Leipäjonoissa on tehty havainto lapsiperheiden määrän kasvamisesta. Lapsiperheiden osuus köyhyysriskirajan alapuolella elävistä perheistä on nelinkertaistunut viime laman jälkeen. Suomessa on noin 150 000 suhteellisen köyhyysriskirajan alapuolella elävää lasta. Suhteellinen köyhyys on yksinhuoltajaperheillä yli kolme kertaa yleisempää kuin kahden vanhemman perheillä. Yksinhuoltajien työllisyysaste on matalampi, heidän mahdollisuutensa joustaa työmarkkinoilla on heikompi, ja heidän palkkatasonsa on pienempi kuin muilla vanhemmilla. Yksinhuoltajaperheiden köyhyys koskee suurta määrää lapsia, sillä joka viides lapsiperhe on yksinhuoltajaperhe. Tästä huolimatta yksinhuoltajaperheet ovat jääneet vähälle huomiolle suomalaisessa perhe- ja sosiaalipolitiikassa.

Lapsiperheiden köyhyys on riskitekijä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille sekä vanhempien jaksamiselle. Esimerkiksi riski lasten sijoituksiin kodin ulkopuolelle kasvaa. Sosioekonomiset tekijät selittävät suuressa määrin terveyseroja Suomessa, joten lapsiperheiden köyhyys on haaste myös terveyserojen kaventamisen kannalta.

Ryhmämme esittää yksihuoltajien elatustuen korottamista. Jos lapsi ei syystä tai toisesta saa elatusapua elatusvelvolliselta vanhemmalta, Kela maksaa elatustukea, jolla turvataan lapsen elatus. Elatustuen täysi määrä on 139,54 euroa kuukaudessa lasta kohden. Tuki on jäänyt pahasti jälkeen, sillä suomalaislapsen keskimääräinen kulutus on 525 euroa kuukaudessa. Elatustuen korottamisen on kustannustehokas keino auttaa heikossa asemassa olevia perheitä, sillä se kohdistuu niille perheille, joiden talous on yhden vanhemman ansioiden varassa.

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.