Suomen ulkopoliittisen johdon sekä Euroopan Unionin tulee nyt antaa vahva tukensa Valko-Venäjän oppositiolle. Suomen hallituksenkin tukema EU:n politiikka ei ole tuottanut toivottua tulosta. Valko-Venäjän itsevaltaiseen johtoon kohdistetut pakotteet päätettiin purkaa vuonna 2008, jotta yhteistyöllä voitaisiin edistää demokratiakehitystä.

Tämän päivän uutiset kertovat, että Valko-Venäjällä on pahoinpidelty ja pidätetty seitsemän opposition presidenttiehdokasta. Eilen järjestettyjen vaalien tuloksena maata itsevaltaisesti hallitsevan presidentin Aleksandr Lukashenkon ilmoitettiin valitun uudelle kaudelle lähes 80 prosentin äänisaaliilla. Oppositio syyttää Lukashenkoa vaalivilpistä. Osa pidätetyistä ehdokkaista on joutunut sairaalahoitoon miliisin kovien otteiden vuoksi. Satoja opposition kannattajia on pidätetty.

Osallistuin v. 2009 Minskissä Valko-Venäjän Kristillisdemokraattisen puolueen perustamiskokoukseen. Puolue oli kerännyt kannattajakortteja runsaasti yli vaaditun määrän, mutta silti maan oikeusviranomaiset eivät suostuneet hyväksymään puolueen rekisteröintiä. Tapasin silloin myös nyt sairaalakuntoon pahoinpidellyn ja vangitun kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaan Vital Rymasheuskin, joka toimi tuolloin puolueen varapuheenjohtajana.

On häpeä, että Euroopan sydämessä – vajaan 500 km:n matkan päässä Suomesta – on mahdollista näin räikeästi polkea ihmisoikeuksia, sanan- ja poliittisen toiminnanvapautta. Valko-Venäjän presidentin vaalien tulosta ei pidä tunnustaa ja pakotteita tulee ryhtyä uudestaan asettamaan.

Kristillisdemokraatit lähtevät vaaleihin tunnuksella ”Koti, uskonto ja isänmaan”. Vihreät turvautuvat Suomen leijonaan ja Uusi Suomi-tunnukseen. Molempien on tulkittu käyneen varkaissa Kokoomuksen tontilla. Näissä on kuitenkin suuri ero. Vihreät turvautuvat antikampanjointiin. Puolue käyttää porvarillista ja kansallis-isänmaallista symboliikkaa, jota eivät sen enemmän kannattajat kuin vastustajat yhdistäisi vihreiden ideologiaan. Puolueen mainos on tarkoitettu huomion herättäjäksi ja vitsiksi. Arvokolmikko ”Koti, uskonto, isänmaa” menee sen sijaan rehellisesti kristillisdemokraattisen puolueen aatteen ytimeen. Puolueemme on koko historiansa ajan tehnyt työtä näiden arvojen vahvistamiseksi. Varkaissa emme ole käyneet, sillä Kokoomus tai mikään muukaan puolue ei ole koskaan aiemmin käyttänyt tätä arvokolmikkoa vaalitunnuksenaan. Vaikka nämä arvot on aiemmin historiassa liitetty Kokoomukseen, se on selkeästi irrottautunut kodin, uskonnon ja isänmaan arvoista ja ajautunut liberaalipuolueeksi. Tämän vuoden irtiottoja ovat olleet puoluekokouspäätökset avioliiton alasajosta sukupuolineutraaliksi ja oman uskonnonopetuksen lopettaminen. EU:n syvenevä integraatio ohittaa itsenäisen isänmaan aseman.

Nostin tänään eduskunnan kyselytunnilla esiin koulujen joulujuhlaperinteet. Opettajilta ja vanhemmilta tulee huolestuneita yhteydenottoja siitä, että omassa koulussa on luovuttu tai ollaan luopumassa sellaisista jouluperinteistä kuin Enkeli-taivaan virsi, joulukuvaelma tai jouluevankeliumi. Kouluissa on painotettu kaikille lapsille yhteisen joulujuhlan merkitystä. Joulun kristilliseen sanomaan liittyvät perinteet on varmuuden vuoksi korvattu tontuilla ja sketseillä, jotta kukaan ei joutuisi harjoittamaan vakaumuksensa vastaista uskoa. Tulkinta perustuu lain väärinymmärrykseen, mutta valitettavasti ministeriön taholta sitä ei ole riittävän selkeästi ohjeistettu. Vastauksessaan ministeri Virkkunenkin sekoitti käsitteitä.

Traditioista luopumista on perusteltu vuoden 2003 uskonnonvapauslailla, vaikka lakiesityksen perusteluissa painotettiin, että lain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta.

Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin sitä, että kristilliset juhlatraditiot, esimerkiksi virsi, ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Kristillistä perinnettä sisältävästä juhlasta ei tarvitse siis erikseen informoida vanhempia eikä kysyä kodeista lupaa. ”Enkeli taivaan” -virsi ei tee joulujuhlasta lain tarkoittamaa uskonnollista tilaisuutta.

Perinteistä luopumista perustellaan usein maahanmuuttajalasten tilanteella, mutta heidän integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, että eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme.

Käsittelemme parhaillaan eduskunnassa valtion ensi vuoden budjettia, joka kasvattaa valtionvelkaa kahdeksalla miljardilla eurolla. Suomen valtiolla on nyt enemmän velkaa kuin koskaan aikaisemmin. Valtion velka on yli 70 miljardia euroa, ja ilman merkittäviä toimenpiteitä velan arvioidaan nousevan vuonna 2015 peräti 115 miljardia euroon. Ylen uutiset kysyi kaikilta eduskuntapuolueilta keinoja saada julkinen talous tasapainoon. Suuret puolueet eivät ratkaisuja antaneet.

Vaihtoehtobudjetissamme ehdotimme luopumista ensi vuodelle tarkoitetuista 400 miljoonan euron tuloverokevennyksistä. Niiden suurin hyöty kohdistuu hyvätuloisille veronmaksajille. Tänään äänestyksessä emme saaneet tukea yhdeltäkään hallituspuolueelta emmekä vasemmistolta. Ainoastaan perussuomalaiset tukivat tätä esitystä, joka olisi tuonut valtion kassaan 400 miljoonaa euroa lisää. Ovatko kaikki muut puolueet populisteja?

Tänään täysistunnossa keskustelimme toimeentulotukea koskevasta hallituksen esityksestä, jonka mukaan alle 25-vuotiaan saamaa tukea voidaan leikata 20 tai jopa 40 %:lla, jos hän on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt siitä. Nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat tyrmänneet ehdotuksen.

Toimeentulotuen perusosan alentaminen ja erityisesti siihen liittyvä kokonaisvaltainen suunnitelma nuoren aktivoimiseksi on tarkoitettu osaltaan edesauttamaan nuoren omatoimisuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan. Tämä tavoite on hyvä ja yhteinen – mutta lakiehdotuksessa esitetty keino epäonnis-tunut ja toimii päämääränsä vastaisesti. Perusturvan alentaminen ei toimi kannustimena, jollei nuo-ren kohtaamiseen ja hänen elämäntilanteensa perusteelliseen selvittämiseen ole resursseja. Sosiaalityön resurssit ovat kunnissa heikot. Palvelujärjestelmämme ei pysty turvaamaan apua syrjäytymisvaarassa oleville tai jo vakavasti syrjäytyneille nuorille. Esitetyn kaltainen perusosan alennus olisi mahdollinen vain tilanteessa, jossa palvelujärjestelmä toimisi hyvin ja eri toimijat pystyisivät aidosti tukemaan nuorta hakeutumaan koulutukseen ja työelämään. Nyt nuori jää yksin ja häneltä uhataan viedä pienetkin mahdollisuudet sinnitellä arjessaan. Nuoren aktivoiminen edellyttää toisenlaisia keinoja kuin mitä esitetty sanktiomalli edustaa. Nuoret tarvitsevat heille räätälöityjä, kokonaisvaltaisia palveluja, jotka pitkäjänteisesti tukevat ja kannustavat nuorta takaisin koulukseen ja sitä kautta työelämään.

Huomenna laista äänestetään.

Siniristilippu on nostettu salkoon. Tähän päivääni sisältyvät kahdet juhlat. Tulin juuri Heikki Hurstin järjestämiltä Köyhien itsenäisyysjuhlilta Hakaniemen torilta. Siellä sadat ihmisten tuiskussa ja pakkasessa jonottivat kuumaa keittoa ja tunnelma oli mukava. Tasavallan presidentin järjestämään juhlaan olen varannut isänmaallisen juhlapuvun, sinivalkoisissa tunnelmissa.

Isänmaa on kaikille yhteinen. Me kaikki suomalaiset voimme iloita tänään vapaasta ja itsenäisestä kotimaastamme. Itsenäisyyttä on puolustettu yhteisvastuun hengessä. Kaveria ei jätetty. Tämä sama lähimmäisen rakkauden ja heikoista huolehtimisen henki on kestävin pohja yhteiskunnalle tänäänkin.

Kirjailija Pentti Haanpää kuvaili osuvasti talvisodan hengen syntymistä kirjassaan ”Korpisota”: ”Kuopassaan kyyhöttävä sotilas oli ehkä köyhä mies. Hän ei ehkä omistanut palaakaan tuollaista peltoa, jota pommit nyt repivät, ei huoneita, jotka nyt pirstoutuivat ja paloivat poroksi, eikä metsääkään, josta vihollisen tykkien suutulet nyt pursuilivat. Ja kuitenkin tämä oli hänen maansa. Täällä hän oli kasvanut, täällä taistellut leipäpalastaan. Hänelle paahtoi kesän aurinko ja loisti talven lumi, hänelle viheriöitsi maa ja humisi metsä tuulessa. Hänen maansa. Täällä kuului suomalainen sana, sattuva suomalainen sana, joka iskee suoraan sydämeen. Kaikki he olivat täällä, koko kansa, ja kantoivat suomalaisen rodun kuormaa.

Isänmaa – se oli liian korea sana, jota hän ei ollut koskaan käyttänyt eikä sitä nytkään kuullut hänen huuliltaan. Mutta syvällä hänessä asui tunne, että hän on tämän maan rintaperillisiä. Olisiko hän muuten kestänytkään pakkasta ja tykkitulen paahdetta, kyyröttänyt sitkeästi kuopassaan silmät valvomisesta punaisina! ”