Sisäasiainministeriön tuoreessa tutkimuksessa todetaan: ”Kokemukset Euroopasta osoittavat, ettei kulttuurisesti hyvin erilaiset lähtökohdat omaava siirtolaisväestö integroidu helposti kantaväestöön. Syntyy etnisiä keskittymiä – jopa kaupunginosia – joissa eletään erilaisin pelisäännöin kuin toisaalla samassa valtiossa.”

Kiintiöpakolaisten valikoinnissa tulee painottaa edellytyksiä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen nostanut vainon kohteeksi joutuneet kristityt esimerkiksi ryhmistä, joiden integroituminen on usein ollut onnistunutta. Uskonnolliset yhdyssiteet kantaväestöön helpottavat käytännössä sopeutumista. Myös kommunismia paenneiden vietnamilaispakolaisten kotouttaminen sujui aikoinaan hyvin.

En ole vaatinut, että Suomeen otettaisiin ainoastaan kristittyjä pakolaisia tai että valikoinnin peruste olisi ensisijaisesti uskonnollinen. Pakolaisleireillä asuvista jokainen on suojeluntarpeen alainen. Jokaista vainottua tulee auttaa. Kaikkia maailman miljoonia hädänalaisia emme voi ottaa Suomeen, mutta oma osuutemme meidän tulee hoitaa.

Suojelutarpeen lisäksi kansallisesti käytetään erilaisia perusteita, joiden avulla kiintiöpakolaisia valitaan. Suomi valitsee kohdemaat, ja YK:n pakolaisjärjestön ehdottamat perheet haastatellaan leireissä ennen päätöstä. Valintaprosessissa maiden tulisi tehdä nykyistä parempaa työnjakoa, että sopeutumismahdollisuus myös kulttuurinäkökohdista huomioitaisiin.

Keskustelussa on sekoitettu maahanmuutto ja pakolaisuus. Valikointi koskee vain kiintiöpakolaisia. Maahanmuuttoa tapahtuu pääosin aivan muilla perusteilla, mm. työperäisillä ja perhesuhteilla. Valikointi ei koske Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Heidän turvapaikkansa ratkaistaan suojelutarpeen ja lähtömaan turvallisuuden perusteella.

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 4.11.2010