Ajankohtaista

RSS

Kotoutusta viisaammin ja edullisemmin

 

”Yleensä ajatus on, että tuloksia saadaan vain antamalla lisäresursseja, eli käytännössä rahaa. Tutkimuksemme osoitti, että tuloksia voidaan saavuttaa myös tekemällä asioita paremmin”, toteaa Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Aalto-yliopiston tutkija Matti Sarvimäki Helsingin Sanomien haastattelussa (13.1.14).

Tutkija Sarvimäki viittaa tutkimukseen, joka todistaa 90-luvun lopulla tehdyn kotouttamispolitiikan muutoksen onnistuneeksi. Lainmuutos paransi kotouttamistoimiin osallistuneiden maahanmuuttajien tulotasoa 47 % ja vähensi merkittävästi sosiaalietuuksien käyttöä. Tulokset saatiin aikaan toiminnan kehittämisellä, laittamatta kolikkoakaan lisärahaa. Työvoimakoulutuksen pääpaino asetettiin kielikoulutuksen ja integroitumisen edistämiseen. Työvoimahallinnon työntekijöille annettiin myös lisää vapauksia suunnitella kotouttamistoimia.

Tutkimukset siis todistavat, että hyvä ei aina ole kallista. Asioita voidaan tehdä samalla rahalla paremmin. Tällä hallituskaudella samaa periaatetta on noudatettu myös maahanmuuttajien oleskelulupien käsittelyssä. Käsittelyä on nopeutettu ja samalla on säästetty päätösten odotteluun kuluvaa rahaa. Viime vuonna Maahanmuuttovirasto käsitteli yli 1200 hakemusta enemmän kuin mitä samana ajanjaksona jätettiin. Jonojen purkamisen seurauksena vastaanottokeskuskapasiteetin tarve on vähentynyt.

Hallituksen rakennepaketissa on pitkälti kyse myös siitä, että etsitään tapoja tehdä asiat viisaammin. On viisaampaa panostaa resursseja ennen kaikkea syrjäytymisen ehkäisyyn kuin syrjäytymisestä koituviin kuluihin. Näin verovarat riittävät pidemmälle ja myös vahvistavat koettua hyvinvointia sekä sisäistä turvallisuutta.

kolumni julkaistu kd-lehdessä 30.1.2014

Nuoret tulevat kuulluiksi

 

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen kouluterveyskyselyn 2013 tuloksista kävi ilmi, että nuorten suhtautumisessa koulunkäyntiin on tapahtunut muutos positiiviseen suuntaan. Kyselyn mukaan nuoret kokevat tulevansa yhä paremmin kuulluiksi kotona ja koulussa. Koulunkäynti koetaan mielekkäänä. Valtakunnalliseen kyselyyn vastasi noin 183 000 14–20-vuotiasta nuorta peruskouluista, lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista.

2000- luvun alkuun verrattuna niin peruskoululaisten kuin lukiolaisten alkoholinkäyttö on vähentynyt. Huumekokeilut sen sijaan ovat ammattikouluissa lisääntyneet ja erityisesti tytöt kärsivät masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. On hälyttävää, että n. 40 prosenttia peruskoulun ja lukion oppilaista kokee vaikeaksi päästä tapaamaan koulupsykologia tai –lääkäriä. Kouluterveydenhuolto on keskeinen väline psyykkisten, sosiaalisten ja päihdeongelmien varhaisessa havaitsemisessa. Ennaltaehkäisyn kannalta tapahtuu merkittävä edistys, kun syksyllä astuu voimaan oppilashuoltolaki, jonka mukaan opiskelijalle on turvattava mahdollisuus keskustella opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa seitsemän oppilaitoksen työpäivän kuluessa. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. Toimivalla opiskelijahuollolla ja nuorisotakuulla on mahdollista parantaa nuoren ikäluokan hyvinvointia.

Haasteita silti edelleen on. 13-21-vuotiaiden ikäluokassa masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt tasaisesti viiden viime vuoden aikana. Vuonna 2012 Kela maksoi vammaistukea 15 500 lapselle mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi, kun vuonna 2000 tukea sai 11 000 lasta. Mielenterveyden palvelujen lisäksi tarvitsemme koko kansalaisyhteiskuntaa kantamaan vastuuta nuorista.

 

 

Uskonnonopetusta tarvitaan kansainvälistyvässä maailmassa

Joitain vuosikymmeniä sitten uskottiin, että uskonnon merkitys maailmassa vähenee. Maassamme alkoi keskustelu uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta. On käynyt juuri päinvastoin kuin ennakoitiin: kansainvälistyvässä maailmassa uskonnon ja uskontojen tuntemuksen merkitys on kasvanut ja uskonnollinen lukutaito on yhä tärkeämpää. Keskustelu uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta nousee kuitenkin edelleen aika ajoin pintaan, viimeksi ulkoministeri Erkki Tuomiojan aloitteesta.

Ministeri Tuomioja ehdottaa lukion uskonnonopetuksesta luopumista perustellessaan historian opetuksen tärkeyttä näillä sanoilla: ”Se joka ei tiedä miten ja mistä olemme siihen tulleet, missä tänään olemme, ei voi myöskään nähdä tulevaisuuteen ja ottaa sitä haltuunsa.” Hän myös mainitsee, että historiaa heikosti tuntevat ovat muita alttiimpia populismille ja kansankiihotukselle.

Tuomiojan perustelut ovat hyvät, nimittäin sekä uskonnon- että historianopetuksen puolustamiseen. On vaikea ymmärtää, miten näistä perusteluista seuraisi johtopäätös, että uskonnonopetusta ei lukiossa tarvittaisi. Uskonto ja historia ovat oppiaineina samaan tapaan toisiaan tukevia ja täydentäviä kuin matematiikka ja fysiikka, ja siksi niitä ei tule asettaa vastakkain.

Uskonto ja historia ovat lukion yleissivistävyyden kulmakivet. Lukion tuntijakouudistusta pohtinut työryhmä pitää tärkeänä lukion yleissivistävyyden vahvistamista ja esittää yhden uskonnonkurssin säilyttämistä pakollisena. Useampikin kurssi olisi tarpeen, koska Tuomiojan sanoin: ”Maailma suorastaan huutaa yhteisen menneisyyden ja kulttuuriperimän parempaa tuntemusta.”

Päivi Räsänen

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 16.1.2014.

Hyvää kansainvälistä perhevuotta!

Vuonna 2014 YK:ssa ja EU:ssa juhlitaan perhevuotta. Perhevuodelle annettu julistus korostaa perheen merkitystä yhteiskunnan perusyksikkönä. Juuri perheissä tapahtuu kasvu ja oppiminen sosiaalisen ihmisyhteisön jäseneksi. Niissä annetaan elintärkeää hoivaa, suojaa ja huolenpitoa, niin henkistä kuin aineellista. Yhteiskunta ei voi korvata perhettä.

Perhevuoden tarkoituksena on myös tuoda esiin eri maiden hyväksi havaittuja perhepoliittisia käytäntöjä. Suomalaisiksi vahvuuksiksi voi mielestäni mainita ainakin pitkät perhevapaat sekä kattavan neuvolajärjestelmän, unohtamatta kansainvälistä huomioita niittänyttä äitiyspakkausta.

Lainsäädäntömme pyrkii mahdollistamaan perheen ja työelämän yhdistämisen. Tänä vuonna lapsiperheiden vanhempien mahdollisuus tehdä osa-aikaista työtä paranee uuden joustavan hoitorahan myötä. Tekemistä kuitenkin vielä riittää, muun muassa vanhemmuuden kulujen tasaamisessa sekä työelämän joustoissa.

Vaikka perheitä tuetaan maassamme taloudellisesti, henkinen tuki on vähäistä. Arvoympäristömme ei enää tue ihmissuhteiden pysyvyyttä. Arvomurros koettelee ennen kaikkea perheitä ja sen myötä lapsia ja nuoria, jotka perheen suojissa kasvavat. Lapsiköyhyys jatkaa yhä kasvuaan, sekin osin on seurausta perheiden rikkoutumisesta.

Eduskunta on hiljattain saanut käsiteltäväkseen hallituksen esityksen, jossa vahvistetaan perheasioiden sovittelua huoltajuusriidoissa. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Lapsiperheiden erojen jälkihoito on tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on panostaa erojen ennaltaehkäisyyn, kuten perheneuvontaan ja aviokriisin sovitteluun.

Hallituksen rakenneuudistuksen keskeinen tavoite on vahvistaa peruspalveluja ja siirtää painopistettä ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Yhteiskunnallisissa palveluissa on kahdessakymmenessä vuodessa tapahtunut kautta linjan voimakas siirtymä ennaltaehkäisevistä palveluista laitoshoitoon ja raskaampiin, kalliimpiin palveluihin. Nyt on korjausliikkeen aika.

Lapsiperheiden arkeen muutos toisi perheen omia voimavaroja tukevia palveluja, kuten kotipalvelua tai perheneuvontaa. Kun apu saadaan ajoissa, kalliit huostaanotot vähenevät. Lastensuojelun Keskusliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan ennaltaehkäisevät tukimuodot ovat jopa kymmenen kertaa huostaanottoja edullisempia. Yhden vuoden laitossijoituksen kustannuksilla voitaisiin esimerkiksi järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa tai kotipalvelua voitaisiin järjestään lähes 3000 tuntia.

Perhevuosi on hyvä hetki muistuttaa perheen yhteiskunnallisesta merkityksestä ja vahvistaa avioliiton arvostusta. Arvomurroksenkin keskellä perusasiat pysyvät ennallaan: yhteiskunta voi juuri niin hyvin kuin perheet voivat. Perheiden hyvin- tai pahoinvoinnin seuraukset näkyvät yhteiskunnassa vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Siksi perheiden hyvinvointiin tähtäävä työ on parasta työtä tulevaisuuden eteen.

Päivi Räsänen

julkaistu Kaupunkisanomissa 10.1.2014

Pelastusuudistus ei hidasta paloauton kulkua

Pelastustoimen hallintorakenne uudistuu, kun hallinnollisten alueiden eli pelastuslaitosten määrää vähennetään 22:sta yhteentoista. Uusien alueiden on määrä aloittaa toimintansa vuoden 2016 alusta ja ne noudattavat rajoiltaan pääsääntöisesti poliisin vuoden 2014 alussa voimaan tulevaa aluejakoa.
Pelastustoimen hallintokustannuksia vähennetään 7,5 miljoonalla eurolla niin, etteivät säästöt kohdistu toiminnallisiin yksiköihin. Alkuperäistä 13 miljoonan euron säästötavoitetta pienennettiin, koska hallitus tahtoi varmistaa, että muutosten myötä hälytysten vasteajat eivät pitene. Ambulanssi ja paloauto saapuvat siis jatkossa paikalle yhtä nopeasti kuin ennenkin.
Säästöt pyritään saamaan aikaan hallinnon tehostamisesta, kiinteistö- ja tietoliikennekustannuksista sekä aiempaa paremmin keskitetyistä hankinnoista. Paloasemaverkostoa ei harvenneta eikä palo- ja pelastusmiehistön määrää vähennetä.
Pelastustoimen rakenneuudistus on osa hallituksen rakennepakettia, jolla vähennetään kuntien velvoitteita miljardilla eurolla. Rakenneuudistuksessa ei ole kyse määrärahojen leikkaamisesta, vaan velvoitteiden vähentämistä, jotta kunnille jäisi enemmän väljyyttä budjetteihinsa.
Pelastustoimen vastuu säilyy kunnilla. Laki sallii kunnille hyvin vapaat kädet pelastustoimensa järjestämiseen. Toiminnan tehostuminen riippuu siis viime kädessä kuntien ja pelastuslaitosten päätöksistä. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitsemme koko toimialan ja kuntakentän hyvää yhteistyötä ja tahtoa.
Monilla pelastuslaitoksilla tehostamistoimenpiteet on jo tänä vuonna aloitettu, mikä helpottaa urakkaa. Uudistuksen yhteydessä on syytä huomioida jo tehdyt tehostamistoimet.

Kolumni on julkaistu kd-lehdessä 9.1.2014.

Poliittinen katsaus Puoluevaltuustossa 30.11.2013

Hyvät kuulijat – rakkaat puolueystävät,

Teitä nähdessäni koen suurta kiitollisuutta. On tavattoman rohkaisevaa nähdä, että meitä kristillisdemokraattisia vastuunkantajia on kokoontuneena paljon eri puolilta Suomea. Kiitos, että olet mukana tässä yhteisessä työssä! Pahoittelen, että itselläni on valitettavasti mahdollisuus tänään olla mukana vain osa päivästä.
Vietämme ensi viikolla itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyden sisältöä voi kuvata hyvin kahdella sanalla: vapaus ja oikeudet. Itsenäisyys on myös tekemistä eikä vain yleviä tunteita tai vapauksien ja oikeuksien nauttimista. Viime viikot ja eilinen perjantai ovat hallituksessa olleet erityisesti tätä tekemistä, jotta maamme taloudellinen itsenäisyys ja vapauksien ja oikeuksien sisältö säilyisi vahvana.

Jotta hallituksen eilisten päätösten merkitys olisi ymmärrettävä, on syytä palauttaa mieleen muutamalla luvulla tilanne, jossa olemme. Vientimme on kehittynyt heikosti ja talouskasvu on pitkälti velkaantuneiden kotimarkkinoiden varassa. Teollisuudessa on menetetty kymmenessä vuodessa 120 000 työpaikkaa. Kotitalouksien velkamäärä on kasvanut suhteessa käytettäviin vuosituloihin 120 prosentin lukemaan. Bruttokansantuotteella mitattuna taloutemme on jo 30 miljardia jäljessä verrattuna tilanteeseen, jossa BKT olisi kasvanut tasaista kahden prosentin uraa vuodesta 2008. Verotulot ovat laskeneet, mutta julkiset menot ovat kasvaneet huomattavasti ennakoitua nopeammin. Taso on jo nyt se, jonka ennustettiin koittavan vasta vuonna 2030. Suomen kokonaistuotanto jää tänä vuonna noin 5 % matalammaksi kuin vuonna 2007.
Pitkään jatkunut kasvuvaje on aiheuttanut korkeat työttömyysluvut sekä valtion ja kuntien suuret alijäämät. Kyse ei ole vain talouskasvun heikentämistä näkymistä, sillä julkisen talouden tulot eivät normaalinkaan talous- ja työllisyyskehityksen vallitessa riittäisi rahoittamaan nykyisiä julkisia menojamme ilman hallitsematonta velkaantumista.
Talouskasvu tai hallituksen vaihto ei korjaisi ongelmiamme. Meillä on edessä yhdeksän mrd euron vaje, joille on tehtävä jotakin tai julkinen talous ei selviä velvoitteistaan. Siksi hallitus päätti eilen rakennepoliittisesta ohjelmasta, jotta turvaamme etuudet ja palvelut jatkossakin. Ilman rakennepoliittista kokonaisratkaisua olisi suurempi tarve valtiontalouden ja kuntatalouden alijäämien nopeaan umpeen kuromiseen. Se merkitsisi sitä, että kysyntä ja työllisyys heikentyisivät suurten ja nopeiden sopeutustoimien johdosta. Tehdyillä päätöksillä saamme aikaa budjettivajeen hallittuun poistamiseen. Rakenteisiin puuttumisen vaihtoehtona olisi ollut budjettivajeen välitön kurominen, joka olisi väistämättä johtanut työttömyyden kasvamiseen.

Suomen luottoluokituksen säilyminen osoittaa, että meihin vielä luotetaan ja on äärimmäisen tärkeää, että pystymme tekemään sellaisia päätöksiä, joilla luottamus säilyy. Päätökset ovat olleet raskaita, mutta kokonaisuus on hyvä. Uudistuksen kautta luodaan paremmin toimivia rakenteita. Samalla on pidetty kiinni tulonsiirroista eikä uudistus merkitse palveluiden leikkaamista.
Suurin ponnistus rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa koskevassa päätöksessä on ollut linjaus kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi. Tehdyillä linjauksilla saavutetaan miljardin euron vähennys kuntien toimintamenojen kasvussa vuoden 2017 tasossa.

Kuntien veropohja kasvoi vuoteen 2005 asti, kun työvoiman määrä lisääntyi. Kun työikäisten määrä ja sen myötä verotulojen määrä kääntyivät laskuun, kunnat eivät ole enää pystyneet sopeuttamaan toimintaansa. Nyt tavoitteena on vähentää lisätyövoiman tarvetta kunnissa. Jos jatkaisimme kuten ennen, kuntien pitäisi palkata vuosittain 19 000 uutta työntekijää: 16000 eläköityneiden tilalle ja 3000 uutta työntekijää palveluntarpeen lisääntyessä. Uudistuksen myötä tarvitaan vain tuhannen, ei kolmen tuhannen työntekijän lisäys.

Kuntien tehtäviä koskevista yksittäisistä päätöksistä suurin taloudellinen merkitys on vanhuspalvelulain laitoshoitoa koskevien säädösten toimeenpano-ohjelmalla. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunnat vähentävät laitoshoitoa ja parantavat avopalveluja. Pitkäaikainen hoito ja huolenpito toteutetaan laitoshoitona edelleen, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Päätöksen valmistelussa pidin keskeisenä sitä, että laitoshoitoa voidaan vähentää vain lisäämällä samanaikaisesti hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä palveluja, kotipalvelua ja omaishoidon tukea ja perhehoitoa.

Jos vanhustenhoidon palvelurakenteemme olisi vuonna 2017 samanlainen kuin vuonna 2011, palvelujen (bruttokäyttö)kustannukset kasvaisivat 503 miljoonaa euroa. Vähentämällä laitoshoitoa ja parantamalla samalla avopalvelujen kattavuutta, vähennämme kustannusten kasvua 300 M€/v. Vanhustenhoidon rahoitusta ei siis leikata vaan ehkäistään kustannusten kasvua.
Taloudellisesti vaikeina aikoina on erityisen tärkeää kohdistaa valtion ja kunnan resurssit niin, että ne ovat parhaassa mahdollisessa käytössä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet säästävät inhimillisiltä tragedioilta, mutta samalla ennaltaehkäisy on myös edullisempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. Kuntien velvoitteiden karsiminen tulee toteuttaa niin, ettei tulilinjalla ole ennaltaehkäisevä toiminta. Hyvät ystävät, kd vaikuttaa. Eilen sovitun mukaisesti, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä jopa vahvistetaan parantamalla perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalityön integraatiota. Näin tuetaan saumattomien palveluketjujen muodostumista esimerkiksi mielenterveys-, päihde- ja vammaispalveluissa sekä lastensuojelussa. Nykyisin mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat toisistaan erillään hajanaisessa palvelujärjestelmässä. Hajanainen palvelujärjestelmä vaikeuttaa palveluja tarvitsevien pääsyä niiden piiriin ja edesauttaa putoamista pois niistä. Palvelujen riittävyyden turvaaminen edellyttää terveyskeskuksissa toteutuvaa etulinjan varhaista mielenterveys- ja päihdetyötä, terveyskeskuslääkärien työn tukemista ja palveluohjaustoimintaa. Avohoidon ja liikkuvien palvelujen uudistaminen ja monipuolistaminen mahdollistaa psykiatristen sairaansijojen määrän vähentämisen arviolta 40 % verran.
Uudistus tuo mukanaan myös monia muita todella maalaisjärkeen käypiä uudistuksia. Esimerkiksi erilaisia terveydenhuollossa laadittavia lääkärintodistuksia ja –lausuntoja arvioidaan nyt olevan yli sata. Niiden vähentäminen säästää julkisen terveydenhuollon kustannuksista vuodessa 8 miljoonaa euroa. Reseptien voimassaoloajan pidentäminen kahteen vuoteen vähentää kustannuksia noin 3 M€.

Meillä sisäministeriössä rajanpinta kuntiin muodostuu pelastuslaitosten kautta. Rakennepoliittisessa ohjelmassa hyväksyttiin ehdotuksemme pelastustoimen rakenneuudistukseksi. Hallinnosta ja tukitoiminnoista säästetään 7,5 miljoonaa euroa niin että vasteajat eivät pitene muuttamalla pelastustoimen aluejakoa. Alueita tulee 22 sijaan 11. Pelastuslaitosten palvelutasoon tai palomiesten määrään ei kajota. Paloauto ja ambulanssi saapuvat hädässä olevan luo yhtä nopeasti kuin tähänkin asti. Vasteaikojen pysyminen ennallaan oli ehdoton lähtökohta tälle esitykselleni.

Hyvät kuulijat,

Hallitus teki syyskuussa päätöksen kasvattaa pakolaiskiintiötä väliaikaisesti 300 henkilöllä ensi vuodelle Syyrian pakolaistilanteen vuoksi. Syyrian konflikti on jatkunut jo kaksi ja puoli vuotta. Se on vaatinut noin 100 000 kuolonuhria ja yli 2 000 000 ihmistä on joutunut jättämään kotimaansa. Sisällissodassa raskaimman taakan kantavat aina siviilit – naiset, lapset ja vanhukset.

Syyrian naapurimaissa yritetään selviytyä kasvavien pakolaismäärien kanssa. Esimerkiksi väestöltään Suomen kokoisessa Jordaniassa on jo yli 800 000 pakolaista.
Suomi haluaa osallistua osana kansainvälistä yhteisöä Syyrian humanitaarisen kriisin helpottamiseen. Teemme sen monin eri tavoin muun muassa kriisiapua lisäämällä. Silti panoksemme on vaatimaton.

Kiintiöpakolaisten ottaminen ei ole avain koko kriisin ratkaisuun, mutta se on ratkaisevan tärkeä mahdollisuus heille, jotka pääsevät aloittamaan uutta elämää pakolaisleirin näköalattomuuden jälkeen. Suomen kannalta juuri tämä parjattu kiintiöpakolaisten ottaminen on hallittu ja turvallinen tapa auttaa. Pystymme etukäteen valitsemaan, ketä otamme vastaan ja varmistamaan, että esimerkiksi sodan osapuolia tai henkilöitä, joilla on yhteyksiä terrorismiin, ei pääse maahamme. Kiintiöpakolaisten kohdalla varmistetaan etukäteen, että heillä on niin sanotut kuntapaikat, eli heidät voidaan sijoittaa tuleviin asuinkuntiinsa. Järjestelmä on hyvin hallittu tapa auttaa näitä ihmisiä ja hallittavuus on mielestäni keskeistä maahanmuuttopolitiikassa. Voimme verrata käytäntöä siihen, keitä maahamme yleensä saapuu turvapaikanhakijoiksi. Joukossa on usein kaikkein hyväosaisimpia ja vahvimpia ja ne, jotka todella ovat avun tarpeessa, ovat jääneet pakolaisleireille. Juuri tästä joukosta valitaan kiintiöpakolaiset.

Pakolaiset edustavat vain murto-osaa maahanmuuttajista. Kokonaisuus on paljon monimuotoisempi. Tuoreen OECD:n tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat tuovat julkiselle taloudelle enemmän tuloja kuin he saavat takaisin erilaisina palveluina ja tulonsiirtoina. Suomeen tuli vuonna 2012 pitkäaikaista oleskelua varten ulkomailta yli 35 000 henkilöä, heistä suojelua hakevia turvapaikanhakijoita oli vain alle 10 prosenttia. Suurin osa maahanmuuttajista tulee Suomeen työn, opiskelun tai puolison perässä.

Maahanmuuttokeskustelu on kärjistynyt viime vuosina. Esillä ja äänessä tässä keskustelussa ovat useimmiten äärilaidat. Kärjistävistä lausunnoista tulee helposti itseään toteuttavia ennustuksia, sillä ne heikentävät maahanmuuttajien mahdollisuuksia ja ehkä myös halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämä taas puolestaan lisää heidän syrjäytymisriskiään.

Kristillinen ihmiskäsitys korostaa jokaisen ihmisyksilön ainutlaatuisuutta ja arvoa Jumalan kuvana. Kristillinen ihmiskuva on kristillisdemokraattisen politiikan kivijalka. Puolueemme ei ole kummassakaan äärilaidassa tässä kysymyksessä. Olemme aina tunnustaneet ihmiskuvamme mukaisesti myös kaukana olevan lähimmäisemme oikeuden ihmisarvoiseen elämään. Meidänkin joukossamme on monia, jotka antavat säännöllisesti varoja lähetys- ja kehitysaputyöhön ja olemme puolustaneet kansainvälisen vastuun kantamista kehitysavun kautta. On hyvä muistaa, että meistä jokainen kuuluu rikkaimpaan yhteen prosenttiin maailman väestöstä.

Maahanmuuttopolitiikan tulee kuitenkin olla hallittua. Rajavalvonnan sekä turvapaikka- ja oleskelulupakäytäntöjen avulla huolehdimme yhteiskunnan turvallisuudesta ja siitä, ettei tänne muodostu paperittomien siirtolaisten slummeja. Otamme vastaan turvapaikanhakijat ja lisäksi sen verran pakolaisia, kun aidosti pystymme yhteiskuntaamme integroimaan ja että järjestelmän väärinkäyttöä pyritään estämään.

Hyvät kristillisdemokraatit,

Teidän ansiostanne puolueemme vaikuttaa monella tasolla: eduskunnassa, hallituksessa ja paikallistasolla sekä Brysselissä. Sari Essayah hoitaa ansiokkaasti tehtäväänsä europarlamentaarikkona yhtenä parlamentin ahkerimmista MEPeistä. Huomasitte varmasti uutisen, että Sari on koko yli 700-päisen europarlamentin neljänneksi eniten muutosesityksiä jättänyt parlamentaarikko. Tukenaan hänellä on osaava esikunta. Vaikutamme Brysselissä myös sisäministerin tehtävien kautta, sillä osallistun säännöllisesti oikeus- ja sisäasioiden ministerineuvoston kokouksiin. Seuraava kokous on ensi viikolla. Kotimaassa EU-politiikan keskeinen linjaaja on eduskunnan suuri valiokunta. Meillä on loistava tilanne, sillä Peter Östman on valiokunnan varsinaisena jäsenenä ja Sauli Ahvenjärvi hänen varajäsenenään. Suomen kristillisdemokraattien kädenjälki näkyy EU-politiikassa.

Syksy on ollut Euroopan sisäasioiden näkökulmasta tiivis. Eniten ovat puhututtaneet Eurooppaan kohdistuneet maahantulopaineet ja niihin reagointi. Välimeren tilanteella on vaikutusta myös muihin vapaan liikkuvuuden alueen valtioihin, ja siksi siihen vastaaminen edellyttää eurooppalaista yhteistyötä. Tuoreessa muistissa on Lampedusan traaginen onnettomuus, jossa hukkui satoja Italiaan pyrkineitä siirtolaisia.

Olemme mukana Euroopan rajavalvontaviraston Frontexin ja Euroopan turvapaikkavirasto EASO:n toiminnassa. Suomi osallistuu kokoonsa nähden vahvasti nyt Lampedusan edustalla käynnissä olevaan Frontexin valvontaoperaatioon Välimerellä. Operaation avulla voidaan pelastaa lukuisia ihmishenkiä. Käytännössä kaikki Frontexin valvontaoperaatiot ovat viime vuosina muuttuneet meripelastusoperaatioiksi. Sisäministerinä olen saanut olla vaikuttamassa siihen, että marraskuun alussa lähetimme välimerelle rajavartiolaitoksen Dornier valvontakoneen.

Ensi viikon OSA-neuvostossa käsitellään Välimeren muuttovirtojen tilanteen hallintaa varten perustetun Task forcen toimintaa. Tarvitsemme niin lähtö- ja kauttakulkumaiden tukemista, turvapaikka- ja palautuspolitiikan kehittämistä kuin ihmissalakuljetuksen ja organisoidun rikollisuuden ennaltaehkäisyä ja torjuntaa.

On esitetty myös näkemyksiä, että EU:ssa pitäisi vastata maahanmuuttopaineisiin myös turvapaikanhakijoiden sisäisillä siirroilla osana solidaarisuuden osoittamista. Suomen kanta on, että sisäisten siirtojen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Pidän tätä perusteltuna, sillä sisäisistä siirroista voi seurata niin sanottua vetovaikutusta. Tieto tai toive siirrosta toiseen jäsenvaltioon voisi houkutella tulemaan EU:n alueelle juuri sellaisen jäsenvaltion kautta, johon maahanmuuttopainetta kohdistuu ja josta siirtoja muualle tehdään.

Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on yksi EU:n kansalaisten tärkeimmistä oikeuksista ja sisämarkkinoiden kulmakivistä. Vapaa liikkuvuus tuo niin hyötyjä kuin mahdollisuuksia väärinkäytöksiin. Ensi viikon OSA-neuvostossa keskustellaan komission loppuraportin pohjalta näistä väärinkäytöksistä, joita olemme, ikävä kyllä, kohdanneet kasvavassa määrin myös Suomessa. Ilmiön laajeneminen tulee estää tehokkailla toimilla, kuten kehittämällä tilastointia ja jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa. Erityisen tärkeä meille on Viron kanssa käynnistynyt hanke. Myös Suomen viranomaisten on välttämätöntä parantaa keskinäistä tiedonkulkuaan. EU/ETA-alueen kansalaisen oleskeluoikeuden edellytyksenä on, että hän kykenee elättämään itsensä. Toistuva turvautuminen toimeentulotukeen voi johtaa rekisteröinnin peruuttamiseen. Sosiaaliviranomaisille tulisi saada oikeus raportoida lupaviranomaisille EU-kansalaisen toistuvasta turvautumisesta toimeentulotukeen, jotta oleskeluluvan voisi näissä tapauksissa perua.

Hyvät ystävät,

Talouden rinnalla politiikan talvea ja kevättä hallitsee tulevat eu-vaalit. Haluan rohkaista ja kannustaa teitä hyvät puolueystävät käymään tarmolla vaalityöhön. Tulevat EU-vaalit ovat meille puolueena näytönpaikka ja vaativat meidän jokaisen täyttä panosta.
Me Kristillisdemokraatit tarjoamme Eurooppa-politiikkaan rakentavaa vaihtoehtoa. Eurooppa-keskustelun toisella laidalla ovat kaikkea EU:n kehittämistä vastustavat ja toisella taas yltiö EU-myönteiset puolueet. Viime vuosien talouskriisin keskellä on ajatus Euroopasta hukkunut. Eurooppa on ja tulee olemaan Suomen tärkein viiteryhmä. Eurooppalaisen yhteistyön projekti sisältää myös onnistumisia. Euroopan yhdentyneet sisämarkkinat ovat tarjonneet suomalaisille yrityksille 500 miljoonan ihmisen kotimarkkinat.

Kristillisdemokraateilla on edelleen tehtävä Euroopassa. Tahdomme olla mukana rakentamassa Eurooppaa, jonka perustana ovat ihmisarvo, vapaus, vakaus ja hyvinvointi. Eurooppalaisen kristillisdemokratian periaatteiden mukaan päätöksiä tulee tehdä lähellä ihmistä alhaalta ylöspäin, ei päinvastoin. Politiikan viitekehys tulee olla ensin yksilö ja hänen perheensä, sen jälkeen yhteisö ja jäsenvaltio. Näemme EU:n ennen kaikkea valtioiden välisenä yhteistyöelimenä. Vain koko Euroopan kannalta oleellisimmat päätökset tulee tehdä EU-tasolla. Tämän eurooppalaisen kristillisdemokratian periaatteen me jaamme myös Suomessa.

Hyvät kristillisdemokraatit,

Me tarvitsemme yhteisiä tekoja tulevaisuuden Suomen puolesta.
Meillä päättäjillä on oltava rohkeutta tehdä maamme kannalta tärkeät päätökset. Kristillisdemokraatit ovat perinteisesti olleen niin puolueena kuin yksittäisinä poliittisina toimijoina vastuullisia, yhteisen hyvän rakentajia. Olemme myös rauhan ja sovinnon rakentajia. Pienikin kansakunta voi olla vahva ja saada paljon aikaiseksi, kun puhallamme yhteen hiileen. Sama koskee puoluettamme.

Tarvitsemme uskonnonvapausstrategian

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen 18. artiklan mukaan uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Suomen ekumeenisen neuvoston julkaisussa ”Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – suosituksia Suomelle” todetaan, että Suomi tarvitsee uskonnonvapausstrategian. Strategian laadinnassa oleellisia toimenpiteitä ovat sekä asiantuntemuksen kasvattaminen että yhteistyökumppaniverkoston kehittäminen.

Uskonnonvapaus tulkitaan joskus virheellisesti vapaudeksi uskonnosta. Tämä voi johtaa siihen, että uskonnonvapauteen liittyvät kysymykset ajautuvat marginaalin valtioiden kehitys- ja ulkopolitiikassa. Suomen tulisikin ottaa uskonnonvapausasioissa aloitteellinen rooli kansainvälisessä yhteisössä. Uskontojen välistä dialogia ja uskonnollista lukutaitoa tulee kehittää. Konkreettisia toimia uskonnonvapausstrategiassa voisivat olla uskonnonvapauden huomioiminen kriisinhallinnassa ja pilottihankkeiden perustaminen. EU:n uuden ihmisoikeusstrategian tavoitteena on terävöittää EU:n ihmisoikeustoimintaa kahdenvälisissä suhteissa sekä kansainvälisissä järjestöissä. Ihmisoikeusstrategian uskonnonvapautta koskevien suuntaviivojen toimeenpanemista on seurattava.

Uskonnonvapaus saattaa meille suomalaisille kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole. Esimerkiksi islamilaisissa maissa usein puuttuu tosiasiallinen oikeus vaihtaa uskontoa. Monissa maissa uskonnonvapaus ei toteudu, vaikka se perustuslaissa lukisikin. 84 % maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa, mutta n. 75 % elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan. Suomen tuleekin systemaattisesti reagoida ihmisoikeusrikkomuksiin.

 

Kolumni julkaistu 28.11.2013 Kd-lehdessä.

Romaniviha kytee yhä Euroopassa

Lapsuudessani vanhemmilleen tottelematon lapsi saattoi kuulla varoituksen, että jos ei ole kiltisti, mustalaiset tulevat ja vievät. Uhkakuva nousi tänä syksynä monen mieleen, kun media uutisoi näyttävästi lapsikaappausepäilyistä Kreikassa ja Irlannissa. Moniko seurasi uutisointia enää siinä vaiheessa, kun molemmat epäilyt todettiin perättömiksi? Faktatiedot olivat vain pikku-uutisten arvoisia, ja mielikuvat jäivät elämään. Tämä on pysäyttävä esimerkki siitä, että rasismiin eivät syyllisty vain ääriryhmät.

Euroopan romanivihalla on pitkät perinteet ulottuen aina viime vuosituhannen alkupuolelta omaan aikaamme. Harvoin tulee mainituksi, että holokaustissa tuhottiin myös arviolta puoli miljoonaa romania. Sen sijaan että romanit sieppaisivat lapsia, valtaväestö orjuutti vuosisatojen ajan romanilapsia. Yhä tänään romanilapset ovat suuressa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Köyhyys ajaa romanityttöjä lapsiavioliittoihin ja prostituutioon.

Kreikassa ilmi tullut Maria-tytön tapaus raotti meille sitä äärimmäistä todellisuutta, jossa osa Euroopan väestöstä tänään elää. Vanhemmat olivat jättäneet tyttärensä toisen köyhän perheen hoiviin, koska heillä ei ollut varaa viedä häntä takaisin kotimaahansa. Romanian, Unkarin ja Bulgarian satojentuhansien suuruiset romaniyhteisöt asuvat slummeissa lähestulkoon täysin yhteiskunnan ulkopuolella.

Koulunkäynti on tie ulos köyhyydestä. Esimerkiksi Romania tarjoaa romaneille mahdollisuuden maksuttomaan koulunkäyntiin, mutta koulukirjat ja muut tarvikkeet pitäisi maksaa itse. Monen lapsen koulunkäynti estyy jo puutteellisen vaatetuksen vuoksi.

Romanien elinolojen parantaminen on Euroopan Unionin keskeisimpiä ja kipeimpiä ihmisoikeushaasteita. EU on varannut tähän työhön noin 10 miljoonaa euroa vuosittain. Tämä on vaatimaton summa, kun haasteena on koulunkäynnin, asumisen ja terveydenhuollon järjestäminen maanosan suurimmalle vähemmistölle.

Päivi Räsänen

Suomalainen pelastusosaaminen käytössä Filippiineillä

Sisäasiainministeriö on lähettänyt tällä viikolla kolme pelastusalan asiantuntijaa Filippiinien katastrofialueelle Taclobaniin. Ensin he suuntaavat Tanskaan, jossa he liittyvät samaan avustustiimin tanskalaisten ja luxemburgilaisten kanssa. Kriisinhallintakeskus (CMC Finland) on vastannut valmiuden kartoittamisesta ja käytännön järjestelyistä. Paikan päällä tiimin tehtävänä on avustusleirin rakentaminen ja ylläpitäminen yhteistyössä IHP:n (International Humanitarian Partnership) työntekijöiden kanssa.

Myös kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli avustustyössä. Jokainen kansalainen voi osaltaan lievittää humanitääristä hätää lahjoittamalla kansalaiskeräyksiin.

Filippiinejä kohdannut myrskykatastrofi nostaa esille kysymyksen valmiuksista nopeaan avun antamiseen. Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismi luotiin 2000-luvun alussa tehostamaan yhteistyötä suurkatastrofin sattuessa. Mekanismia onkin käytetty aktiivisesti niin EU:n alueella kuin sen ulkopuolella. Esimerkiksi vuoden 2011 katastrofissa Japani pyysi yksittäisten avustustoimien sijaan koordinoitua operaatiota, mikä myös toteutui. Suomi osallistui yhteisoperaatioon toimittamalla säteilymittareista.

Pelastuspalvelu mekanismia käytetään vakavissa kriisitilanteissa, joissa sovelletaan EU:n perussopimukseen kirjattua ns. yhteisvastuulauseketta. Lauseke sisältää jäsenvaltioiden velvoitteen antaa apua toisilleen. Siihen voidaan kuitenkin vedota vasta, kun muut yhteistyöjärjestelyt on todettu riittämättömiksi.
Unionin pelastuspalvelumekanismi päivitetään vuoden 2014 alusta. Tavoitteena on luoda entistä tehokkaampia korkean valmiuden pelastusresursseja, joita voidaan lähettää myös unionin ulkopuolelle avustustehtäviin. Euroopan unionissa arvostetaan erityisesti Suomen pelastustoimen kylmien olosuhteiden osaamista.

 

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 14.11.2013.

Ankkuri-toiminnalla autetaan nuoria

Ankkuri-malli on Hämeenlinnassa kehitetty moniammatillinen rikoskierteen ehkäisymalli, jolla autetaan erityisesti syrjäytymisvaarassa olevia nuoria sekä puututaan perheväkivaltaan. Helsingin lisäksi malli on käytössä Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen sekä Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren poliisilaitoksilla. Sisäisen turvallisuuden ohjelma asettaa tavoitteeksi, että toimintamalli otetaan käyttöön koko maassa. Ankkuri-toiminta on myös palkittu valtakunnallisella Hyvä teko lapselle –palkinnolla.

Nuori kokee viranomaisten palvelujärjestelmän usein vaikeasti hahmotettavana. Ellei nuori saa tukea lähipiiristään, hänet saatetaan tavoittaa avun piiriin vasta, kun hän on syyllistynyt rikokseen. Tässä vaiheessa Ankkuri-toiminta kykenee osoittamaan nuorelle nopeasti sellaisia palveluja, joita hän tarvitsee rikoksista irtautuakseen. Ankkuri-mallissa kukin viranomainen tai toimija tekee omaa perustehtäväänsä, mutta yhdessä, samanaikaisesti ja toisiaan tukien. Näin toiminta on vaikuttavaa ja tehokasta.

Helsingissä MONNI-nimellä kulkevassa moniammatillisessa tiimissä on mukana neljän poliisin lisäksi neljä sosiaalityöntekijää, kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa ja osa-aikainen lääkäri. Myös nuorisotyön kanssa tehdään yhteistyötä. Tiimi on tänä vuonna käsitellyt elokuuhun mennessä jo 650 tapausta. Se on muun muassa puhutellut kaikki koulu-uhkausten tekijät. Lisäksi suuri määrä nuoria on saatettu mielenterveyspalveluiden piiriin.

Helsingin kaupungin osallistuminen Ankkuri-toimintaan myös tulevina vuosina on ensiarvoisen tärkeää. Viranomaisten voimat yhdistäen voimme parhaiten auttaa nuoria. Helsingin poliisilaitoksen johto on vedonnut kaupungin johtoon yhteistoiminnan jatkamiseksi.

 

Julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 7.11.2013.