TIEDOTE

julkaisuvapaa 1.3.2010 klo 17

Etuuspäätösten aikatauluun takuu ja viivästyskorko

KansalPuolueen puheenjohtaja, kansanedustajaaiset joutuvat odottamaan heille lain mukaan kuuluvien etuuksien päätöksiä usein kohtuuttoman pitkään. Vaikein tilanne on muutoksenhakulautakunnassa, joka käsittelee työttömyyskassojen ja Kelan päätöksiin haettavia muutoksia. Kelan valitusten käsittelyajat ovat venähtäneet jopa 14 kuukauteen.

Alkuvuodesta etenkin työttömyysturvan hakemusten käsittelyajat ovat venyneet. Työttömyysturvaan tuli vuodenvaihteessa runsaasti muutoksia, jotka ovat hidastaneet hakemusten käsittelyä. Yleensä uusien hakemusten käsittely on kestänyt noin kaksi viikkoa. Jatkohakemukset on käsitelty viikossa. Nyt käsittelyaika voi venyä 4–5 viikkoon.

 

Työttömyysetuuksien, asumistuen ja muiden etuuksien, kuten opintotuen käsittelylle tulee saada pikaisesti takjuu käsittelyaikataulusta. Kelan ja ammattiliittojen työttömyyskassojen pitää Puolueen puheenjohtaja, kansanedustajaPuolueen puheenjohtaja, kansanedustajapystyä antamaan etuuspäätöksensä kohtuullisessa ajassa. Jos kansalainen ja yrittäjä ei maksa laskuja tai veroja ajoissa, ylittyvältä ajalta joudutaan maksamaan viivästyskorkoa. Jos lain oikeuttaman työttömyyspäivärahan tai etuuden maksaminen kansalaiselle viivästyy, hänellekin voi tulla viivästyksen vuoksi kertautuvia taloudellisia ongelmia. Siksi käsittelyaikataulutakuuseen tulisi yhdistää viivästyskorko myöhästyneille etuusmaksuille.

 

Päivi Räsänen Riihimäellä puheessaan Asumispalvelujen keskustelutilaisuudessa Peltosaaren koululla.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsia kohtaan esitetyt uhkaukset ovat ehdottoman tuomittavia. Pidän hyvänä sitä, että ministeri Thors on tehnyt rikosilmoituksen Facebook-ryhmästä, joka on otsikoitu täysin ala-arvoiseen tyyliin: ”Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!!”

Sananvapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa poliitikkoja saa arvostella ja poliittisista kysymyksistä, myös maahanmuuttopolitiikasta on lupa esittää monenlaisia mielipiteitä. Ihmisen henkeen kohdistuviin uhkailuihin on sen sijaan suhtauduttava nollatoleranssin periaatteella. Ne ryhmittymät, jotka sortuvat tällaiseen käytökseen, menettävät samalla uskottavuutensa poliittisessa keskustelussa.

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry on varoittanut, että hallituksen esitys EU:n maksupalveludirektiivin kansallisesta soveltamisesta voi tehdä Suomesta kännykkämaksamisen takapajulan. Uutta maksupalvelulakia koskeva hallituksen esitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Matkapuhelimella maksaminen katsotaan maksupalveluksi, mikäli se ei tuo kuluttajalle lisäarvoa. Jos hallituksen esitys menee sellaisenaan läpi, vaarana on, että kännykkälippujen tarjoamisesta tulee teleoperaattoreille ylivoimaista. Pahimpana vaihtoehtona on esitetty, että esimerkiksi suosittujen HKL:n matkalippujen tilaaminen kännykällä loppuisi.

Tekstiviestilipun tilausmäärät ovat jatkuvasti kasvaneet. Esimerkiksi HKL on suunnitellut laajentavansa merkittävästi kännykkälipun käyttöä. Nykyisin metrossa, lautoissa ja liityntäbusseissa käyvä lippu halutaan laajentaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteeseen. Tämä nostaisi lippujen tilausmäärän arviolta lähes 10 miljoonaan lippuun vuodessa, ja toisi yhtiön arvion mukaan noin 1,5 miljoonan euron vuotuiset säästöt. Kännykkälipulla tähdätään joukkoliikenteen nopeuttamiseen ja sujuvoittamiseen. Palvelu hyödyttää viimekädessä myös veronmaksajia, sillä liputta matkustaminen on vähentynyt. HKL:n kännykkälippu on palkittu useita kertoja edistyksellisenä mobiilipalveluna.

Julkista liikennettä on edelleen kehitettävä todellisena vaihtoehtona yksityisautoilulle. Kännykkälippu on loistava innovaatio. Toivon, että Suomen eduskunta löytää keinot, joilla joustavan joukkoliikennepalvelun kehittämisessä ei tarvitsisi ottaa takapakkia.

 

Julkaistu KD-lehdessä.

Sosiaalidemokraattien keskustelualoitteen mukaan myös naiset velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun perinteisenä varusmiespalveluna, siviilikriisinhallinnassa tai esimerkiksi ensiapu- tai hoivatehtävissä. Asia tulisi SDP:n mielestä selvittää tulevalla vaalikaudella. Ehdotusta perustellaan sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla.

En ole innostunut ideasta. Naisten ensimmäisen lapsen synnytysikä on noussut yli 28 vuoden, akateemisesti koulutetuilla peräti yli 30 vuoden. Jo nykyisin koulutukseen ja työelämään pääsemisen vaatimukset lykkäävät perheen perustamisiän liian myöhäiseksi. Lapsettomuuden ja syntyvän lapsen kehityshäiriöiden riskit kasvavat synnytysiän kohoamisen myötä. Naisten uusi kansalaispalvelus entisestään pahentaisi tilannetta. Miesten kohdalla perheen perustamisiällä ei ole yhtä suurta fysiologista merkitystä. Miesten hedelmällisyyteen tai lapsen kehityshäiriöihin ei isän iällä ole vastaavaa vaikutusta.

Sosialidemokraatit perustelevat ehdotustaan sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla. Miksi ei voida tunnustaa, että miehillä ja naisilla on luonnollisista eroista johtuvia erilaisia tehtäviä yhteiskunnassa? Sukupuolten tasa-arvoa ei lisätä sillä, jos biologisen todellisuuden aiheuttamia eroja vähätellään. Olen itse suorittanut naisten kansalaispalvelusta synnyttämällä viisi lasta. Vaikka mieheni on erinomaisen vastuullisesti hoitanut isyyden, ei raskauden, synnytyksen ja imetyksen vastuuta voi miehelle jakaa.

Esitys ei edistä sukupuolten tasa-arvoa. Päinvastoin se edelleen heikentäisi naisten asemaa työmarkkinoilla myöhentämällä naisten työuran alkua, jota katkovat jo nyt miehiä enemmän perhevapaat. Lisäksi se lisäisi naisten jo entuudestaan merkittävää panosta palkattomaan hoivatyöhön. Sosialidemokraatit eivät tällä esityksellä ole vahvistamassa imagoaan palkansaajien aseman edistäjinä. Eikö sukupuolten samanarvoisuutta edistetä parhaiten tunnustamalla sukupuolten luonnolliset erot ja vahvistamalla tältä pohjalta mahdollisuuksien tasa-arvoa?

 

Mielipidekirjoitus, ESS.

Toivon, että julkishallinnon virkanimityksissä alkaisi uusi aikakausi. Suurimmat ja hallitusvallassa istuvat puolueet ovat tottuneet jakamaan keskenään tärkeimpiä virkoja. Poliittisiin puolueisiin kuuluu vain 8-10 % väestöstä. Jos virka on tosiasiallisesti auki vain yhden puolueen edustajille, yli 95 % kansalaisista jää valintamahdollisuuden ulkopuolelle. Virkaläänitykset sisältävät myös korruption mahdollisuuden. Virkaan valittavan saatetaan odottaa suosivan oman valitsijapuolueensa etua.

Poliittisten virkaläänitysten perustelut ovat heikkoja. Niitä puolustellaan usein virassa tarvittavalla yhteiskuntakokemuksella ja toisaalta kansalaisten vaaleissa ilmaiseman poliittisen tahdon toteutumisella. Poliittiset virkanimitykset eivät edes heijasta sen hetkistä puoluekirjoa. Poliittiset voimasuhteet vaihtuvat vaalikausittain, mutta virkaan valittu hoitaa tehtäviään usein vuosikymmeniä.

Demokratian tulee toteutua vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden toimesta, ei virkakoneiston kautta. Poliittinen kokemus on toki yhteiskuntasuhteiden hoitamisen kannalta monessa virassa eduksi, mutta virkoja ei ole mitään mieltä läänittää tietyille puolueille. Politiikan ja yhteiskuntasuhteiden tunteminen kertyy kansanedustajille kaikissa puolueissa. Sama pätee kunnallisten virkojen täyttämiseen, joita maan tavan mukaan läänitetään kunnan valtapuolueille. Virkaan tulee valita pätevin – on hän sitoutumaton tai onpa hänellä jonkun puolueen jäsenkirja.

Kelan uuden pääjohtajan valinta on pian ajankohtainen. Jorma Huuhtanen on jäämässä eläkkeelle syyskuun lopulla. Virkaa pidetään Keskustalle kuuluvana ja vahvimpana nimenä on esiin nostettu ministeri Liisa Hyssälä. Jos Hyssälä hakee virkaa, hän on monella tavoin ansioitunut ja pätevä tähän tehtävään, niin koulutuksensa kuin työkokemuksensa perusteella. Mutta muitakin päteviä hakijoita voi ilmaantua. Kun Kelan johtoa valitaan, yhteiskuntasuhteiden hoidon meriitiksi tulee yhtä lailla laskea ansiokas toiminta missä tahansa puolueessa tai poliittisesti sitoutumattomana.

 

Kuopion paikallisosaston tilaisuudessa.

Hallitus antoi eduskunnalle esityksen, jolla sairaanhoitajat saavat rajatun lääkkeen määräämisoikeuden. Tarkoituksena on auttaa lääkäripulasta kärsiviä terveyskeskuksia sekä hillitä kustannuksia käyttämällä halvemmaksi tulevaa työvoimaa. Sairaanhoitajalle tulisi oikeus kirjoittaa reseptejä ennaltaehkäisevää hoitoa varten sekä uusia lääkärin määräämää lääkitystä. Lisäksi sairaanhoitaja voisi oman taudinmäärityksensä pohjalta aloittaa reseptilääkityksiä rajatuissa päivystystilanteissa.

Lääkärin ja sairaanhoitajan parityöskentelystä terveyskeskuksissa on saatu hyviä kokemuksia. Töiden mielekkäällä järjestelyllä voidaan parantaa potilaan saamaa hoidon tasoa ja tehostaa työajan käyttöä. Keinoja lääkäripulan ratkaisemiseksi tulee tutkia ennakkoluulottomasti.

Sairaanhoitajaresepti kuitenkin johtaa terveydenhuollon laadun heikkenemiseen. Lääkärin koulutus tähtää sairauden määrittelyyn ja hoidon määräämiseen. Sairaanhoitajan koulutus taas keskittyy hoidon toteuttamiseen. Lääkkeitä määrättäessä tulee tuntea lääkkeiden vaikutus elimistössä erilaisilla potilasryhmillä ja lääkkeiden monimutkaiset yhteisvaikutukset.

Kiireisissä terveyskeskuksissa potilaalle ei välttämättä jää valinnanoikeutta, pääseekö hän lääkärin vai lisäkoulutetun sairaanhoitajan vastaanotolle. Tähän asti pitkäaikaissairaat diabeetikot, sydänpotilaat ja astmaatikot ovat voineet kerran vuodessa käydä lääkärin vastaanotolla, sillä lääkemääräys voidaan kirjoittaa korkeintaan vuodeksi eteenpäin. Näiden potilaiden pääsy lääkärin seurantaan saattaa käytännössä vaikeutua. Myös osa päivystyspotilaista siirtyisi sairaanhoitajan tutkittaviksi ja hoidettaviksi.

Korkeaa osaamisen taitoa ei tule madaltaa terveydenhuollossa. Lääkärit eivät ole valittaneet sitä, että heillä ei ole aikaa määrätä lääkkeitä. Sen sijaan lääkäreiden työaikaa säästyisi, jos erilaisten lääkärinlausuntojen määrää karsittaisiin vaikkapa muuttamalla lääkekorvauslakia.

 

Julkaistu KD-lehdessä.

Nuorisotyöttömyyttä tulee ryhtyä torjumaan nopeasti ja tehokkaasti, sillä pitkittyvä työttömyys helposti syrjäyttää nuoren jopa pysyvästi työelämästä. Nuorisotyöttömyys on kasvanut rajusti. Joulukuussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli lähes 37 000, mikä on 11 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa.

Sekä pääministeri Vanhanen että valtionvarainministeri Katainen ovat ehdottaneet toimia, joilla kannustettaisiin nuoria hakemaan työtä. Suurin ongelma ei ole kuitenkaan tällä hetkellä nuorten työhaluttomuus vaan se, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti löydy sellaisillekaan nuorille, jotka ovat valmistuneet ammattiin ja hakevat aktiivisesti työtä.

Hallituksen tuleekin kannustaa pikemmin työnantajia palkkaamaan nuoria työnhakijoita. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on ehdottanut säädettäväksi määräaikaista lakia, jonka puitteissa ensimmäisen henkilön työllistävä yritys saisi palkata yhden alle 25-vuotiaan vuodeksi ilman sosiaaliturvamaksuvelvoitetta. Vuoden panostuksella nuori saisi ammattitaidon, pienyritys edullisen työntekijän ja työttömyys vähenisi. Samalla voitaisiin tukea pieniä yrityksiä kasvuun.

Tämän lisäksi tulee merkittävästi lisätä oppisopimuskoulutuksen ja työpajojen rahoitusta, jotta nekin nuoret, jotka eivät ole pystyneet hankkimaan ammattipätevyyttä, pääsisivät työuralle ja saisivat ammatin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan lopullinen syrjäytyminen uhkaa n. 30000 nuorta. Nuorten syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, erityinen kasvu on tapahtunut murrosikäisten kohdalla. Sijoittaminen kodin ulkopuolelle on kallista.  Hoitovuorokausi perhekodissa tai laitoksessa maksaa noin 150-250 euroa vuorokaudessa ja vaativassa erityishoidossa maksu on jopa kolminkertainen.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui. Jopa viidennes suomalaisista nuorista voi pahoin. Alle 26-vuotiaiden yleisin kuolinsyy on itsemurha, ja nuorten ja nuorten aikuisten mieliala- ja stressihäiriöistä johtuvat sairauslomat ovat kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Nuorista depressiopotilaista hoidossa on vain joka kolmas ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä joka neljäs. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu ei toimi.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmia ehkäiseviä palveluja ei ole puheista ja lupauksista huolimatta ryhdytty toivotulla tavalla kehittämään. Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kyseltiin, tarvittiinko näin raju tapahtuma, jotta päättäjät heräisivät. Tosiasia on, että paljosta puheesta huolimatta hallitus ei ole vieläkään herännyt.

Kuntien menojen hallitsematon kasvu johtuu pitkälti siitä, että peruspalvelujen muodostama pohja vuotaa. Jos perusterveydenhuolto ei toimi, paine kasaantuu kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Jos koulujen ryhmäkoot ovat ylisuuret, tarve kalliimpiin erityispalveluihin kasvaa. Kouluterveydenhuollon puutteet näkyvät lisääntyvinä lastenpsykiatrian kuluina ja päihdehoidon puute vie potilaita sairaaloihin.

Ennaltaehkäisevän kotipalvelun avulla voitaisiin varhaisessa vaiheessa tukea perheitä ja vähentää kalliiden lastensuojelutoimien tarvetta. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa. Perheitä ja vanhempia tulee myös tukea hoiva- ja kasvatusvastuuseen. Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä. Tässä vaiheessa valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Joustojen puute on hankala etenkin yksinhuoltajille. Ehdotan harkittavaksi sitä, että osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa voisi saada myös murrosikäisen lapsen vanhempi silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee. Tällä hetkellä tämä mahdollisuus koskee vain alle 3-vuotiaiden lasten sekä koulunsa aloittaneiden ensi- ja toisluokkalaisten vanhempia. Terveys- ja sosiaalitoimesta voidaan pitkällä tähtäimellä saada kustannussäästöjä vahvistamalla ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja.

 

Julkaistu kolumnina Hämeen sanomissa.

Kelan uuden pääjohtajan valinta on pian ajankohtainen. Jorma Huuhtanen on jäämässä eläkkeelle syyskuun lopulla. Virkaa pidetään Keskustalle kuuluvana ja vahvimpana nimenä on esiin nostettu ministeri Liisa Hyssälä. Jos Hyssälä hakee virkaa, hän on monella tavoin ansioitunut ja pätevä tähän tehtävään, niin koulutuksensa kuin työkokemuksensa perusteella.

Toivon kuitenkin, että virkojen puolueläänityksistä päästäisiin eroon. Suurimmat ja hallitusvallassa istuvat puolueet ovat tottuneet jakamaan keskenään tärkeimpiä virkoja. Poliittisten virkaläänitysten perustelut ovat heikkoja. Niitä puolustellaan usein virassa tarvittavalla yhteiskuntakokemuksella ja toisaalta kansalaisten vaaleissa ilmaiseman poliittisen tahdon toteutumisella. Demokratian tulee toteutua vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden toimesta, ei virkakoneiston kautta. Poliittinen kokemus on toki yhteiskuntasuhteiden hoitamisen kannalta monessa virassa eduksi, mutta virkoja ei ole mitään mieltä läänittää tietyille puolueille. Kun Kelan johtoa valitaan, poliittiseksi meriitiksi tulee yhtä lailla laskea ansiokas toiminta missä tahansa puolueessa. Politiikan ja yhteiskuntasuhteiden tunteminen kertyy kansanedustajille kaikissa puolueissa. Sama pätee kunnallisten virkojen täyttämiseen, joita maan tavan mukaan läänitetään kunnan valtapuolueille. Virkaan tulee valita pätevin – on hän sitoutumaton tai onpa hänellä jonkun puolueen jäsenkirja.

Jos sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä on Kelan pääjohtajaksi ehdolla, hän ei edes tarvitse tuekseen virkaläänitystä Keskustalle – ansiot painavaan ehdokkuuteen riittävät muutenkin. Mutta muitakin päteviä hakijoita voi ilmaantua.

 

Julkaistu KD-lehdessä.

Ryhmäpuheenvuoro istunnossa, jossa esitellään Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2010 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä

 

Arvoisa puhemies!

Valtiopäivien avajaisistunnossa tasavallan presidentti ja eduskunnan puhemies peräänkuuluttivat kansallista yksimielisyyttä, sopimisen kulttuuria ja yhteisvastuun henkeä, johon tekin herra pääministeri puheessanne viittasitte. Maan talous on vaikeassa tilanteessa, työttömyys pahenee etenkin nuorten osalta ja työmarkkinajärjestöjen tilanne on jännitteinen. On suuri takaisku, ettei Rantalan työryhmässä päästy odotettuihin tuloksiin, joilla olisi pystytty löytämään pitävät keinot työurien pidentämiseksi. Tällaisessa tilanteessa kaikkien osapuolten tulee pyrkiä lieventämään tarpeettomia jännitteitä, rakentamaan sopua ja yhteishenkeä. Tätä asennetta tarvitaan myös eduskunnassa.

Nyt tarvitaan linjauksia, jotka ulottuvat yli vaalikausien. Niin valtion menoja kuin verotuloja tulee voida rohkeasti arvioida. Jos kotitaloudessa tulot vähenevät, menoja leikataan vähemmän tarpeellisesta päästä ja mietitään, mistä voitaisiin saada tuloja lisää. Samalla periaatteella tulee suhtautua myös valtion ja kuntien talouteen. Siksi vetoan teihin herra pääministeri, että kokoaisitte eduskuntapuolueiden johtajat neuvotteluun, jossa voitaisiin sopia suurista yhteisistä linjauksista, joiden avulla voidaan talous tasapainottaa ja turvata hyvinvointi myös tuleville sukupolville.

Näiden valtiopäivien suuri poliittinen kysymys on se, vaihtuuko maahan pääministeri kesällä ja muuttuuko samalla hallitusohjelma. Istuvan hallituksen ohjelma on monella tavoin vanhentunut. Tähän viittasi myös eduskunnan puhemies Niinistö lauantaina Ylen ykkösaamun haastattelussa. Hän ilmaisi toiveen, että edessä olevia ongelmia voitaisiin ryhtyä ratkomaan jo ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Pidättekö, herra pääministeri mahdollisena ja tarpeellisena hallitusohjelman päivittämistä kesällä vastaamaan paremmin tämän hetken talousnäkymiä?

Nuorisotyöttömyyttä tulee ryhtyä torjumaan nopeasti ja tehokkaasti, sillä pitkittyvä työttömyys helposti syrjäyttää nuoren jopa pysyvästi työelämästä. Te herra pääministeri ehdotitte toimia, joilla kannustettaisiin nuoria hakemaan työtä. Suurin ongelma ei ole kuitenkaan tällä hetkellä nuorten työhaluttomuus vaan se, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti löydy sellaisillekaan nuorille, jotka ovat valmistuneet ammattiin ja hakevat aktiivisesti työtä.

Hallituksen tuleekin kannustaa työantajia palkkaamaan nuoria työnhakijoita. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ehdottaa säädettäväksi määräaikaista lakia, jonka puitteissa ensimmäisen henkilön työllistävä yritys saisi palkata yhden alle 25-vuotiaan vuodeksi ilman sosiaaliturvamaksuvelvoitetta.

Elinkeinoelämän edellytysten vahvistaminen on nyt Suomen kohtalonkysymys. Kylmässä pohjoisessa maassa on erityisen tärkeää että saamme investointikohteita pohtivalle teollisuudelle myönteisen viestin siitä, että teollisuuden energiatarpeet turvataan tulevaisuudessa kohtuuhintaan. Valtiovallan tulee vahvistaa teollisuuden menestymisen edellytyksiä ja varmistaa siten Suomen elpymisen kannalta elintärkeitä vientituloja. Teollisuuden energiaveron tulee olla sellaisella tasolla, että Suomi pysyy mukana kilpailussa yritysten sijoittumisesta.

Viennin romahduksen syvyyttä selittää osin se, että Suomen vienti on rakentunut kapealle pohjalle. Vientiteollisuuden vahvistamiseksi tarvitaan uutta suuntaa vihreän teknologian sekä palvelujen saralta. Suomi on vuosia niittänyt mainetta terveys- ja koulupalvelujen laadulla sekä toisaalta tietoteknologian edelläkävijänä. Nämä tulisi nyt osata yhdistää palveluviennin kehittämiseksi.

Samalla on huolehdittava tärkeimmistä tuotannontekijöistä: ihmisistä. Hyvinvointia lisäävistä palveluista ei saa lyhytnäköisesti tinkiä. Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Terveys- ja sosiaalitoimesta voidaan saada pitkällä tähtäimellä kustannussäästöjä vahvistamalla nyt ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja. Myös vanhustenhoidon laadun parantamista koskeva hyvinvointilupaus on lunastettava. Lähes pysähdyksissä olevaan paras-hankkeeseen on pantava lisää vauhtia kuntapalvelujen turvaamiseksi kaikkialla maassa.

Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta, jossa vantaalaisen koulun oppilas löi luokkatoveriaan jääkiekkomailalla kasvoihin. Koulun rehtori kertoi olevan yleinen tapa, että nyrkkitappelut selvitetään koulun sisällä ja vasta vakavammat teot tuodaan poliisin tietoon.

Alle 15-vuotiasta ei voi saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Heihin ei sovelleta rikosoikeudellisia vaan lastensuojelullisia toimia ja vahingonkorvausvastuuta. Lastensuojelulliset toimet koskevat myös vastuuikärajan saavuttaneita aina 18 ikävuoteen saakka.

Esitutkintamääräykset antavat tarvittaessa myös mahdollisuuden alle 15-vuotiaiden tekemien rikosten selvittelyyn. Myös sovittelu on laajassa käytössä nuorten tekemissä rikoksissa. Kaikkien lastensuojelulain toimien kriteerinä on lapsen etu. Myös rikoksiin puuttuminen perustuu rikoslain osalta siihen, että lapsi vaarantaa oman tulevaisuutensa.

Mihin koulujen omavaltainen mahdollisten pahoinpitelyrikosten selvittely perustuu? Opettajakunnalla ei välttämättä ole esimerkkitapauksen kaltaisten tilanteiden oikeudenmukaiseen selvittelyyn sen paremmin pätevyyttä, valmiuksia kuin resurssejakaan. Nyrkkitappeluiden taustalle voi kätkeytyä pitkäänkin jatkunutta koulukiusaamista. Yläasteikäisten oikeusturva on koetuksella, jos monin paikoin ylityöllistetyt opettajat ovat päätäntävaltaisia heitä koskevissa mahdollisissa väkivaltatapauksissa. Opettajan tulee saada keskittyä ammattitaitonsa ja koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Alaikäiseen kohdistunut pahoinpitely on vakava asia, jonka selvittelyyn tarvitaan poliisin asiantuntemusta, tapahtuipa teko koulussa tai sen ulkopuolella.

 

Julkaistu KD-lehdessä