Väestön ikääntyessä pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää ja terveempää. Nuorten ikäluokkien syrjäytyminen sekä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat merkitsevät suuria kustannuksia koko yhteiskunnalle. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja lisäksi päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia.
Lasten kokonaisvaltaista terveyttä edistetään parantamalla neuvolatyön ja kouluterveydenhuollon resursseja. Kun vanhemmat hakevat apua henkilökohtaisiin tai parisuhdeongelmiin viranomaisilta, heidän kykynsä huolehtia kasvatus- ja hoivavastuusta jää liian usein huomioimatta. Aikuisten mielenterveys-, päihde- tai parisuhdeongelmia hoidettaessa on selvitettävä heidän lastensa tuen ja suojelun tarve. Lastensuojelua tai ennaltaehkäisevää perhetyöntekijän tai kodinhoitajan apua on voitava tarjota perheille, joissa vanhempien kyky huolehtia lapsistaan on heikentynyt.

Terveyskeskuksiin on järjestettävä matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalveluja, joissa myös nuorilla on mahdollisuus jonottamatta ja ilman lähetettä päästä terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle. Varhainen puuttuminen auttaa pääsemään takaisin työelämään ja estää syrjäytymistä ja ajautumista ennenaikaiseen eläköitymiseen.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan viranomaisten lisäksi koko kansalaisyhteiskunnan vastuuta. Järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt voivat omalla toiminnallaan tukea perheitä kasvatustyössä sekä tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 30.8.2012.