Ikäsyrjintä pahentaa kestävyysvajetta

”Olen 57-vuotias nainen ja ollut pitkään työttömänä. Olen ollut työttömänä jo toista vuotta, enkä ole ainoa. Työhakemuksia olen lähettänyt jo yli sataan paikkaan, mutta mikään ei ole tärpännyt edes sen vertaa, että olisin päässyt työhaastatteluun. Tämä tilanne ottaa koville. Tunnen itseni jatkuvasti kelvottomaksi ja arvottomaksi. En ole kuitenkaan vielä antanut periksi.”

Tämän kaltaisia tarinoita on liian paljon tässä maassa. Olen saanut lukuisia aihetta koskevia yhteydenottoja. Jotakin omituista näyttää tapahtuvan työelämässä, kun työntekijä täyttää 50 vuotta. Aiemmin halutut ja osaavat työntekijät muuttuvat yhtäkkiä hyljeksityiksi, vaikka heillä on vankka ammattitaito ja motivaatiota työn tekoon.

Työntekijän – tai työttömän – näkökulmasta tilanne on hämmentävä. Hän ei ole menettänyt tehokkuuttaan tai osaamistaan, mutta ympäröivä asenneilmapiiri on kääntynyt häntä vastaan. Työurien pidentäminen on yksi keskeisistä keinoista kansantaloutemme ongelmien korjaamiseen. Kestävyysvaje syvenee, jos menetämme osaavaa työvoimaa työmarkkinoiden ulkopuolelle jo viisikymppisenä. Meillä ei ole varaa siihen.

Työelämässä tarvitaan sekä nuorten rohkeutta ja innovatiivisuutta että kokemuksen tuomaa ammattitaitoa ja perspektiiviä. Moni yli viisikymppinen kokee olevansa elämänsä työkunnossa, kun lapsetkin ovat jo lentäneet pesästä ja työskentelyyn voi keskittyä aiempaa täysipainoisemmin. Tässä asiassa tarvitaan ennen kaikkea asennemuutosta, mutta on mietittävä myös konkreettisia toimia tilanteen korjaamiseksi. Yksi mahdollinen keino voisi työnantajamaksujen helpottaminen silloin, kun työnantaja palkkaa yli viisikymppisten pitkäaikaistyöttömän vakituiseen työsuhteeseen.