Perussuomalaiset lupasivat äänestäjille säästää maahanmuuton kuluista 200-300 miljoonaa euroa ja samalla muuttaa maahanmuuttopolitiikan peruslinjoja. Kysymyksistäni huolimatta vaalikeskusteluissa ei avattu, mistä nämä säästöt syntyisivät. Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on jo nyt varsin tiukkaa ja hallittua eikä sieltä ole otettavissa tällaisia summia. Koko maahanmuuttoa koskeva budjetti on vuosittain alle 300 miljoonaa euroa.

Hallitusneuvottelujen linjaus jatkaa samaa inhimillisen mutta hallitun maahanmuuttopolitiikan linjaa, jota olemme maahanmuuton vastuuministeriössä tällä hallituskaudella ajaneet. Maahanmuuton hallittavuutta parannettiin muun muassa poistamalla ulkomaalaislaissa ollut porsaanreikä, jonka vuoksi osa kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneista saattoi vain päättää jäädä Suomeen. Lupaprosesseja on tehostettu niin, että on saavutettu 20 % säästöt. Kuluneella kaudella pystyttiin lakkauttamaan useita vastaanottokeskuksia toiminnan tehostumisen myötä.  Maastapoistamiset toteutetaan Suomessa nyt tehokkaimmin koko Euroopassa.

Inhimillisyyttä lisättiin esimerkiksi toteuttamalla säilöönotettujen ulkomaalaisten oikeuksia vahvistava laki, jossa muun muassa kielletään yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden säilöönotto. Uusi säilöyksikkö rakennettiin Joutsenoon, jonka myötä säilöönotosta poliisin tiloihin on voitu lähes täysin luopua.

Tuleva hallitus ottaa merkittävän askeleen kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistamiseksi, mikäli se vakiinnuttaa viime vuosina korotettuna toteutetun kiintiön pysyväksi tasoksi. Myös kotouttamisen vahvistaminen entisestään on viisas ratkaisu. Uuden hallituksen valitsema linja on viisas. Perussuomalaisten vaaliohjelma on haudattu nopeasti.

 

Päivi Räsänen

sisäministeri

Viikonloppuna luimme jälleen uutisia ISIS:n järkyttävästä kohtelusta vankejaan kohtaan. Kertoman mukaan nälkäisille naisille olisi tarjoiltu ruokaa, joka oli tehty heidän lapsistaan. Olipa tämä tarina totta tai ei, emme länsimaisen vapauden ja hyvinvoinnin keskellä pysty edes kuvittelemaan sitä tuskaa, kipua ja epätoivoa, jota nämä ihmiset käyvät läpi. Tuhannet ja tuhannet ihmiset elävät pakolaisleireillä ilman toivoa kotiinpaluusta. Suomen päätös nostaa pakolaiskiintiötä tälle vuodelle 1050:een on ollut oikea.

Reilu viikko sitten ihmissalakuljettajien lastaama laiva kaatui Välimerellä. Seitsemänsataa Pohjois-Afrikasta epätoivon ajamina kohti Eurooppaa lähtenyttä ihmistä kuoli. Se oli vain yksi monista onnettomuuksista Välimerellä viime vuosina. Ihmissalakuljettajat käyttävät häikäilemättä hyväkseen ihmisten hätää, ja Välimeri on muuttunut joukkohaudaksi. EU:n päätökset pelastusoperaatioiden ja merivalvonnan vahvistamisesta ovat tärkeitä, mutteivät ratkaise itse ongelmaa. Kansainväliseltä yhteisöltä tarvitaan voimakkaampia otteita Pohjois-Afrikan tilanteen saamiseksi hallintaan. EU:n työkalut alueen vakauden edistämiseksi ovat rajalliset; siksi YK:n rooli on keskeinen. Parasta kehitys- ja pakolaispolitiikkaa on ongelmien ratkominen paikallisesti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Nepalissa tapahtui lauantaina tuhoisa maanjäristys. Uhriluku on kasvanut jatkuvasti, ja sen pelätään nousevan edelleen. Inhimillinen hätä on katastrofaalista. Epätietoisuus sukulaisten ja ystävien kohtalosta kalvaa monia. Jälkijäristysten pelossa ei öitä uskalleta viettää sisätiloissa. Raunioiden keskellä voi olla eloonjääneitä, eikä aikaa pelastustöissä ole hukattavaksi. Suomi on sisäministeriön päätöksellä päättänyt lähettää Nepaliin rauniopelastusmuodostelman osana EU:n pelastuspalveluapua. Ryhmän tehtävänä on etsiä sortuneisiin rakennuksiin loukkuun jääneitä ihmisiä, pelastaa heidät ja antaa välitön lääkinnällinen apu loukkaantuneille. Mikäli tilanne vaatii, on Suomen tarvittaessa oltava valmis antamaan Nepalille lisäapua.

Emme voi kääntää selkäämme maailman kärsiville. Onpa syynä terrorismi, sodan kauheudet tai luonnonkatastrofi, on ihmisten hätä aina otettava vakavasti. Se, että tapahtumapaikka on kaukainen, ei oikeuta meitä sulkemaan silmiämme. He ovat ihmisiä niin kuin mekin.

 

Olen useaan otteeseen vaalitenteissä joutunut vastaamaan kysymykseen siitä, mihin Kristillisdemokraatteja tarvitaan. ”Meillä on jo Kokoomus ja Keskusta”, toimittajat sanovat. Yhtä kaikki olen vaalitoreilla tavannut monia ihmisiä, jotka ovat antaneet tunnustuksen KD:n politiikalle ja aloittaneet lauseensa sanoin ”Kristillisdemokraatit ovat ainoa puolue, joka…” Kiitosta on tullut erityisesti perhepolitiikasta ja selkärankaisesta arvojen puolustamisesta.

KD on perhepuolue. Hyvin vähälle huomiolle vaalikeskusteluissa on jäänyt perheen merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnille. Julkisen talouden sopeutustoimet ja rakenneuudistukset antavat meille vain aikalisän, ellemme samalla saa syntyvyyttä kasvuun ja sitä kautta väestörakennetta terveemmälle pohjalle.

Vuonna 2014 keskimääräinen lapsiluku oli 1,71. Lapsiperheiden määrässä on jo pitkään ollut laskeva trendi. Tarvitsemme radikaalin asennemuutoksen suhtautumisessa lapsiin; he ovat tulevaisuutemme tekijöitä. Perheen perustamista tulee tukea, ei tehdä siitä vaikeaa tai kallista. Vanhemmuuden kustannukset työmarkkinoilla on jaettava tasaisesti, opintotukeen on säädettävä huoltajakorotus, ja perheiden arjen matalan kynnyksen tuesta huolehdittava. Tuleva hallitus tarvitsee perhepoliittista osaamista ja Suomi määrätietoisia toimia perheiden hyväksi. 

Toimittajat kyselevät myös, onko maallistuneessa yhteiskunnassa tarvetta kristilliseltä arvopohjalta ponnistavalle poliittiselle puolueelle. Viime vuodet Suomen politiikassa ovat tehneet selväksi, että juuri kristillisten arvojen kannattajat Suomessa tarvitsevat oman äänen myös poliittisella kentällä. Se, mikä ennen on ollut valtavirtaa, tarvitsee tänä päivänä rohkean puolustajan.

Kristillisdemokraatit eivät ole muiden puolueiden jatke. Emme myöskään ole mikään kiintiölisä toisten joukossa. Olemme puolue, jolla on oma, kansainvälisesti verkottunut ja varsin ajankohtainen poliittinen ideologia. Yhteisiä päämääriä löytyy useiden puolueiden kanssa, mutta kristillisdemokraattista politiikka ei tee mikään muu puolue Suomessa.

 

Päivi Räsänen

 

 

Perheen perustamiseen, toiseen ihmiseen sitoutumiseen ja vastuun ottamiseen syntyvistä lapsista tarvitaan rohkeutta. Valtion pitää ja kannattaa tukea tällaista rohkeutta, koska perheissä kasvaa yhteiskunnan tulevaisuus.

”Olen 57-vuotias nainen ja ollut pitkään työttömänä. Olen ollut työttömänä jo toista vuotta, enkä ole ainoa. Työhakemuksia olen lähettänyt jo yli sataan paikkaan, mutta mikään ei ole tärpännyt edes sen vertaa, että olisin päässyt työhaastatteluun. Tämä tilanne ottaa koville. Tunnen itseni jatkuvasti kelvottomaksi ja arvottomaksi. En ole kuitenkaan vielä antanut periksi.”

 

 

Suomen talous on viimeiset kuusi vuotta kituutellut taantumassa. Työttömyys kasvaa vuosi vuodelta, investoinnit ovat jäässä ja ostovoima heikkenee. Yritykset eivät huonojen näkymien vuoksi uskalla investoida ja palkata uusia työntekijöitä. Kansalaiset jättävät suurimmat hankinnat kauppoihin ja pienentävät päivittäishankintojaan. Olemme keskellä negatiivista kierrettä.

Pitkäjaksoinen julkisen talouden alijäämä ja kestävyysvaje eivät enää mahdollista lisää velkaelvytystä. Seuraavalla vaalikaudella meidän tulee kaikin keinoin tasapainottaa talouttamme. Samalla on pidettävä kiinni erittäin maltillisista palkkaratkaisuista, jotta saamme parannettua kilpailukykyämme. Julkisen talouden säästöpaineet tulevat omalta osaltaan yhä syventämään kansantalouden negatiivista kehitystä. Siitä huolimatta sopeutus on välttämätöntä.

On kuitenkin keinoja, joilla pystytään tasapainottamaan taloutta, lisäämään tuottavuutta ja luomaan positiivista virettä talouteen. Julkiset menosopeutukset tulee tehdä ensisijaisesti rakenteellisten uudistusten kautta. Palveluiden tuottamista tulee tehostaa, turhia hallinnollisia rakenteita tulee purkaa ja haitallista sääntelyä vähentää. Samalla on helpotettava yrittäjyyttä ja parannettava työttömien mahdollisuuksia ottaa vastaan lyhyitäkin työpätkiä.

Julkisen talouden tasapainottamisessa avainasemassa on sosiaali- ja terveyspalvelut. Tällä vaalikaudella epäonnistunut sote-uudistus pitää saattaa maaliin alkavan vaalikauden alkutaipaleella. Tärkeintä on, että painopistettä saadaan siirrettyä kalliista erityissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Näin saadaan hoitojonot ja ihmisten sairausajat lyhyemmiksi. 

Samalla periaatteella tulee uudistaa kaikkia julkisia palveluita, keventää hallintoa, lisätä suorittavan tason henkilöstöä ja nopeuttaa käsittelyaikoja. Ilman tehokkaita uudistuksia olemme vaarassa jumittua negatiiviseen kierteeseen. Oikeilla ratkaisuilla pystymme katkaisemaan kierteen ja luomaan pohjaa uudelle nousulle.

 

Päivi Räsänen

sisäministeri

 

 

 

Vaaleihin on reilu viikko, ja meneillään on ehdokkaiden aktiivisin kampanja-aika. Viime päivien aikana useiden ehdokkaiden tienvarsimainokset ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi. Kyse ei ole vain pienestä ohimennen tehdystä ilkivallasta ja töhrimisestä, vaan isojakin tienvarsimainoksia on käyty rikkomassa ja kaatamassa. Tällaista varten on nähtävä vaivaa ja käytettävä voimaa. Tienvarsimainosten rikkominen aiheuttaa ehdokkaalle taloudellista vahinkoa ja ylimääräistä työtä. Sitäkin enemmän olen kuitenkin huolissani siitä, mitä tällainen ilmiö kertoo yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.

Tienvarsimainosten laittaminen on lain mukaan sallittua aikaisintaan kuukausi ennen vaaleja. Mainosten asettamisessa noudatetaan Liikenneviraston ohjeita. Kaupunkien ja kuntien tulee toteuttaa yhdenvertaisuutta päättäessään mainonnan sallimisesta maillaan. Ehdokkaan kannalta tienvarsimainonta on hyvä tapa saada näkyvyyttä ja kiinnittää äänestäjien huomio.

Vapaat vaalit kuuluvat toimivaan demokratiaan. Se ei tarkoita ainoastaan yhtäläistä äänioikeutta ja esteetöntä pääsyä vaaliuurnille, vaan myös poliittisten puolueiden ja ehdokkaiden vapautta ilmaista näkemyksensä vaaleja edeltävän kampanjan aikana. Tämä on yksi asioista, johon esimerkiksi EU:n vaalitarkkailijat maailmalla kiinnittävät huomiota arvioidessaan vaalien demokraattisuutta.

Vaikka puolueita ja poliitikkoja usein syytetään liian samankaltaisista vaalimainoksista, ovat kampanjointi ja vaalimainokset tärkeä osa vaaleja. Ne ovat myös kansalaisten etu. Kampanjoinnin kautta puolueiden ja ehdokkaiden näkemykset ja näkemyserot tulevat julki.

Vaalimainosten rikkominen ja sotkeminen ei ole hyväksyttävää, eikä siihen tule suhtautua vaaleihin automaattisesti kuuluvana ilmiönä. Riippumatta puolueesta, on jokaisella ehdokkaalla oikeus avoimeen kampanjointiin, ja demokratian toteutumisen varmistamiseksi siitä on pidettävä kiinni.

Nykyisin voimassa oleva laki lasten päivähoidosta on vuodelta 1973. Yhteiskunta on muuttunut huomattavasti viimeisten 40 vuoden aikana, ja paineet lain uudistamiseen ovat ajan myötä kasvaneet. Tällä hallituskaudella lain uudistaminen päätettiin viimein aloittaa. Merkittävä osa uutta lakia ovat varhaiskasvatuksen tavoitteet. Lain perusteella Opetushallitus laatii varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.

Vaikka uusi laki ei ole yhtä suoraviivainen uskontokasvatuksen osalta kuin nykyinen, ei se poista uskontokasvatuksen mahdollisuutta päiväkodeista. Uskontokasvatuksen roolista keskusteltiin erityisesti neuvoteltaessa varhaiskasvatuksen tavoitteista. Tavoitteisiin kirjattiin, että varhaiskasvatuksen tulee ”antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.” Maininta yleisen kulttuuriperinteen ymmärtämisestä ja kunnioittamisesta lisättiin tavoitteisiin neuvottelujen edetessä, ja näen sen erittäin tärkeänä. Kristinusko on erottamaton osa maamme yhteiskunnallista perintöä, ja monet perinteemme juontavat juurensa kristillisyyteen. Lapsilla – riippumatta heidän kulttuurisesta ja uskonnollisesta taustastaan – on oikeus tutustua suomalaiseen kulttuuriperinteeseen, kristillisyys mukaan lukien.

Uutta ja vanhaa lakia verrattaessa nähdään selvästi vuosikymmenten aikana tapahtunut maallistuminen sekä arvojen muutos. Nykyisin elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uskonto olisi jollain tavalla yksityisempi asia kuin ennen – päinvastoin, erilaisten maailmankatsomusten eläminen sovussa vaatii meiltä yhä enemmän valmiuksia käydä keskustelua ja ymmärtää toisillemme pyhiä asioita ja elämänarvoja. Siksi uskontotaidot ovat tänä päivänä entistäkin tärkeämpiä, ja on lyhytnäköistä politiikkaa heikentää uskontokasvatuksen roolia. Avain muiden maailmankatsomusten ymmärtämiseen on omien juurien, taustan ja uskon löytämisessä ja tuntemisessa. Jotta tämä näkökulma näkyisi myös tulevaisuuden varhaiskasvatuksessa, on tärkeää, että Opetushallituksen laatiessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteita eri tahot osallistuvat sen kommentointiin aktiivisesti.

Kristillisdemokraatit pitivät neuvotteluissa kiinni myös siitä, että maailmankatsomukselliset päiväkodit saavat jatkossakin toimia nykyjärjestelmää vastaavasti, koska ne ovat merkittävä osa suomalaisen varhaiskasvatuksen kenttää ja tarjoavat perheille vaihtoehdon.

Pidän tärkeänä, että uudessa laissa myös korostetaan vanhempien roolia lastensa kasvattajina. Lakiin on kirjattu, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on ”toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.” Vanhemmilla on paitsi ensisijainen vastuu kasvatuksesta, myös oikeus päättää lastensa kasvatukseen liittyvistä asioista.

Kirjoitus on julkaistu tänään Hanna ja Simeon -verkkolehdessä.