskuvan markkinoinnin suurin
ongelma. Ihminen ei halua kuulla tai myöntää olevansa syntinen ja langennut.

 

Mieleeni tulee prostituutiota käsittelevä paneelikeskustelu
muutaman vuoden takaa kalliolaisessa kapakassa. Olin kutsuttu paikalle ainoana
prostituution vastustajana. Puhetta johti mediapersoona Wallu Valpio ja muut
keskustelijat olivat laillisen prostituution kannattajia tavalla tai toisella.
Paikalla oli paljon mediaa. Etukäteen ilmoitettu alan ammattilainen,
katuprostituoitu ei päässyt kuitenkaan vankilasta ajoissa lomalle ja häntä
tuurasi pikavauhtia paikalle kutsuttu kollega Iiris. Kallion kaduilla seksillä
leipäänsä parin kymmenen vuoden ajan tienannut Iiris löi meidät panelistit ja
yleisön ällikällä. Hän ei ryhtynytkään puoltamaan prostituoitujen oikeuksia
ammattiinsa, vaan kertoi lopettaneensa huoraamisen, jonka hän kertoi alusta
lähtien ymmärtäneensä Jumalan tahdon vastaiseksi. Hän kertoi tulleensa uskoon
hiljattain ja sanoi: ”Mutta irti prostituutiosta en päässyt Mooseksen lain vaan
Jeesuksen veren avulla.”

 

Iiris kertoi kyynel silmässä surevansa sitä, että oli
vietellyt monta aviomiestä ja perheenisää ja tiivisti sanomansa: ”Ainoa oikea
paikka seksille on avioliitto, johon mennään neitsyenä ja jossa pysytään
uskollisena kuolemaan asti.”

 

Iiriksen puheenvuoro vei paneelin järjestäjiltä konseptit
täysin sekaisin. Tuli hiljaisuus ja puheenjohtaja Wallu Valpio totesi, että
tähän ei voi muuta kuin sanoa ”amen”. Kukaan ei oikeastaan enää puolustanut
oikeutta prostituutioon. Iiriksen sanomana tämä väite, kristillisen
avioliittoetiikan perusteesi oli sata kertaa vakuuttavampi kuin minun suussani.
Iiris nimittäin paljasti sen tosiasian, että jokaisen ihmisen omatunto lopulta
ja pohjimmiltaan todistaa kristillisen ihmiskuvan puolesta. Nekin, jotka itse
käyttävät tai myyvät seksipalveluja, tietävät syvimmiltään tekevänsä väärin,
vaikka voivatkin omantunnon äänen paaduttaa. Ja toisaalta, vasta ristiltä
avautuvasta evankeliumista, armon sanomasta käsin uskallamme kohdata ja
tunnustaa syntisyytemme.

 

”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän teki meidän tähtemme
synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2 Kor 5:21)
Ristillä tapahtuneessa autuaassa vaihtokaupassa Kristus otti vastuulleen kaikki
syntimme ja kaiken pahuutemme sekä niiden rangaistuksen, kuoleman. Samalla hän
lahjoitti meille oman synnittömyytensä, pyhyytensä ja vanhurskautensa, jonka
palkkana on iankaikkinen elämä.

 

Sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta on
voima, joka on kantanut kristikansaa halki vuosisatojen, vaikeiden aikojen ja
vainojen läpi. Sana rististä on motivoinut monet lähtemään kauas, vaikeisiin ja
vaarallisiin olosuhteisiin viemään evankeliumia eteenpäin. Sana rististä on
ollut niin rakas, että monet ovat olleet valmiit jopa ennemmin kuolemaan sitä
tunnustaen kuin sen kieltämään. Jos kristillisyys museoidaan niin että risti
poistetaan, tulevaisuuteen kantavaa sanomaa ei enää ole. Apostoli Paavalin
sanoin: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen,
mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

 

Room. 12:2 apostoli Paavali kehottaa: ”Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” On
hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa
Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana.
Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan
henkeä vastaan tavalla tai toisella.

 

Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa
joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai
normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan
vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät
apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit
sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap.t. 5:29). He
jatkoivat työtään kielloista huolimatta.

 

Martti Luther selitti huonepostillassa Jeesuksen opetusta
siitä, että keisarille tulee antaa se mikä keisarin on ja Jumalalle se, mikä
Jumalan on: ”Keisari ja maallinen esivalta on tosin meidän hallitsijamme, mutta
se ei ole ainoa herramme; meillä on toinenkin Herra, joka on suurempi, nimittäin
Herra Jumalamme taivaissa. Jos siis jompikumpi näistä herroista on vihoitettava,
jos on oltava tottelematon joko Jumalalle taikka keisarille, niin on parempi,
että keisari vihastuu tottelemattomuuteemme, kuin että Jumala meihin vihastuu.
Keisarilla en tässä tarkoita erikoista henkilöä, vaan yleensä kaikkea
esivaltaa.” Näin siis Luther.

 

Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Osta totuutta, älä myy!”.
Tämä kertoo siitä, että totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta,
totuuden tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. Sen sijaan
ihmisellä on kiusaus myydä totuutta, hankkia jotakin etua itselle sillä, että
taipuu suosittuun harhaan tai vääristelee totuutta. Mutta Raamattu kehottaa:
”Osta totuutta, älä myy!”

 

Martti Luther käsitteli aihetta ”Seuraus uskosta” osuvin
sanoin: ”Jos uskot, niin puhut. Jos puhut, niin sinun täytyy kärsiä. Sillä usko,
tunnustus ja risti kuuluvat yhteen ja ovat oikean kristityn osa.”

 

Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä
enemmän vaikenemme Raamatun opetuksesta kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin,
sitä voimakkaampi on torjunta. Jos lumituiskussa ladulla ei ole riittävästi
hiihtäjiä, umpihankeen hiihtäminen käy raskaaksi. Edellä hiihtäjiä tarvitaan.

 

Varottaessaan tessalonikalaisia vaikeista ajoista ja
eksytyksistä apostoli Paavali antoi hänelle samassa luvussa kehotuksen: 2Tess
2:15: ” Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista,
joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme. ” Tämä aika
haastaa meidät sitoutumaan Jumalan Sanaan, sen lain tuomittaviksi ja toisaalta
sen ihanan evankeliumin vapautettaviksi. Erityisesti meitä kutsutaan seisomaan
lujina niissä Sanan kohdissa, jotka ovat ristiriidassa ajan hengen kanssa.

 

Tiedotusvälineissä kerrottiin vankilavirkailijasta, joka oli
unohtanut kertoa vangille tämän saamasta armahduspäätöksestä. Virkailija sai
syytteen sen vuoksi, että vanki joutui viettämään kiven sisällä muutaman
ylimääräisen päivän, vaikka oli jo armahdettu. Miten paljon merkittävämpi
tehtävä jokaisella Jeesuksen omalla onkaan tavalla tai toisella viedä eteenpäin
viestiä siitä, että synnit on sovitettu, armahduspäätös on tehty! Niin kaukana
lähetysmaissa kuin lähellä naapurissa tai työpaikalla monet elävät syyllisyyden
vankeudessa, vailla evankeliumin vapautta ja iankaikkisen elämän toivoa.

 

Apostoli Paavali haastaa meidät pitämään esillä evankeliumin
sanaa. Hän jopa rohkenee ottaa esiin vertauksen pimeässä loistavista tähdistä
puhuessaan elämästämme ”kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä”. Te
loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, 16 kun pidätte esillä elämän sanaa” (Fil
2:16) Ei meissä kristityissä itsessämme ole mitään valoa, mutta muuttumaton
Jumalan Sana on valo, joka loistaa pimeässä.

 

Presidentti Kyösti Kallio kehotti raskaalla hetkellä jouluna
1939 suomalaisia: ”Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja
vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää, voimaa ja lohtua.
Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme
nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset. “Vanhurskaus kansan korottaa, mutta
synti on kansakuntien häpeä”.

 

Tämä sama haaste on meille, hyvät ystävät, ajankohtainen myös
tänään. Toivotan teille rohkeutta ja viisautta pitää esillä muuttumatonta
sanomaa Jeesuksesta, joka vaikuttaa ja muuttaa niin yksilöiden kuin kokonaisten
yhteisöiden elämää.