Odottamiseen väsynyt miespotilas ompeli itse jalkansa haavan ruotsalaissairaalassa. Nyt häntä odottaa poliisitutkinta, koska hän käytti luvatta sairaalan haavanhoitovälineitä. Tee se itse- periaatteellako siis tehoa terveydenhoitoon?

Terveys nousee kyselytutkimuksissa kansalaisten tärkeimmäksi arvoksi. Samat poliittiset päättäjät, jotka syntymäpäivähaastatteluissa nostavat hyvän terveyden henkilökohtaisen elämän tärkeimmäksi asiaksi, eivät ole kuitenkaan nostaneet terveyspolitiikkaa sen ansaitsemalle paikalle. Aikakauslehti Newsweek arvioi Suomen maailman parhaaksi maaksi. Listaus perustui viiteen mittariin: koulutukseen, terveyteen, elämänlaatuun, talouden dynaamisuuteen ja poliittiseen ympäristöön.

Suomi menestyi arvioinnissa erinomaisesti, mutta terveyden mittareilla arvioituna Suomi jäi sijalle 17. Ei sekään ole huono sijoitus sadan maan joukossa, mutta silti itsetutkistelun paikka.

Suomalainen terveydenhuollon kipupisteitä ovat suuret terveyserot väestöryhmien kesken, eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa, korkeat omakustannusosuudet, elintapasairaudet, pitkät jonot palveluihin ja terveyspalvelujen painottuminen korjaavaan erikoissairaanhoitoon.

Eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa esitämme 100 miljoonan euron lisäystä kuntien terveydenhuolto- ja vanhuspalveluihin, minkä rahoitamme luopumalla tuloverotukseen ehdotetuista 400 miljoonan euron kevennyksistä.

Terveydenhuolto nähdään liian usein parjattuna jakopolitiikkana kalliiden kustannusten kautta, kun se tulisi ymmärtää investointina kansalaisten toiminta- ja työkykyyn ja siten panostuksena talouskasvuun. Terveyspolitiikalle on aika antaa sen ansaitsema raskaan politiikan sektorin painoarvo.

Kolumni, kd-lehti 23.9.2010

TIEDOTE

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen puheessaan Kd:n Keski-Suomen piirin tilaisuudessa Jyväskylässä 11.9 klo 15.30:

Oman uskonnon opetuksen asema on turvattava – uskonnollisen lukutaidon merkitystä ei ymmärretä

 

Opetusministeriön työryhmän ehdotuksen mukaan oman uskonnon opetuksen tuntimäärä vähenisi kaikille uskonnoille yhteisen etiikan opetuksen kustannuksella. Perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa koskevat päätökset vaikuttaisivat maamme koulujen kasvatustyöhön aina 2030-luvulle saakka.

Kokoomus meni vielä pidemmälle puoluekokouspäätöksessään ja esitti, että oman uskonnonopetuksesta luovuttaisiin kokonaan peruskoulussa ja toisella asteella. Puoluekokous haluaa, että oman uskonnon opetuksen tilalle tulisi kaikille uskontokunnille ja uskonnottomille yhteinen uskontotieto. Päätöstä perusteltiin maahanmuuttajien kasvavalla määrällä.

Oman uskonnonopetuksen syrjäyttäminen uskontotiedolla merkitsisi käytännössä nykyisenkaltaisen elämänkatsomustiedon ulottamista kaikille koululaisille. Esitys ei ole vahinko, sillä kokoomuslainen opetusministeri Henna Virkkunen väläytti hanketta jo vuosi sitten. Puolueen linjanmuutos on hämmentävä. Aiemmin oman uskonnonopetuksen tuhoamista on tarjoiltu vasemmistopuolueiden ja vihreiden taholta.

Maahanmuuttajien uskonnonvapautta tulee kunnioittaa, mutta sillä perusteella ei pidä romuttaa kristittyjen lasten oikeutta saada oman uskonnon opetusta. Kaikille yhteistä uskontotietoa voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä. Oman äidinkielen oppiminen luo pohjan muiden kielten opiskeluun. Myös uskonnollinen lukutaito, jota tarvitaan enenevästi kulttuurien kohdatessa, syntyy parhaiten oman uskonnon opetuksen kautta. Oman uskonperinnön tunteminen ja sisäistäminen antaa valmiuksia ymmärtää muita uskontoja. On väärin kuvitella, että olisi olemassa arvoista vapaata etiikkaa. Etiikka on oikean ja väärän ymmärtämistä määriteltyjen arvolähtökohtien pohjalta. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö ovat suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota ei pidä ryhtyä hävittämään kouluopetuksesta.

Leipäjonoissa on tehty havainto lapsiperheiden määrän kasvamisesta. Lapsiperheiden osuus köyhyysriskirajan alapuolella elävistä perheistä on nelinkertaistunut viime laman jälkeen. Suomessa on noin 150 000 suhteellisen köyhyysriskirajan alapuolella elävää lasta. Suhteellinen köyhyys on yksinhuoltajaperheillä yli kolme kertaa yleisempää kuin kahden vanhemman perheillä. Yksinhuoltajien työllisyysaste on matalampi, heidän mahdollisuutensa joustaa työmarkkinoilla on heikompi, ja heidän palkkatasonsa on pienempi kuin muilla vanhemmilla. Yksinhuoltajaperheiden köyhyys koskee suurta määrää lapsia, sillä joka viides lapsiperhe on yksinhuoltajaperhe. Tästä huolimatta yksinhuoltajaperheet ovat jääneet vähälle huomiolle suomalaisessa perhe- ja sosiaalipolitiikassa.

Lapsiperheiden köyhyys on riskitekijä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille sekä vanhempien jaksamiselle. Esimerkiksi riski lasten sijoituksiin kodin ulkopuolelle kasvaa. Sosioekonomiset tekijät selittävät suuressa määrin terveyseroja Suomessa, joten lapsiperheiden köyhyys on haaste myös terveyserojen kaventamisen kannalta.

Ryhmämme esittää yksihuoltajien elatustuen korottamista. Jos lapsi ei syystä tai toisesta saa elatusapua elatusvelvolliselta vanhemmalta, Kela maksaa elatustukea, jolla turvataan lapsen elatus. Elatustuen täysi määrä on 139,54 euroa kuukaudessa lasta kohden. Tuki on jäänyt pahasti jälkeen, sillä suomalaislapsen keskimääräinen kulutus on 525 euroa kuukaudessa. Elatustuen korottamisen on kustannustehokas keino auttaa heikossa asemassa olevia perheitä, sillä se kohdistuu niille perheille, joiden talous on yhden vanhemman ansioiden varassa.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

”Rakennusala, varsinkin pääkaupunkiseudulla, on ehkä pahimmassa laillisuuskriisissä sitten toisen maailmansodan.” Tämän synkän arvion teki Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas, jonka mukaan lähes kaikilla pääkaupunkiseudun työmailla, joissa on ulkomailta lähetettyjä työntekijöitä, asiat ovat enemmän tai vähemmän pielessä.

Suomen pankin, verottajan ja tullin arvioiden mukaan harmaan talouden määrä on noin seitsemän prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä merkitsee vuositasolla 12 miljardin euron summaa. Rakennusalan lisäksi verojen ja työnantajamaksujen kiertämistä löytyy ravintola-alalta. Myös kotitalouksien teettämästä työstä liian suuri osa hoituu kuitittomasti. Kotitalousvähennys on osaltaan vähentänyt harmaata taloutta kodeissa, mutta uudisrakentamista se ei koske.

Harmaa talous merkitsee satojen miljoonien eurojen vero- ja työnantajamaksumenetyksiä. Veron kiertäjät varastavat rehellisiltä yrityksiltä ja kotitalouksilta, jotka joutuvat työn hinnassa ja veroissa maksamaan näidenkin osuuden. Lisäksi harmaa talous rapauttaa yleistä lainkuuliaisuutta ja luo kasvupohjaa muullekin rikollisuudelle.

Tilaajavastuulaki, joka velvoittaa pääurakoitsijaa vahtimaan koko urakkaketjua, ei ole tuonut toivottuja tuloksia. Ensi keväänä voimaan tulevan käännetyn arvonlisäveron tavoitteena on saada päivänvaloon 100 miljoonan euron verotulot. Lainmuutos merkitsee palveluketjun ensimmäisen yrittäjän vastuuta koko arvonlisäveron tilityksestä. Muutosta on odotettu, mutta valitettavasti hallitus kieltäytyi korvaamasta tilityksen kustannukset yrittäjälle. Kristillisdemokraattien esittämä kantopalkkio kaatui äänestyksessä.

Verottajan, työsuojeluviranomaisten ja ay-liikkeen tarkastusiskuja työmaille tulee edelleen lisätä. Ponnistelut harmaan talouden kitkemiseksi tulee sisällyttää vahvasti ensi kevään hallitusohjelmaan.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

Tiedote

Julkaisuvapaa 28.8.2010 klo 14.30

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen Valtakunnallisilla KAN-tapaamispäivillä Lahdessa 28.8.:

Päihdepalveluihin velvoittavampaa lainsäädäntöä

Kuntien talousvaikeuksissa päihdepalvelut ovat kohde, josta helpoimmin karsitaan ja yritetään säästää kustannuksia. Päihteidenkäytön katkaiseminen ja päihteenkäyttäjän kuntouttaminen on erittäin kustannustehokasta. Päihteet aiheuttavat yhteiskunnalle suuria kustannuksia, joita voidaan vähentää varhaisella puuttumisella. Päihteenkäyttäjän palauttaminen työelämään tai päihdeäidin syntymättömän lapsen elinikäisten vammojen ehkäiseminen on niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta arvokasta.

Päihdepalveluja järjestetään pääosin laatusuositusten pohjalta. Kuntalaiset ovat eriarvoisessa asemassa palvelujen saannin suhteen riippuen siitä, miten kunta noudattaa suosituksia. Päihdepalveluihin tarvitaan selkeämpää lakisääteistä perustaa. Päihdepalveluissa tulee hyödyntää kolmannen sektorin osaamista. Kristillisessä päihdetyössä erityistä lisäarvoa tuo ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen, jossa huomioidaan myös hänen hengelliset tarpeensa.

Hallituksella on nyt viimeinen mahdollisuus lunastaa viime eduskuntavaaleissa annettu lupaus vanhustenhoidon tason kohdentamisesta. Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle. Valitettavasti tämän vaalikauden viimeisessä budjettiriihessä ei korjausta tullut.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus petetään sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

”Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti”. Näin luonnehti valiokunnassa kuultu asiantuntijaprofessori vanhusten kotipalvelujen tilaa. Monet vanhukset ovat jääneet palvelujen puutteessa kuin vangit lukkojen taakse koteihinsa. Laitosvanhusten aliravitsemus ei johdu ruokapuolasta, vaan osittain aikapulasta, kun hoitajilla ei riitä aikaa vanhuksen kiireettömän ruokailun tukemiseen. Vanhuspalveluihin tarvitaan lakisääteistä ohjausta, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun. Tällä hetkellä hoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten ja informaatio-ohjauksen kautta. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi myös selkeämpää normiohjausta, jonka avulla varmistetaan rahan kohdentuminen tarkoitettuun kohteeseen. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.

Eduskuntaryhmän kesäkokous 2010

RÄSÄNEN: POLIITTINEN KATSAUS

Varkauden kaupungintalo 25.8.2010 klo 13

Tärkein kysymys eduskuntavaalien edellä koskee ratkaisuja julkisen talouden tasapainottamiseksi. (Valtionvarainministeriön arvion mukaan valtion kestävyysvaje on 5,5 prosentin luokkaa.) Rakenteellinen aukko tulojen ja menojen välissä merkitsee kovaa velkaantumisvauhtia, ellei korjauksia tehdä. Kaikkien puolueiden on otettava vakavasti tavoite kestävyysvajeen korjaamisesta. Kristillisdemokraatit aikovat jatkaa vastuullisella linjalla tässäkin tilanteessa.

Väestön ikärakenteen muutos tekee haasteesta pitkäaikaisen ja syvenevän. Yhä pienenevä työikäisten osuus väestöstä joutuu vastaamaan kasvavasta huollettavien joukosta.  Mitään keinoja ei ole syytä sulkea tässä vaiheessa pois. Tarvitaan menoleikkauksia, verotulojen lisäyksiä ja ennen muuta suomalaisen työn lisäämistä, jossa yhtenä keinona on työurien pidentäminen alku- ja loppupäästä. Pakka on huolestuttavan sekaisin, sillä demarit ovat torjuneet eläkeiän korotuksen, keskusta menoleikkaukset ja kokoomus tuloverotiukennukset. Mielestäni parhaaseen ja kivuttomimpaan tulokseen päästäisiin, jos käytettäisiin kaikkia keinoja niin, että samalla tavoiteltaisiin sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Omantunnon ja sydämen ääntä tulee kuunnella erityisen herkästi silloin kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Väärin kohdennettuina menoleikkauksilla voidaan saada paljon vahinkoa ja kasvavia kustannuksia aikaan. Kaikkein kohtalokkainta on leikata sellaisista palveluista, joilla pystyttäisiin ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä työelämästä.

Edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan ei puututtu, mutta vähimmäisturvaa leikattiin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivärahasta haetut säästöt. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin sateenkaarihallituksen toimesta, ja hanketta puolustettiin sillä perusteella, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Käytännössä myös leikattiin rajusti ennaltaehkäisevistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Tälle linjalle ei saa palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

Jatkuvasti lisääntyvä nuorten työkyvyttömyys on erittäin vakava ongelma Suomessa. Toissa vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle joutui 3 640 alle 35-vuotiasta, eli kolmessa vuodessa lisäystä on tullut peräti 32,6 prosenttia (vuosi 2005: 2 745).

Työterveyslaitos laskee nuorten työkyvyttömyyden hinnaksi pelkästään toissa vuonna noin 6,6 miljardia euroa. Valtionvarainministeriön tavoite, työurien pidentäminen kolmella vuodella, tuottaisi sen omien laskelmien mukaan valtiontalouteen noin 4,5 miljardia euroa lisää.

Kamreerimaisten menoleikkauksien sijaan tuleekin erityinen huomio kohdistaa siihen, miten voidaan vähentää suuria menoja aiheuttavaa pahoinvointia yhteiskunnassa.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui.

Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, erityinen kasvu on tapahtunut murrosikäisten kohdalla. (Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on noussut jo yli 16 000:een.) Lastensuojelun kustannukset kasvavat huimaa vauhtia ja tuottavat miljardiluokan kulut yhteiskunnalle. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana oli yhteensä yli 67 000 lasta ja nuorta vuonna 2008. Kunnallista kotipalvelua annettiin n. 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin.

Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa. Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä. Tässä vaiheessa valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Joustojen puute on hankala etenkin yksinhuoltajille. Ehdotan harkittavaksi sitä, että osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa voisi saada myös murrosikäisen lapsen vanhempi silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee. Tällä hetkellä tämä mahdollisuus koskee vain alle 3-vuotiaiden lasten sekä koulunsa aloittaneiden ensi- ja toisluokkalaisten vanhempia. Terveys- ja sosiaalitoimesta voidaan pitkällä tähtäimellä saada kustannussäästöjä vahvistamalla ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja.

Vaalien jälkeiseen hallitukseen tulee nimetä perheministeri, joka vastaa kokonaisvaltaisesti perhepolitiikan kysymyksistä.

Myös Keskustapuolueen puheenjohtajakampanjaa käyvä Mari Kiviniemi kertoi keväällä haluavansa seuraavaan hallitukseen erillisen perheministeriön, johon kootaan kaikki ne tehtävät, resurssit ja ohjaus, jotka ovat nyt ripoteltuina eri ministeriöihin. Hän perusteli hanketta sillä, että ”viime laman aikana suoritetut leikkaukset tekivät yhteiskuntaan haavoja, jotka eivät ole vieläkään umpeutuneet.” Toivottavasti tämä tavoite löytyy muiltakin puolueiden puheenjohtajilta. Ministerien määrää ei silti tarvitse lisätä. Peruspalveluministerin muut tehtävät voidaan siirtää sosiaali- ja terveysministerille.

Perheiden tukemisessa on myös kysymys koko yhteiskunnan arvoista. Niitä ei voi säätä lailla tai rakentaa rahalla. Perhearvojen vahvistamiseen tarvitaan koko kansalaisyhteiskuntaa.

Oman uskonnon opetus säilytettävä nykyisellään

Kouluopetuksen tuntijakotyöryhmän ehdotukset ovat herättäneet paljon yhteydenottoja. Työryhmä esittää heikennyksiä nykyiseen käytäntöön. Oman uskonnon opetuksesta peruskoulun aikana vähenisi 3 vuosiviikkotuntia eli nykyisestä 11 vuosiviikkotunnista 8 vuosiviikkotuntiin (1 vuosiviikkotunti = 38 oppituntia). Tilalle esitetään kahta vuosiviikkotuntia kaikille yhteistä etiikkaa.

Kaikki uskontokunnat ja elämänkatsomustiedon edustajat ovat tyytyväisiä nykyiseen opetusjärjestelyyn. Myös oppilaat pitävät järjestelmää hyvänä.

Kokoomus meni vielä pidemmälle puoluekokouspäätöksessään ja esitti, että oman uskonnonopetuksesta luovuttaisiin kokonaan peruskoulussa ja toisella asteella. Puoluekokous haluaa, että oman uskonnon opetuksen tilalle tulisi kaikille uskontokunnille ja uskonnottomille yhteinen uskontotieto. Päätöstä perusteltiin maahanmuuttajien kasvavalla määrällä.

Maahanmuuttajien uskonnonvapautta tulee kunnioittaa, mutta sillä perusteella ei pidä romuttaa kristittyjen lasten oikeutta saada oman uskonnon opetusta. Kaikille yhteistä uskontotietoa voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä. Oman äidinkielen oppiminen luo pohjan muiden kielten opiskeluun. Samoin oman uskonperinnön tunteminen ja sisäistäminen antaa valmiuksia ymmärtää muita uskontoja.

Hallituspuolueet ovat pettämässä vanhustenhoidon lupaukset

Hallituksella ja eduskunnalla on nyt viimeinen mahdollisuus lunastaa viime eduskuntavaaleissa annettu lupaus vanhusten- ja terveydenhoidon tason kohdentamisesta. Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus petetään sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

Tällä hetkellä hoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten ja informaatio-ohjauksen kautta. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi myös selkeämpää normiohjausta, jonka avulla varmistetaan rahan kohdentuminen tarkoitettuun kohteeseen. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.

Eduskuntaryhmämme teki viime keväänä välikysymyksen terveyspolitiikasta Heinolan reumasairaalan lakkauttamisen vuoksi. Huolemme on osoittautunut aiheelliseksi. Reumapotilailta tulee viestejä siitä, että he ovat kokeneet jääneensä heitteille. Maakunnissa käydään kiistaa siitä, miten määritellään sellainen erikoisosaamista vaativa hoito, joka pitää keskittää ministeriön määräämään kolmeen sairaalaan. Potilaat ovat kokeneet, että leikkausten vaativuutta määritellään enemmän alue- kuin terveyspoliittisin perusteluin. Potilaita ohjataan kerran toisensa jälkeen hakemaan oikeutta hoitoon Valviralta ja aluehallintoviranomaisilta. Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt yliopistolliset sairaanhoitopiirit seuraamaan, miten reuman hoidon keskittäminen onnistuu, ja antamaan reumaortopediasta raportin ensi vuoden kesäkuussa. Vakavassa ja etenevässä sairaudessa ei pidä jäädä seuraamaan liian pitkään ongelmatilanteita. Puutteisiin pitää puuttua heti eikä vasta ensi kesänä.

Päivi Räsänen syö mansikoita.

Lasten huostaanottojen lisääntyminen on huolestuttava signaali lasten ja perheiden pahoinvoinnista. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, erityinen kasvu on tapahtunut murrosikäisten kohdalla. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on noussut jo yli 16 000:een. Taustalta löytyy niin vanhempien kuin lasten mielenterveys- ja päihdeongelmien kasvu.

Ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen toimiin panostaminen on kannattavaa, sillä raskas lastenpsykiatria ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen tulevat kalliiksi.

Huostaanotto on kipeä asia, sillä siinä joudutaan kajoamaan perheen yksityisyyteen. Kansanedustajalle tulee paljon yhteydenottoja lastensuojelun ongelmista. Suurin kipukohta ovat varmasti lastensuojelun heikot resurssit kunnissa. Työntekijät joutuvat tekemään ratkaisuja kiireessä ja kovan paineen alaisina. Huostaanottojen kynnys saattaa joskus olla liian matala, toisaalta joskus liian korkea. Parasta olisi, jos kunnissa pystyttäisiin vahvistamaan riittävästi ennaltaehkäiseviä palveluja. Kunnallinen lapsiperheiden kodinhoitoapu voisi auttaa varhaisessa puuttumisessa perheen kasvaviin ongelmiin.

Hallituksen tulisi kiireesti korjata taloudellisia ohjauskeinojaan. Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu lastensuojelulain mukaisten lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa. Kunta saa siis sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut, että huostaan otettujen lasten lukumäärä lastensuojelukertoimen ainoana perustana on varsin kapea. Valiokunnan mielestä lastensuojelukerrointa tulee uudistaa siten, että se ohjaa lastensuojelun painopistettä korjaavasta toiminnasta varhaiseen puuttumiseen ja ehkäisevään toimintaan.

 

Julkaistu KD-lehdessä.