Kannanotto                                                                                                                                                                                            29.10.2010

Ministerit Thors ja Wallin ovat ymmärtäneet rakentavan ehdotukseni väärin. Pakolaisten valikointi sopeutumisen edistämiseksi ei ole syrjintää. Erityisesti maahanmuuttoministeri Thorsin tulisi keskittyä tehostamaan pakolaisten nykyistä parempaa kotouttamista tarpeettoman nokittelun sijaan.

Maailmassa on kymmeniä miljoonia pakolaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan etnisen, uskonnollisen tai poliittisen vainon vuoksi. Kaikkia vainon kohteeksi joutuneita tulee auttaa, riippumatta heidän uskonnostaan tai muusta vainon syystä. Kaikkia maailman hädänalaisia emme voi kuitenkaan ottaa Suomeen, mutta oma osuutemme meidän tulee hoitaa. Suomi on sitoutunut kantamaan vastuunsa pakolaisten hädästä ottamalla vastaan vuosittain 750 kiintiöpakolaista.

Otin vainon kohteeksi joutuneet kristityt yhdeksi esimerkiksi sellaisista ryhmistä, joiden on sopeutuminen on usein ollut onnistunutta. Suomessa on hyviä kokemuksia esimerkiksi Burmasta (Myanmar) tai Sudanista tulleiden pakolaisten integraatiosta. Uskonnolliset yhdyssiteet kantaväestöön helpottavat käytännössä sopeutumista. Myös esimerkiksi kommunismia paenneiden vietnamilaispakolaisten kotouttaminen sujui aikoinaan hyvin.

En siis esittänyt, että Suomeen otettaisiin ainoastaan kristittyjä pakolaisia tai että valikoinnin peruste olisi ensisijaisesti uskonnollinen. Valikoinnin perusteena tulisi mielestäni olla mahdollisuus sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja siinä merkittävää on luontevien siteiden syntyminen kantaväestöön. Kun huomattava osa pakolaista on uskontonsa vuoksi vainottuja, on relevanttia ottaa huomioon myös tämä seikka.