Ajankohtaista

RSS

Poliisitoiminta turvataan lisämäärärahalla ja hallintoa keventämällä

Poliisin hallintorakenneuudistusta pohtiva työryhmä luovuttaa esityksensä tämän kuun aikana. Työryhmän toimeksiannossa linjattiin poliisiyksiköiden toimintakyvyn vahvistaminen niiden määrää vähentämällä. Tavoitteena on turvata ennen muuta poliisin kenttä- ja rikostutkintatoiminta sekä paikallinen näkyvyys ja alueen tuntemus.

Hallintoa kevennetään poliisilaitosten ja valtakunnallisten yksiköiden määrää vähentämällä. Sekaannusta on aiheuttanut käsitteen ”poliisilaitos” ymmärtäminen väärin. Poliisilaitos ei tarkoita poliisiasemaa, vaan hallinnollista aluetta. Hallintouudistuksen tarkoituksena on se, että pystytään turvaamaan riittävä peittävyys poliisitoiminnalle siirtämällä resursseja hallinnosta poliisitoimintaan. Jotta poliisimiesten määrä ja toimintakyky kyetään säilyttämään hyvällä tasolla vaalikauden ajan, tarvitsemme toimintaan v. 2016 tasolla lisää n. 65 miljoonaa euroa. Tästä 30 miljoonaa saimme tänä keväänä neuvoteltua kehyksiin lisämäärärahana, mikä oli upea saavutus, kun samaan aikaan jokaisesta ministeriöstä leikattiin. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi joudumme etsimään sisäisinä uudelleenkohdennuksina 35 miljoonaa euroa. Tämän rahan löytymiseksi on välttämätöntä myös supistaa hallintoa, lähtien poliisihallituksesta, valtakunnallisten yksiköiden päällekkäisistä tehtävistä sekä paikallishallinnosta.

Viime talvena teimme perusteellisen selvityksen, jossa todettiin, että ilman mitään toimenpiteitä poliisien työttömyys olisi vaalikauden aikana uhannut nousta 500 poliisimieheen ja poliisien määrä vähentyä jopa 800 poliisimiehellä. Sen jälkeen tehdyllä kehyspäätöksellä voimme turvata poliisimäärän pitkällä tähtäimellä suurin piirtein nykytasolla.

Uudistusta ei siis kannata vastustaa, mikäli haluamme turvata hyvät poliisipalvelut myös tulevaisuudessa!

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 9.8.2012.

VALMISTUSMAAMERKINNÄLLÄ ON VÄLIÄ

Suomen tuettava Lähi-idän pysyvän rauhan saavuttamista

Kehitysministeri Heidi Hautala nosti blogissaan ehdotuksen Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden merkitsemisestä siirtomaakuntatuotteiksi. Ulkoministeri Tuomioja on myös ilmaissut aikeen selvittää asiaa. Pidän esitystä tarpeettomana boikotin lietsomisena ja poliittisia jännitteitä kärjistävänä.

Monet yritykset toimivat sekä Israelin valtion alueella, että siirtokunnissa, eikä eri puolilla tehtyjä tuotteita tai niiden osia pidetä erillään toisistaan. Tämä tekisi sekä käytännöstä että valvonnasta hankalaa.

Siirtokuntatuotteiden mahdollinen boikotti vahingoittaisi ennen kaikkea noin 15 000 palestiinalaista, jotka työskentelevät Länsirannan teollisuusalueilla. Boikotin pitkittyessä juuri he olisivat vaarassa menettää työpaikkansa ja toimeentulonsa. Monien paikallisten mielestä Länsirannan teollisuusalueet ovat hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta alueella – he elävät ja hankkivat toimeentulonsa yhdessä. Israelin ulkoministerin mukaan kyse on laajemmasta palestiinalaismielisten pyrkimyksestä boikotoida ja sanktioida Israelia. Monet israelilaiset näkevät ne pyrkimyksinä vesittää juutalaisvaltion legitimiteetti.

Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia. Suomen tulee tukea rauhanprosessia, eikä liittyä Palestiinaa yksipuolisesti kannattavien ryhmittymien taakse. Lähi-idän rauhanprosessi ei edisty yksipuolisesti Palestiinaa tukevin toimin. Pysyvä rauha on mahdollista saavuttaa vain Israelin ja palestiinalaisten välisin neuvotteluin ja osapuolten yhdessä hyväksymällä rauhansopimuksella.

Rikosten hallinnollinen torjunta

Mediassa on sivuttu kantaani keskusteluun yhteiskunnan tukien poistamisesta rikollisilta. Olen vastannut sähköpostilla Alma median toimituksen kysymyksiin, ja vastaukseni löytyvät sellaisinaan tästä. Jokainen voi arvioida lehtien vetämät johtopäätökset tältä pohjalta.

Kysymys:

1. Kuinka pitkällä on Lardotin mainitseman työryhmän esitys, jossa mainitaan mm. että rikollisilta saatetaan poistaa yhteiskunnan tuet?

Vastaus:

Oikeusministeriö ja sisäasianministeriö ovat asettaneet toukokuussa 2012 pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman toimenpidekirjausten toteuttamiseksi johtoryhmän, joka tehtävänä on laatia strategia-asiakirja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta sekä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvän viranomaistyön ja aihepiiriin liittyvien muiden hankkeiden koordinoiminen.

Johtoryhmä on ensimmäisessä kokouksessa asettanut avukseen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaa valmistelevan työryhmän, jonka puheenjohtajuus on poliisihallituksessa.

Valmistelutyöryhmän työ on käynnistynyt kesäkuussa. Ensivaiheessa laaditaan työryhmän käyttöön taustaselvitykset ja luodaan tarkempi kuva järjestäytyneestä rikollisuudesta ja sen torjunnan tilasta.

2. Mitä tämä ehdotus käytännössä tarkoittaa? Mitä tukia poistetaan?

Keneltä? Kuinka isoa ryhmää koskee?

Vastaus:

Mitään ehdotusta luonnollisestikaan ei vielä ole vaan poliisi on tuonut esille, että rikostorjunnan tavoitteena tulisi olla vähentää rikoksia ja niistä aiheutuvia haittoja sekä lisätä turvallisuutta.

Rikoksia pyritään ensisijaisesti ehkäisemään, estämään ennalta. Kaikki toimet, jotka ehkäisevät rikoksia ovat osa rikostorjuntaa. Onnistunut rikostorjunta ja pysyvien tulosten saavuttaminen edellyttävät eri keinojen monipuolista käyttöä.

Johtoryhmän asettamiskirjeessä todetaan mm., että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehtävät tulee nähdä poikkihallinnollisesti siten, että kiinnitetään huomiota laaja-alaisesti rikoksentekomahdollisuuksien vähentämiseen, rikosten ennalta ehkäisemiseen ja kiinnijäämisriskin lisäämiseen.

Työryhmän työ on alkutekijöissään ja sen edetessä tullaan tarkastelemaan erilaisia torjuntakeinoja sekä vertaillaan niistä mahdollisesti saatavia hyötyjä ja niistä aiheutuvia haittoja.

3. Onko tässä tavoitteena, että rangaistuksia kovennetaan tällä tavoin?

Vastaus:

Kyse ei ole rangaistuksen koventamisesta, vaan keinovalikoiman löytämisestä, jossa yhteiskunta osoittaa selkeästi, ettei hyväksy rikollista toimintaa ammattina.

4. Millaisia vaikutuksia uskoisitte muutoksella olevan?

Vastaus:

Talousrikosten osalta meillä on hyvät kokemukset siitä, että viranomaiset yhdessä torjuvat harmaata taloutta. Tässä syksyn työssä tullaan pohtimaan voidaanko samanlaista menetelmää soveltaa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Hallinnollisen torjunnan kehittäminen on vain osa työryhmän työtä.

5. Tuetaanko työryhmän mielestä rikollisia liikaa?

Vastaus:

Työryhmä ei ole vielä tähän ottanut kantaa mutta poliisi on todennut, että kuten muissa EU:n jäsenmaissa meilläkin kannattaa pohtia miten järjestäytynyttä rikollisuutta hallinnollisesti voitaisiin Suomen oloissa torjua.

6. Eikö juuri tukien puuttuminen yllytä lisärikoksiin ja anna rikollisuudelle moraalisen oikeutuksen?

Vastaus:
Nythän tarkoitus ei ole laajemmin tarkastella tavanomaisen rikollisuuden vähentämistä vaan keskittyä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja miten toiminnan jatkuessa sen toimintaedellytyksiin voidaan puuttua. Totta kai yhteiskunnan tulee tukea kaidalle polulle palanneiden henkilöiden pysymistä siellä.

7. Legitimoiko poliisijohtaja rikollisuuden työksi – tuloksi, kun sillä voi korvata lailliset tuet?

Vastaus:
Tästä ei varmaan ole ollut kyse vaan siitä, että myös muut viranomaiset kuin poliisi olisivat mukana torjumassa vakavaa rikollisuutta. Jo tänä päivänä poliisi on menestyksekkäästi voinut torjua rikollisuutta keskittymällä rikoksella saadun hyödyn poisottamiseen – kyse on osittain samasta asiasta eli, että poistetaan edellytykset toteuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta.

Tukea vain vakuuksia vastaan

Vakuuksien vaatiminen ERVV:n kautta myönnettävässä kriisituessa kirjattiin hallitusohjelmaan eikä tästä linjasta voida poiketa. Ilman vakuuksia edellyttävää hallitusohjelmakirjausta puolueemme ei olisi hallitukseen lähtenyt mukaan.

Vaadimme vakuuksia jo oppositioaikana ja vakuuksien kirjaaminen hallitusohjelmaan oli edellytyksemme hallitusyhteistyölle. Vakuuksilla rajataan suomalaisten veronmaksajien riskejä ja turvataan se periaate, että jokainen EU-maa lopulta vastaa omista veloistaan ja omasta taloudestaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori kyseenalaisti tänään lausunnossaan Suomen vakuusvaatimukset. Hallituksen sisällä vakuuksista kuitenkin vallitsee yksimielisyys. Toisin kuin oppositiosta väitetään, hallitus ei ole vakuuskysymyksen vuoksi kriisissä.

Kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet hallitusohjelman kirjaukseen ja valtiovarainministeri Urpilaisella on hallituspuolueiden täysi tuki vakuusneuvotteluissa.

Äkillinen ja hallitsematon kriisin leviäminen olisi suomalaisten kannalta kaikkein tuhoisin vaihtoehto. Puolueemme vastusti aikoinaan Suomen liittymistä rahaliittoon, sillä osasimme jo silloin ennakoida yhteisvaluutan aiheuttamia ongelmia varsin eritavoin toimivien talouksien alueelle. Euroalueen romahdus tai hallitsematon eurosta irtautuminen olisi kuitenkin Suomen etujen vastaista. Vaikka tähänastiset euroalueen talouksien vakautustoimet eivät ole toimineet toivotulla tavalla, äkillinen romahdus on pystytty estämään. Kriisi ei ole kuitenkaan helpottamassa lähitulevaisuudessa ja Suomen on oman etunsa kannalta tehtävä kipeitä päätöksiä kuten Espanjan pankkitukeen osallistumisen. Yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja ei ole olemassa.

Euroopan rahamarkkinoiden vakaus on välttämätön Suomelle jo pelkästään taloutemme kannalta elintärkeän vientiteollisuuden vuoksi. Suomi ei kestä toista rahoitusmarkkinat totaalisesti halvaannuttavaa kriisiä. Olemme vasta toipumassa vuoden 2009 romahduksesta. Hallituksen tulee tehdä kaikkensa suomalaisten etujen turvaamiseksi. Suomalaisten etu ei ole epävarmuuden ja kaaoksen aikaansaaminen eurooppalaisilla markkinoilla.

Seksin ostamiselle täyskielto

Seksin ostamiselle täyskielto

Olen ilahtunut oikeusministeri Henrikssonin näkemyksestä, että seksin ostaminen kiellettäisiin kokonaan. Kannatan esitystä lämpimästi.

Seksin ostamisen kieltäminen antaisi lisää välineitä ihmiskaupan ja paritusrikollisuuden sekä alaikäisten hyväksikäytön kitkemiseen Suomesta. Ruotsissa seksin oston kriminalisointi on ehkäissyt prostituutiota. Järjestäytynyt naiskaupparikollisuus karttaa Ruotsia. Katuprostituutio on Ruotsissa vähentynyt puoleen vuodesta 1999 samalla kun se on naapurimaissa lisääntynyt merkittävästi. Tanskassa ja Norjassa katuprostituoitujen määrän arvioitiin olevan kolminkertainen Ruotsiin verrattuna.

Seksin ostamisen täyskieltoa on vastustettu vetoamalla siihen, että ostamisesta olisi hankala saada näyttöä ja että rikos olisi hankala selvittää. Tuskin kenenkään mieleen tulee, että koska alle puolet näistä omaisuusrikoksista selvitetään, rikoslaista voidaan poistaa koko omaisuusrikoksen käsite.

On ilmaistu pelko, että lain tiukennuksella vaikeutettaisiin prostituoitujen asemaa. Näiden oletetaan joutuvan karttamaan tukea antavia viranomaiskontakteja ja tekemään työtään yhä enemmän piilossa, alttiina esimerkiksi väkivallalle. Kriminalisoinnista huolimatta tarvitaankin edelleen sosiaali- ja terveyspalveluita sekä etsivää sosiaalityötä. Prostituoitujen suojelun tavoite edellyttää käytännössä muutakin puuttumista prostituution syihin sekä prostituoitujen monipuolista tukemista.

Seksin ostaminen alle 18-vuotiaalta on kielletty, vaikka sitäkin lainmuutosta aikanaan vastustettiin. Alaikäisiltä seksiä ostaneita ei kuitenkaan aina saada vastuuseen, koska on vaikea todistaa asiakkaiden tienneen tytön oikeaa ikää. Teon rangaistavuus edellyttää tahallisuutta, ja siksi vaaditaan, että tekijä on ollut tietoinen siitä, että hän on ollut sukupuoliyhteydessä tai tehnyt seksuaalisen teon alaikäisen kanssa. Kriminalisoimalla seksuaalipalvelujen osto kokonaan suojellaan myös alaikäisiä nykyistä tehokkaammin.

Yksityisille parkkifirmoille jäämässä vain avustava rooli

Yksityisten parkkifirmojen toiminta on herättänyt hämmennystä niin kansalaisten kuin oikeuslaitoksen keskuudessa.
Suomessa toimii useita yksityisiä pysäköinninvalvontayrityksiä, mutta niiden toimintaa ei ole säädelty. Väärin pysäköineen on katsottu rikkovan sopimusta, jonka hän on hyväksynyt tullessaan yksityiselle alueelle, joka on merkitty pysäköintikieltokyltein. Yksityiselle alueelle pysäköinti on kielletty ilman lupaa, mutta pysäköintivirhemaksua ei saa määrätä eikä rengaslukkoa käyttää ilman kiinteistön omistajan tai haltijan pyyntöä tai valtuutusta. Kiinteistön omistaja on voinut sopia yksityisen alueen pysäköinnin valvonnasta esimerkiksi yrityksen kanssa.

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säätää laki jo 2011, mutta eduskunta hylkäsi esityksen. Perustuslakivaliokunta linjasi, että pysäköinninvalvonnassa on kyseessä merkittävä julkisen vallan käyttö, joka edellyttää toiminnan rajaamista ja esitystä voimakkaamman julkisyhteisön kontrollin turvaamista. Uusi yritys laiksi on ollut lausuntokierroksella, joka päättyi juhannukseen.
Yksityistä pysäköintiä koskevan lakiluonnoksen mukaan yksityisten yritysten toimintaa rajataan siten, että se on puhtaasti viranomaisia eli poliisia tai kuntaa avustavaa ja luvanvaraista. Valvonnassa avustamiseen tarvitaan lupa myös alueen omistajalta, esimerkiksi kiinteistöyhtiöltä. Maksu jää valtiolle tai kunnalle, ja valvonta-avustusta hoitavalle yritykselle maksetaan sopimuksen mukaisesti.

Jo nykyisen lain puitteissa kunnilla olisi mahdollisuus laajentaa omaa pysäköinninvalvontaansa yksityisille alueille. Jos yksityisten parkkifirmojen toiminta on tällä hetkellä tuottoisaa, miksi kunnat eivät jatkossa kartuttaisi omaa kassaansa huolehtimalla pysäköinninvalvonnasta siellä, missä tarvetta on?

 

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 28.6.2012.

Köyhät aina keskuudessamme

Euroopan Unionin uutta rahoituskehystä neuvoteltaessa on noussut esille joidenkin jäsenmaiden halu lakkauttaa EU-ruoka-apuohjelma kokonaan. Ohjelman alkuperäinen tarkoitus oli osaltaan ratkaista EU:n interventiovarastojen (maatalouden ylijäämätuotannon) purkua. Tänä päivänä tällaisia varastoja ei enää ole. Elintarvikkeiden jakeluohjelma päättyy vuonna 2013, eikä komissio ole vielä antanut uutta esitystä jatkosta. Nettomaksajamaat ovat vastustaneet komission taloudellisia ja oikeudellisia ehdotuksia tulevaisuuden osalta.

Tosiasia on, että ohjelma tulee meille nettomaksajamaille kalliiksi. Me suomalaisetkin maksamme kaksi kertaa enemmän kuin saamme. Mutta EU-ruokajakelusta säästäminen on säästämistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, emmekä siksi voi tarkastella asiaa vain kansallisen saannon näkökulmasta. Ruoka-apuohjelma tarjoaa konkreettista apua 18 miljoonalle EU-kansalaiselle 20 jäsenmaassa.

Ohjelman sijoittuminen EU:n budjetissa on osa ongelmaa. Komissio on esittänyt ohjelman siirtoa otsakkeesta 2 (luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu) otsakkeen 1 (älykäs ja osallistava kasvu) alle, ja siellä Euroopan Sosiaalirahastoon eli ESR:ään. Ruoka-apu nähdään ennen kaikkea sosiaalisen työn osana, ei maatalouden osana. Lakkauttamista perustellaan sillä, että sosiaaliavun halutaan perustuvan vain kansallisiin tukijärjestelmiin.

Avun lakkauttaminen romuttaisi seurakuntien ja järjestöjen konkreettisen diakoniatyön muodon ja katkaisisi meiltä yhteyden heihin, jotka tässä maassa ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. Heihin, joita edes sosiaaliavun järjestelmät eivät tavoita. Mikäli EU:n ruoka-apuohjelma lakkautetaan, tulee se korvata vastaavalla kansallisella avulla.

 

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 21.6.2012.

Ministeri Räsäsen puhe Wycliffe Raamatunkääntäjät ry:n 40 vuotisjuhlassa

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Tampere 17.6.2012
WYCLIFFE RAAMATUNKÄÄNTÄJÄT 40 VUOTTA SUOMESSA

Arvoisat Wycliffe-järjestön edustajat, hyvä juhlaväki
Lämmin kiitos kutsusta osallistua juhlaanne. Tuon teille valtioneuvoston tervehdyksen ja kiitoksen arvokkaasta työstänne!
Raamatun kääntäminen ei ole yhden tai kahden vuoden projekti. Vaatii valtavaa pitkäjänteisyyttä ensin tutkia kieltä, luoda kielioppi ja lopulta kääntää Raamattu uudelle kielelle. Kielen tutkimus on ainutlaatuista, ammattitaitoa vaativaa kulttuurityötä ja tämän tehtävän rinnalla tapahtuva lukutaidon opettaminen avain kokonaisille kansoille hyvinvointiin. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa koulunkäymisen ja joka on perusta yhteiskunnallisen tasa-arvon ja demokratian edistymiselle. Keskeisintä on kuitenkin se, että mahdollisuus lukea Raamattua omalla kielellä avaa kokonaan uuden mahdollisuuden sille, että Jumalan sana voi avautua ja usko syntyä.

Ilman mahdollisuutta ymmärtää, mitä opetetaan, sanoma voi vääntyä niin kuin aikana, jolloin kirkoissa puhuttiin vain latinaa. Pappi lausui ehtoollista jakaessaan sanat: ”Hoc est corpus.” eli ”Tämä on ruumiini.” Kieltä taitamaton, opetusta vaille jäänyt kansa ymmärsi vain, että sanoihin liittyi jotain taianomaista. Niin monissa kielissä sanat muotoutuivat toiseen käyttöön muodossa ”Hokkus pokkus”.
Samaan aikaan syntyi myös toinen käännöskömmähdys joka vaikuttaa vielä tänäkin päivänä. Sanan tuomiokirkko taustalla on latinankielen kotia tarkoittava sana domus, joka ymmärrettiin ruotsin kielen sanan ”dom” pohjalta väärin tuomioksi. Varsinainen merkitys olisi piispan kotikirkko. Samalla tavalla kävi sanan kirkkoherra kanssa, ruotsin herde, kyrkoherde, eli paimen muuttui suomennoksessa herraksi.
Tuomio ja herra kuulostavat varsin toiselta kuin koti ja paimen. Varsinkin kristillisen seurakunnan alkutaipaleella assosiaatiot olisivat varmasti olleet erilaiset, mikäli olisi käytetty oikeaa sanaa. Osaava ja ammattimainen käännöstyö on avainasemassa, kun halutaan välittää kristillinen sanoma ymmärrettävästi eteenpäin.

Martti Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien lähtökohta oli palaaminen perusasioiden ääreen. Latinan kielen saama taianomainen asema asetettiin kyseenalaiseksi ja tavoitteeksi otettiin Raamatun kääntäminen alkukielestä kansankielelle. Lutherin visio raamatun kääntämisestä saksaksi edisti samalla saksan kirjakielen syntymistä. Ratkaisevaa oli itse päämäärä eli raamatun alkuperäisen sanoman välittäminen kansalle ja kieli oli tärkein väline tässä pyrkimyksessä. Tavoite yksityisen ihmisen omakohtaisesta uskosta ja Raamatun opetuksiin pohjautuvasta eettisen vastuun ottamisesta johti lukutaidon lisääntymiseen ja kansansivistyksen nousuun.
Suomenkielinen Raamattu täyttää tänä vuonna 370 vuotta. 1500-luvulla latinaa taitava maanviljelijän poika Mikael Agricola lähti opiskelemaan yliopistoon Saksaan. Siellä professori Martti Lutherin oppilaana Agricola omaksui ajatuksen, että kirkossa pappien täytyy puhua kansan kielellä. Agricola pyysi Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasalta rahaa, jotta voisi kääntää Uuden Testamentin. Suomen kirjakielen isä ei saanut avustusta, mutta ryhtyi silti työhön ja käänsi Uuden Testamentin omalla kustannuksellaan. Hänen keksimiään sanoja ovat mm. Luoja ja Vapahtaja. Agricolan toiminta-ajatus on meille nyt itsestäänselvyys, mutta aikanaan hätkähdyttävä: ”Kyllä Se kuulee Suomen kielen Joka ymmärtää kaikkein mielen”. Wycliffen toiminnassa ollaan Agricolan jäljillä.

Raamatussa on myös ajatuksia, jotka osoittavat sen kirjoittajien olleen hyvin selvillä inhimillisen työn vajavaisuudesta. ”Sillä tietomme on vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista.” (1 Kor 13). Myös käännöstyöhön liittyy monia ongelmia, jotka parhaiten tuntevat tässä työssä mukana olleet. Kulttuuristen taustatekijöiden huomioonottaminen ja välittäminen uudessa kontekstissä käsitettävällä tavalla eivät ole helppo haaste. Afrikassa Ambomaalla 1800-luvulla toiminut suomalainen lähetyssaarnaaja Martti Rautanen käytti apunaan paikallisia luodessaan ambokielen oppikirjaa ja tehdessään kirkollisten tekstien käännöstyötä. Kun aina ei löytynyt sanoja, jouduttiin turvautumaan piirroksiinkin kysymyksien esittämisessä. Vasta parin vuoden kuluttua selvisi, että Isä meidän- rukouksen ambokielisessä versiossa ei pyydettykään ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” vaan ”Anna meille meidän jokapäiväinen kilpikonnamme”. Käännöstyössä apuna ollut paikallinen oli ymmärtänyt leivän kuvan kilpikonnaksi. Viljaa ei Ambomaalla nautittu leipänä vaan puurona.

Kirjoitetun kielen vaikutusta ja kokemuksia sen äärellä kuvaa myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven pääteos Seitsemän veljestä. Siinä seurataan nuorten ihmisten ponnistelua kirjasivistyksen piiriin lukutaidottomuudesta. Raamatunluvulla ja kirkollisilla teksteillä on siinä keskeinen rooli. Lukutaidon myötä veljeksille avautui muukin kehitys, ja kirja on kertomus siitä, miten he löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Monille vähemmistökulttuureille, joiden pieni kieliryhmä on kulttuurisesti heikossa asemassa, saattaa raamatunkäännös olla myös kulttuurinen tukiranka, jonka varassa muukin henkinen perintö saa paremmat kasvumahdollisuudet ja säilymisen edellytykset.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittisessa ohjelmassa muutaman vuoden takaa todetaan: ”Kieli on ihmisen ajattelun ja vuorovaikutuksen perusta. Kielen avulla ihminen tulee tietoiseksi itsestään, muodostaa omat käsityksensä ja myös kommunikoi ympäristön kanssa. Tällä tavalla kieli rakentaa yhteistä maailmaamme ja kulttuuriamme.”
”Ajatteluamme rakennamme nimenomaan äidinkielen avulla. Osaamme perustella ajatuksiamme parhaiten omalla äidinkielellämme. Omasta kielestämme meillä on herkin kielivaisto, ja omalla kielellämme osaamme parhaiten esittää sävyjä ja vivahteita. Äidinkielellä on jokaiselle ihmiselle syvä henkilökohtainen merkitys.”

Olen työssäni sisäministerinä joutunut tai päässyt useisiin tilanteisiin, joissa käytössä on minulle vieras kieli. Toisinaan läsnä on tulkki, jonka avulla saan ilmaista itseäni omalla äidinkielelläni. Kun käytössä on oma kieli, on paljon syvällisemmät mahdollisuudet sekä ymmärtää puhuttua että ilmaista itseään. Omalla äidinkielellä on myös paremmat mahdollisuudet ymmärtää ja siten kuulla, mitä Raamatussa opetetaan.
Noin 80 % maailman ihmisistä voi lukea Uutta testamenttia omalla kielellään. Silti vielä tarvitaan käännös yli 5000 kielellä. Joku on laskenut, että kolehtiin annetusta eurosta noin viisi senttiä kohdistuu työhön, jolla pyritään tavoittamaan kansoja, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia.
Tunnustustenvälinen Wycliffe Raamatunkääntäjät –yhdistys tarvitsee uskollisia ja sitoutuneita tukijoita, niin yksittäisiä lähettäjiä kuin yhteisöjä ja seurakuntia.

Sisäasiainministeriön alainen Poliisihallitus sai vuoden 2010 alussa vastuulleen lakkautetuilta lääninhallituksilta valtakunnallisiin rahankeräyksiin liittyvät tehtävät. Tämän jälkeen nousi tulkintaongelmaksi laissa edellytetyn yleishyödyllisyyden määritelmä kun rahankeräysluvan hakijana on rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta tai uskonnollisen arvopohjan perusteella toimiva yhteisö tai säätiö. Kysymys oikeudesta kerätä varoja ja myös omin varoin tukea uskonnollista toimintaa on vakava, se on osa uskonnonvapautta. Olemmekin sisäasiainministeriön poliisiosastolla linjanneet hiljattain, että kaikki aatteellinen yhdistystoiminta tulee lupaharkinnassa asettaa yhdenvertaiseen asemaan. Uskonnollinen toiminta on nähtävä lähtökohtaisesti yleishyödylliseksi toiminnaksi. Tältä pohjalta olen myös käynnistämässä lainsäädäntöhanketta, jonka tavoitteena on selkeyttää kirkkojen, seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen oikeuttaa kerätä varoja toimintaansa yksilöiden ja yhteisöjen parhaaksi, yhteiseksi hyväksi.
Raamatun käännöstyön merkitys ei rajoitu ajallisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, vaan sillä on ajaton merkitys ikuisuuden näkökulmasta. Pelastava, taivaaseen kantava usko syntyy Jumalan sanan kautta. Roomalaiskirjeessä vakuutetaan: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”

Parhaita ohjeita, mitä itse olen elämän varrella saanut, oli nuorena saatu kehotus lukea Raamattua päivittäin. Raamattu on Jumalan rakkauskirje ihmiselle. Kun seurustelin puolisoni Niilon kanssa, olimme erossa toisistamme muuttaman kuukauden, kun hän oli lyhtyaikaisella lähetystyökeikalla ulkomailla. Kun postilaatikosta nousi kirje häneltä, en jäänyt miettimään, mitä kaikkea minun täytyy tehdä, ennen kuin päivästä löytyy joku tuokio kirjeen lukemiseen. Varmasti luin sen heti. Kun ymmärrämme Raamatun Jumalan rakkauden viestinä meille, tartumme siihen päivittäin samalla innolla kuin sulhaselta saatuun kirjeeseen. Haluan olla itseäni ja meitä kaikkia rohkaisemassa siihen, että päivittäin tartumme Jumalan pyhään sanaan.
Jeesuksen opetuslapsi Johannes, joka oli saanut läheltä seurata Jeesuksen elämää vuosikausia, todisti hänestä: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme; ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh 1:14) Jeesus oli opetuslapsilleen aivan ainutlaatuinen persoona. Hän on täynnä armoa ja totuutta. Hänessä yhdistyvät nämä molemmat. Samalla Johannes ytimekkäästi kuvasi sen, mitä Jumala meille puhuu Sanansa välityksellä: Hän puhuu armosta ja totuudesta, evankeliumista ja laista. Jeesuksen armo ei ole välinpitämättömyyttä synnistä, sormien läpi katsomista tai kaiken sallivuutta, vaan se kulkee yhdessä totuuden kanssa. Monet loukkaantuivat Jeesukseen, koska hän paljasti ihmisen syntisyyden tai sitten toisaalta siihen, että hän armahti syntisiä. Toisten kohdalla sama sana synnytti synnintunnon, uskon ja uuden elämän. Näin käy tänäänkin, kun Jumalan Sanaa, lakia ja evankeliumia, pidetään esillä.
1 Pietarin kirjeessä Raamattu kuvataan Jumalan eläväksi ja pysyväksi Sanaksi. Jumalan Sana ei muutu. Yhteiskuntajärjestykset, kulttuurit ja aatteet vaihtuvat, mutta Jumalan meidän Luojamme sana pysyy samana ja on aina yhtä ajankohtainen. Jumala on uskollinen, hän pysyy sanansa takana.
Jumalan sana on elävä. Se ihmeellisellä tavalla luettuna tai kuultuna vaikuttaa ja tekee työtä ihmisessä. Jumalan sana osoittaa meidät syntisiksi, armoa tarvitseviksi ja se synnyttää uskon ja rakkauden ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen.
Arvoisa juhlaväki,

näillä sanoilla haluan onnitella teitä Wycliffen raamatunkääntäjät, kaikki jotka olette olleet tavalla tai toisella työssä mukana näiden 40 vuoden aikana, hyvät tukijat ja kannattajat. Te olette työllänne rakentamassa monen kansakunnan keskuudessa edellytyksiä paremmalle huomiselle ja yhteiskunnan kestävälle perustalle. Samalla te olette myös valmistamassa tietä tulevaisuudelle, josta Filippiläiskirjeessä sanotaan: ( 2:10-11) Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”
Toivotan teille innostavaa ja uudistavaa juhlavuotta sekä menestystä ja siunausta tuleville vuosille tärkeässä työssänne!

Koulurauhaa!

OAJ, Suomen rehtorit, Opsia ja Suomen Vanhempainliitto tekivät tervetulleen avauksen koulujen turvallisuuden ja työrauhan palauttamiseksi. Tuoreessa kannanotossa esitetään reippaita toimenpiteitä joilla parannetaan koulujen ja opettajien mahdollisuuksia puuttua työrauhaa tai turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin koulun arjessa. Tavoitteiltaan kannanotto on samansuuntainen sisäisen turvallisuuden ohjelman kanssa ja toteutuessaan muutokset tukisivat myös poliisin toimintaa.

On tärkeää puuttua kaikkeen väkivaltaan ja kiusaamiseen oppilaitoksissa, jotta erityisesti kasvaville lapsille tehdään selväksi, ettei väkivaltainen toiminta ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Tämä edistää osaltaan väkivallan vähentämistä laajemmin yhteiskunnassa. Lainsäädännön tulee antaa riittävät eväät koulurauhan takaamiseksi.

Ehdotukset tuovat uutta näkökulmaa koulujen turvallisuuden parantamiseen. Esimerkiksi ehdotus, jossa opettajalla olisi oikeus ottaa vaarallinen esine pois oppilaalta, on kouluturvallisuuden kannalta kannatettava. Toki tavaroiden tarkastamisessa täytyisi tarkkaan harkita, missä raja tarkastuksen tekemiseen menee.

Ehkä tärkeimpänä ehdotuksena pidän sitä, että luotaisiin uudet säännöt, joilla häiritsevästä tai vahingollisesta käyttäytymisestä rangaistaisiin. Oppilas voitaisiin jälki-istunnon sijaan velvoittaa siivoamaan jälkensä, korjaamaan aiheuttamansa vahingot tai tekemään erilaisia työtehtäviä rangaistuksena huonosta käytöksestään. Näinhän toimitaan kodeissakin. Tehokkaimmin oppi oikeasta menee perille, kun väärän joutuu korjaamaan itse. Vastuun kantaminen on välillä ikävää, mutta aina opettavaista. Opettajien ja vanhempien huoli on otettava vakavasti.

 

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 14.6.2012

Kreikan kohtalonpäivät

Kreikassa järjestetään 17.6. parlamenttivaalit, jotka tulevat ratkaisemaan helleenivaltion suunnan. Kreikan uusi hallitus joko sitoutuu tehtyihin sopimuksiin tai ryhtyy vaatimaan niiden uudelleen käsittelyä, ja maa ajautuu tuuliajolle. Kreikan riskit heijastuvat koko euroalueeseen ja erityisesti Espanjaan, jonka massiivinen 25 % työttömyys ja lähes 10 prosentin alijäämä ovat riski.

Kreikan ”kaatumisen” vaikutuksia on vaikea arvioida. Asiantuntijoiden arviot vaihtelevat totaalisesta kaooksesta koko euroalueella riittävään varautumiseen ja riittävän korkeisiin palomuureihin joilla kriisin leviäminen muualle voidaan estää. Globaali palomuuri on tällä hetkellä noin 1500 miljardia dollaria. Jokaisessa euromaassa on syytä tehdä varautumissuunnitelmat Kreikan kriisin varalle.

Euroalueen talouskasvuksi ennustetaan -0,3 prosenttia yhteenlasketusta BKT:sta. Neljä tärkeintä elementtiä Euroalueen varautumisstrategiassa ovat kasvua ja työllisyyttä vahvistavien rakenneuudistusten tekeminen, julkisen velan saaminen hallintaan haavoittuvissa maissa, uskottavuutta lisäävät yhteisen talouspolitiikan säännöt sekä riittävän korkean palomuurin rakentaminen tulevaisuuden varalle.

Monissa maissa taantumaan tarjotaan edelleen lääkkeeksi lisää velkaa. Kannattaako kaasua vääntää kovemmalle, kun mopo on jo kaatunut? Suomi on ollut etunenässä vaatimassa talouskuria, velanoton hillitsemistä ja rakenteellisia uudistuksia julkiselle sektorille. Nämä talouslinjauksemme ovat myös tuottaneet tulosta Suomelle. Alensimme lisätalousarviokäsittelyssä korkomenoja tälle vuodelle 217 miljoonaa euroa. Velan saaminen hallintaan niin Kreikassa, kuin koko Euroopassakin, on A ja O luottamuksen kannalta. Veneen keikkuminen johtuu ennen kaikkea siitä, että on eletty yli varojen.

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 7.6.2012.