TIEDOTE

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä Tampereella 6.11.2010 klo 13.30:

Eduskunta on viime vuosina useita kertoja ilmaissut huolensa kriminaalipolitiikan ahdingosta. Valtion tuottavuusohjelma uhkaa vähentää vankilan henkilöstön määrää entisestään, mikä on ongelmallista uusintarikollisuuden torjumisen ja vankiloiden turvallisuuden kannalta. Suomen vangit ovat psyykkisesti ja fyysisesti sairaita. Mielenterveyden häiriöt ja erityisesti päihderiippuvuus ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Tuoreessa tutkimuksessa elinaikainen päihderiippuvuus todettiin neljällä viidesosalla, alkoholiriippuvuus kahdella kolmasosalla ja amfetamiiniriippuvuus kahdella viidesosalla kaikista vangeista. Persoonallisuushäiriödiagnoosin sai kaksi kolmesta tutkittavasta. Erilaisia ruumiillisia sairauksia oli runsaasti, vaikka tutkittavien keski-ikä oli alle 40 vuotta. Vain puolet oli täysin työkykyisiä.

Vapautuvien vankien tukiverkostot ovat häpeällisen huonot. Puolet vangeista vapautuu kadulle muovikassi kädessä ja muutama kymppi rahaa taskussa, asunnottomana ja työttömänä. Tällä hetkellä tukijärjestelmät ovat pääasiassa pienten ja koordinoimattomien kansalaisjärjestöjen sinänsä arvokkaan toiminnan varassa. Kuntien kuormitetusta sosiaalitoimesta harvoin löytyy resursseja vapautuneen vangin riittävään tukemiseen.

Vankeusajan terveydenhoidosta vastaa valtio, vapautumisen jälkeen kotikunta. Vankilaterveydenhuollon ja kuntien terveyspalvelujen tulisi kyetä saumattomaan yhteistyöhön. Vankilassa aloitettu sairauksien ja päihdeongelmien hoito sekä kuntoutus usein katkeavat. Vankeinhoitoon suunnatusta kamreerimaisesta tuottavuusohjelmasta tulee luopua ja sen sijaan ryhtyä lisäämään kriminaalihuollon tuottavuutta uusintarikollisuuden vähentämisen ja vapautuvien vankien yhteiskuntaa sopeutumisen kannalta. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa tarvitaan myös kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien panosta. Kriminaalipolitiikassa tulee myös tunnustaa vankeinhoidon hengellisen työn suuri yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys.

Jokainen rikoskierteeseen juuttunut ihminen tuottaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia ja turvattomuutta. Panostukset kriminaalipolitiikkaan maksavat itsensä takaisin.

Sisäasiainministeriön tuoreessa tutkimuksessa todetaan: ”Kokemukset Euroopasta osoittavat, ettei kulttuurisesti hyvin erilaiset lähtökohdat omaava siirtolaisväestö integroidu helposti kantaväestöön. Syntyy etnisiä keskittymiä – jopa kaupunginosia – joissa eletään erilaisin pelisäännöin kuin toisaalla samassa valtiossa.”

Kiintiöpakolaisten valikoinnissa tulee painottaa edellytyksiä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen nostanut vainon kohteeksi joutuneet kristityt esimerkiksi ryhmistä, joiden integroituminen on usein ollut onnistunutta. Uskonnolliset yhdyssiteet kantaväestöön helpottavat käytännössä sopeutumista. Myös kommunismia paenneiden vietnamilaispakolaisten kotouttaminen sujui aikoinaan hyvin.

En ole vaatinut, että Suomeen otettaisiin ainoastaan kristittyjä pakolaisia tai että valikoinnin peruste olisi ensisijaisesti uskonnollinen. Pakolaisleireillä asuvista jokainen on suojeluntarpeen alainen. Jokaista vainottua tulee auttaa. Kaikkia maailman miljoonia hädänalaisia emme voi ottaa Suomeen, mutta oma osuutemme meidän tulee hoitaa.

Suojelutarpeen lisäksi kansallisesti käytetään erilaisia perusteita, joiden avulla kiintiöpakolaisia valitaan. Suomi valitsee kohdemaat, ja YK:n pakolaisjärjestön ehdottamat perheet haastatellaan leireissä ennen päätöstä. Valintaprosessissa maiden tulisi tehdä nykyistä parempaa työnjakoa, että sopeutumismahdollisuus myös kulttuurinäkökohdista huomioitaisiin.

Keskustelussa on sekoitettu maahanmuutto ja pakolaisuus. Valikointi koskee vain kiintiöpakolaisia. Maahanmuuttoa tapahtuu pääosin aivan muilla perusteilla, mm. työperäisillä ja perhesuhteilla. Valikointi ei koske Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Heidän turvapaikkansa ratkaistaan suojelutarpeen ja lähtömaan turvallisuuden perusteella.

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 4.11.2010

TIEDOTE

julkaisuvapaa

3.11.2010 klo 16

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Forssassa 3.11.2010 klo 16:

Vaalien jälkeisen hallituksen tulee asettaa tavoitteeksi nykyisen työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut kaikille. Askeleena tätä kohti olisivat terveyskeskusten aikuisneuvolat, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotiäideille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavat työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Terveys- ja sosiaalitoimesta voidaan pitkällä tähtäimellä saada kustannussäästöjä vahvistamalla ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja.

Suomalaisen terveydenhuollon kipupisteitä ovat suuret terveyserot väestöryhmien kesken, eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa ja korkeat omakustannusosuudet lääke- ja palvelukustannuksista. Hallituksen tällä vaalikaudella runnomat terveydenhuollon maksukorotukset lisäsivät entisestään epäoikeudenmukaisuutta. Ehdotamme terveydenhuollon yhtenäistä maksukattoa, mikä auttaisi etenkin paljon sairastavia.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Nuorten työkyvyttömyys on lisääntynyt kolmessa vuodessa lähes kolmanneksella. Työterveyslaitos laskee nuorten työkyvyttömyyden hinnaksi pelkästään toissa vuonna noin 6,6 miljardia euroa. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa.

Valtionosuuslainsäädäntöä tulee uudistaa edistämään terveyttä. Kuntien saamaa terveydenhuollon valtionosuutta säätelevä sairastavuuskerroin lasketaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alle 55-vuotiaiden lukumäärän perusteella. Sairastavuuskerroin ei kannusta vähentämään työkyvyttömien määrää. Päinvastoin – mitä nuorempana kuntalaiset siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle, sitä enemmän kunta saa rahaa.

TIEDOTE 3.11.2010

Vapaa julkaistavaksi klo 16

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Forssassa 3.11.2010 klo 16:

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen totesi Forssassa ihmettelevänsä, miksi hallitus ei ole antanut eduskunnalle postilain korjausesitystä. Hallituksen ei tule jäädä odottelemaan eduskunnan useisiin viikkoihin venyvää käsittelyä, vaan rauhoittaa tilanne antamalla pikaisesti korjausesitys.

Hallituksen saamattomuus vaarantaa jo välillisesti kansalaisten terveyttä, sillä postialan työkiistan vuoksi potilaat eivät saa tiedoksi esimerkiksi heille postitettuja leikkausaikoja. Itellan henkilöstön pelko lain vaikutuksista on yksi syy työkiistaan. Kiista on vaikea ja näkyy postinkannon hidastumisena, kun alalle julistettu ylityökielto sai seurakseen eilen Turussa alkaneen pistelakkojen sarjan.

Postipalvelut avataan kilpailulle täysimääräisesti tämän vuoden loppuun mennessä, uudella postidirektiivin mukaisella postilailla. Komissio on pitänyt mahdollisena, että tiheimmin asutuilla alueilla jakelua hoitavat postiyritykset velvoitetaan jakamaan yleispalveluvelvoitteesta vastaavan Itellan kustannuksia haja-asutusalueiden jakelusta. Hallitus on silti esittänyt Itellan mahdollisten tappioiden kattamista verovaroin.

Haja-asutusalueiden postipalveluiden rahoitus tulee turvata kirjaamalla lakiin markkinoille tulevien yritysten velvollisuus osallistua jakelun kustannuksiin koko maassa. Tarvitaan varmuus siitä, että postipalvelun kilpailu on reilua koko maassa. Jos veronmaksajat laitetaan kattamaan kannattamattomia postipalveluja, kyseessä on rahansiirto uusille markkinoille tuleville yrityksille. Suomalaisten verovaroja ei tule tyhmyydestä eikä liiasta kiltteydestä jaella suurten kansainvälisten yritysten pääomasijoittajille.

Kannanotto                                                                                                                                                                                            29.10.2010

Ministerit Thors ja Wallin ovat ymmärtäneet rakentavan ehdotukseni väärin. Pakolaisten valikointi sopeutumisen edistämiseksi ei ole syrjintää. Erityisesti maahanmuuttoministeri Thorsin tulisi keskittyä tehostamaan pakolaisten nykyistä parempaa kotouttamista tarpeettoman nokittelun sijaan.

Maailmassa on kymmeniä miljoonia pakolaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan etnisen, uskonnollisen tai poliittisen vainon vuoksi. Kaikkia vainon kohteeksi joutuneita tulee auttaa, riippumatta heidän uskonnostaan tai muusta vainon syystä. Kaikkia maailman hädänalaisia emme voi kuitenkaan ottaa Suomeen, mutta oma osuutemme meidän tulee hoitaa. Suomi on sitoutunut kantamaan vastuunsa pakolaisten hädästä ottamalla vastaan vuosittain 750 kiintiöpakolaista.

Otin vainon kohteeksi joutuneet kristityt yhdeksi esimerkiksi sellaisista ryhmistä, joiden on sopeutuminen on usein ollut onnistunutta. Suomessa on hyviä kokemuksia esimerkiksi Burmasta (Myanmar) tai Sudanista tulleiden pakolaisten integraatiosta. Uskonnolliset yhdyssiteet kantaväestöön helpottavat käytännössä sopeutumista. Myös esimerkiksi kommunismia paenneiden vietnamilaispakolaisten kotouttaminen sujui aikoinaan hyvin.

En siis esittänyt, että Suomeen otettaisiin ainoastaan kristittyjä pakolaisia tai että valikoinnin peruste olisi ensisijaisesti uskonnollinen. Valikoinnin perusteena tulisi mielestäni olla mahdollisuus sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja siinä merkittävää on luontevien siteiden syntyminen kantaväestöön. Kun huomattava osa pakolaista on uskontonsa vuoksi vainottuja, on relevanttia ottaa huomioon myös tämä seikka.

Pääministeri Kiviniemi varoitti sekoittamasta uskontoa ja politiikkaa. Kuitenkin hän samassa haastattelussa itsekin esitti kirkolle vaatimuksen: ”Ihmisten tuomitseminen ei kuulu kirkon sisälle. Itseäni ovat haitanneet juuri nämä tuomitsevat sävyt”. Vihreä Liitto kannattaa seurakuntavaaliteeseissään sitä, että kirkko siunaa kaikkien sitä toivovien liitot. Monet kansanedustajat ovat esittäneet vaatimuksen homosuhteiden siunaamisesta kirkossa.

Miksi näitä poliitikkoja tai kokonaisia puolueita ei syytetä uskonnon ja politiikan sekoittamisesta tai kirkon asioihin puuttumisesta? Liberaaleja näkemyksiä puoltaville poliitikoille sallitaan ilman arvostelua vapaus ottaa kantaa kirkolliseen keskusteluun, sen sijaan klassiseen kristinuskoon perustuvat mielipiteet tuomitaan uskonnon ja politiikan sekoittamiseksi.

En hyväksy vähemmistöjen ihmisoikeuksien polkemista tai syrjintää. En ole missään kyseenalaistanut homoseksuaalien ihmisarvoa. En ole vaatinut homoseksuaalien ”eheyttämistä”. Jokaisella tulee halutessaan olla oikeus tukeen ja terapiaan. Jos seksuaalinen poikkeavuus tai muu riippuvuus häiritsee ihmistä itseään, hänellä on oikeus saada vertais- ja muuta tukea. Ihmisen seksuaalinen identiteetti voi muuttua asteittain suuntaan ja toiseen. Lailla ei voida säätää ihmisten yksityiselämän moraalisia valintoja, jokaisella on laillinen oikeus valita elämäntapansa omien arvojensa pohjalta.

Sen sijaan kannatan avioliittolain säilyttämistä nykyisellään, miehen ja naisen välisenä. Puoluevaltuustomme on yksimielisesti torjunut ehdotukset sukupuolineutraalista avioliittolaista. Puolueen tehtävä ei ole määritellä sitä, mikä on syntiä tai miten ihminen pelastuu, mutta jokaisella kristityllä on uskonnonvapauteen perustuva oikeus kertoa uskonsa perustasta.

Kristittynä toivon, että seurakunnat voisivat olla armoa tarvitsevien syntisten ihmisten yhteisöjä, joihin syrjityt ja kiusatut ovat tervetulleita, riippumatta ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Kirkon jäsenenä ajattelen, että kirkko syyllistyy homoseksuaalien syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta, joka sisältää niin lain kuin evankeliuminkin. Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti niin homosuhteista kuin muista avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista. Homoseksuaalit ystäväni ovat olleet samassa rintamassa kanssani tässäkin asiassa.

Maailmassa ei löydy ketään, jonka miehisyys tai naiseus olisi täydellistä ja eheää. Ihmisen ei tarvitse ”eheytyä” saadakseen synnit anteeksi. Kristinusko ei ole lain, vaan armon uskonto. Omilla hyvillä teoilla, moraalisilla valinnoilla tai uskonnollisilla ansioilla ei kukaan pelastu, ainoastaan turvautumalla ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

Artikkeli on julkaistu Aamupostissa 30.10.2010 pääkirjoitussivulla Arkadianmäeltä -palstalla.

Ajankohtaisen kakkosen keskusteluohjelman synnyttämä kohu yllätti sekä toimittajat että keskusteluun osallistuneet. Uusia avauksia ei keskustelussa tullut, mutta arvoilmapiiri on selvästi kärjistynyt. Ratkaiseva murros tapahtui, kun Kokoomus tämän vuoden puoluekokouksessaan päätti tavoitella avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi. Saman kannan olivat jo aiemmin sinetöineet vasemmistopuolueet, vihreät ja Rkp. Myös Keskustan puheenjohtaja Kiviniemi ilmoitti kannattavansa hanketta. Avioliiton perusteet eivät kuitenkaan ole suurelle joukolle kansalaisia marginaalikysymys. Hanke koskettaa syvästi yhteiskunnan perusarvoja. Viime päivinä saamani kannustavan palautteen määrä on ollut mykistävä.

Onko keskustelussa sekoitettu väärällä tavalla uskonto ja politiikka? Luterilainen ajatus maallisen ja hengellisen regimentin eli elämänalueen erottamisesta on viisas. Maallisella elämänalueella hallitaan esivallan ja lain avulla, hengellisellä taas vallitsee evankeliumi, armon sanoma. Valtiovallan tehtävä on turvata kirkoille, uskonnollisille yhteisöille ja yksilöille laaja uskonnonvapaus, mutta ei puuttua kirkkojen oppikysymyksiin. Vaikka regimenttejä ei pidä sekoittaa, niitä ei kuitenkaan saa irrottaa toisistaan. Lutherin vertauksessa Jumala hallitsee maallista elämänpiiriä vasemmalla ja hengellistä oikealla kädellään. Jokainen ihminen on kummankin elämänpiirin alainen.

Yhteiskunnallinen päätöksenteko ei ole arvovapaata. Avioliitolle asetetaan laissa useita edellytyksiä; se on mahdollinen kahden eri sukupuolta olevan, täysi-ikäisen ei-lähisukulaisen kesken edellyttäen, että he eivät ole entuudestaan tahoillaan naimisissa. Moniavioisuutta tai lähisukulaisten avioliittoja ei hyväksytä arvojen vuoksi. Avioliittolainsäädäntö sisältää siis useita arvovalintoja, joihin kristillinen ihmiskuva on vaikuttanut merkittävällä tavalla.

Pääministeri Kiviniemi otti osaa keskusteluun varoittamalla sekoittamasta uskontoa ja politiikkaa. Kuitenkin hän samassa haastattelussa itsekin esitti kirkolle vaatimuksen: ”Ihmisten tuomitseminen ei kuulu kirkon sisälle. Itseäni ovat haitanneet juuri nämä tuomitsevat sävyt”. Sekoittiko hän siis uskonnon ja politiikan? Lukuisat kansanedustajat ovat puuttuneet kirkon päätösvallassa olevaan kysymykseen puoltamalla homosuhteiden siunaamista kirkossa. SDP:n puoluesihteeri Jungner määritteli iltapäivälehdessä oman näkemyksensä kirkosta ja kristillisestä uskosta. Useat puolueet ovat julkaisseet kirkkopoliittisia tavoitteitaan. Vihreä Liitto toteaa seurakuntavaaliteeseissään: ”Kannatamme yleistä siviilivihkimistä, ja sitä, että kirkko siunaa kaikkien sitä toivovien liitot.” Kansanedustaja Pekka Haavisto toivoi, että kirkko avaa ovensa myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiselle, vaikka hän itse ei edes kuulu kirkkoon. Kun lakia virallistetusta parisuhteesta käsiteltiin eduskunnassa, monet esitystä puoltavat kansanedustajat siteerasivat Raamattua puoltaakseen omaa kantaansa.

Miksi näitä poliitikkoja tai kokonaisia puolueita ei syytetä uskonnon ja politiikan sekoittamisesta tai kirkon asioihin puuttumisesta? Liberaaleja näkemyksiä puoltaville poliitikoille sallitaan ilman arvostelua vapaus ottaa kantaa kirkolliseen keskusteluun, kun sen sijaan klassiseen kristinuskoon perustuvat mielipiteet tuomitaan ”kirkon äänen kaappaamiseksi” tai ”kirkon tontille tunkeutumiseksi”. Kristillisdemokraattinen puolue ei ole periaatteellisista syistä tehnyt kirkkopoliittista ohjelmaa, mutta vastuunkantajillamme ja jäsenillämme on täysi vapaus ja oikeus ilmaista näkemyksensä kirkon jäseninä. Suuri joukko jäseniämme on myös ehdolla lähestyvissä seurakuntavaaleissa, useimmiten poliittisesti sitoutumattomilla seurakunta-aktiivien listoilla.

Siksi en arkaile kertoa sitä, että kristittynä ja kirkon jäsenenä toivon kirkon tunnustautuvan selkeästi siihen Raamatun ilmoitukseen, jonka perustalle se on syntynyt 2000 vuotta sitten. Toivon sitä, että kirkko keskittyisi ydinsanomaansa syntien sovituksesta ja armosta. Ihminen ei menetä uskonnonvapauden tuomaa oikeuttaan ilmaista henkilökohtaista uskonnollista vakaumustaan tultuaan valituksi kansanedustajaksi tai puoluejohtajaksi. Puolueen tehtävä ei ole määritellä sitä, mikä on syntiä tai miten ihminen pelastuu, mutta jokaisella kristityllä on oikeus kertoa uskonsa perustasta.

Päivi Räsänen

puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)

Artikkeli on julkaistu Hämeen Sanomissa pääkirjoitussivulla Vierailija-palstalla 29.10.2010.

Pääministeri Mari Kiviniemi varoitti 19.10. sekoittamasta uskontoa ja politiikkaa. Kuitenkin hän itse esitti kirkolle vaatimuksen: ”Ihmisten tuomitseminen ei kuulu kirkon sisälle.”

Vihreä Liitto kannattaa seurakuntavaaliteeseissään sitä, että kirkko siunaa kaikkien sitä toivovien liitot. Monet kansanedustajat ovat esittäneet vaatimuksen homosuhteiden siunaamisesta kirkossa. Miksi näitä poliitikkoja tai puolueita ei syytetä uskonnon ja politiikan sekoittamisesta tai kirkon asioihin puuttumisesta?

Poliitikoille sallitaan vapaus esittää liberaaleja näkemyksiä kirkosta ja uskosta, sen sijaan klassiseen kristinuskoon perustuvat mielipiteet tuomitaan uskonnon ja politiikan sekoittamiseksi.

En hyväksy vähemmistöjen ihmisoikeuksien polkemista tai syrjintää. En ole missään kyseenalaistanut homoseksuaalien ihmisarvoa. En ole vaatinut homoseksuaalien ”eheyttämistä”. Jos seksuaalinen poikkeavuus tai muu riippuvuus häiritsee ihmistä itseään, hänellä tulee olla oikeus saada tukea. Ihmisen seksuaalinen identiteetti voi muuttua asteittain suuntaan ja toiseen. Lailla ei voida säätää ihmisten yksityiselämän moraalisia valintoja.

Sen sijaan kannatan avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Puoluevaltuustomme on yksimielisesti torjunut ehdotukset sukupuolineutraalista avioliittolaista.

Puolueen tehtävä ei ole määritellä sitä, mikä on syntiä tai miten ihminen pelastuu, mutta jokaisella kristityllä on uskonnonvapauteen perustuva oikeus kertoa uskonsa perustasta.

Kristittynä toivon, että seurakunnat olisivat armoa tarvitsevien yhteisöjä, joihin erityisesti syrjityt ja kiusatut ovat tervetulleita. Kirkon jäsenenä ajattelen, että kirkko syyllistyy homoseksuaalien syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta, lakia ja evankeliumia. Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti niin homosuhteista kuin muistakin avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista. Homoseksuaalit ystäväni ovat samassa rintamassa kanssani asiassa.

Yhdenkään miehisyys tai naiseus ei ole täydellistä ja eheää. Ihmisen ei tarvitse ”eheytyä” saadakseen synnit anteeksi.

Kristinusko ei ole lain, vaan armon uskonto. Hyvillä teoilla, moraalisilla valinnoilla tai uskonnollisilla ansioilla ei kukaan pelastu, ainoastaan turvautumalla ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen.

TIEDOTE

25.10 klo 16

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Turussa 25.10 klo 16:

Hallituspuolueet ovat unohtaneet vanhustenhoidon vaalilupaukset

Hallituksella on nyt viimeinen mahdollisuus lunastaa viime eduskuntavaaleissa annettu lupaus vanhustenhoidon tason kohdentamisesta. Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle. Valitettavasti tämän vaalikauden viimeisessä hallituksen budjettiesityksessä ei korjausta tullut.

Valviran ja aluehallintovirastojen tekemän yli 1000 vanhustenhuollon yksikköön kohdistuvan tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit. Heikoimmin pärjäsivät julkisen sektorin yksiköt.

Hallituksen tulee vihdoin myöntää, että pelkät laatusuositukset eivät turvaa vanhusten oikeutta hyvään hoitoon. Tällä hetkellä hoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten ja informaatio-ohjauksen kautta. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi myös selkeämpää normiohjausta, jonka avulla varmistetaan rahan kohdentuminen tarkoitettuun kohteeseen. Vanhuspalveluihin tarvitaan lakisääteistä ohjausta, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa ehdotetaan 100 miljoonan euron lisäpanostusta kuntien vanhus- ja terveyspalveluihin. Eduskunnan tulee ottaa tämä korjausehdotus vakavasti.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus petetään sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.

Viime päivät ovat vierähtäneet melkoisessa mediamylläkässä. Sähköpostiin ja puhelimeen on tulvinut viestejä tuhansittain. Pahoittelen sitä, että en ole pystynyt viesteihin vastaamaan ja työkiireiden vuoksi menee pitkään, ennen kuin pystyn niitä edes lukemaan läpi. Olen tavattoman kiitollinen runsaasta kannustuksesta ja tuesta. On tärkeää, että jatkamme työtämme yhtenäisenä joukkona yhteiskuntamme parhaaksi. Lukuisa joukko kansalaisia on myös halunnut ilmaista tukensa liittymällä puolueemme jäseneksi.

Puolueemme kanta ajankohtaiseen perhepoliittiseen kysymykseen on selvä. Puoluevaltuustomme antoi keväällä yksimielisen kannanoton, jossa torjutaan sukupuolineutraali avioliittolaki ja halutaan säilyttää avioliitto naisen ja miehen välisenä. Emme ole olleet aloitteellisia tämän keskusteluteeman esiin nostamiseksi. Vaaliteemaksi asia nousi, kun kokoomus puoluekokouksessaan ilmoitti ajavansa avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi ja vihreiden oikeusministeri siitä innostuneena ilmoitti käynnistävänsä lain valmistelun tulevaa hallitusta varten.

Ajankohtaisen kakkosen legendaarisessa keskusteluillassa ei nostettu esiin mitään uusia avauksia, argumentit puolin ja toisin oli esitetty julkisuudessa moneen kertaan. Uskon, että keskustelu toimi ainoastaan ärsykkeenä, joka laukaisi patoutuneita paineita. Median uutisointi kirkosta erolukujen kasvusta vahvisti itse itseään. Kirkosta eroaminen internetissä on yhtä helppoa kuin tuen ilmaisu erilaisille facebook-tempauksille. Toivon, että kirkko saisi pian työrauhan oman arvokkaan tehtävänsä hoitamiseksi.

Yksittäiset mediakohut eivät ratkaise puolueen menestymisen kohtaloa suuntaan tai toiseen. Tärkeintä on pitkäjänteinen työ uskottavan poliittisen ohjelman rakentamiseksi.

Julkaistu kolumnina kd-lehdessä