20.11.2010

Homoillasta syntyneen kohun jälkeen Kristillisdemokraatit ovat saaneet 1350 uutta jäsentä, joista nuorisojärjestön jäseniä on 140. Puolueen vaalikampanjan avajaisia kohtaan on ollut ennätyskiinnostusta. Eduskunnan tilat uhkaavat loppua.

– Kiinnostus on ollut ennennäkemätöntä. Vaaliavajaisten paikan vaihtaminen on käynyt mielessä, kertoo puoluesihteeri Östman.
– Puheenjohtaja Päivi Räsänen linjaa kampanjan avauksessa mistä on vaaleissa kysymys.
– Kampanjamme ei jätä ketään kylmäksi, olemme liikkeellä lämminhenkisillä asioilla, lupaa Östman.

Vaaliavajaispaikalle on tulossa arviolta 250 henkilöä kuudella bussilla ympäri Suomea. Eduskunnan lisärakennuksen suurimpaan auditorioon mahtuu vain 240 henkilöä.

Medialle tervetuloa lauantaina 27.11. klo 13.00 .
Ennakkoilmoittautuminen suotavaa, tiedämme varata ruokaa ja kahvia oikean
määrän.

Lisätietoja:
Peter Östman
Puoluesihteeri

puh: +358 (0) 400 660 325
s-posti: peter.ostman(at)kd.fi

Suomessa on merkittävästi vähemmän poliiseja suhteessa asukaslukuun kuin useimmissa muissa Suomen kaltaisissa Euroopan maissa. Suomen poliisien määrä on viime vuosina vähentynyt toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa se on päinvastoin lisääntynyt. Ruotsissa ja Tanskassa on kaksi poliisia 1000 asukasta kohti. Norjalla on vastaava tavoite vuoteen 2020 mennessä. Jos Suomi ottaisi saman tavoitteen, pitäisi maassamme olla 10 600 poliisia. Nyt heitä on noin 7800, mutta määrärahan mukainen leikkaustarve ensi vuonna on vähän alle 7600:een.

Poliisin tehtävät ovat maassamme viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lisääntyneet 1 500 – 2 000 henkilötyövuoden verran. Hälytystehtävien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut 32 prosenttia ja kotihälytystehtävien määrä kaksinkertaistunut. Palvelutaso on pystytty pitämään lähes ennallaan. Tehtävien määrän kasvusta huolimatta henkilöstön määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt.

Poliisin pitkän aikavälin henkilöstötarpeita selvittäneen työryhmän mukaan poliisihenkilöstön lisäystarve vuoteen 2020 mennessä on 820 henkilötyövuotta. Lisäyksellä pystyttäisiin säilyttämään nykyinen turvallisuustaso vuoteen 2020 saakka ja jopa parantamaan sitä, vaikka poliisin toimintaympäristö muuttuu edelleen yhä haastavammaksi.

Poliisien määrän lisääminen edellyttää lisää rahaa poliisin budjettiin. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2011 talousarvioon 5 miljoonaa euroa poliisitoimen toimintamenoihin. Poliisin nykyiset resurssit eivät riitä kasvaneen työmäärän hoitamiseen. Poliisin toimintaa ollaan myös suuntaamassa yhä enemmän ennaltaehkäisyyn, johon tarvitaan lisäresursseja. Mitä aikaisemmin rikoksia pystytään selvittämään tai jopa ehkäisemään, sitä enemmän valtion varoja myös säästyy.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 18.11.2010

Suomessa on keskimääräistä enemmän yksineläviä kuin muualla Euroopassa. Yksin asuu jo yli miljoona, ja määrä kohoaa vuosi vuodelta. Kun vuonna 1980 yksinasujia oli 27 prosenttia asuntokunnista, on vastaava luku nykyisin yli 40 prosenttia. Kaupungeissa luku on vielä tätäkin suurempi, Helsingissä sinkkutalouksia on 60 prosenttia.

Yksinasuvan talous on muita alttiimpi kriiseille, sillä taloudellinen joustovara on monessa tapauksessa olematon. Työttömyys, korkojen nousu tai muu taloudellinen kriisi iskee yksineläjään sataprosenttisesti, kun taas puolisoilla vaikutus jakautuu tasaisemmin.

Yksinasuvat maksavat elämisestään arvioiden mukaan puolitoistakertaisesti sen, mitä kahden työssäkäyvän perheet. Yksiön vuokra Helsingissä voi olla 600–700 euroa, mutta kaksioita saa jo alle tonnilla.

Kotivakuutus, tv-lupamaksu, nettiliittymä ja menevät yhden ihmisen tuloista. Kodinkoneisiin menee helposti 2000 euroa, ja huollotkin pitää maksaa yksin. Sähköä voi kulua yhtä paljon kuin pariskunnan kodissa.

Korkeiden yksinelämislukujen taustalla on monia syitä, ja yksineläjiäkin montaa sorttia – nuoria, keski-ikäisiä ja vanhuksia, köyhiä ja rikkaita. Suuri joukko yksin asuvista elää kuitenkin pienillä tuloilla. Kaikista toimeentulotukea saavista kotitalouksista 70 prosenttia on yksineläjiä. Työssäkäyvistä yksineläjistä kolmasosa on matalapalkkaisia, ja heissä on muita enemmän vuokralla asuvia ja autottomia.

Yhteiskunta ei ole vielä havahtunut siihen, että Suomen väestörakenne on radikaalisti muuttumassa. Suomella ei ole varaa jättää yksinasuvia huomiotta. Palvelurakenteen pitää muuttua väestön mukana. Miljoona riskialtista kotitaloutta on riski myös kansantaloudelle.

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 11.11.2010

TIEDOTE

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä Tampereella 6.11.2010 klo 13.30:

 

Eduskunta on viime vuosina useita kertoja ilmaissut huolensa kriminaalipolitiikan ahdingosta. Valtion tuottavuusohjelma uhkaa vähentää vankilan henkilöstön määrää entisestään, mikä on ongelmallista uusintarikollisuuden torjumisen ja vankiloiden turvallisuuden kannalta. Suomen vangit ovat psyykkisesti ja fyysisesti sairaita. Mielenterveyden häiriöt ja erityisesti päihderiippuvuus ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Tuoreessa tutkimuksessa elinaikainen päihderiippuvuus todettiin neljällä viidesosalla, alkoholiriippuvuus kahdella kolmasosalla ja amfetamiiniriippuvuus kahdella viidesosalla kaikista vangeista. Persoonallisuushäiriödiagnoosin sai kaksi kolmesta tutkittavasta. Erilaisia ruumiillisia sairauksia oli runsaasti, vaikka tutkittavien keski-ikä oli alle 40 vuotta. Vain puolet oli täysin työkykyisiä.

Vapautuvien vankien tukiverkostot ovat häpeällisen huonot. Puolet vangeista vapautuu kadulle muovikassi kädessä ja muutama kymppi rahaa taskussa, asunnottomana ja työttömänä. Tällä hetkellä tukijärjestelmät ovat pääasiassa pienten ja koordinoimattomien kansalaisjärjestöjen sinänsä arvokkaan toiminnan varassa. Kuntien kuormitetusta sosiaalitoimesta harvoin löytyy resursseja vapautuneen vangin riittävään tukemiseen.

Vankeusajan terveydenhoidosta vastaa valtio, vapautumisen jälkeen kotikunta. Vankilaterveydenhuollon ja kuntien terveyspalvelujen tulisi kyetä saumattomaan yhteistyöhön. Vankilassa aloitettu sairauksien ja päihdeongelmien hoito sekä kuntoutus usein katkeavat. Vankeinhoitoon suunnatusta kamreerimaisesta tuottavuusohjelmasta tulee luopua ja sen sijaan ryhtyä lisäämään kriminaalihuollon tuottavuutta uusintarikollisuuden vähentämisen ja vapautuvien vankien yhteiskuntaa sopeutumisen kannalta. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa tarvitaan myös kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien panosta. Kriminaalipolitiikassa tulee myös tunnustaa vankeinhoidon hengellisen työn suuri yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys.

Jokainen rikoskierteeseen juuttunut ihminen tuottaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia ja turvattomuutta. Panostukset kriminaalipolitiikkaan maksavat itsensä takaisin.

Sisäasiainministeriön tuoreessa tutkimuksessa todetaan: ”Kokemukset Euroopasta osoittavat, ettei kulttuurisesti hyvin erilaiset lähtökohdat omaava siirtolaisväestö integroidu helposti kantaväestöön. Syntyy etnisiä keskittymiä – jopa kaupunginosia – joissa eletään erilaisin pelisäännöin kuin toisaalla samassa valtiossa.”

Kiintiöpakolaisten valikoinnissa tulee painottaa edellytyksiä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen nostanut vainon kohteeksi joutuneet kristityt esimerkiksi ryhmistä, joiden integroituminen on usein ollut onnistunutta. Uskonnolliset yhdyssiteet kantaväestöön helpottavat käytännössä sopeutumista. Myös kommunismia paenneiden vietnamilaispakolaisten kotouttaminen sujui aikoinaan hyvin.

En ole vaatinut, että Suomeen otettaisiin ainoastaan kristittyjä pakolaisia tai että valikoinnin peruste olisi ensisijaisesti uskonnollinen. Pakolaisleireillä asuvista jokainen on suojeluntarpeen alainen. Jokaista vainottua tulee auttaa. Kaikkia maailman miljoonia hädänalaisia emme voi ottaa Suomeen, mutta oma osuutemme meidän tulee hoitaa.

Suojelutarpeen lisäksi kansallisesti käytetään erilaisia perusteita, joiden avulla kiintiöpakolaisia valitaan. Suomi valitsee kohdemaat, ja YK:n pakolaisjärjestön ehdottamat perheet haastatellaan leireissä ennen päätöstä. Valintaprosessissa maiden tulisi tehdä nykyistä parempaa työnjakoa, että sopeutumismahdollisuus myös kulttuurinäkökohdista huomioitaisiin.

Keskustelussa on sekoitettu maahanmuutto ja pakolaisuus. Valikointi koskee vain kiintiöpakolaisia. Maahanmuuttoa tapahtuu pääosin aivan muilla perusteilla, mm. työperäisillä ja perhesuhteilla. Valikointi ei koske Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Heidän turvapaikkansa ratkaistaan suojelutarpeen ja lähtömaan turvallisuuden perusteella.

Päivi Räsänen

 

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 4.11.2010

TIEDOTE

julkaisuvapaa

3.11.2010 klo 16

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Forssassa 3.11.2010 klo 16:

 

Vaalien jälkeisen hallituksen tulee asettaa tavoitteeksi nykyisen työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut kaikille. Askeleena tätä kohti olisivat terveyskeskusten aikuisneuvolat, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotiäideille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavat työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Terveys- ja sosiaalitoimesta voidaan pitkällä tähtäimellä saada kustannussäästöjä vahvistamalla ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja.

Suomalaisen terveydenhuollon kipupisteitä ovat suuret terveyserot väestöryhmien kesken, eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa ja korkeat omakustannusosuudet lääke- ja palvelukustannuksista. Hallituksen tällä vaalikaudella runnomat terveydenhuollon maksukorotukset lisäsivät entisestään epäoikeudenmukaisuutta. Ehdotamme terveydenhuollon yhtenäistä maksukattoa, mikä auttaisi etenkin paljon sairastavia.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Nuorten työkyvyttömyys on lisääntynyt kolmessa vuodessa lähes kolmanneksella. Työterveyslaitos laskee nuorten työkyvyttömyyden hinnaksi pelkästään toissa vuonna noin 6,6 miljardia euroa. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa.

Valtionosuuslainsäädäntöä tulee uudistaa edistämään terveyttä. Kuntien saamaa terveydenhuollon valtionosuutta säätelevä sairastavuuskerroin lasketaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alle 55-vuotiaiden lukumäärän perusteella. Sairastavuuskerroin ei kannusta vähentämään työkyvyttömien määrää. Päinvastoin – mitä nuorempana kuntalaiset siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle, sitä enemmän kunta saa rahaa.

TIEDOTE 3.11.2010

Vapaa julkaistavaksi klo 16

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Forssassa 3.11.2010 klo 16:

 

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen totesi Forssassa ihmettelevänsä, miksi hallitus ei ole antanut eduskunnalle postilain korjausesitystä. Hallituksen ei tule jäädä odottelemaan eduskunnan useisiin viikkoihin venyvää käsittelyä, vaan rauhoittaa tilanne antamalla pikaisesti korjausesitys.

Hallituksen saamattomuus vaarantaa jo välillisesti kansalaisten terveyttä, sillä postialan työkiistan vuoksi potilaat eivät saa tiedoksi esimerkiksi heille postitettuja leikkausaikoja. Itellan henkilöstön pelko lain vaikutuksista on yksi syy työkiistaan. Kiista on vaikea ja näkyy postinkannon hidastumisena, kun alalle julistettu ylityökielto sai seurakseen eilen Turussa alkaneen pistelakkojen sarjan.

Postipalvelut avataan kilpailulle täysimääräisesti tämän vuoden loppuun mennessä, uudella postidirektiivin mukaisella postilailla. Komissio on pitänyt mahdollisena, että tiheimmin asutuilla alueilla jakelua hoitavat postiyritykset velvoitetaan jakamaan yleispalveluvelvoitteesta vastaavan Itellan kustannuksia haja-asutusalueiden jakelusta. Hallitus on silti esittänyt Itellan mahdollisten tappioiden kattamista verovaroin.

Haja-asutusalueiden postipalveluiden rahoitus tulee turvata kirjaamalla lakiin markkinoille tulevien yritysten velvollisuus osallistua jakelun kustannuksiin koko maassa. Tarvitaan varmuus siitä, että postipalvelun kilpailu on reilua koko maassa. Jos veronmaksajat laitetaan kattamaan kannattamattomia postipalveluja, kyseessä on rahansiirto uusille markkinoille tuleville yrityksille. Suomalaisten verovaroja ei tule tyhmyydestä eikä liiasta kiltteydestä jaella suurten kansainvälisten yritysten pääomasijoittajille.

Kannanotto                                                                                                                                                                                            29.10.2010

 

Ministerit Thors ja Wallin ovat ymmärtäneet rakentavan ehdotukseni väärin. Pakolaisten valikointi sopeutumisen edistämiseksi ei ole syrjintää. Erityisesti maahanmuuttoministeri Thorsin tulisi keskittyä tehostamaan pakolaisten nykyistä parempaa kotouttamista tarpeettoman nokittelun sijaan.

Maailmassa on kymmeniä miljoonia pakolaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan etnisen, uskonnollisen tai poliittisen vainon vuoksi. Kaikkia vainon kohteeksi joutuneita tulee auttaa, riippumatta heidän uskonnostaan tai muusta vainon syystä. Kaikkia maailman hädänalaisia emme voi kuitenkaan ottaa Suomeen, mutta oma osuutemme meidän tulee hoitaa. Suomi on sitoutunut kantamaan vastuunsa pakolaisten hädästä ottamalla vastaan vuosittain 750 kiintiöpakolaista.

Otin vainon kohteeksi joutuneet kristityt yhdeksi esimerkiksi sellaisista ryhmistä, joiden on sopeutuminen on usein ollut onnistunutta. Suomessa on hyviä kokemuksia esimerkiksi Burmasta (Myanmar) tai Sudanista tulleiden pakolaisten integraatiosta. Uskonnolliset yhdyssiteet kantaväestöön helpottavat käytännössä sopeutumista. Myös esimerkiksi kommunismia paenneiden vietnamilaispakolaisten kotouttaminen sujui aikoinaan hyvin.

En siis esittänyt, että Suomeen otettaisiin ainoastaan kristittyjä pakolaisia tai että valikoinnin peruste olisi ensisijaisesti uskonnollinen. Valikoinnin perusteena tulisi mielestäni olla mahdollisuus sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja siinä merkittävää on luontevien siteiden syntyminen kantaväestöön. Kun huomattava osa pakolaista on uskontonsa vuoksi vainottuja, on relevanttia ottaa huomioon myös tämä seikka.